Apua ja mietteitä parisuhteeseeni. Olen epätoivoinen ja loppu! Voiko kumppanillani olla Asperger vai mitä?

Sinuna vetäisin jo lenkkareita jalkaan.

(jatko edelliseen)

Hän on erittäin intohimoinen koiraharrastaja ja rakastaa niitä kovasti. Kesällä taloon tuli uusi pentu ja silloin viimeistään ongelmat räjähtivät käsiin. Jos kerran kahdessa viikossa ehdotin seksiä tai yritin aloitetta jollain muulla tavalla, niin olin yhtäkkiä "seksinvänkääjä". Jos halusin antaa pusun poskelle, hän väisti tai loikki karkuun. Asiat otin usein puheeksi ja meillä on ollut monia monia keskusteluja, joissa olen pyrkinyt saamaan suhteen kuntoon, tai edes kiinni siitä, mikä on ongelma. Olen mielestäni erittäin hyvä keskustelija, enkä koskaan näissä keskusteluissa ole lähtenyt häntä syyllistämään tai edes korottamaan ääntäni, koska tiedän että siitä ei ole mitään apua. Monesti olemme sopineet, että jokin tietty ilta sitten käymme läpi ongelmat ja keskustelemme niistä rauhassa. Usein on käynyt niin, että kun on tullut hetki keskustella ja olen siihen suurinpiirtein koko viikon valmistautunut, niin hän ilmoittaa että hän ei nyt jaksa tai että on kiire tai väsy niin hänellä on 20 minuuttia aikaa. Loput kerroista olen usein saanut vain kuulla kunniani. Pari kertaa hän on onnistunut jotenkin avaamaan tunteitaan ja olemme jotain saaneet aikaiseksi. Hän on sitä mieltä, että parisuhteen eteen ei kuuluisi tehdä töitä, jos se parisuhde on oikean henkilön kanssa. Olen lopulta tullut kaikkiin hänen pyyntöihinsä vastaan ja jättänyt toistaiseksi omat tarpeeni sivuun. Olemme kyllä keskustelleet siitä, että näin asiat eivät voi jatkua ja hänen on otettava minutkin huomioon kunhan asiat saadaan jotenkin tasapainoon. Oudointa on, että kaikki merkit osoittavat ja ovat pitempään osoittaneet siihen suuntaan, että hän ei minun kanssa enää tahdo seurustella tai rakasta minua enää. Tämän asian hän on kyllä kuitenkin vakuuttanut minulle useasti olevan niin, että hän rakstaa minua ja olen hänelle erittäin tärkeä. Nämä asiat on tietenkin itseni pitänyt häneltä kysyä ja vielä varmistaa, kun se niin uskomattomalta tuntuu. Itse hän ei tuommoisia asioita pysty sanomaan tai ilmaisemaan. Myöskään lesbo hän ei ole. Ja uskokaa minua, hän kyllä sanoisi jos sitä edes epäilisi.

Alkaa tässä jo ajatus karata ja itku tulla, joten ei tästä tekstistäkään taida oikein selväää saada. Mainitsen nyt vielä pari asiaa, jotka ovat tapahtuneet ja saaneet minut epäilemään, että voisiko hänellä olla jonkin sortin asperger.

Viimeisin kerta kun harrastimme seksiä alkusyksystä, niin hän totesi minun olevan huonoin seksikumppani mitä hänellä on ikinä ollut ja että seksi on kanssani on vain ajanhukkaa. Aikaisemmin hän oli siitä kuitenkin tuntunut pitävän. Loukkaannuin tuosta todella pahasti. Olen kuitenkin antanut anteeksi ja ehdottanut erilaisia lähestymistapoja seksiin ja kuinka se auttaisi meitä kumpaakin. Ei ole kuitenkaan ymmärtänyt miksi pitäisi yrittää. Olen myös siitä erikoinen mies, että minulle ei ole ongelma olla ilman seksiä. Onhan se kivaa, mutta syy miksi hänen kanssaan sitä tahtoisin, olisi, jotta voisi kokea sen läheisyyden rakastamansa ihmisen kanssa, kun muuten hän ei sitä anna.

(jatko edelliseen)

Hän totesi myös hiljattain, että ei todellakaan ymmärrä miksi pariskunnan pitäisi nukkua samassa sängyssä. Hän ei ymmärrä miksi suudella, pussata tai halata, eikä sitä, että miksi tehdä jotain joka tekisi kumppanin iloiseksi, jos ei se itseään sillä hetkellä kiinnosta. Esimerkiksi hieroa 5 minuuttia, sanoa rakastavansa toista tai luoja paratkoon yrittää auttaa minua korjaamaan suhteen ongelmat.

En pääse hänen päänsä sisään.

Tällä hetkellä hän on minulle vain kärttyinen ja purkaa kaiken mielipahansa minuun, vaikka itse en mitään muuta tee, kuin tarjoa hänelle apua. Hän myös sai tahtonsa läpi ja muutin nyt ainakin toistaiseksi omaan kämppääni takaisin muutama viikko sitten toivoen, että se vaikuttaisi häneen positiivisesti. Mitään merkkejä siitä ei ole vielä näkynyt.

Tiedän, että ihan itse tässä tuhoan elämääni. Tasapainossa olleet masennus ja paniikkioireet ovat palanneet samoin itsetuhoiset ajatukset. Silti en halua luovuttaa. En ole koskaan kokenut enkä kuvitellut, että jotain henkilöä kohtaan voi tuntea näin vahvasti. Hänessä on paljon positiivistakin. Hän on herkimpiä ellei herkin ihminen, jonka tunnen. Hän ei vain osaa niitäkään tunteita ilmaista.

Hän ei ole sinulle oikea.

Minusta sinun pitäisi miettiä nyt omaa jaksamistasi, onko tuo suhde oikeasti sinulle hyväksi? Vaikka toisessa ihmisessä on myös hyviä puolia, niin voi olla, että ette vai sovi toisillenne ja suhde uuvuttaa sinut pidemmän päälle - siitä taitaa olla jo merkkejä, vai miten itse koet?

Vaikuttaa siltä, että olet suhteessanne kynnysmaton roolissa eikä kumppanisi arvosta sinua. Mitä ylipäätänsä saat tuosta suhteesta?

Joitain samoja piirteitä kuin ex-vaimossani, jota epäilen aspergeriksi. Sanotaanko näin, että ei suhteellanne ole kovin ruusuinen tulevaisuus. Meillä parisuhde liukui tuolle tasolle n. 15 vuoden yhdessäolon jälkeen. Loppuvaiheessa exäni ei arvostanut mitään minussa. Ei opintojani, ei työtäni, ei luovuuttani, keskustelutaitoani jne. Loppuvaiheessa sain moitteet jopa siitä, että minulla oli liian iso mela.

Viimeisemmässä viestissä mainitsit, miten tasapainossa olleet mielenterveysongelmasi ovat palanneet, muun oirehtimisen ohella.. minusta tuo on merkki siitä, että ehkä tämä teidän suhde ei ole hyväksi sinun omalle terveydelle enää. Ymmärrän kyllä, että varmasti välität tästä naisystävästäsi, mutta tällä hetkellä sinun pitää ottaa oma terveytesi edelle, tai näin minä tekisin jos olisin sinun kengissäsi

Tuntemani aspergerit eivät ole tuollaisia. Jotkut ihmiset vaan on vähemmän mukavia. Tyttöystäväsi vaikuttaa jotenkin yksinkertaiselta. Oli mikä oli, niin mitä merkitystä sillä, että onko hänen käytöksen syy joku tietty.

Esim jos joku on alkoholisti syystä x, niin ei se syy helpota sen alkoholistin kanssa asuvaa ihmistä, jos se alkkis käyttäytyy ikävästi ja juo kaikki rahat ym....

Omg kuulostaa ihan mun mieheltä. Laitetaanko ne yhteen ja mennään me kimppaan?

Teillä ei siis ole kommuninkointiyhteyttä, ei läheisyyttä, ei mitään. Ap, parempia naisia on kyllä olemassa. Älä jää kynnysmatoksi. Ei tuosta ”suhteesta” tule mitään.

Tyttöystävältäsi on mennyt alkuihastus ohi eikä hän rakasta tai halua sinua. Olen pahoillani, mutta näin se vaan on tai hän ei kohtelisi sinua noin.

Voi olla että hänellä on myös jotain psykologisia tai neurologisia poikkeamia, mutta toivon että luet tarkkaan tämän mitä haluan sanoa sinulle:

Sinun kannaltasi ei ole mitään väliä, MIKSI sinua kohdellaan noin. Tuollaista suhdetta EI voi korjata. Paras valinta mitä voit tehdä tässä vaiheessa on ero, ja siitä kannattaa pitää kiinni vaikka tyttöystävä alkaisi mielistellä kun olet lähdössä. Tuollaisesta katastrofista ei ikinä milloinkaan tule onnellista ja tasapainoista suhdetta.

Kun siirryt elämässä eteenpäin, saat samalla mahdollisuuden löytää jonkun, joka välittää sinusta.

Melko erikoinen kirjoitus. En löytänyt yhtään syytä jatkaa suhdetta. Ap, mikä olisi syy jatkaa?

Ei toimi. Mitä enemmän tahdot sitä enemmän menee karkuun.

Herkkyys on kaksipiippuinen juttu.

En osaa auttaa. Mieti.

Ehkä hänellä on jotain meneillään ja yrittää väistellä asiaa.

Vain spekuloin. Et tarvitse lisää vettä myllyyn vaan kunnollisen keskustelun.

Tsemppii.

Juu se syy jatkaa oli tosiaan niinkin urpo, kuin että vaikka on parit pitemmät ja joitakin lyhyempiä suhteita takana ja oon ollut omasta mielestäni rakastunut, niin en näköjään ole ollut, kun en ikinä ole kenestäkään välittänyt niin paljoa, kuin tästä nykyisestä. Voisi myös tietenkin luulla, että luulen rakastavani juuri siksi, kun toinen ei sitä vastakaikua anna. Tunne oli kuitenkin ihan sama jo silloin alussa ja jotenki tuntui, että tää on nyt tässä enää ei tartte etsiä. Vaikka kuinka julma onkin mulle ollut tämä tyttö/nainen, niin en edelleenkään edes huomaa, vaikka kuinka kaunis nainen olisi edessä, kun vain se oma tyttöystävä kiinnostaa.

Toinen syy on se, että jos kyse on aspergerista (tiedän että mistään nettipalstalta tai testistä en sitä diagnoosia hänelle saa), niin ei tuo käyttäytyminen ole hänen vikansa. Mitä olen Aspergerista lukenut viimeaikoina ja tehnyt hänelle kaikki mahdolliset nettitestit, niin nettitestit kaikki sanoo jotain, että vahvoja piirteitä on, mutta ei niihin luottaa. Kirjallisuutta taas kun olen lukenut, niin sanoisin, että noin 60% siellä mainituista asioista kuvaavat kumppaniani enemmän, kuin paremmin ja loput 40 ei sitten yhtään... Tiedä sitten...

Kyllä mä sillon sen seksikommentin jälkeen menin ulos ja mietin, että tästä ei taida enää olla paluuta takasin. Katotaan nyt, kuinka kauan jaksan vielä yrittää. Todennköisimmin kaikki teistä oikeassa olen ja tuollaisia kommentteja odotonkin. Toivoin kuitenkin, että jollain olisi jotain iloisempiakin tarinoita tämmösestä, mutta turha toivo taitaa olla.

Kertomuksesta tulee mieleen enemmän kysymyksiä sinusta itsestäsi. Oletko elämässäsi joutunut kiusatuksi ja alistetuksi ennenkin, kun sopeuduit tuollaiseen parisuhteeseen?

Ilmeisesti sekoitat rakkauden riippuvuuteen, jolloin tuskallinen tunne ja tunteiden vuoristorata merkitsee sinulle suuria rakkauden tunteita, kun normaalisti reagoivalle ne merkitsevät päätöstä siitä, että suhde on lopussa. Olet siis riippuvainen huonosti kohtelevan hyväksynnästä ja nimität tuollaista rakkaudeksi. Hän välillä on kiva, seuraavassa hetkessä loukkaa, jolloin joudut hämmennyksen valtaan ja hän manipuloi sinua tuollaisella käytöksellä. Olet sopeutunut tähän, joten monesti tarvitaan ihan ammattiapua irtautumiseen niin kuin parisuhteissa, joissa käytetään väkivaltaa.

Riippuvuussuhde voi olla hyvin tiukka ja monesti parisuhteen molemmilla osapuolilla on lapsuudenperheessään jotain, mikä selittää tämän tyyppisen suhteen syntymistä. Kiintymyssuhteen vauriot aiheuttavat tällaisia dramaattisia ja vahingollisia suhteita. Jos ei ole sisäistä kokemusta siitä, että rakkaus on hyvän olon tunnetta ja hyväksyntää, niin silloin on vaikeuksia tunnistaa mikä on rakkautta ja tulee riippuvaiseksi hyväksynnästä, jota saa edes vähän ja joskus.

Teiltä puuttuu yhteisymmärrys. Kun ei sovi ei sovi.

Joku sanoi mulle parikymppiselle että suhteet pitäs elää loppuun.

Itse huomaat koska loppu on.

Etsi toinen nainen, väsyt tuon kanssa ja kun näät hänet eri valossa niin huomaat hukkaan menneen ajan. Ei ole oikea nainen sinulle ja tuskin kenellekään.

Huomaat myöhemmin kuinka hyvä päätös on lähteä kun myöhemmin löydät oikean. Älä jää häneen jumiin! Näe huonot puolet niin huomaat.

Mahdollisesti sellainen as, joka ei ole koskaan joutunut ottamaan vastuuta itsestään (toki se on vaikeaa, jos hän ei itse tilaansa tiedosta). As ihmiset ovat yleensä suht loogisia ja ymmärtävät kun heille selittää, miksi jokin on väärin ja miksi jokin loukkaa.

Miehelläni asperger. Suhteen alussa loukkasi tahattomasti, mutta kun kerroin siitä hän oli hämmentyneen katuva ja painoi asioita mieleensä. Nykyään 10v. myöhemmin möläytykset minulle ovat erittäin harvinaisia, vaikka niitä tuleekin joskus, kavereilleen sanoo joskus pahemmin/oudommin.

Tyttiksesi käyttäytyy huonosti. Se on hänen oma valintansa, eikä johdu pelkästään diagnoosista.