Inhokkielokuvasi?
Aloitan vastaamalla Levottomat. Suhtaudun hyvin epäillen sellaiseen henkilöön joka kutsuu tätä tekelettä "sukupolvikokemukseksi" 🤨
Kommentit (698)
Joku tossa mainitsikin Nicolas Cage ja Sandra Bullock, ehdottomia kestoinhokkeja itelle. Sillä samalla ilmeellä sitten mennään roolista toiseen?
Silti kuitenkin välillä katson muiden seurassa, että jospa jotain järkevääkin olisivat saaneet aikaiseksi...
the Wickerman (2006 versio) järkyttävää p askaa! Yllätys, että NG sai tämänkin pilattua.
Sitten tämä aivopuutiaisten riemuvoitto Ocean´s 8, MIKSI?! Miksi tämä leffa on ikinä tehty? Siis aivan kamalaa kuraa kaikilta osin. Miksi tämä on saanut rahoitusta, miksi?!
Töissä annoin Ocean`s 8lle täyslaidallisen ja tietty haukuin yhden ilmeen Sandra Bullockin, joka oli tässä vielä onnistuttu kuvaamaan ilman lähikohtauksia. Se oli koko ajan jonkun särmin, verhon takana tai ihmismassassa tai takaapäin. :D
Duunikaveri vakavissaan sano, että hänestä Sandra Bullock on niin ihanan fressi ja hyvin säilynyt näyttelijä! Hyvin säilynyt?! Eihän sillä enää liiku siinä naamassa mitään, kun on hermot pistetty risaksi ajat sitten! En ottanut sitä kaveria enää kovin tosissaan. ;)
Näiden lisäksi nämä muka hauskat parodia jutut: scary moviet tms. Ei, ei, ei.
Mä pärjään ö-luokan leffojen kanssa paremmin kuin tuollaisten... Mainittuja Sharknadojakin jaksaa enemmin kattella, ne jopa onnistuu kökköydellään olemaan hauskoja. Tai nämä pössyttelyleffat, jossa ne metsästävät White Castlea.... Harold ja Kumar!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset nykyelokuvat. Visuaalisesti koreita, mutta sisältö on 100% merkityksetöntä.
Onneksi tuli sentään Joker. Yllättäen jenkeissä kriitikot lyttäsivät sen.
The Joker ei ole kovin häävi leffana, keskinkertainen DC leffa, vaikkei siltä talolta ole kummosia suorituksia vielä nähty.
Tykkäsin maailman synkkyydestä. Joaquin Phoenix nyt vaan oli tehnyt vastaavan roolin jo kahdesti (Mestari ja You were never really here). Jokeri jäi pikkasen vajaaksi kokemukseksi noiden rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki supersankarileffat, poislukien Venom ja Ant man. Näissä kahdessa on huumoria eikä pelkkää ryppyotsaista superhero-vääntöä.
Oletko nähnyt Thor: Ragnarokin? Lähes komedia omasta mielestä.
Olihan se komedia ja siten paras Marvel. Taika Waititi myös ohjaa seuraavan Thorin, mikä on mahtava juttu. Toivottavasti sama ote säilyy.
The Way Back, jossa neljä vankia pakenee Siperian vankileiristä ja kävelee 4000 kilometriä Intiaan. Ylittävät aavikkoja, Himalajan jne. ihan itsekseen neljään pekkaan, välillä selvitellen keskinäisiä moraalisia ja eettisiä dilemmoja. Reissu sujuu ilman suurempia kantamuksia - silti hämmästyttävästi lumimyrskyissä vaelletaan päällystakeissa, paahtavassa autiomaassa taas vaaleissa kerrastoissa. Harvinaisen typerä kertomus matkasta vapauteen, jota vieläpä väitetään tositarinaksi.
Katsoin koko leffan, kun ajattelin sen jossain kohdassa kääntyvän kiinnostavaksi. Älkää turhaan vaivautuko - voin kertoa että typeryys kestää loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha maa oli vastenmielisen synkkä.
Itse pidin kyseisestä leffasta. Inhosin jokaista roolihahmoa elokuvassa. Se vaatii jo ohjaajalta näkemystä.
Inhokkini: Valo yössä, joka on luojan kiitos painunut historian hämärään. Melanie Griffith, Michael Douglas, Liam Neeson.
Sori, mutta Liam Neeson
Aikoinaan yritettiin miehen kanssa katsoa sellainen kuin "Tyttö kellarissa", piti perustua sen Itävaltalaisen Natashan tapaukseen. Minä katsoin 10 min, mies sinnitteli pikakelauksella läpi.
Mä taas yritin kolmesti katsoa leffaa Europa report, mutta oli niin tylsää ja puuduttavaa, että nukahdin jokaisella kerralla kesken leffaa. Luovutin. Helvetin tehokas unilääke oli se leffa, että sen voisi a) määrätä uniongelmaiselle lääkkeeksi, niin ei tartte tabuja niellä, ja b) ottaa vankiloihin kidutusmuodoksi, missä vankia rangaistaan näyttämällä Europa report-leffaa lukuisia kertoja putkeen.
Onhan se nyt aivan jäätävän paska leffa.
Kuinka hukata kundi 10 päivässä... Niin huono 😓
Täältäkin ääni kaikille Nicholas Cagen leffoille. Ihan hirveää paskaa järjestäen. Ja se surumielinen lälly katse... ihan hirveää, ei vaan pysty.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset leffat. Inhoan sitä, kun puhutaan kirjakielellä tai jos ollaan vähän hurjempi, ni sit lentää ronskit jutut, kaikilla on jotkut hassunhauskat lempinimet ja jossain kohtaa riisutaan munasilleen ja naidaan ja saunotaan.
Voi kun uudessa Helene-elokuvassa olisi edes naitu ja saunottu, mutkun ei. Helene Schjerfbeck, jota esittää Laura Birn, vaan tuijottaa seipäännielleenä ja puhuu kirjakieltä niin ikään tosi tylsältä vaikuttavan love interestinsä kanssa, jota esittää Johannes Holopainen. Vaikka lavasteet oli komeat, jo elokuvan alkuasetelma oli ihan k kka - miksi elokuvaan piti valita Shjerfbeckin elämästä juuri se parin vuoden jakso, jolloin hänellä ehkä oli jotain säpinöitä jonkun miehen kanssa? Mikä tahansa muu olisi ollut kiinnostavampaa kuin se tuijottelu, artikulointi ja pönötys.
Minusta se vuoden 2006 Wicker man on ihan okei, muttei niin hyvä kuin vuoden 1973 Uhrijuhla, josta Wicker man on tehty. Minusta NG ei pilaa ko. leffaa, vaan se miten tarina etenee.
Uhrijuhlassa (1973) on jotenkin erikoinen tunnelma. Siinähän näyttelee poliisia Edward Woodward, joka näytteli McCallia 1980-luvun tv-sarjassa kutsukaa McCall.
Hobitti. Ihan kun olisi katsonut kun joku pelaa tietikoneella jotain tasohyppelypeliä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Täältäkin ääni kaikille Nicholas Cagen leffoille. Ihan hirveää paskaa järjestäen. Ja se surumielinen lälly katse... ihan hirveää, ei vaan pysty.
Leaving Las Vegas oli hyvä ja Nicholas Cage sai ihan ansiosta Oscarin. Elisabeth Shue oli samassa elokuvassa hyvä ja hyvät rinnat omaava. Ikä tekee tehtävänsä. Nyt Cage on huono näyttelijä, joka on säilyttänyt ulkonäkönsä. Shue on hyvä näyttelijä, mutta rinnat eivät ole säilyttäneet ulkonäköään.
Kaikki Adam Sandlerin leffat. Amerikkalaiset "kohellus-/idiootti-komediat" ovat oma lajinsa ja niillekin on kai paikkansa sekä oma fanikuntansa, joten en nyt puhu Sandlerin leffojen juonesta tai muusta toteutuksesta. Pelkästään kyseisen herran naaman näkeminen ja äänen kuuleminen ihan missä yhteydessä tahansa alkaa jo ärsyttämään. Ei ole uskottava näyttelijä, samat maneerit ja kuluneet vitsit. Leffa kuin leffa niin se on pilalla Sandlerin vuoksi. Mihinköhän suosio perustuu? Ei voi käsittää...
Hateful eight
The Tree of Life (varmaan melkein ainut leffa jonka on joutunut jättämään kesken)
Veljeni vartija
Kaikki Uuno Turhapurot
Mamma Mia 2 (harmi, eka oli hyvä!)
Fifty Shades (katsoin vain ensimmäisen, järkyttävää kuraa)
Suspiria, se uudempi versio jossa on Dakota Johnson pääroolissa. Liian outo ja synkkä omaan makuun.
Kerran ole lähtenyt kesken pois. Elokuva oli Men in black.