Aviomies petti
Tilanne on varsin mieltä ylentävä (sarkasmia)
Sain mieheni kiinni viesteistä toisen naisen kanssa, häistämme aikaa vajaa vuosi. Aluksi tietysti sain kuulla valheita ja selittelyjä, jotka alkoivat lopulta viedä miestä umpikujaan, jolloin myönsi. Asiasta on puhuttu ja ammattilaisella käyty. Mies tosissaan katuu tekoaan ja tekee mitä vain saadakseen minut jäämään ja yrittämään edes. En usko enää ketään enkä mitään. Kyseessä ei ollut kännipano vaan pari viikkoa kestänyt ”sivusuhde” jonka mies laittoi kuulemma poikki, kun ei kyennytkään menemään pitemmälle ja morkkisti liikaa. Silti lukemistani viesteistä sai sellaisen kuvan että kyllä siinä oli kahdenkauppaa ja molemmat yhtä lailla sata lasissa tekemässä vääryyttä. Toiseen naiseen en luonnollisesti saa yhteyttä, hänellä myös mies ja lapset.
Mitä hemmettiä ihmisen kuuluu tällaisessa tilanteessa tehdä!? Pää on jumissa ja järki huutaa juokse. Kuitenkin yhteinen talo ja tuore liitto laittaa miettimään asiaa monelta kantilta. Kellään vastaavia kokemuksia ja miten suhde päättyi/jatkui?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Siis näitä on täällä usein, kun nainen itkee, että mies petti. Vähän kun kaivellaan, niin kerrotaan, että petti edellisessäkin liitossa tai kaiken huipuksi on itse ollut osallisena. En vaan ymmärrä, että mikä saa järjellisen ihmisen kuvittelemaan , että oma erinomaisuus on niin valtaisaa, että saa miehen muutettua.
Pettäjä keksii selityksiä aina ja yllättävästi lähes jokainen pettäjä unohtaa sen tärkeimmän selityksen, eli sen, että omassa pääkopassa on jotain vialla ja se täytyy ihan itse selvittää.
Minä en tunne mitään sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka tieten tahtoen ottavat pettäjän kumppanikseen ja sitten parutaan kun ei onnistunutkaan. Sitä saa mitä tilaa.
- ei se MUA petä ku mä rakastan sitä OIKEIN
- se muuttuu kyllä
- muut naiset on ollu huonompia kuin mä
...
Vierailija kirjoitti:
Pelkään tuhlaavani aikaa joka tapauksessa. Jos lähden enkä löydä ketään ja jään lapsettomaksi. Jos jään ja teen lapset ja rakennan elämäni miehen kanssa joka pettäjiä uudelleen..
Ja kyllä, meillä on ollut rankkaakin, muttei silti oikeuta minusta pettämään missään tilanteessa. Ja kun sitä kuitenkin joku kysyy niin ei, en ole pihtari tai susiruma. Jossain muualla on nyt vika.. Ap[/quoteEt sinä mitään aikaa tuhlaa jos tuosta nyt lähdet. 32 vuotiaana ehdit vielä aivan hyvin löytää uuden miehen ja saada lapsen. Lapsi tuohon suhteeseen on katastrofi, ajattele sen lapsen kärsimystä, kun sinä tulet kärsimäön miehen toistuvista uskottomuuksista. Sillä niin tuossa tulee käymään. Jos et lähde niin uhraat itsesi ja lastesi mielenterveyden miehen vuoksi, joka ei ansaitse yhtään mitäön.
Muistankun erosin itse 15 vuotta sitten 30 viotiaana niin ajattelin, että hävetti kertoa vanhemmille ja tutuille ja ajattelin, etten löydä enää uuttaa miestä, mutta nyt 15 vuotta myöhemmin minulla on 6 vuotias lapsi ja aidosti hyvä mies, jonka löysin 35-vuotiaana.
Äitini sen sijaan erosi vasta 11 avioliittovuoden jälkeen 41 vuotiaana eikä enää löytänyt uutta miestä kun oli traumatisoitunut isäni uskottomuudesta ja yleisestä kaameudesta.
Että voin sanoa, että kannattaa lähteä heti eikä pilata elämäänsä odottamalla, että asiat muuttuvat, eivät ne muutu.tuo mies tulee olemaan uskoton useita kertoja elämänsä aikana ja useampi nainen tulee itkemään vielä sen jälkeen kun sinä olet pelastanut itsesi. Se kun tulee maitojunalla kotiin kirpaisee kerran, mutta elämä ei mene siinä pilalle.
Seuraavalla kerralle et sitten koske miehiin, jotka ovat olleet edellisessä suhteessan uskottomia.
Eli ei muita vaihtoehtoja kuin lähteä..?
Minulla hieman pistää korvaan tuo masennuslääkkeiden syöminen, kuulostaa ihan vaan kiristämiseltä.. ei ne mitään ihmelääkkeitä ole jotka lopettaa pettämisen. Lisäksi niitä on vaarallista yhtäkkiä alkaa suuria määriä syömään, annosta kasvatetaan hitaasti
Jos haluat helpomman tien, niin eroa. Jos kivisemmän ja raskaamman, niin varatkaa aika parisuhdeterapiaan ja sinne käymään asioita läpi. Helvetin kuoppaista tulee olemaan... itsellä meni kuusi vuotta rakentaa uusi minä ja löytää miehen kanssa toisemme tapahtumien jälkeen uudelleen. Nyt voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen.
Siitä voi selvitä, mutta työtä se vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Minulla hieman pistää korvaan tuo masennuslääkkeiden syöminen, kuulostaa ihan vaan kiristämiseltä.. ei ne mitään ihmelääkkeitä ole jotka lopettaa pettämisen. Lisäksi niitä on vaarallista yhtäkkiä alkaa suuria määriä syömään, annosta kasvatetaan hitaasti
Ei ole näillä kiristänyt, mutta sen verran tiedän että määrättiin kun kiinni jäämisestä oli kulunut vähän aikaa ja mies alkoi sulkeutua/itkeskellä..
En tiedä onko minusta enää aloittamaan alusta, kun papin aamenestakin vasta vajaa vuosi ja mies töppäää. Lisäksi tuntuu etten vieläkään tiedä kaikkea. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehesi vaikuttaa siltä, että hän ei ole yksiavioinen ja tulee tarvitsemaan avoimen suhteen. Se suotakoon kunhan etsii samanlaisen avoimen suhteen kannattajan.
Eikö se nyt jo sen kerro jos kerran aiemmissa on ollut myös pettämisiä.tosin ihmettelen edelleen kuinka löyhäpäisesti lähdetään niiden pettäjien matkaan. Taas on kuviteltu että ei minun kanssani. Tyhmästä päästä kärsii vain itse.
Joskus aiemmin ehdotinkin avointa suhdetta, ei innostunut yhtään. Toisaalta valehteli rakastavansa vain minua ja että tulevaisuus on kerrankin ihan selkeä (laittanut kakkosen kanssa poikki noin pari viikkoa sitten..) Ap
Minun mieheni jäi kiinni vastaavasta viisi vuotta sitten. Salasuhde ja viestienvaihto työkaverin kanssa ehti kestää kuukauden, enkä tiedä, olisiko se loppunut, ellei mies olisi vahingossa jäänyt kiinni. Kuvia ja eroottisia viestejä oli vaihdeltu, mies vakuutti kuitenkin, ettei pidemmälle ollut menty.
Meillä oli tuossa vaiheessa takana 14 liitto, josta 8 vuotta naimisissa. Oli talo, yhteinen elämä, minulla ikää saman verran kuin ap:lla, joten tunsin, etten enää ehtisi aloittaa kenenkään kanssa alusta, kun meillä lapsettomuuden takia oli jo ollut puheissa adoptio, ja tiesin sen olevan ainoa perheellistymistapa itselleni. Ja adoptioprosessit ovat vuosien mittaisia, vaativat myös parisuhteelta vakautta. Tuntui, että todella vedettiin matto pois jalkojen alta.
Olin tosi hajalla. Tämä oli aikuiselämäni suurin yllätys - lapsettomuuttakin sai käsitellä ajan kanssa, tämä tuli ja rikkoi kaiken. Ainoa, mikä sai lopulta yrittämään miehen kanssa oli äärimmäisen aidolta tuntuva katumus, jota mies osoitti. Hän ei puolustellut itseään tai ripustautunut minuun, vaan hankki meille välittömästi pariterapiaa sanoen tekevänsä kaikkensa, että liittomme selviäisi. Hän katkaisi yhteytensä toiseen naiseen heti. Hän antautui keskusteluun, jollaista emme olleet käyneet vuosiin - sitten, kun itse siihen kykenin.
Pitkään tunsin, ettei suhteemme koskaan voi palata ennalleen. Ei se ehkä olekaan palannut - olen menettänyt naiivin uskon puhtaaseen rakkauteen, sillä hämmentävää kyllä minulla sellainen tuohon saakka oli säilynyt. Toisaalta olen nyt itse valtavan paljon kypsempi kuin ennen tapahtunutta. Itselleni tärkein asia oli kuitenkin tämä: kun tapahtuneesta oli kyllin monta vuotta, aloin taas uskoa meihin. Lopulta saimme perheeseemme lapsen (emme biologista), ja lapsen mukanaan tuoma onnellisuus on ollut elämäni suurin asia. Kun yhteistä aikaa alkaa olla kohta 20 vuotta ja uskon lisää olevan tulossa, tuo yksi ja ainoaksi jäänyt tapahtuma asettuu hiljalleen mittasuhteisiinsa. Kokonaan se ei kuitenkaan unohdu, ja jos se toistuu - niin, sitten meillä ei enää ole tätä parisuhdetta, ja sen tietää myös mies.
Ap:n tilanteessa kallistuisin eron kannalle. Miehen käytös tapahtuneen jälkeen ei kuulosta tasapainoiselta ja aikuiselta. Ja usko pois, tapahtuneen käsittely äärimmäisen kypsästi käyttäytyneen miehenkin kanssa oli vaikeaa ja tuskallista. Jos lapsettomuustaustaa ei ole, biologisen lapsen ehtii kenties vielä hankkia jonkun toisen kanssa. Tuossa suhteessa perhe-elämä ei ehkä olisi pidemmän päälle onnellista.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni jäi kiinni vastaavasta viisi vuotta sitten. Salasuhde ja viestienvaihto työkaverin kanssa ehti kestää kuukauden, enkä tiedä, olisiko se loppunut, ellei mies olisi vahingossa jäänyt kiinni. Kuvia ja eroottisia viestejä oli vaihdeltu, mies vakuutti kuitenkin, ettei pidemmälle ollut menty.
Meillä oli tuossa vaiheessa takana 14 liitto, josta 8 vuotta naimisissa. Oli talo, yhteinen elämä, minulla ikää saman verran kuin ap:lla, joten tunsin, etten enää ehtisi aloittaa kenenkään kanssa alusta, kun meillä lapsettomuuden takia oli jo ollut puheissa adoptio, ja tiesin sen olevan ainoa perheellistymistapa itselleni. Ja adoptioprosessit ovat vuosien mittaisia, vaativat myös parisuhteelta vakautta. Tuntui, että todella vedettiin matto pois jalkojen alta.
Olin tosi hajalla. Tämä oli aikuiselämäni suurin yllätys - lapsettomuuttakin sai käsitellä ajan kanssa, tämä tuli ja rikkoi kaiken. Ainoa, mikä sai lopulta yrittämään miehen kanssa oli äärimmäisen aidolta tuntuva katumus, jota mies osoitti. Hän ei puolustellut itseään tai ripustautunut minuun, vaan hankki meille välittömästi pariterapiaa sanoen tekevänsä kaikkensa, että liittomme selviäisi. Hän katkaisi yhteytensä toiseen naiseen heti. Hän antautui keskusteluun, jollaista emme olleet käyneet vuosiin - sitten, kun itse siihen kykenin.
Pitkään tunsin, ettei suhteemme koskaan voi palata ennalleen. Ei se ehkä olekaan palannut - olen menettänyt naiivin uskon puhtaaseen rakkauteen, sillä hämmentävää kyllä minulla sellainen tuohon saakka oli säilynyt. Toisaalta olen nyt itse valtavan paljon kypsempi kuin ennen tapahtunutta. Itselleni tärkein asia oli kuitenkin tämä: kun tapahtuneesta oli kyllin monta vuotta, aloin taas uskoa meihin. Lopulta saimme perheeseemme lapsen (emme biologista), ja lapsen mukanaan tuoma onnellisuus on ollut elämäni suurin asia. Kun yhteistä aikaa alkaa olla kohta 20 vuotta ja uskon lisää olevan tulossa, tuo yksi ja ainoaksi jäänyt tapahtuma asettuu hiljalleen mittasuhteisiinsa. Kokonaan se ei kuitenkaan unohdu, ja jos se toistuu - niin, sitten meillä ei enää ole tätä parisuhdetta, ja sen tietää myös mies.
Ap:n tilanteessa kallistuisin eron kannalle. Miehen käytös tapahtuneen jälkeen ei kuulosta tasapainoiselta ja aikuiselta. Ja usko pois, tapahtuneen käsittely äärimmäisen kypsästi käyttäytyneen miehenkin kanssa oli vaikeaa ja tuskallista. Jos lapsettomuustaustaa ei ole, biologisen lapsen ehtii kenties vielä hankkia jonkun toisen kanssa. Tuossa suhteessa perhe-elämä ei ehkä olisi pidemmän päälle onnellista.
Mahdollinen lapsettomuus kirpaisee, kuin myös tieto siitä että mies saattaa milloin tahansa toistaa saman virheen. Hän kyllä katuu ja terapiakäynnit sujuu, mutten tiedä pystynkö silti antaa anteeksi. Epäilyjä on ollut aiemmin, liekö sitten etiäisiä tulevasta eli tästä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni jäi kiinni vastaavasta viisi vuotta sitten. Salasuhde ja viestienvaihto työkaverin kanssa ehti kestää kuukauden, enkä tiedä, olisiko se loppunut, ellei mies olisi vahingossa jäänyt kiinni. Kuvia ja eroottisia viestejä oli vaihdeltu, mies vakuutti kuitenkin, ettei pidemmälle ollut menty.
Meillä oli tuossa vaiheessa takana 14 liitto, josta 8 vuotta naimisissa. Oli talo, yhteinen elämä, minulla ikää saman verran kuin ap:lla, joten tunsin, etten enää ehtisi aloittaa kenenkään kanssa alusta, kun meillä lapsettomuuden takia oli jo ollut puheissa adoptio, ja tiesin sen olevan ainoa perheellistymistapa itselleni. Ja adoptioprosessit ovat vuosien mittaisia, vaativat myös parisuhteelta vakautta. Tuntui, että todella vedettiin matto pois jalkojen alta.
Olin tosi hajalla. Tämä oli aikuiselämäni suurin yllätys - lapsettomuuttakin sai käsitellä ajan kanssa, tämä tuli ja rikkoi kaiken. Ainoa, mikä sai lopulta yrittämään miehen kanssa oli äärimmäisen aidolta tuntuva katumus, jota mies osoitti. Hän ei puolustellut itseään tai ripustautunut minuun, vaan hankki meille välittömästi pariterapiaa sanoen tekevänsä kaikkensa, että liittomme selviäisi. Hän katkaisi yhteytensä toiseen naiseen heti. Hän antautui keskusteluun, jollaista emme olleet käyneet vuosiin - sitten, kun itse siihen kykenin.
Pitkään tunsin, ettei suhteemme koskaan voi palata ennalleen. Ei se ehkä olekaan palannut - olen menettänyt naiivin uskon puhtaaseen rakkauteen, sillä hämmentävää kyllä minulla sellainen tuohon saakka oli säilynyt. Toisaalta olen nyt itse valtavan paljon kypsempi kuin ennen tapahtunutta. Itselleni tärkein asia oli kuitenkin tämä: kun tapahtuneesta oli kyllin monta vuotta, aloin taas uskoa meihin. Lopulta saimme perheeseemme lapsen (emme biologista), ja lapsen mukanaan tuoma onnellisuus on ollut elämäni suurin asia. Kun yhteistä aikaa alkaa olla kohta 20 vuotta ja uskon lisää olevan tulossa, tuo yksi ja ainoaksi jäänyt tapahtuma asettuu hiljalleen mittasuhteisiinsa. Kokonaan se ei kuitenkaan unohdu, ja jos se toistuu - niin, sitten meillä ei enää ole tätä parisuhdetta, ja sen tietää myös mies.
Ap:n tilanteessa kallistuisin eron kannalle. Miehen käytös tapahtuneen jälkeen ei kuulosta tasapainoiselta ja aikuiselta. Ja usko pois, tapahtuneen käsittely äärimmäisen kypsästi käyttäytyneen miehenkin kanssa oli vaikeaa ja tuskallista. Jos lapsettomuustaustaa ei ole, biologisen lapsen ehtii kenties vielä hankkia jonkun toisen kanssa. Tuossa suhteessa perhe-elämä ei ehkä olisi pidemmän päälle onnellista.
Mahdollinen lapsettomuus kirpaisee, kuin myös tieto siitä että mies saattaa milloin tahansa toistaa saman virheen. Hän kyllä katuu ja terapiakäynnit sujuu, mutten tiedä pystynkö silti antaa anteeksi. Epäilyjä on ollut aiemmin, liekö sitten etiäisiä tulevasta eli tästä..
Tässä ehkä tuli esiin suuri ero tilanteissamme: sinulla on ollut epäilyjä (ja kokemuksia valkoisista valheista) aiemminkin, etkä selvästi voi luottaa siihen, ettei tapahtunut toistuisi. Minulle taas oli vaikeaa sovittaa tapahtunutta mieheni persoonaan, niin luotettava ja rehellinen, suorastaan äärimmäisen huono salaisuuksien säilyttäjä hän on aina ollut. Pariterapiassa perkasimme kipukohtamme niin huolella, että aloin ymmärtää miehen päätymistä suhteeseen (en kuitenkaan hyväksyä). Esimerkiksi lapsettomuus oli yksi niistä asioista, joita olimme kantaneet suhteessamme, eikä se miehellekään ollut helppoa.
Mies on myöskin kuluneiden vuosien aikana ollut sanansa mittainen. En ole joutunut epäilemään mitään. Jos haluan, saan katsoa hänen puhelimensa (en halua - parin ensimmäisen vuoden aikana pari kertaa halusin, mutta sitten aloin uskoa, ettei syytä ole).
Siltikin. Mieti, haluaisitko esimerkiksi kokea raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan ilman luottamusta mieheesi. Vie vuosia päästä nykyhetkestä tilanteeseen, jossa se alkaisi olla mahdollista. Kokemuksella sanon.
Vuosi häistä ja mies jo pettää. Jäänyt kiinni hätävalheista ja aiemmassa parisuhdehistoriassa pettämistä.
Nämä tekijät riittävät lopettamaan suhteen. Tässä vaiheessa kun elämänne pitäisi olla onnellisimmillaan tapahtuu jo tällaisia asioita niin älä jää odottamaan mitä on tulossa, kun vaikeudet alkavat.
Älä ajattele mitä sukulaiset ajattelevat tai jotain taloa. Ne ovat toisarvoisia juttuja. Itse nuorena jäin ihan älyttömän huonoon suhteeseen ja tein siihen kaksi lasta, kun pelkäsin muiden puheita enkä uskaltanut erota - niin ja oli yhteisesti hankitut huonekalut. Siis aivan oikein luit: huonekalut. Onneksi sain myöhemmin voimaa ja uskallusta erota, mutta haaskattuja onnettomia vuosia se ei valitettavasti korvannut.
Tilanne on hankala ja kaksijakoinen. Toisaalta mies laittoi homman poikki ennen kuin se ehti mennä sänkypuuhiin asti ja on sitä mieltä ettei olisi sellaiseen kyennyt. Hän käy myös terapiassa ja yrittää todistaa luotettavuuttaan esim. Antamalla puhelimensa jota aiemmin niin suojeli. Aidosti kipuilee ja katuu. Koittaa asettaa asialle mittasuhteita, että kyse on ollut vain viesteistä. Yhdessä on liittoon menty, talo ostettu ja lapsia suunniteltu. Ulkomaillekkin muutettiin yhdessä. Tuntuu pahalta viskata kaikki menemään viestien takia.
Toisaalta kiinni jäätyään valehteli räikeästi pelastaakseen oman ja perheellisen naisen nahan. Lähetteli törkeyksiä toiselle estoitta vuosi häiden jälkeen ja yritti salata tietoa minulta. Miettii jopa niin että parisuhteen tila ajoi hänet tähän kolmaspyörä -kuvioon. On hankalaa Ap
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on hankala ja kaksijakoinen. Toisaalta mies laittoi homman poikki ennen kuin se ehti mennä sänkypuuhiin asti ja on sitä mieltä ettei olisi sellaiseen kyennyt. Hän käy myös terapiassa ja yrittää todistaa luotettavuuttaan esim. Antamalla puhelimensa jota aiemmin niin suojeli. Aidosti kipuilee ja katuu. Koittaa asettaa asialle mittasuhteita, että kyse on ollut vain viesteistä. Yhdessä on liittoon menty, talo ostettu ja lapsia suunniteltu. Ulkomaillekkin muutettiin yhdessä. Tuntuu pahalta viskata kaikki menemään viestien takia.
Toisaalta kiinni jäätyään valehteli räikeästi pelastaakseen oman ja perheellisen naisen nahan. Lähetteli törkeyksiä toiselle estoitta vuosi häiden jälkeen ja yritti salata tietoa minulta. Miettii jopa niin että parisuhteen tila ajoi hänet tähän kolmaspyörä -kuvioon. On hankalaa Ap
Tämä lause : miettii, että parisuhteen tila ajoi hänet kolmaspyöräkuvioon. Kyseinen lause osoittaa täysin sen, että jatkaa toimintaansa. Pettäjä, joka ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan syyttää puolisoa pitäisi olla jo niin suuri hälytysmerkki, että sellaisen kanssa ei kannata tekemisiin ryhtyä.
Kuinka moni oikeasti on kysynyt puolisoaan pettäneeltä ihmiseltä, että mitä SINÄ teit väärin ? Ei, kun uskotaan sinisilmäisesti pettäjän vuolaat selitykset. Eniten hämmästyttää nämä ihmiset , jotka alkavat tietoisesti parisuhteeseen pettäjän kanssa , joka ei näe omassa toiminnassaan olleen mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis näitä on täällä usein, kun nainen itkee, että mies petti. Vähän kun kaivellaan, niin kerrotaan, että petti edellisessäkin liitossa tai kaiken huipuksi on itse ollut osallisena. En vaan ymmärrä, että mikä saa järjellisen ihmisen kuvittelemaan , että oma erinomaisuus on niin valtaisaa, että saa miehen muutettua.
Pettäjä keksii selityksiä aina ja yllättävästi lähes jokainen pettäjä unohtaa sen tärkeimmän selityksen, eli sen, että omassa pääkopassa on jotain vialla ja se täytyy ihan itse selvittää.
Minä en tunne mitään sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka tieten tahtoen ottavat pettäjän kumppanikseen ja sitten parutaan kun ei onnistunutkaan. Sitä saa mitä tilaa.
- ei se MUA petä ku mä rakastan sitä OIKEIN
- se muuttuu kyllä
- muut naiset on ollu huonompia kuin mä
...
- minä en pihtaa vaan annan riittävästi...
Pettämisessä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä seksin kanssa. Tuossakin pettäminen meni sinne henkiselle ajatusleikin puolelle sen sijaan että se olisi ollut itse seksiä. Vatkaa ne miehet katkarapuaan vessapaperiinkin niin miksei sitten johonkin naiseenkin. Mutta kun mennään sinne pään sisälle, eikä siitä voi avoimesti puhua sen oman kumppanin kanssa se onkin jo ihan toinen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on hankala ja kaksijakoinen. Toisaalta mies laittoi homman poikki ennen kuin se ehti mennä sänkypuuhiin asti ja on sitä mieltä ettei olisi sellaiseen kyennyt. Hän käy myös terapiassa ja yrittää todistaa luotettavuuttaan esim. Antamalla puhelimensa jota aiemmin niin suojeli. Aidosti kipuilee ja katuu. Koittaa asettaa asialle mittasuhteita, että kyse on ollut vain viesteistä. Yhdessä on liittoon menty, talo ostettu ja lapsia suunniteltu. Ulkomaillekkin muutettiin yhdessä. Tuntuu pahalta viskata kaikki menemään viestien takia.
Toisaalta kiinni jäätyään valehteli räikeästi pelastaakseen oman ja perheellisen naisen nahan. Lähetteli törkeyksiä toiselle estoitta vuosi häiden jälkeen ja yritti salata tietoa minulta. Miettii jopa niin että parisuhteen tila ajoi hänet tähän kolmaspyörä -kuvioon. On hankalaa Ap
Tämä lause : miettii, että parisuhteen tila ajoi hänet kolmaspyöräkuvioon. Kyseinen lause osoittaa täysin sen, että jatkaa toimintaansa. Pettäjä, joka ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan syyttää puolisoa pitäisi olla jo niin suuri hälytysmerkki, että sellaisen kanssa ei kannata tekemisiin ryhtyä.
Kuinka moni oikeasti on kysynyt puolisoaan pettäneeltä ihmiseltä, että mitä SINÄ teit väärin ? Ei, kun uskotaan sinisilmäisesti pettäjän vuolaat selitykset. Eniten hämmästyttää nämä ihmiset , jotka alkavat tietoisesti parisuhteeseen pettäjän kanssa , joka ei näe omassa toiminnassaan olleen mitään vikaa.
Just näin. Parisuhde on AINA kahden kauppa, jossa tulisikin aina miettiä pelkän YHDEN osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan KUMMASSAKIN vikaa.
Pettäminen harvoin on se syy parisuhteen ongelmiin vaan se on seuraus niistä PARIsuhteen ongelmista. Eli se ei ap johda mihinkään, että nyt vellotaan tuossa pettämisessä vaan pitää käydä TEIDÄN suhde läpi kokonaisvaltaisemmin.
Olisi varmaan ollut ajan kanssa helpompaa hyväksyä joku yhden kerran kännisäätö, mutta että tietoinen peli selkäni takana joka kesti viikkoja.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on hankala ja kaksijakoinen. Toisaalta mies laittoi homman poikki ennen kuin se ehti mennä sänkypuuhiin asti ja on sitä mieltä ettei olisi sellaiseen kyennyt. Hän käy myös terapiassa ja yrittää todistaa luotettavuuttaan esim. Antamalla puhelimensa jota aiemmin niin suojeli. Aidosti kipuilee ja katuu. Koittaa asettaa asialle mittasuhteita, että kyse on ollut vain viesteistä. Yhdessä on liittoon menty, talo ostettu ja lapsia suunniteltu. Ulkomaillekkin muutettiin yhdessä. Tuntuu pahalta viskata kaikki menemään viestien takia.
Toisaalta kiinni jäätyään valehteli räikeästi pelastaakseen oman ja perheellisen naisen nahan. Lähetteli törkeyksiä toiselle estoitta vuosi häiden jälkeen ja yritti salata tietoa minulta. Miettii jopa niin että parisuhteen tila ajoi hänet tähän kolmaspyörä -kuvioon. On hankalaa Ap
Tämä lause : miettii, että parisuhteen tila ajoi hänet kolmaspyöräkuvioon. Kyseinen lause osoittaa täysin sen, että jatkaa toimintaansa. Pettäjä, joka ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan syyttää puolisoa pitäisi olla jo niin suuri hälytysmerkki, että sellaisen kanssa ei kannata tekemisiin ryhtyä.
Kuinka moni oikeasti on kysynyt puolisoaan pettäneeltä ihmiseltä, että mitä SINÄ teit väärin ? Ei, kun uskotaan sinisilmäisesti pettäjän vuolaat selitykset. Eniten hämmästyttää nämä ihmiset , jotka alkavat tietoisesti parisuhteeseen pettäjän kanssa , joka ei näe omassa toiminnassaan olleen mitään vikaa.
Niin minä ole kysynyt mitä me tehtiin väärin, kun meidän parisuhde on nyt tässä tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on hankala ja kaksijakoinen. Toisaalta mies laittoi homman poikki ennen kuin se ehti mennä sänkypuuhiin asti ja on sitä mieltä ettei olisi sellaiseen kyennyt. Hän käy myös terapiassa ja yrittää todistaa luotettavuuttaan esim. Antamalla puhelimensa jota aiemmin niin suojeli. Aidosti kipuilee ja katuu. Koittaa asettaa asialle mittasuhteita, että kyse on ollut vain viesteistä. Yhdessä on liittoon menty, talo ostettu ja lapsia suunniteltu. Ulkomaillekkin muutettiin yhdessä. Tuntuu pahalta viskata kaikki menemään viestien takia.
Toisaalta kiinni jäätyään valehteli räikeästi pelastaakseen oman ja perheellisen naisen nahan. Lähetteli törkeyksiä toiselle estoitta vuosi häiden jälkeen ja yritti salata tietoa minulta. Miettii jopa niin että parisuhteen tila ajoi hänet tähän kolmaspyörä -kuvioon. On hankalaa Ap
Tämä lause : miettii, että parisuhteen tila ajoi hänet kolmaspyöräkuvioon. Kyseinen lause osoittaa täysin sen, että jatkaa toimintaansa. Pettäjä, joka ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan syyttää puolisoa pitäisi olla jo niin suuri hälytysmerkki, että sellaisen kanssa ei kannata tekemisiin ryhtyä.
Kuinka moni oikeasti on kysynyt puolisoaan pettäneeltä ihmiseltä, että mitä SINÄ teit väärin ? Ei, kun uskotaan sinisilmäisesti pettäjän vuolaat selitykset. Eniten hämmästyttää nämä ihmiset , jotka alkavat tietoisesti parisuhteeseen pettäjän kanssa , joka ei näe omassa toiminnassaan olleen mitään vikaa.
Just näin. Parisuhde on AINA kahden kauppa, jossa tulisikin aina miettiä pelkän YHDEN osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan KUMMASSAKIN vikaa.
Pettäminen harvoin on se syy parisuhteen ongelmiin vaan se on seuraus niistä PARIsuhteen ongelmista. Eli se ei ap johda mihinkään, että nyt vellotaan tuossa pettämisessä vaan pitää käydä TEIDÄN suhde läpi kokonaisvaltaisemmin.
Haluaisin selvittää kaiken, pakkasin kamani eli en.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on hankala ja kaksijakoinen. Toisaalta mies laittoi homman poikki ennen kuin se ehti mennä sänkypuuhiin asti ja on sitä mieltä ettei olisi sellaiseen kyennyt. Hän käy myös terapiassa ja yrittää todistaa luotettavuuttaan esim. Antamalla puhelimensa jota aiemmin niin suojeli. Aidosti kipuilee ja katuu. Koittaa asettaa asialle mittasuhteita, että kyse on ollut vain viesteistä. Yhdessä on liittoon menty, talo ostettu ja lapsia suunniteltu. Ulkomaillekkin muutettiin yhdessä. Tuntuu pahalta viskata kaikki menemään viestien takia.
Toisaalta kiinni jäätyään valehteli räikeästi pelastaakseen oman ja perheellisen naisen nahan. Lähetteli törkeyksiä toiselle estoitta vuosi häiden jälkeen ja yritti salata tietoa minulta. Miettii jopa niin että parisuhteen tila ajoi hänet tähän kolmaspyörä -kuvioon. On hankalaa Ap
Tämä lause : miettii, että parisuhteen tila ajoi hänet kolmaspyöräkuvioon. Kyseinen lause osoittaa täysin sen, että jatkaa toimintaansa. Pettäjä, joka ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, vaan syyttää puolisoa pitäisi olla jo niin suuri hälytysmerkki, että sellaisen kanssa ei kannata tekemisiin ryhtyä.
Kuinka moni oikeasti on kysynyt puolisoaan pettäneeltä ihmiseltä, että mitä SINÄ teit väärin ? Ei, kun uskotaan sinisilmäisesti pettäjän vuolaat selitykset. Eniten hämmästyttää nämä ihmiset , jotka alkavat tietoisesti parisuhteeseen pettäjän kanssa , joka ei näe omassa toiminnassaan olleen mitään vikaa.
Just näin. Parisuhde on AINA kahden kauppa, jossa tulisikin aina miettiä pelkän YHDEN osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan KUMMASSAKIN vikaa.
Pettäminen harvoin on se syy parisuhteen ongelmiin vaan se on seuraus niistä PARIsuhteen ongelmista. Eli se ei ap johda mihinkään, että nyt vellotaan tuossa pettämisessä vaan pitää käydä TEIDÄN suhde läpi kokonaisvaltaisemmin.
Haluaisin selvittää kaiken, pakkasin kamani eli en.. Ap
Girl power!
Siis näitä on täällä usein, kun nainen itkee, että mies petti. Vähän kun kaivellaan, niin kerrotaan, että petti edellisessäkin liitossa tai kaiken huipuksi on itse ollut osallisena. En vaan ymmärrä, että mikä saa järjellisen ihmisen kuvittelemaan , että oma erinomaisuus on niin valtaisaa, että saa miehen muutettua.
Pettäjä keksii selityksiä aina ja yllättävästi lähes jokainen pettäjä unohtaa sen tärkeimmän selityksen, eli sen, että omassa pääkopassa on jotain vialla ja se täytyy ihan itse selvittää.
Minä en tunne mitään sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka tieten tahtoen ottavat pettäjän kumppanikseen ja sitten parutaan kun ei onnistunutkaan. Sitä saa mitä tilaa.