Fitnesspäiväkirjoistakin tuttu Pernilla Böckerman toi Urheilugaalaan omat eväät: ”En mä voi sinne ruokaboksia ottaa mukaan...”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kertoo blogeissaan, että tämä hänen elämäntapansa sisältää tosi paljon luonnottomia ja terveyden kannalta kyseenalaisia elementtejä. Kukaan ei voi sanoa tuota anorektista maissikakkujen syöntiä terveelliseksi. Siinä on tavoite vain mahdollisimman rasvaton keho. Hänellä on todennäköisesti nuoria ja lapsia seuraajina ja on todella tärkeää heille kertoa, että tämä äärimmäinen kehon kohtelu on vain bikinifitness -kisaajille.

On riskinä ja ehkä jo päällä anoreksia,koska silloin kun on opettanut kehonsa olemaan niin minimiravinnolla kuin mahdollista, se alkaa tuntua hyvältä eikä kohta pysty syömään mitään, jota ei ole tarkkaan mitattu ja kaloreita laskettu. En välttämättä tajua lajia, mutta anoreksian kyllä tunnen.

Harvoin näistä naisista anorektikkoja tulee, kun lavalla kuitenkin esitellään lihaksia. Ei kukaan fitness mimmi jatkuvasti kisakunnossa ole.

Ei niin olekaan, koska siitä jo henki lähtisi. Tarkoitin tekstilläni sitä, että kun tuo alhaiseen rasvaprosenttiin tähtäävä rääkki ja sen jälkeen taas syömisen aloittaminen ja rasvan kerääminen eli tämmönen rankka veivaaminen ei ole terveellistä.  Tarkoitin, että kun jää ns koukkuun siihen laihtumisen euforiaan ja sitten ei uskallakaan enää syödä (kilpauran päätyttyä) niin siinä on vaarallinen tilanne.

Pärnilläm

Katsotaan kuinka monella fitnesskisailijalla on kilpirauhasen vajaatoiminta viimeistään 35-vuotiaana. Ja millaisia mammuttimammoja nää on sitten kun kilppari bragaa... ihme laji kyllä tää fitness.

Ihmettelen miksi nuoret naiset eivät ala harrastamaan esim. 400 metrin juoksua, siinä yhdistyy sporttinen vartalo ja erinomainen kunto, eikä siinä lajissa valmentajat ole mitään hormonibodareita, joten valmennus on paljon terveemmällä pohjalla. Olisiko yksi syy lajinvalintaan se, että juoksussa ei pääse vuoden treenaamisella SM-mitalleille kuten fitneksessä usein pääsee.