Onko joku mies koskaan oikeasti parantanut menikkiään merkittävästi naisten keskuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka jauhatte vankilatuomioista, ei ihmetytä pätkän vertaa ettei naisilta heru. Niin lapsellisia miehiä, menkää jonnekin teinipalstalle, tämä on aikuisten keskustelu.

Ehkei sulta heru mutta sun siskoilta heruu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka jauhatte vankilatuomioista, ei ihmetytä pätkän vertaa ettei naisilta heru. Niin lapsellisia miehiä, menkää jonnekin teinipalstalle, tämä on aikuisten keskustelu.

Ehkei sulta heru mutta sun siskoilta heruu.

Kumpikaan mun siskoista ei ole seurustellut rikollisen miehen kanssa saati ikinä ilmaissut mitään kiinnostusta sellaista kohtaan. Tavallisten miesten kanssa ovat avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariutuminen nostaa miehen statusta. Hänestä kiinnostuu sellaisetkin naiset, jotka eivät aiemmin noteeranneet häntä mitenkään.

Ihan loogista että miehen kiinnostavuutta parantaa se että hänet on testattu ja hyväksi havaittu.

Naisilla sama.

Ei ole sama, naiset nimenomaan käyttää "esivalintaa" kriteerinä. Miehet eivät.

Jännä homma, mun tuttavapiirissä joka ikinen pettäjä ja muu perseilijä on jätetty ilman selittelyitä. Turha olla sellaisen kanssa, jota ei arvosta. Mutta ehkä me ollaan oldschooljengiä.

Vierailija kirjoitti:

"Norjalaislehti Morgonbladet kertoi vuonna 2014 Breivikin saavan yli 800 kirjettä vuodessa, suurimman osan naisilta."

Dataan on helpompaa luottaa, kuin musta tuntuu-tuntumiin.

Haluaisitteko te siis niitä naisia, jotka kiinnostuvat sarjamurhaajista? Toisessa ketjussa oli juuri linkki artikkeliin, jossa selitettiin, mikä on syynä tällaiseen kiinnostukseen. Osa naisista elää itse alamaailmassa tai sen liepeillä. Osalla on melenterveyden häiriöitä. Kuulostaako kiehtovalta? Ja miksi sitten niitä kirjeitä tulee satoja - no kun maailmassa ON aika paljon ihmisiä, joilla on päässä vikaa tai jotka ovat jo valmiiksi rikollisissa piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Norjalaislehti Morgonbladet kertoi vuonna 2014 Breivikin saavan yli 800 kirjettä vuodessa, suurimman osan naisilta."

Dataan on helpompaa luottaa, kuin musta tuntuu-tuntumiin.

Haluaisitteko te siis niitä naisia, jotka kiinnostuvat sarjamurhaajista? Toisessa ketjussa oli juuri linkki artikkeliin, jossa selitettiin, mikä on syynä tällaiseen kiinnostukseen. Osa naisista elää itse alamaailmassa tai sen liepeillä. Osalla on melenterveyden häiriöitä. Kuulostaako kiehtovalta? Ja miksi sitten niitä kirjeitä tulee satoja - no kun maailmassa ON aika paljon ihmisiä, joilla on päässä vikaa tai jotka ovat jo valmiiksi rikollisissa piireissä.

Eihän nämä edes halua mitään tavallista naista. Sehän on arkinen tai pahimmillaan ruma&kookas. Tilastotkin kertoo omaa karua kieltään ettei haluta tasa-arvoista puolisoa vaan laskutuksella oleva jota kelpaa esitellä somessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi opiskelukaveri, joka kertoi, että teki tällaisen muutoksen elämässään, toki tosi nuorena. Hän kävi nörttilukion ja oli kovan luokan nörtti. Lukion jälkeen hän tajusi, että jos meinaa naisia saada, pitää opetella vähän sosiaalisia taitoja. Hän meni harrastelijateatteriin ja kehitti itseään tietoisesti sosiaalisemmaksi – en nyt yksityiskohtia tiedä, mutta näin hän minulle aikoinaan kertoi. 

Tämä kaverini on sellainen hintelä ja lyhyehkö tyyppi, mutta kyllä hänellä aina opiskeluaikana naisia riitti ja puolisokin aikanaan löytyi. Ajattelen aina häntä, kun palstalla saa lukea, millaiset miehet vetävät naisia puoleensa, tämä kaverini on nimittäin suunnilleen niiden kuvausten vastakohta. 

Tunnen myös yhden tuollaisen miehen, jonka ei varmaan pitäisi ikinä saada naisia palstan kuvitelmien mukaan. Hän on kuitenkin ollut yli sadan naisen kanssa. Tuota miestä on hyvä miettiä aina silloin, kun usko omiin mahdollisuuksiin horjuu.

Täällä on nyt muutama sanonut, että terapian myötä naismenestys koheni merkittävästi. Olen miettinyt itsekin, olisiko terapiasta apua. Olen kyllä jo meditoinut vuosia ja treenannut kroppaa, mikä on auttanut huomattavasti, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että itsevarmuuteni ei ole vielä riittävällä tasolla. Poikuus meni 24-vuotiaana, siitä tähän päivään olen ollut yhteensä neljän naisen kanssa, joista viimeisimmän kanssa seurustelin pari vuotta. Jäätyäni sinkuksi edellisestä suhteesta en ole vielä koittanut onneani netissä ja Tinderissä, joten en toisaalta tiedä, olisiko parisuhdekokemus ja muu elämänkokemus kuitenkin tuonut jo riittävästi lisää itsevarmuutta. Itsetunnossani on kyllä vieläkin puutteita ja usein tuntuu siltä, että muut ihmiset pitävät minua jotenkin kummallisena...

M31

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Flaksi on ollut netissä noin sata kertaa parempi kuin baareissa, koska en vain ole oikein koskaan osannut innostua niin paljon täysin tuntemattomista naisista pelkkien hyvien tissien ja perseen vuoksi, että olisin jaksanut alkaa tutustumaan.

Baarissa ei voi jutella näille naisille, jotka tisseineen ja perseineen sinne tulee?

Voi jutella, mutta millä rationaalisella syyllä juuri tietylle parille tissejä eikä jollekin toiselle? Nettitreffeillä naisesta on tiennyt ainakin jotain vähän oleellisempaa kuin pelkän ulkonäön. Ennen sitä olin seurustellut vain koulu- ja opiskelukaverin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt muutama sanonut, että terapian myötä naismenestys koheni merkittävästi. Olen miettinyt itsekin, olisiko terapiasta apua. Olen kyllä jo meditoinut vuosia ja treenannut kroppaa, mikä on auttanut huomattavasti, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että itsevarmuuteni ei ole vielä riittävällä tasolla. Poikuus meni 24-vuotiaana, siitä tähän päivään olen ollut yhteensä neljän naisen kanssa, joista viimeisimmän kanssa seurustelin pari vuotta. Jäätyäni sinkuksi edellisestä suhteesta en ole vielä koittanut onneani netissä ja Tinderissä, joten en toisaalta tiedä, olisiko parisuhdekokemus ja muu elämänkokemus kuitenkin tuonut jo riittävästi lisää itsevarmuutta. Itsetunnossani on kyllä vieläkin puutteita ja usein tuntuu siltä, että muut ihmiset pitävät minua jotenkin kummallisena...

M31

Kellään ei ilmeisesti ole mietteitä aiempaan kommenttiini liittyen...

M31

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt muutama sanonut, että terapian myötä naismenestys koheni merkittävästi. Olen miettinyt itsekin, olisiko terapiasta apua. Olen kyllä jo meditoinut vuosia ja treenannut kroppaa, mikä on auttanut huomattavasti, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että itsevarmuuteni ei ole vielä riittävällä tasolla. Poikuus meni 24-vuotiaana, siitä tähän päivään olen ollut yhteensä neljän naisen kanssa, joista viimeisimmän kanssa seurustelin pari vuotta. Jäätyäni sinkuksi edellisestä suhteesta en ole vielä koittanut onneani netissä ja Tinderissä, joten en toisaalta tiedä, olisiko parisuhdekokemus ja muu elämänkokemus kuitenkin tuonut jo riittävästi lisää itsevarmuutta. Itsetunnossani on kyllä vieläkin puutteita ja usein tuntuu siltä, että muut ihmiset pitävät minua jotenkin kummallisena...

M31

En miettinyt pariutumisasioita kun terapiaan menin. Eivät ne olleet edes mielessä, sillä oli ihan raatona ahdistusten ja pakkoajatusten vuoksi. Sitten kun nuo asiat alkoivat hiljalleen, siis tosiaan vuosien varrella, kohentua, tulivat hyvät kokemukset myös pariutumismarkkinoilla vähän niinkuin sivutuotteena ilman että edes heti tajusin et mitä tapahtuu. Ehkä parhaiten muutosta kuvaa, kun törmäsin entiseen lukion luokkakaveriin, siis tyttöön, n. 10v kirjoitusten jälkeen yökerhossa ja päädyttiin ihan viattomasti hengailemaan sen ilta vanhoja muisteleen. Jossain vaiheessa hän totesi jotain et tää oli tosi kiva ilta, olit ihan jees lukiossakin, mut ei sun kanssa oikeen pystynyt rennosti juttelemaan. Uskon helposti ettei pystyny, kun olin niin hajalla etten uskonu et omasta elämästä ahdistuksen takia tulee joskus jotain oikeaa elämää. 

Lunar kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt muutama sanonut, että terapian myötä naismenestys koheni merkittävästi. Olen miettinyt itsekin, olisiko terapiasta apua. Olen kyllä jo meditoinut vuosia ja treenannut kroppaa, mikä on auttanut huomattavasti, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että itsevarmuuteni ei ole vielä riittävällä tasolla. Poikuus meni 24-vuotiaana, siitä tähän päivään olen ollut yhteensä neljän naisen kanssa, joista viimeisimmän kanssa seurustelin pari vuotta. Jäätyäni sinkuksi edellisestä suhteesta en ole vielä koittanut onneani netissä ja Tinderissä, joten en toisaalta tiedä, olisiko parisuhdekokemus ja muu elämänkokemus kuitenkin tuonut jo riittävästi lisää itsevarmuutta. Itsetunnossani on kyllä vieläkin puutteita ja usein tuntuu siltä, että muut ihmiset pitävät minua jotenkin kummallisena...

M31

En miettinyt pariutumisasioita kun terapiaan menin. Eivät ne olleet edes mielessä, sillä oli ihan raatona ahdistusten ja pakkoajatusten vuoksi. Sitten kun nuo asiat alkoivat hiljalleen, siis tosiaan vuosien varrella, kohentua, tulivat hyvät kokemukset myös pariutumismarkkinoilla vähän niinkuin sivutuotteena ilman että edes heti tajusin et mitä tapahtuu. Ehkä parhaiten muutosta kuvaa, kun törmäsin entiseen lukion luokkakaveriin, siis tyttöön, n. 10v kirjoitusten jälkeen yökerhossa ja päädyttiin ihan viattomasti hengailemaan sen ilta vanhoja muisteleen. Jossain vaiheessa hän totesi jotain et tää oli tosi kiva ilta, olit ihan jees lukiossakin, mut ei sun kanssa oikeen pystynyt rennosti juttelemaan. Uskon helposti ettei pystyny, kun olin niin hajalla etten uskonu et omasta elämästä ahdistuksen takia tulee joskus jotain oikeaa elämää. 

Vaikuttaa siltä, että lähtötilanteesi oli selvästi huonompi kuin oma nykyinen tilanteeni. Olin kyllä itsekin joskus siinä tilanteessa itseni kanssa, että en edes miettinyt pariutumista. Nyt se on ajatuksena jatkuvasti mielessä ja kokemusta tosiaan on jo ennestään. Joitain henkisiä solmuja ja ongelmia minulla on silti vieläkin enkä tiedä, välittyvätkö ne ulospäin naisille vai eivät. Terapiaan voisin kyllä noiden juttujen johdosta mennä silti ihan itseni takiakin. Täytynee harkita asiaa vielä.

M31

Tuttavani hankki nykyaikaiset vaatteet, kävi parturissa ja alkoi käymään salilla. Alkoi myös tietoisesti harjoitella naisten lähestymistä. Entisestä epävarmasta nörtistä kuoriutui vuodessa aivan eri ihminen ja uusi itsevarmuus alkoi vetämään naisia puoleensa.

En ymmärrä termiä "menekki" tai en pysty sellaiselle mitään arvoa määrittämään. Ilmeisesti tämä on joku pelureiden ja pimppihaiden kilpailumittari siinä, kuka keräilee eniten yhden illan panoja. Itse olen pitkien parisuhteiden mies ja etsin sitä yhtä tiettyä sopivaa ihmistä kumppaniksi. Tavoite on saada mahdollisimman vähän eri parisuhteita elämän mittaan, joten "menekki" ei mitenkään järkevästi sovellu,

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että lähtötilanteesi oli selvästi huonompi kuin oma nykyinen tilanteeni. Olin kyllä itsekin joskus siinä tilanteessa itseni kanssa, että en edes miettinyt pariutumista. Nyt se on ajatuksena jatkuvasti mielessä ja kokemusta tosiaan on jo ennestään. Joitain henkisiä solmuja ja ongelmia minulla on silti vieläkin enkä tiedä, välittyvätkö ne ulospäin naisille vai eivät. Terapiaan voisin kyllä noiden juttujen johdosta mennä silti ihan itseni takiakin. Täytynee harkita asiaa vielä.

M31

Tämä lienee hyvin yksilöllinen asia, mutta luulen ettei tarvitse olla mitenkään erityisen traumatisoitunut, että omat pulmat vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiin. Jos mietit tuntemiasi ihmisiä, niin luulen että pystyt tunnistamaan ne, jotka vaikuttavat olevan jotenkin jännittyneitä tai muuta vastaavaa. Ihmiset ainakin alitajuntaisesti huomaavat jos toinen spennaa jotenkin. Eihän tämä mustavalkoista ole, olen edelleen kaikkea muuta kuin itsevarmuudessa kylpevä megastara, mutta ehkä nykyään voin olla ihmisten seurassa ilman että koko ajan kelaan mitä sanoin tai miten toinen reagoi. 

Ukko37 kirjoitti:

Olen ns. tavallinen normikroppainen mies, en komea, Ok koulutus ja Ok työpaikka, en rikas enkä köyhä, talous Ok.

Ennen olin kiltti, kuunteleva ja yliavulias mies. Halusin olla ystävällinen ja mukava naisille, kun luulin että sitä he haluavat.

Saanti oli heikkoa, yleensä suhteet päätyi siihen että minut jätettiin alkuhuuman jälkeen.

Sitten aloin ottamaan enemmän kuppia, käymään baareissa ja elämään itsekkäästi. Aloin tappelemaan, huutamaan, haukkumaan ja elämään ennalta-arvaamattomasti oikutellen.

Joskus saatoin sanomatta lähteä poikien reissuilleni ja olla viikon poissa puhelin kiinni.

Tässä vaiheessa naisia alkoi tarttumaan kuin kärpäsiä kärpäspaperiin. Luonnollisesti naisrintamalla tapahtuneen menestyksen myötä minusta tuli pettäjä, siitä kiinnikin jäin monesti. Silti se ei haitannut, naiset olivat ehkä sen päivän kiukkuisia, mutta parisuhde jatkui vailla huolia pettämisestä huolimatta.

Mitä opin tästä?

Älä ole kiltti vässykkä, ole itsekäs mulqqu niin saat naista yli oman tarpeen.

Jännyys kyllä toimii, siitä ei mihinkään pääse. Luonnostaan mulkuilla on helpompaa.

Minä olin neitsyt vielä 28-vuotiaana. Ratkaisin asian niin, että otin harjoitustyttöystävän. Siis sellaisen, joka ei oikeasti viehättänyt pitkää suhdetta ajatellen, mutta oli kuitenkin suostuvainen. Pääsin sitten neitsyydestäni ja kokemattomuudestani johtuneesta ajattelusta, jossa nainen oli jotain ihmeellistä ja tavoittamatonta. Opin että ihan ihmisiä hekin ovat, hyviä ja huonoja kuten miehetkin. Sain valtavan apinan selästäni kaikin puolin ja sen jälkeen minut valtasi rentous, joka näkyy ulospäin. Naiset vaistoavat, etten ole mikään pingottava ja hermostunut uuno ja homma toimii ihan eri tavalla. Nyt on toki jo ihan iän tuomaa kokemusta ja varmuuttakin taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka jauhatte vankilatuomioista, ei ihmetytä pätkän vertaa ettei naisilta heru. Niin lapsellisia miehiä, menkää jonnekin teinipalstalle, tämä on aikuisten keskustelu.

Eihän tuossa ollutkaan kuin elävän elämän esimerkkiä siitä, että sinä olet täysin väärässä.

Sun äiti, mummo, siskot sukulaiset haaveilee parisuhteesta linnakundin kanssa? Mene kysymään tavallisilta täyspäisiltä naisilta kiinnostaako niitä linnakundit. Vai eikö sua kiinnosta tavalliset täyspäiset naiset? Olen tuntenut elämässäni satoja naisia eikä kukaan heistä ole seurustellut linnakundin kanssa saati sanallakaan maininnut että olisi sellaisesta kiinnostunut. Päinvastoin naisten yleisin fantasia on mun kokemuksella poliisi tai palomies tai joku muu joka tekee hyviä asioita yhteiskunnassa. Se että jaksat jauhaa marginaali-ilmiöstä niin kuin sillä olisi jotain merkitystä tavallisten mieleltään suunnilleen terveiden ihmisten pariutumisessa kertoo sinusta ja pariutumattomuudestasi kaiken tarpeellisen. Yritä edes hankkiutua ihmisten ilmoille, jospa se selvittäisi pääsi.

"Norjalaislehti Morgonbladet kertoi vuonna 2014 Breivikin saavan yli 800 kirjettä vuodessa, suurimman osan naisilta."

Dataan on helpompaa luottaa, kuin musta tuntuu-tuntumiin.

Et vastannut kysymykseen onko äitisi, mummosi, siskosi, naapurisi, lapsuudenkaverisi, serkkusi, lähikaupan kassa rikollisen kanssa. Onko?

Oman otokseni perusteella flaksi 18-vuotiaana ennustaa aika hyvin mitä se tulee olemaan ainakin seuraavan 10-15v aikana. Ihan riippumatta siitä miten rupeaa kuntoilemaan ja kouluttautumaan