Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa riita; kummalla kokoonpanolla ensimmäiselle ulkomaanmatkalle, vain yhteisten vai myös miehen lapsi
16.01.2020 |
Sanoin miehelle että minulle olisi äärimmäisen tärkeää että menisimme yhteisten lasten ensimmäiselle ulkomaanmatkalle vain heidän kanssaan koska haluan että heidän ensimmäisellä matkalla ei ole mukana uusperheen ongelmia, ei kiukuttelevan teinin mukana tuomia haasteita, yms sellaisia negatiivisia asioita mitä uusperhe kuvion mukana meillä aina tulee.
En halua mennä koko porukalla ylipäätään senkään takia, että miehen lapsi ei ole aikoihin viihtynyt meidän seurassa edes viikonloppua, istuu sen ajan meillä ollessaan huoneessaan. Käy meillä niin harvoin että tuntuu ettei muutkaan lapset enää tunne koko lasta, kun eivät näe häntä edes kun on meillä. Eikä mies auta asiaa kun antaa teinin vain istua huoneessa tuijottamassa puhelinta koko sen ajan.
Kotona on aina jännittynyt tunnelma, kun lapsi välttelee meitä, ei puhu kenellekään juurikaan, vetäytyy, ei voida olla luonnollisesti perheenä.
Niin voin kuvitella mitä siitä seuraisi kun hänen pitäisi yhtäkkiä majoittua paljon pienemmässä tilassa meidän kanssa viikon.
Meillä muutenkin haasteita uusperheen osalta, yhteisten lasten kanssa oleminen luonnollista ja normaalia, mikä on varmaan ihan luonnollista monessa uusperheessä....
Sanoin miehelle, että minulle kyllä ehdottomasti kävisi että teini lähtisi ensi vuonna meidän mukaan ulkomaille vaikka tulisi kaikki haasteet.
Haluisin vain ottaa yhteisten lasten ensimmäisen ulkomaanreissun varman päälle kaikin puolin.
Meidän lapset eivät siis ole koskaan vielä päässeet ulkomaille mutta miehen lapsi on matkustanut äitinsä perheen kanssa ulkomaille, viikon lomille, joka vuosi viimeiset kymmenen vuotta.
Ja pääsee siis heidän kanssaan tänäkin vuonna.
Tästä meillä on polttava riita, kun minä en voi kuvitellakaan että menisin yhteisten ensimmäiselle ulkomaan matkalle koko porukalla. Ja mies haluaa ehdottomasti teinin mukaan vaikka sanoo kyllä kuulleensa minun ihan kaikki perustelut, ei vaan välitä niistä.
Minulle ei ole myöskään vaihtoehto että menisin lastemme ensimmäiselle ulkomaanreissulle yksin heidän kanssaan, koska haluan että se jää heille muistona vanhempien kanssa tehtynä reissuna.
Enkä kyllä voisi sen jälkeen enää reissata niin että miehen lapsi olisi mukana, jos mies ei lähtisi ollenkaan mukaan yhteisten lastemmekaan ensimmäiselle matkalle... Tuntuisi pahalta.
Pyysin vain tuon yhden ja ensimmäisen matkan noin, että vaihdetaan vaan järjestys; ensin yhteisten, sitten kaikkien kanssa...
En usko että miehen lapsi menettäisi mitään vaikka lähtisi mukaan ensi vuonna.
Pyydänkö mieheltä liikaa,
kun vaikuttaa ettei halua antaa periksi ja ymmärtää minua tuossa asiassa?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä ja exällänsä on yhteishuoltajuus.
Me ei muuteta saman katon alle, vaan isä alkaa tarkemmin jakamaan aikaansa, että molemmille perheille on aikaa. Lapset ovat luokseni tervetulleita vieraaksi, mutta heidän koti on vanhempiensa luona.
Näin lapset eivät jää kärsi, enkä minä.Miehen lapsia on reissautettu pirnenä milloin missäkin. Nyt on minun aika. Tehkööt sitten isä ja lapset heitä kiinnostavia juttuja, kun en oke paikalla.
Ajattelen tilanteen kuin mies olisi matkatöissä 15 päivää kuusta. Kukaan ei tästä kärsi, joten voin suositella muillekin.
Tuo olisikin hyvä järjestely.
Minun mieheni, jolla on useampi lapsi exänsä kanssa, on niin köyhä, ettei hänellä ole varaa asua yksin, muutti minun asuntooni.
Ymmärrän täydellisesti ap:ta, en minäkään haluaisi miehen lapsia matkalle mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin voi teinin jättää kotiin. Minutkin jätettiin pois reissusta kun olin 16-vuotias. Ei haluttu koulupoissaoloja ja sain matkan hinnan rahana. Eka ärsytti mutta kun kuulin että saan sen rahana niin ei harmittanut tippaakaan. Pidettiin vielä pienet kotibileet meillä kavereiden kanssa :)
18-vuotiaana pääsin sitten reissuun mukaan ja silloin oli hauska reissu kun tutustuin toisiin suomalaisiin nuoriin ja päästiin bilettämäänkin. Se teini istuisi todennäköisesti sen loman huoneessaan kännykällä jos jo nyt sitä tekee.
Mutta pointti oli se että kyllä ydinperheissäkin matkustetaan erilaisilla kokoonpanoilla välillä.
Jos vaihtoehtona on, että se teini asuu yksin ap:n ja miehensä kodissa sen ap:n "ydinperheen" ulkomaanmatkaviikon ajan, niin voi olla, että ap alkaa aika pian haluamaan sitä teiniä mukaan matkalle.
toivotonta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toivotonta kirjoitti:
Mä en ole suostunut lähtee minnekään kesälomareissuille edes, koska en todellakaan halua viettää aikaani miehen teini-ikäisen lapsen kanssa:D Saan ihan tarpeekseni siitä, että kohtelen kyseistä lasta tasapuolisesti suhteessa yhteisiin lapsiin. Pännii ihan tarpeeksi sekin, että tuo lapsi saa itse vaihtaa niitä päiviä milloin tänne pitäisi sopimuksen mukaan tulla ja meillä menee aina kaikki ennakkoon suunnitellut reissut pieleen kun tuo teini päättääkin tulla just silloin meille, kun ollaan esim. suunniteltu menevämme 200km päähän mun vanhempien luokse käymään. Yhdellä kertaa tämä reissuun lähtö venyi kuukaudella, kun perui kolme viikonloppua putkeen tänne tulemisen! Hänen olisi tarkoitus olla joka toinen viikonloppu meillä. Enkä muutenkaan todellakaan raahaa jonkun toisen muksua omien vanhempieni nurkkiin näprää puhelinta sohvalle ja katsomaan telkkaria.
Ymmärrän ihan täysin aloittajaa. Tsemppiä! En todellakaan haluaisi hengailla samassa tilassa/näköetäisyydellä 24/7 jonkun toisen teini-ikäisen muksun kanssa ;D Mieheni saa mennä ihan keskenään lapsensa kanssa ulkomaanreissuille.
Surullista kuinka vähän arvostat miestäsi. Onnea valitsemallesi tielle.
Millä tavalla en arvosta miestäni, jos en halua pilaa omaa lomaani sellaisen ihmisen seurassa joka käy aivoon? Mieheni saa viettää lapsensa kanssa ihan niin paljon aikaansa kuin haluaa, kannustan siihen jopa, mutta en arvosta tuota lapsen tapaa pompottaa meitä miten sattuu ja tulla kuten haluaa tänne nurkkiin lojuu. Voisin toki pakottaa mieheni sanoo lapselleen, ettei ole tänne tulemista jos peruu "oman viikonloppunsa" jonkun naurettavan syyn vuoksi. En tajua miksi mun pitäisi innolla katsella tuota lasta täällä mätänemässä sohvalla puhelin kourassa mässyttämässä karkkia. Ei se ole mun lapsi, enkä mä sen äiti.
Jos kohtelee puolisonsa lasta noin ja puhuu puolisonsa lapsesta noin törkeästi, niin kyllä siinä selvästi puuttuu kunnioitus ja arvostus myös aikuisten väliltä. Jos arvostaisit puolisoasi, et olisi vetäytynyt tuohon omaan omahyväiseen poteroosi haukkumaan toisen lasta.
Ei ole sinun lapsi etkä todellakaan ole sen äiti, mutta lapsen arvostaminen sellaisena kuin hän on ei oikeasti maksais sulle yhtään mitään.
Yritä vähän enempi. Itse olet uusperheesi valinnut ja olet siitä myös vastuussa. Kaikki lapset ovat miehellesi yhtä tärkeitä. Näin ainakin pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Villi veikkaukseni on, että teinin vetäytymiselle on syynsä.
No eikai sentäs, ap vaikuttaa erittäin herttaiselta riivinraudalta, just sellaiselta äitipuolelta jollaisen jokainen haluaa 😂 kyllä se on nyt lapsessa vika 😂
toivotonta kirjoitti:
Mä en ole suostunut lähtee minnekään kesälomareissuille edes, koska en todellakaan halua viettää aikaani miehen teini-ikäisen lapsen kanssa:D Saan ihan tarpeekseni siitä, että kohtelen kyseistä lasta tasapuolisesti suhteessa yhteisiin lapsiin. Pännii ihan tarpeeksi sekin, että tuo lapsi saa itse vaihtaa niitä päiviä milloin tänne pitäisi sopimuksen mukaan tulla ja meillä menee aina kaikki ennakkoon suunnitellut reissut pieleen kun tuo teini päättääkin tulla just silloin meille, kun ollaan esim. suunniteltu menevämme 200km päähän mun vanhempien luokse käymään. Yhdellä kertaa tämä reissuun lähtö venyi kuukaudella, kun perui kolme viikonloppua putkeen tänne tulemisen! Hänen olisi tarkoitus olla joka toinen viikonloppu meillä. Enkä muutenkaan todellakaan raahaa jonkun toisen muksua omien vanhempieni nurkkiin näprää puhelinta sohvalle ja katsomaan telkkaria.
Ymmärrän ihan täysin aloittajaa. Tsemppiä! En todellakaan haluaisi hengailla samassa tilassa/näköetäisyydellä 24/7 jonkun toisen teini-ikäisen muksun kanssa ;D Mieheni saa mennä ihan keskenään lapsensa kanssa ulkomaanreissuille.
Tässä taas oikein äitipuolen irvikuva. Hyi olkoon. Sääliksi käy miehen lasta joka joutuu haluamattaan elämään tälläisen inhottavan ihmisen kanssa ja sen lisäksi vielä sietämään akan ja isänsä uusia kakaroita jotka nostetaan kaiken yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäkää se teini siltä reissulta pois. Ei se siinä mitään häviä kun kuitenkin pääsee ulkomaille jonkun kanssa. Tarviiko sen edes tietää koko reissusta. Ei sitä tunnu edes kiinnostavan teidän seura. Kamalaa jos pääseekin vasta ensi vuonna mukaanne niin halutessaan. Tyhmää porukkaa täällä. Ap nyt vaan haluaa yhden varmasti hyvän muiston ulkomaanmatkasta.
Ap:lla on korkeat odotukset loman suhteen, ehkä vähän epärealistisetkin. Entäs jos ne yhteiset lapset ei viihdykään siellä lomakohteessa ja ovat kiukkuisia ja vaativia vieraassa ympäristössä? Ta jos tulee vaikka tavanomainen turistiripuli tai muu kiusa. Kaatuisiko silloin haavekuvat ihanasta ensimmäisestä ulkomaanmatkasta?
Teiniä ei missään nimessä saa heivata ulkopuolelle, olkoon vaikka kuinka ynseä kotona. Se olisi mielestäni henkinen hylkääminen.
Entäpä jos ap odottaisi pari vuotta, että teininkin pahin murrosvaihe lievenee ja menisitte vasta sitten yhdessä ulkomaille? Kyllähän sitä reissata ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on oikeassa, sinä olet lapsellinen. Miehen teini kuuluu perheeseen, halusit sitä tai et.
Tuollainen lapsellinen ajatuskuvio mikä sinulla on, ei toimi uusperheesså.
Tottakai miehen teini lähtee mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pääsee matkoille minun lapseni ja miehen vanhin lapsi. He ovat samanikäisiä ja kavereita.
Miehellä on kaksi alakoululaista. Heitä ei ole otettu. Mies ehdotti sitä, mutta tajusi sitten itsekin, että niiden lasten kanssa loma olisi työleiri. Ovat kovin vaativia, mitä pitää tehdä ja miten.
Miehellä siis kolme lasta (saman naisen kanssa?) Ja vain yksi pääsee lomille mukaan? Miksi hankki lapsia?
Kaksi eri naista. Esikoinen paljon vanhempi.
Esikoinen oli haluttu. Kaksi nuorempaa, koska nainen halusi. Ei mies avoliiton aikana edes tavannut lapsiaan niin paljoa kuin eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me matkaamme milloin mitenkin. Suhteen alussa oli Aina kaikki neljä lasta mukana (molemmilla kaksi). Sitten ne tulivat teini-ikään ja päätimme, ettemme enää maksa yhdestäkään wifi-lomasta, ja sen Jälkeen matkustimme vain kaksistaan muutaman vuoden.
Tämän jälkeen olemme matkustaneet eri kokoonpanoilla.
Viimeksi oli mukana molempien nuorimmaiset, koska toinen esikoisista oli kavereiden kanssa matkalla ja toinen sairaalassa.
Kerran oli mukana vain minun lapseni, koska miehen toinen oli kielikurssilla ja toinen töissä.
Kerran oli mukana vain toinen minun lapsistani jne.
Meillä minä matkustan lapsieni kanssa kolmisin.
Mies jää teinin kanssa kotiin.
Annan teinin kiukutella meillä suht rauhassa.
Meillä on talon säännöt, joita kaikki noudattaa. Oon opettaja ja mulle ei räkänokat hyppele silmille.
Kun tehdään miten toivotaan, tehdään yhdessä myös kivaa.
Kyllä tyttö kysyi miksei hän pääse meidän kanssa hiihtolomalla reissuun. Sanoin meillä on varaa vain 3.lle ja hän itse matkustaa paljon äitinsä ja isovanhempien kanssa.
Viime kesänä laivalla oli vaikka mitä ongelmia, sanoin en lomalla moista katso.
Ja on hyvä, että isä viettää esikoisen kanssa laatuaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivotonta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toivotonta kirjoitti:
Mä en ole suostunut lähtee minnekään kesälomareissuille edes, koska en todellakaan halua viettää aikaani miehen teini-ikäisen lapsen kanssa:D Saan ihan tarpeekseni siitä, että kohtelen kyseistä lasta tasapuolisesti suhteessa yhteisiin lapsiin. Pännii ihan tarpeeksi sekin, että tuo lapsi saa itse vaihtaa niitä päiviä milloin tänne pitäisi sopimuksen mukaan tulla ja meillä menee aina kaikki ennakkoon suunnitellut reissut pieleen kun tuo teini päättääkin tulla just silloin meille, kun ollaan esim. suunniteltu menevämme 200km päähän mun vanhempien luokse käymään. Yhdellä kertaa tämä reissuun lähtö venyi kuukaudella, kun perui kolme viikonloppua putkeen tänne tulemisen! Hänen olisi tarkoitus olla joka toinen viikonloppu meillä. Enkä muutenkaan todellakaan raahaa jonkun toisen muksua omien vanhempieni nurkkiin näprää puhelinta sohvalle ja katsomaan telkkaria.
Ymmärrän ihan täysin aloittajaa. Tsemppiä! En todellakaan haluaisi hengailla samassa tilassa/näköetäisyydellä 24/7 jonkun toisen teini-ikäisen muksun kanssa ;D Mieheni saa mennä ihan keskenään lapsensa kanssa ulkomaanreissuille.
Surullista kuinka vähän arvostat miestäsi. Onnea valitsemallesi tielle.
Millä tavalla en arvosta miestäni, jos en halua pilaa omaa lomaani sellaisen ihmisen seurassa joka käy aivoon? Mieheni saa viettää lapsensa kanssa ihan niin paljon aikaansa kuin haluaa, kannustan siihen jopa, mutta en arvosta tuota lapsen tapaa pompottaa meitä miten sattuu ja tulla kuten haluaa tänne nurkkiin lojuu. Voisin toki pakottaa mieheni sanoo lapselleen, ettei ole tänne tulemista jos peruu "oman viikonloppunsa" jonkun naurettavan syyn vuoksi. En tajua miksi mun pitäisi innolla katsella tuota lasta täällä mätänemässä sohvalla puhelin kourassa mässyttämässä karkkia. Ei se ole mun lapsi, enkä mä sen äiti.
Luultavasti teini etsii aina epätoivon vimmalla syytä, että ei oma äiti voisi pakottaa sun arvostelevien silmien alle. Onneksi olkoon, pissit käytökselläsi omiin muroihisi, mitä noihin aikatauluihin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä matkustan lapsieni kanssa kolmisin.
Mies jää teinin kanssa kotiin.Annan teinin kiukutella meillä suht rauhassa.
Meillä on talon säännöt, joita kaikki noudattaa. Oon opettaja ja mulle ei räkänokat hyppele silmille.Kun tehdään miten toivotaan, tehdään yhdessä myös kivaa.
Kyllä tyttö kysyi miksei hän pääse meidän kanssa hiihtolomalla reissuun. Sanoin meillä on varaa vain 3.lle ja hän itse matkustaa paljon äitinsä ja isovanhempien kanssa.
Viime kesänä laivalla oli vaikka mitä ongelmia, sanoin en lomalla moista katso.
Ja on hyvä, että isä viettää esikoisen kanssa laatuaikaa.
Tuo tasa-arvo uusperheessä on kaikista vaikeinta toteuttaa. Jos toisen lapset saavat toiselta suvultaan kaikki tavarat ja matkat, ja omani ei minun suvultani mitään.
Jos viemme kaikki lapset lomalle, niin minun lapseni pääsevät vuodessa yhden kerran ulkomaille ja miehen lapset kolme kertaa. Onko tämä tasa-arvoista?
Jos ostamme kaikille lapsille uudet iphone 8:t, niin minun lapsillani on iphone 8, ja miehen lapsilla sekä iphone 8 ja iphone 11. Onko tämä tasa-arvoista?
Ei. Tasa-arvoa on se, että jokaisella on kokonaisuutena sama elintaso.
Esimerkit ovat kuvitteellisia eikä minun elämästäni.
Tämä äitipuolen osa on omituinen. Sanonhan minä omillekin teineille, että en ota sinua matkalle mukaa, koska kiukuttelet/sinulle ei mikään kelpaa/ et viimeksikään tykännyt / en halua maksaa kännykällä olemisesta.
Enkä ota mukaan.
Mutta tätä ei saa sanoa lapsipuolelle.... ? Äidit tulevat muuten niskaan av:lla.
Onko teinistä apua lastenhoidossa?