Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua ja mietteitä parisuhteeseeni. Olen epätoivoinen ja loppu! Voiko kumppanillani olla Asperger vai mitä?
jaakko89
14.01.2020 |
Hei,
olen nyt seurustellut noin 1,5v tyttöystäväni kanssa. Itse olen mies. Olemme kummatkin 30v.
Olen itse päätynyt viimeistään pari kuukautta sitten siihen tulokseen, että tahdon viettää tämän henkilön kanssa loppuelämäni. Tästä olen varma, enkä olisi näin pitkään suhdetta jaksanutkaan, jos en olisi.
Vaikka minussakin on tietenkin varmasti paljon vikoja tai ärsyttäviä asioita, niin luulisin niiden olevan melko normaaleja vikoja, enkä usko niiden mitenkään vaikuttavan ongelmiimme.
Ongelmana on kumppanini läheisyydenkammo, loukkaavat kommentit, jonkunlainen itsekkyys, hankaluudet ilmaista tunteita tai keskustella niistä tai parisuhteeseen liittyvistä asioista. Hän saattaa myös ymmärtää jonkin keskustelun liittyvän parisuhteisiin, silloin kun se ei liity, ja ei välttämättä ymmärrä, silloin kun asiat liittyvät parisuhteeseen. Häneltä on erittäin hankalaa saada vastausta yksinkertaisiin kysymyksiin ja usein jään täysin ilman vastausta. Hän ei huomioi, eikä arvosta tekemääni työtä ja kaikkia kotitöitä, joista meidän yhdessä asuessa hoidan 90%. Näitä nyt olisi vaikka kuinka, mutta ehkä ne tärkeimmät asiat toivottavasti selviävät tekstistäni.
Jos aloitan suhteemme alusta, niin ensitreffime eivät menneet mitenkään erityisen hyvin, vaikka ei kyllä huonostikkaan. Kummallekin taisi jäädä se olo, että toista kertaa ei haluta tavata. Tähän seikkaan en kuitenkaan nyt miettiessäni ole häneltä koskaan vahvistusta saanut, vaan oletin asian olevan niin, kun hän onnistui yksien treffien aikana kertomaan melko suoraan, kuinka masennus on vain tekosyy asioille kertoessani hänelle, että minulla on diagnosoitu pitkittynyt keskivaikea/vaikea masennus ja ahdistus ja paniikkihäiriöt. Sen lisäksi hän arvosteli asuntoni sisustuksen kamalaksi ja autoni romuksi. En aikonut häntä enää nähdä. Kuitenkin oli kesä ja tavallaan siitä jäi vähän huvittunutkin olo, kuinka suorasanainen hän oli, niin käytiin sitten treffeillä vielä toisen kerran ja sen jälkeen ei ole muita naisia käynyt mielessäkään.
Noin puoli vuotta meni perus ihastusrumbassa, vaikka tiedostin koko ajan, että tästä tulee vielä hankala tapaus ja miellä olikin pari yhteenottoa siihen. Ei varsinaista riitaa, koska en ole kovin riitelevä henkilö, mutta kränää kuitenkin. Yleensä kyseessä oli se, että hän loukkasi minua jollain puheellaan, jolloin tulistuin ja sanoin takaisin tai pyysin pyytämään anteeksi. Kaikissa noissa päädyin kuitenkin itse lopulta pyytämään häneltä anteeksi, kun hän koki itse tulleensa loukatuksi.
Muutimme alkuvuonna 2019 epävirallisesti yhteen hänen luokseen. Pidin siis oman vuokrakämppäni samalla ja vietin siellä yön viikossa yleensä. Maksoin hänelle 100e kuussa omasta tahdostani kattamaan vesi ja sähkökuluja, vaikka hän ei aluksi mitään halunnutkaan. Tarjouduin myös useasti maksamaan enemmän ja sanoin, että jos hän jossain vaiheessa tahtoo muuttaa kokonaan yhteen, niin silloin tietenkin maksan sitten ihan kunnolla, mutta niistä järjestelyistä on sitten erikseen puhuttava kun on lainat ja verot jne... Tämän lisäksi pyrin myös ostamaan ruoat ja siivousvälineet sun muut kodinhoitotarvikkeet ja pitämään kämppää kunnossa, jotta hänen ei siitä tarvitsisi murehtia kiireissään. Noihin aikoihin alkoi meiltä seksi koko ajan vähenemään enemmän ja enemmän ja sen lisäksi myös muukin läheisyys. Pusuja ei enää saanut antaa ja sen sellaista. Hän myös alkoi mainita useammin ja useammin, että tarvitsee omaa aikaa tai aikaa yksin.
Kommentit (40)
AP, miksi olet valinnut juuri tämän ihmisen valituksesi? Mitkä ovat ne tunteet tarkemmin , tai syyt? Kun sanot että hänellä on "paljon positiivisiakin puolia" - enemmän kuitenkin niitä muita. Ja ennenkaikkea, koska hän ei vaikuta siltä, että haluaisi olla valittusi. Mutta ei päästä irtikään, vaan sanoo rakastavansa, vaikka teot kertovat muuta.
Älä etsi mitään salattua herkkyyttä tai patoutuneita tunteita, vaan vain sitä miten hän kanssasi käyttäytyy ja millainen olo sinulle siitä tulee.
Koska itselläsi on ollut masennusta yms, älä etsi vaikeaa ihmistä. Etsi tervettä, sellaista jonka seurassa on hyvä ja helppo olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla vielä se oma kämppä? Entä jos muutat pois tyttiksen luota ja katso mitä tapahtuu? Annat sitä tilaa mitä hän sanoo tarvitsevansa. Voihan se olla tie eroonkin mutta tuo tämänhetkinen tilanne kuulostaa aika kestämättömältä.
Mielestäni hyviä neuvoja, joita toivon sinun noudattavan ja siirryt eteenpäin. Älä jää sairaaseen riippuvuussuhteeseen, jota hän ruokkii manipuloimalla sinua, ja sinulle se merkitsee suuria rakkauden tunteita. Tästä hyvä ja tyhjentävä analyysi 16/19. Toimi heti ja hae ammattiapua. Ei enää yhtään yritystä, vaikka hän tulisi mielistelemään.
Vierailija kirjoitti:
Kertomuksesta tulee mieleen enemmän kysymyksiä sinusta itsestäsi. Oletko elämässäsi joutunut kiusatuksi ja alistetuksi ennenkin, kun sopeuduit tuollaiseen parisuhteeseen?
Ilmeisesti sekoitat rakkauden riippuvuuteen, jolloin tuskallinen tunne ja tunteiden vuoristorata merkitsee sinulle suuria rakkauden tunteita, kun normaalisti reagoivalle ne merkitsevät päätöstä siitä, että suhde on lopussa. Olet siis riippuvainen huonosti kohtelevan hyväksynnästä ja nimität tuollaista rakkaudeksi. Hän välillä on kiva, seuraavassa hetkessä loukkaa, jolloin joudut hämmennyksen valtaan ja hän manipuloi sinua tuollaisella käytöksellä. Olet sopeutunut tähän, joten monesti tarvitaan ihan ammattiapua irtautumiseen niin kuin parisuhteissa, joissa käytetään väkivaltaa.
Riippuvuussuhde voi olla hyvin tiukka ja monesti parisuhteen molemmilla osapuolilla on lapsuudenperheessään jotain, mikä selittää tämän tyyppisen suhteen syntymistä. Kiintymyssuhteen vauriot aiheuttavat tällaisia dramaattisia ja vahingollisia suhteita. Jos ei ole sisäistä kokemusta siitä, että rakkaus on hyvän olon tunnetta ja hyväksyntää, niin silloin on vaikeuksia tunnistaa mikä on rakkautta ja tulee riippuvaiseksi hyväksynnästä, jota saa edes vähän ja joskus.
Tämä!! Hyvä kirjoitus.
Onko tämä nainen kovin nuori? Jotkut teinit käyttäytyvät juuri noin. En tajua miksi miehet ovat tämmöisten kanssa. Anna naisen olla yksin kun se sitä haluaa. Aspergerit eivät ole noin tunteettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee mieleen loukkaako hän tahallaan sinua että ymmärtäisit lähteä , itse en sietäisi tuollaista kohtelua,ei se ainakaan kerro rakkaudesta.Ansaitset parempaa kohtelua ja varmaan saat kun oikea tyttö kävelee vastasi.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla vielä se oma kämppä? Entä jos muutat pois tyttiksen luota ja katso mitä tapahtuu? Annat sitä tilaa mitä hän sanoo tarvitsevansa. Voihan se olla tie eroonkin mutta tuo tämänhetkinen tilanne kuulostaa aika kestämättömältä.
Näin olen jo tehnyt.
Kiitos hyvistä neuvoista kaikilta. Sain myös toivomaani toista näkökulmaa kun ei niitä kaikkia tajua itse. Pitää mm. miettiä tuota riippuvaisuus-aspektia tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis vaikka tuo käytös johtuisi jostain neurologisesta tai psykologisesta ongelmasta, niin tässä uudestaan se olennainen neuvo: ei ole väliä, tekeekö hän sen tahallaan vai ei - noin huonoa kohtelua ei voi korjata toimivaksi suhteeksi. Monesti ihmiset jotka ovat henkistä väkivaltaa käyttävän kanssa luulevat, että on olemassa joku maaginen avain, perimmäinen syy, jonka löytämällä se heidän partnerinsa muuttuu ja kaikesta tulee ihanaa. Mutta kun ei ole. Lue joku artikkeli jätetyn ihmisen aivoissa tapahtuvista kemiallisista asioista (näitä on ollut parikin mediassa esillä viime aikoina), niin alat ehkä itsekin hahmottaa että olet koukussa häneen, eivätkä vieroitusoireet lopu muulla kuin sillä että poistat hänet elämästäsi etkä enää pidä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nainen kovin nuori? Jotkut teinit käyttäytyvät juuri noin. En tajua miksi miehet ovat tämmöisten kanssa. Anna naisen olla yksin kun se sitä haluaa. Aspergerit eivät ole noin tunteettomia.
Ei hän tunteeton olekaan. Hän ei osaa vain käsitellä niitä. Eikä ymmärrä mitä päästää suustaan. Jos sen hänelle selittää hän yleensä ymmärtää, muttta menee sen jälkeen jonkilaiseen itsesäälishokkiin siitä mitä hän on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen loukkaako hän tahallaan sinua että ymmärtäisit lähteä , itse en sietäisi tuollaista kohtelua,ei se ainakaan kerro rakkaudesta.Ansaitset parempaa kohtelua ja varmaan saat kun oikea tyttö kävelee vastasi.
Käynyt minullakin mielessä ja kysyin asiasta suoraan. Ei ollut kuulemma siitä kyse.
Monissa muissakin tilanteissa olen luullut, että hän tahtoo minun jättävän hänet käytöksellään, sitten kun on laukut pakattu, niin ei ymmärrä mistä kyse ja itku tulee.
Jos kommunikointi on niin haastavaa ettei keskusteleminenkaan kunnolla onnistu, ei tuossa taida paljoa olla tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyse mistä tahansa ja syyt mitkä tahansa, tuo nuori nainen ei vielä tällä hetkellä ole kypsä parisuhteeseen. Sinä et voi tilannetta muuttaa. Velvollisuuteni itseäsi ja omaa tulevaisuuttasi kohtaan on irrottautua tuosta manipuloivasta ja tuhoisasta ihmissuhteista. Se ei tule olemaan helppoa, sillä te molemmat tarvitsette toisianne, mutta vääristä syistä.
Et pääse hänen päänsä sisään?
Sehän sanoo suoraan kaiken, mitä ajattelee. Ei tarvitse sinua seksiin, haluaa omaa tilaa.
Kehonkielikin on aika selkeää tulkita, kun menee suudelmaa karkuun.
Nainen ihmettelee, miksi et lähde. Eihän hän suhteesta kärsi niin kovasti, vielä jos teet kotityöt, niin siinä on hänelle plussia, minkä takia pitää suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mitä väliä sillä on, onko tyttöystäväsi käytökselle jokin syy, kuten vaikka se Asperger-diagnoosi. Hänhän ei selvästi itse halua muuttaa käytöstään tai ottaa sinun näkökulmaasi huomioon: olette käyneet useita keskusteluja, jotka päättyvät sinun anteeksipyyntöösi eikä tyttöystäväsi pyrkimykseen muuttaa käytöstään. Hänelle ilmeisesti on ok elää noin. Haluatko sinä elää noin? Kertomuksesi perusteella hänen käytöksensä sinua kohtaan on todella huonoa ja itsekästä.
Kyllä niillä alkoholisteillakin voi olla jokin syy juomiseen (geneettinen alttius ja/tai traumat) ja vaimonhakkaajilla syy väkivaltaan (esim. oma traumaattinen lapsuus). Ei se sitä tilannetta puolison kannalta paremmaksi muuta eikä sitä syytä voi "korjata" muu kuin tämä alkoholisti tai hakkaaja itse.
Olen joskus ollut se nainen tuollaisessa suhteessa. Sanoin miehelle jo alussa, ettei minulla ole mitään suuria tunteita enkä halua seurustella. Silti hän oli vakuuttunut, että olen hänelle se oikea. Mies kuskasi minua autolla, teki ruokaa, osti liput jos lähdimme vieraaseen kaupunkiin, auttoi ongelmissa ja niin edelleen. Sain seksiä ja noita tiettyjä etuja, mutta lopulta alkoi ahdistaa sen verran, että en pystynyt enää näkemään ollenkaan. En koskaan vaatinut mitään, vaan hän halusi tehdä kaiken eteeni. En myöskään ikinä luvannut yhtään mitään enkä esittänyt että minulla olisi tunteita, joten olin vähän ihmeissäni, että lopullinen väliero oli hänelle kova pala. Se suhde oli ollut hänen mielikuvituksessaan. Minulle oli olemassa vain ne asiat, jotka tapahtuivat, eivätkä ne merkinneet minulle mitään.
Ei ole kiva seurustella ihmisen kanssa johon ei ole rakastunut.
Näin ulkopuolelta katsoen kertomuksesi perusteella on ihan selvää, ettei tyttösi ole koskaan ollut sinuun oikeasti tykästynyt. Äkkiä nyt vaan poikki tuo homma ja ihan totaalisesti, ei mitään kaveruuksia tai muutakaan yhteydenpitoa. Toivut paljon paremmin ja nopeammin, kun teet ihan selkeän eron.
Itsekin olen nuorempana mennyt tavallaan naisen taluttamana suhteeseen, itse ollut fiiliksellä että "ihan OK" enkä vielä tiennyt mitä oikeasti tarvitsen ja haluan suhteelta. Vaikuttaa siltä, että tyttösi tuli tässä talutetuksi juttuun johon ei ihan aidosti ollut lämmennyt. Eihän siitä sitten lopulta hyvää jälkeä tule, kun ei ole sydän täysillä mukana. Aikaa myöten sitten nousee se inho toista kohtaan, kun ei alunperinkään ole ollut vahvaa rakastumista.
Itselläni on Asperger-diagnoosi ja haluan vain sanoa että vaikka välillä tulkitsen muita väärin ja muut tulkitsevat minua väärin, en ikinä loukkaisi toista tahallaan samalla tavalla kun kerrot naisystäväsi tehneen. Jos loukkaan jotakuta ja minulle kerrotaan se, olen todella katuva ja pyydän heti anteeksi ja pidän huolta etten tee niin enää.
Töykeys ja se ettei ota toisen tunteita ollenkaan huomioon on jotain ihan muuta, se on jokin luonnekysymys tai jokin muu diagnoosi.
Sanon aina että diagnoosi on selitys, ei tekosyy. Ei sen varjolla voi tehdä ihan mitä tahansa. Vaikuttaa siltä että suhteessanne ei ole paljon lempeyttä ja välittämistä hänen puoleltaan, mikä ei ole suhteelle hyvä lähtökohta.
Suosittelen että et mieti asiaa minkään diagnoosin kautta vaan miten itse kestät olla tuossa tilanteessa, riippui se sitten mistä tahansa, ja onko oikeasti kannattavaa jatkaa jos se vaikuttaa mielenterveyteen.
Tsemppiä sulle!
beta-miehillä säälittävää tuo kumppanissa roikkuminen.
Alue: Aihe vapaa
Just tämä. Hyvin kiteytetty. Nyt ap sun pitäs miettiä ja pohtia itseäsi ja omaa sisintäsi sillä samalla intensiteetillä ja energialla, mikä sulla nyt menee tyttöystäväsi pohtimiseen. Mikä osa sinussa on niin rikki, että se resonoi rakkaudentuntemuksena tyttöystäväsi antamaan tylytykseen? Se nainen ei ole mikään arvoitus, joka sun täytyy ratkaista. Se isoin arvoitus olet sinä itse, sun omat kipupisteet, keskeneräisyydet ja vahvuudet. Ratko se ensin. Ja tärkein: hyvä mies, lähde ratkomaan sitä kauas tuosta henkisesti väkivaltaisesta ja tuhoavasta suhteesta!