Lue keskustelun säännöt.
Onko äiti tytär suhde aina huono tai jotenkin epävakaa?
18.01.2020 |
Minulla on vuosien kokemus työni puolesta ja päälle kokemukset yksityiselämästä esimerkkisi itseni, kavereiden, työkavereiden, siskon, veljien vaimojen yms kautta. Tasapainoinen ja hyvä äiti tytär suhde tuntuu olevan jotenkin todella harvinainen.
Usein äidit saattavat kokea suhteensa tyttäreensä erityisen lämpimänä ja hyvänä, mutta tyttärien näkemys on toinen.
Työni kautta olen tavannut lukuisia eri ikäisiä naisia, joilla on ahdistuneisuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, pakonomaista kontrollointia, syömishäiriötä, masennusta, läheisriippuvuutta jne jne ja ihan poikkeuksetta tulee aina esiin äiti ja jopa niin, että äiti koetaan olevan kaiken suurin aiheuttaja.
Eikä tunnu lähipiirissäkään oikein olevan näitä, joilla ei olisi enemmän tai vähemmän äiti traumoja.
Tuntuu myös, että sisko ja veli ovat useammin hyvissä väleissä, kun sisko ja sisko.
Mistä tämä johtuu ? Odotan itse nyt tyttöä ja haluaisin kovasti, että meillä olisi hyvä suhde
Kommentit (15)
Jonkun tutkimuksen mukaan naiset, joilla on heikko itseluottamus tai matala sosioekonominen asema, toivovat useammin tyttölasta.
Urakeskeiset ja taloudellisesti menestyvät naiset toivovat useammin poikalasta.
Voisiko tuosta päätellä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttären kautta monet naiset yrittävät luoda itsensä uudestaan. Tytöstä yritetään luoda ihanneminä. Tyttö puetaan kuten äiti haluaisi, kiinnostuksen kohteita, leikkejä ja kaikkea yritetään ohjata niin, että tyttö vastaisi äitinsä ihanneminää. Kun tyttö sitten alkaakin olla omanlaisensa ja äidin toivomaa ihanneminää ei tullutkaan alkaa syntyä konflikteja ja syyttelyä. Lapsi onkin "paha". Tai sitten tyttärestä tulee äidin ihanneminä ja äiti onkin kateellinen ja ymmärtää,ettei hänestä itsestään tullutkaan mitään toivomansa, vaan tyttärestä tuli.
Onneksi suurin osa äideistä on ihan tasapainoisia ja mulla on tyttöihin ja poikaani jokaiseen hyvä suhde.
Mulla on todella vaikea äitisuhde, mutta kyllä mun monella kaverille on ihan hyvät välit äitiinsä. Läheisiä eivät ole kukaan äitinsä kanssa, mutta mitään traumoja en ole kyllä sen kummemmin kuullut.
Johtuu työstä, että kohtaat noita.
Mutta noin äkkiseltään kun miettii, niin esimerkiksi mun suvussa ei ole ketään sellaista, kenellä olisi hyvä äitisuhde. Toisaalta äideille kasataan odotuksia ja velvollisuuksia niin hitosti, että on todennäköisempää epäonnistua. Mikäs isän ollessa, jos hengaa taustalla ja käy vaan duunissa. Tämä varsinkin meillä milleniaaleilla.
Minä haluaisin hyvän suhteen äitiin mutta se on vaikeaa kun hän ei siedä minua muuten kuin hyväntuulisena eikä puhu minulle juurikaan. Tämä ollut näin lapsesta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oma äiti suhde on elämäni vaikein suhde ja myös trmaumaattisin. En silti tunne muita, joilla näin pahana olisi.
Minulla on äidin kanssa hyvät välit. Emme ole koskaan olleet erityisen läheisiä, mutta aina väleissä. Molempien siskojeni kanssa olemme väleissä, emme läheisiä, mutta olemme tekemisissä jne. Veljeni on minulle kaikkein läheisin, mutta se saattaa johtua myös siitä, että olemme eniten samanlaisia luonteeltamme.
Mulla on itselläni tyttö ja poika. Tytön kanssa tulee otettua enemmän yhteen. Poika on leppoisampi. Poika on tykännyt aina viettää enemmän aikaa mun kanssa. Eli sanoisin ihan luonteen eroavaisuuksia. Lapset ovat nyt 17v ja 19v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvä suhde äitiini. Kaikilla siskoillani myös. Me sisaret tulemme myös hyvin toimeen keskenämme. Äidilläni oli myös hyvä suhde omaan äitiinsä.
Sen sijaan jos isälläni olikin hyvä suhde omaan äitiinsä, niin ei ainakaan mitenkään heidän välillään näkynyt. En muista ikinä nähneeni heidän juttelevan keskenään muutamaa sanaa enempää.
Minulla on äitiini hyvä suhde. Onko se niin läheinen, että jakaisin kaikki salaisuuteni ja soittelisin päivittäin? Ei, mutta ollaan yhteydessä viikottain, käyn vierailulla useamman kerran vuodessa ilman vastenmielisyyttä, äiti neuvoo ja auttaa mielellään, mutta ei arvostele tekemisiäni tai ulkonäköäni, paitsi joskus saattaa huomauttaa, että minulla pitäisi olla enemmän päällä pakkasella tai kilpailuttaa vakuutukset :). Minua muistetaan jouluisin ja syntymäpäivänä, kun olin lapsi sain harrastaa sitä mitä halusin tai olla harrastamatta. Äitini ei ole täydellinen, hän voi välillä olla vähän marttyyrikin, mutta enpä ole minäkään täydellinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa myös olla, että samaa sukupuolta olevassa lapsessa näkee jotenkin helpommin myös ne omat huonot puolet. Varsinkin, jos lapsi on luonteeltaan tullut paljon vanhempaansa, tämä saattaa sitten ärsyttää. On muutenkin naisen elämässä ehkä enemmän vaiheita, jotka saattaa olla melko radikaaleja ja mullistavia esim. lapsen saaminen yksi näistä. Tämä vaihe esim. saattaa olla yksi sellainen, missä pääsee lähentymään taas uudestaan sitä omaa vanhempaa (äitiä). Kyllä silti hyvä suhde tyttäreenkin on täysin mahdollinen.
Jos äiti kuvitteli synnyttäneensä oman itsensä jatkeena kopion itsestään. Kuvittelee lapsen omien valintojen olevan samoja kuin aikoinaan itsellä oli. Treenauttaa lasta kohti suuria suorituksia.
Kun lapsi onkin oma itsenäinen ihminen ja äitinsä mielestä sitten ihan vääränlainen... niin ei ihme, että tulee hankaluuksia.
Onneksi kaikki äidit eivät pidä lastaan projektina, vaan antavat kasvurauhan.
Meillä ei leikitty barbeilla eikä luettu tytfökirjoja... vaikka itse niin teinkin omassa lapsuudessani 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään tiedä miten tyttäreni kokevat minut mutta minä koen heidät läheisiksi. Viestittelemme monta kertaa viikossa, tapaamme 1-4 kuukaudessa, lomailemme yhdessä jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun tutkimuksen mukaan naiset, joilla on heikko itseluottamus tai matala sosioekonominen asema, toivovat useammin tyttölasta.
Urakeskeiset ja taloudellisesti menestyvät naiset toivovat useammin poikalasta.Voisiko tuosta päätellä jotain?
Minä toivoin esikoiseksi poikaa vain koska oma teini-ikäni oli hankala ja ajattelin että poika olisi helpompi.
Näin olikin, ihana rauhallinen poikani! Hänen jälkeensä sainkin sitten 3 omapäistä, vahvaa ja kunnianhimoista tytärtä:)
Tyttö on helpompi uhri. Pojat ovat jokseenkin omapäisempiä ja osaavat raivata oman tiensä. Persoonallisuushäiriöisillä äideillä on yleensä se lempilapsi ja se on tutkitusti useammin poika .