Minusta tuntuu että yksi ihminen idealisoi minua, ja pelkään hetkeä jolloin tuotan pettymyksen hänen kuvaansa minusta

Up

Ei kannata pelätä. Jos siis aikuisia olette. Ainakin minä näen sen niin että kaikki ihmiset tuottavat pettymyksiä, toiset isompia ja toiset pienempiä ja kuka mitenkin kestää ne.

Onko pitkäaikainen tuttavuus?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata pelätä. Jos siis aikuisia olette. Ainakin minä näen sen niin että kaikki ihmiset tuottavat pettymyksiä, toiset isompia ja toiset pienempiä ja kuka mitenkin kestää ne.

Onko pitkäaikainen tuttavuus?

Kiitos vastauksesta :)

Ei ole pitkäaikainen tuttavuus, päinvastoin tuntui että hän melko heti piti minusta ja on pysynyt siinä kuvassaan

Muista, ettet ole syypää tai vastuussa mistään mikä on vain muiden ihmisten mielissä. Hän on itse luonut mielikuvansa sinusta ja terveellä ihmisellä on yleensä kyky muokata omia käsityksiään toisista, mielikuvien kohdatessa todellisuuden. Sinun ei tarvitse huomioida tätä asiaa mitenkään, paitsi voit kyllä korjata häntä faktoilla jos joskus käy ilmi että hänen käsityksensä sinusta ei vastaakaan todellisuutta. 

Up. Kiitos tähän mennessä mainioista kommenteista, olisi kiva jatkaa aiheesta yleensä. 

Ap

Mies pelkäsi hirveän pitkään, että olen rakastunut fantasiaan hänestä (komea, varakas, menestynyt ja kykenevä mies), enkä häneen (kaikkea tuota ja jääräpäinen härkä jolla on vaikea menneisyys ja kontrolliongelmaa). Hän koki itse olevansa jonkin sortin hirviö ja hankala ja vaikea. Minä olin hyvin tietoinen hänen huonoista puolistaan, ei ne olleet niin piilossa kuin mies kuvitteli. Olimme olleet naimisissa jo pitkään ennenkuin mies tosiaan viimein uskoi, että en ylläpidä hänestä mitään kiiltokuvaa.

En tiedä miten tämä auttaa tilanteessasi, mutta mielipide näin “kolikon toiselta puolen”.

Olen oikeasti vähän hämmästynyt näin viísaista vastauksista :D Kiitos!

Ap

Minulle on käynyt noin ja mies jopa syyllisti minua siitä, kun en vastannutkaan hänen kuvitelmaansa!

Eli tyyppi ihastui/rakastui täysillä hyvin nopeasti ja kutsui luokseen asumaan. Ajattelin katsoa, mitäjutusta tulee. En ikinä esittänyt mitään, vaan olin oma itseni alusta lähtien. Mies ilmeisesti tuijotti vain ulkonäköäni, ja kaikki muu jäi taka-alalle. Sitten alkoi tulla yhteentörmäyksiä erilaisista elämäntavoista ja -arvoista.

Mies ei kyennyt minkäänlaiseen keskusteluun ja asialliseen tilannekatsaukseen. Hän vain sulki minut pois, eli ignoorasi täysin eikä edes puhunut minulle. Varsinaista riitelyä meillä ei ollut koskaan.

Kun sitten olin lähdössä pois, hän romahti ja tilitti, miten oli todella rakastanut minua, alussa. Ja sitten olinkin jotain muuta.

Kaikki eivät ole koskaan kypsiä ymmärtämään omia tunteitaan ja motiivejaan.

Älä nyt tuollaisesta ota stressiä. Sitä paitsi, ehkä sellaista pettymyksen tuottamisen hetkeä ei edes tule.

Soita sille Keko Salatan biisi ”Tavallinen”. löytyy esim. youtubesta.

up

Minulla soi narsistihälytyskello päässä. Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen nostaa tarkoituksella uuden tuttavuuden jalustalle. Heikot hullaantuu siitä, vahvat jäävät pohtimaan, onko kaikki niin kuin pitää. Jonkin ajan kuluttua alkaa tulemaan lisää omituisuuksia. Lue narsismista, esim. kirja Narsistin uhrina, tai googleta aihetta.

Voihan olla että tuttavuus sinuun täyttää jonkin hänen tällä hetkellä olevan tarpeensa (hyvällä tavalla) ja siksi tuntuu "ihannoi" sinua niin kovin. Jotkut ihmiset ilmaisevat ihannointia avoimemmin, älä anna sen häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla soi narsistihälytyskello päässä. Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen nostaa tarkoituksella uuden tuttavuuden jalustalle. Heikot hullaantuu siitä, vahvat jäävät pohtimaan, onko kaikki niin kuin pitää. Jonkin ajan kuluttua alkaa tulemaan lisää omituisuuksia. Lue narsismista, esim. kirja Narsistin uhrina, tai googleta aihetta.

Kiitos kun kommentoit, Se siinä juuri tuntuikin poikkeukselliselta, että joku ihan tuntematta käyttäytyy melkein yli-ihanasti.

Ap

Minulla on tapana ihannoida ihmisiä tuettyjen ominaisuuksien perusteella, mutta ei koko pakettina. Rationaalisuus astuu sitten kuvaan kun kyseessä on jotakin vakavampaa. Ihannointi ihastumisen lomassa on hyvä tunne, kunhan itse tiedostaa että on tilassa, jossa odotukset asetetaan liian korkealle. Sitten sitä muistaakin että ihmisiä täällä ollaan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla soi narsistihälytyskello päässä. Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen nostaa tarkoituksella uuden tuttavuuden jalustalle. Heikot hullaantuu siitä, vahvat jäävät pohtimaan, onko kaikki niin kuin pitää. Jonkin ajan kuluttua alkaa tulemaan lisää omituisuuksia. Lue narsismista, esim. kirja Narsistin uhrina, tai googleta aihetta.

Kiitos kun kommentoit, Se siinä juuri tuntuikin poikkeukselliselta, että joku ihan tuntematta käyttäytyy melkein yli-ihanasti.

Ap

Minä tunnen muutaman ihanan ihmisen, jotka käyttäytyvät niin kaikille ja aina. En tiedä saavatko he jotenkin poikkeuksellisen hyvän mielen itselleen kun he näkevät iloa ja tyytyväisyyttä. Toisen olen tuntenut jo parikymmentä vuotta, joten eiköhän hän vain ole sellainen. Nämä sanovat aina oikeat asiat ja saavat muut hyvälle tuulelle. Vaatimattomia ihmisiä molemmat ja vaikuttavat että ovat ratkaisseet miksi ovat ja mistä pitävät. Vaikea selittää, mutta näitä tyyppejä on, mutta äärimmäisen harvassa. Sitten on tietenkin kääntöpuolella tuo narsismi. Hyvää ihmistä ei kannata hylätä sen takia että hän on hyvä, tämä lienee selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla soi narsistihälytyskello päässä. Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen nostaa tarkoituksella uuden tuttavuuden jalustalle. Heikot hullaantuu siitä, vahvat jäävät pohtimaan, onko kaikki niin kuin pitää. Jonkin ajan kuluttua alkaa tulemaan lisää omituisuuksia. Lue narsismista, esim. kirja Narsistin uhrina, tai googleta aihetta.

Kiitos kun kommentoit, Se siinä juuri tuntuikin poikkeukselliselta, että joku ihan tuntematta käyttäytyy melkein yli-ihanasti.

Ap

Minä tunnen muutaman ihanan ihmisen, jotka käyttäytyvät niin kaikille ja aina. En tiedä saavatko he jotenkin poikkeuksellisen hyvän mielen itselleen kun he näkevät iloa ja tyytyväisyyttä. Toisen olen tuntenut jo parikymmentä vuotta, joten eiköhän hän vain ole sellainen. Nämä sanovat aina oikeat asiat ja saavat muut hyvälle tuulelle. Vaatimattomia ihmisiä molemmat ja vaikuttavat että ovat ratkaisseet miksi ovat ja mistä pitävät. Vaikea selittää, mutta näitä tyyppejä on, mutta äärimmäisen harvassa. Sitten on tietenkin kääntöpuolella tuo narsismi. Hyvää ihmistä ei kannata hylätä sen takia että hän on hyvä, tämä lienee selvää.

*eri*

Kyse on varmaan vaan tunteista. Jos on yhtään järkeä päässä, niin hän ymmärtää kyllä sinun olevan ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mies pelkäsi hirveän pitkään, että olen rakastunut fantasiaan hänestä (komea, varakas, menestynyt ja kykenevä mies), enkä häneen (kaikkea tuota ja jääräpäinen härkä jolla on vaikea menneisyys ja kontrolliongelmaa). Hän koki itse olevansa jonkin sortin hirviö ja hankala ja vaikea. Minä olin hyvin tietoinen hänen huonoista puolistaan, ei ne olleet niin piilossa kuin mies kuvitteli. Olimme olleet naimisissa jo pitkään ennenkuin mies tosiaan viimein uskoi, että en ylläpidä hänestä mitään kiiltokuvaa.

En tiedä miten tämä auttaa tilanteessasi, mutta mielipide näin “kolikon toiselta puolen”.

Kuulostat ihan siltä vanhalta nykkiprovolta, joka aina kertoili amerikkalaisesta miehestään, joka oli tosi menestynyt ja komea, mutta oli seksiaddikti ja kontrolliongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla soi narsistihälytyskello päässä. Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen nostaa tarkoituksella uuden tuttavuuden jalustalle. Heikot hullaantuu siitä, vahvat jäävät pohtimaan, onko kaikki niin kuin pitää. Jonkin ajan kuluttua alkaa tulemaan lisää omituisuuksia. Lue narsismista, esim. kirja Narsistin uhrina, tai googleta aihetta.

Kiitos kun kommentoit, Se siinä juuri tuntuikin poikkeukselliselta, että joku ihan tuntematta käyttäytyy melkein yli-ihanasti.

Ap

Minä tunnen muutaman ihanan ihmisen, jotka käyttäytyvät niin kaikille ja aina. En tiedä saavatko he jotenkin poikkeuksellisen hyvän mielen itselleen kun he näkevät iloa ja tyytyväisyyttä. Toisen olen tuntenut jo parikymmentä vuotta, joten eiköhän hän vain ole sellainen. Nämä sanovat aina oikeat asiat ja saavat muut hyvälle tuulelle. Vaatimattomia ihmisiä molemmat ja vaikuttavat että ovat ratkaisseet miksi ovat ja mistä pitävät. Vaikea selittää, mutta näitä tyyppejä on, mutta äärimmäisen harvassa. Sitten on tietenkin kääntöpuolella tuo narsismi. Hyvää ihmistä ei kannata hylätä sen takia että hän on hyvä, tämä lienee selvää.

Totta.

Ap