Kamala sanoa mutta en tykkää mun aikuisen lapsen käytöksestä.

Varmasti raskasta koko perheelle tuollainen, etenkin jos aikuinen masentunut lapsi asuu kotona. En osaa neuvoa enkä voi edes kuvitella vanhempien huolen ja surun määrää. Toivon, että tilanne jossain kohtaa helpottaisi. Jos yksinkertaisia temppuja olisi, ne olisi jo tehty. Jäljelle jää rakkaus. Voimia, jaksamista!

Oletko itse töissä? Minun vanhempani ovat ”syrjäytyneitä” eli vietin koko lapsuuden katsellen sitä kun ovat päivät kotona, eivät käy töissä. Mitään harrastuksia ei ollut. Koskaan ei ollut mitään kiinnostusta koulunkäyntiini liittyen, En osaa oikeastaan yhtään mitään tai en ole missään erityisen hyvä. Nykyään olen työtön. Varmaan omatkin vanhemmat ihmettelevät että miten siitä nyt tuli tuollainen vaikka niin hyvin kasvatettiin.

Onko tsemppaamisesi sitä, että sanot "tsemppiä" ja siinä kaikki? Sellaisiakin vanhempia on jotka luulevat, että se riittää.

Jos aikuinen asuu vielä lapsuuden kodissa eikä opiskele tai käytöissä, niin hänelle pitää antaa vastuu kotitöistä kuten pyykeistä ja siivouksesta. Laaditte yhdessä viikkosuunnitelman niin, että joka päivälle on jokin askare.

Masentunut on vietävä terapiaan, tarvittaessa kädestä pitäen ja valvottava että syö lääkkeensä. Kun hoito on saatu käyntiin, kannattaa hakea nuorelle opiskelu- tai työpaikka. Tässä luotsipalvelu tai etsivä sosiaalityö voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin ei ole niin helppoa löytää töitä. Pitäisi saada koulutusta vastaavaa ja  palkalla olisi hyvä elää. Tarjolla on usein nollasopimuksia ja osa-aikaisia töitä. Tulot epäsäännöllisiä ja kamalaa paperisotaa sinne ja tänne.

Ja noilla nollatyösopimuksilla joutuu ongelmiin kelan ja työkkärin kanssa. Parempi olla vaan rehellisesti työtön ja odottaa että tulee järkevämpi sopimus kohdalle ettei joudu kikkailemaan tukien yms skeidan kanssa. 

Höpsis, minä sain nollasopparin kautta vakituisen työn.

Mun aikuisella lapsella on vuoden aikana ollut 6 työpaikkaa. Pätkää siellä ja täällä. Yritteliäisyyttä kyllä löytyy kuin pienestä kylästä. Ei ole nuorilla aikuisilla helppoa, ei sitä ole kyllä kellään tässä nyky Suomessa. Joten en kyllä ihmettele, että osa nuorista lyö hanskat tiskiin ja lorvii. 

Vierailija kirjoitti:

Auta lastas. Koulutus on nykyään tärkeetä, joten jos ensin löytäisi alan mitä opiskelemaan? Käytte vaikka yhdessä vaihtoehtoja läpi, nykyajan nuoret tuntuu olettavan, että unelma-ammatti on aina kivaa ja sitä varten ei tarvi tehä töitä. Joten ei se helppoa oo tajuta ettei näin ole.

pakko kysyä että ketkä tapaamasi nuoret edes luulevat pääsevänsä töihin sille alalle mihin haluavat, valmistuin lukiosta 2014 eikä kenelläkään luokkalaisella ollut mitään harhaluuloja sille minkälainen tulevaisuus odottaa (nimittäin se mikä tahansa koulutus että pääsisi edes johonkin töihin, intohimosta kyseiseen alaan viis). ei kukaan edes osannut sanoa unelmatyötä, muuten kuin "sillä alalla varmaan vielä on töitä ainakin toivottavasti eläkeikään asti")

Tyttöystävän ja läheisyyden puuttuminen on se yleisin syy poikien syrjäytymiseen. Miksi vaivautua edes yrittämään, kun lopputuloksena ei saa mitään palkintoa.

Kuullostaa nykyajan normi nuorelta. Kaikki on masentuneita, ennen oli selkä kipeä.

Opiskelemaan. Ja töitä löytyy vaikka ikkunanpesijänä. Sängyssä makoilu ei ole kivaa nuorelle .