Tutkimusten mukaan porsliinimukia saa käyttää 1000 kertaa ennenkuin ympäristöystävällisempi kuin kertakäyttömuki

Tyttikseni on porsliini oikeista paikoista

Ohi aiheen, mutta tuli mieleen kun tässäkin ketjussa on moni kertonut käyttävänsä isoäidiltään perittyjä astioita, että oletteko miettineet esimerkiksi lyijyn tai kadmiumin määrää, mitä noissa kupeissa voi olla? Vasta 70-luvulla alettiin kiinnittämään huomiota lasitteissa käytettäviin myrkkyihin. Olen itse tuskaillut tämän kanssa, kun kirppareilla on niin kauniita vanhoja astioita, mutta en oikein uskalla ostaa niitä enää, kun lyijypitoisuudet voivat niissä olla todella huikeita.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/04/vanhoissa-astioissa-huikeita-l… Tässä kuningaskuluttajan testissä oli jostain astioista löydetty nykyisiin raja-arvoihin verrattuna jopa 720-kertaisia pitoisuuksia lyijyä. Lyijy ja kadmium ovat kuitenkin elimistöön kertyviä myrkkyjä, niin vähän kyllä hirvittää ajatus siitä, että joka päivä joisi jostain isoäidin perintökupista. :( Löytyyhän lyijyä uusistakin astioista, mutta nykyään on sentään jotkin raja-arvot, joita valvotaan.

Nk vihreiksi itseään kutsuvilla kaapit on täynnä käyttämättömiä astioita eikä suostuta niistä luopumaan. Niitä sitten käytetään kerran vuodessa kun toinen ns vihreä tulee käymään.

Jos laitat kirpparille ne niin ihmiset ostaa niitä sieltä eikä uusia kaupoista eli maailma pelastuu.  

Johan tuo tulee vuodessa, vaikka ei nuo muumimukit taida varsinaisesti olla posliinia. Kunnon muki sen olla pitää eikä mikään sellainen johon mahtuu vain suullinen.

Miten sen mukin käyttökerrat liittyy sen ekologisuuteen? Senhän on sama käytetäänkö sitä vai juodaanko hanasta tai pullon suusta.

Ai jaa. No meillä käytetään 25 vuotta vanhoja lasikuppeja ja 25 vuotta vanhoja muovikuppeja. Posliinikupit ovat 80 vuotta vanhoja perintöastioita isovanhemmilta. Hyvin toimivat edelleen ja pohjassa lukee Arabia eli ovat kotimaisen tehtaan valmistamia.

Vaimo käyttää usein metallista kuppia, koska se ei hajoa kovistakaan kolhuista ja toimii hyvin myös ulkoilmakäytössä (kesämökillä, festareilla, maastovaelluksella, ulkomasnmatkalla, yms).

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen, mutta tuli mieleen kun tässäkin ketjussa on moni kertonut käyttävänsä isoäidiltään perittyjä astioita, että oletteko miettineet esimerkiksi lyijyn tai kadmiumin määrää, mitä noissa kupeissa voi olla? Vasta 70-luvulla alettiin kiinnittämään huomiota lasitteissa käytettäviin myrkkyihin. Olen itse tuskaillut tämän kanssa, kun kirppareilla on niin kauniita vanhoja astioita, mutta en oikein uskalla ostaa niitä enää, kun lyijypitoisuudet voivat niissä olla todella huikeita.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/04/vanhoissa-astioissa-huikeita-l… Tässä kuningaskuluttajan testissä oli jostain astioista löydetty nykyisiin raja-arvoihin verrattuna jopa 720-kertaisia pitoisuuksia lyijyä. Lyijy ja kadmium ovat kuitenkin elimistöön kertyviä myrkkyjä, niin vähän kyllä hirvittää ajatus siitä, että joka päivä joisi jostain isoäidin perintökupista. :( Löytyyhän lyijyä uusistakin astioista, mutta nykyään on sentään jotkin raja-arvot, joita valvotaan.

Miksi ihmeessä tämä on saanut näin monta alapeukkua? Aivan tottahan tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen, mutta tuli mieleen kun tässäkin ketjussa on moni kertonut käyttävänsä isoäidiltään perittyjä astioita, että oletteko miettineet esimerkiksi lyijyn tai kadmiumin määrää, mitä noissa kupeissa voi olla? Vasta 70-luvulla alettiin kiinnittämään huomiota lasitteissa käytettäviin myrkkyihin. Olen itse tuskaillut tämän kanssa, kun kirppareilla on niin kauniita vanhoja astioita, mutta en oikein uskalla ostaa niitä enää, kun lyijypitoisuudet voivat niissä olla todella huikeita.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/04/vanhoissa-astioissa-huikeita-l… Tässä kuningaskuluttajan testissä oli jostain astioista löydetty nykyisiin raja-arvoihin verrattuna jopa 720-kertaisia pitoisuuksia lyijyä. Lyijy ja kadmium ovat kuitenkin elimistöön kertyviä myrkkyjä, niin vähän kyllä hirvittää ajatus siitä, että joka päivä joisi jostain isoäidin perintökupista. :( Löytyyhän lyijyä uusistakin astioista, mutta nykyään on sentään jotkin raja-arvot, joita valvotaan.

Miksi ihmeessä tämä on saanut näin monta alapeukkua? Aivan tottahan tuo on.

Jos jutun lukee, huomaa, että välttämällä TALONPOIKAISKERAMIIKKAA, eli esiteollista matalanpolton punasavikeramiikkaa, ja KORISTE-ESINEITÄ pärjää oikein hyvin. Siitä mummun kahvikupista voi ryystää rauhassa.

Kun lisää vielä posliinimukin pesemisestä aiheutuneet hiilidioksidipäästöt, niin ne eivät ikinä saavuta kertakäyttömukin ympäristöystävällisyyttä.

Porsliini = viime vuosisadan alun sana. Posliini ollut uudempi jo satakunta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen, mutta tuli mieleen kun tässäkin ketjussa on moni kertonut käyttävänsä isoäidiltään perittyjä astioita, että oletteko miettineet esimerkiksi lyijyn tai kadmiumin määrää, mitä noissa kupeissa voi olla? Vasta 70-luvulla alettiin kiinnittämään huomiota lasitteissa käytettäviin myrkkyihin. Olen itse tuskaillut tämän kanssa, kun kirppareilla on niin kauniita vanhoja astioita, mutta en oikein uskalla ostaa niitä enää, kun lyijypitoisuudet voivat niissä olla todella huikeita.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/04/vanhoissa-astioissa-huikeita-l… Tässä kuningaskuluttajan testissä oli jostain astioista löydetty nykyisiin raja-arvoihin verrattuna jopa 720-kertaisia pitoisuuksia lyijyä. Lyijy ja kadmium ovat kuitenkin elimistöön kertyviä myrkkyjä, niin vähän kyllä hirvittää ajatus siitä, että joka päivä joisi jostain isoäidin perintökupista. :( Löytyyhän lyijyä uusistakin astioista, mutta nykyään on sentään jotkin raja-arvot, joita valvotaan.

Miksi ihmeessä tämä on saanut näin monta alapeukkua? Aivan tottahan tuo on.

Jos jutun lukee, huomaa, että välttämällä TALONPOIKAISKERAMIIKKAA, eli esiteollista matalanpolton punasavikeramiikkaa, ja KORISTE-ESINEITÄ pärjää oikein hyvin. Siitä mummun kahvikupista voi ryystää rauhassa.

Kyllähän tuossa mainittiin mm. Arabian kahvikupit. "Kuningaskuluttajan haastattelema kemisti kertoi, että hän tutki itse joitakin vuosia sitten oman perheensä käytössä olleet 70-luvun Arabian kahvikupit sen jälkeen, kun kuppien painokuvien värit alkoivat haaleta. Kupeista irtosi tutkimuksessa suuri määrä lyijyä ja kadmiumia." Arabialta ei haluttu kommentoida. Ja fakta nyt on se, että lyijyyn alettiin kiinnittämään vasta 60-70 luvulla enemmän huomiota, sitä ennen sitä käytettiin lasitteissa hyvin yleisesti, Arabiakin lopetti sen käytön vasta 70-luvulla. Jos kolmannes 70-luvulla valmistetuissa asioista oli määräystenvastaisia ei mielestäni voi sanoa että kyseessä on vain talonpoikaisastioiden ongelma, varsinkin kun ne mummon perintökupit ovat todennäköisesti vielä paljon varhaisemmalta ajalta.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201807042201048123 Tässä jutussa Eviran ylitarkastaja korostaa, että satunnaisessa käytössä vanhoista astioista ei ole kummoista haittaa. Mutta se on eri asia kuin juoda joka päivä mahdollisesti useita kertoja astiasta, jonka lyijypitoisuudesta ei ole mitään tietoa - paitsi että sitä hyvin todennäköisesti on käytetty astian valmistuksessa, jos kyseessä kerran on mummon perintöastia 1900-luvun alusta tms. Sitä, paljonko lyijyä tai muita raskasmetalleja astiassa tosi asiassa on tai paljonko niitä irtoaa ei voi tietää ilman testausta. Nykyään kemikaalialtistusta tulee joka suunnalta, niin ainakin itse pohdin sitä, mihin pystyn itse vaikuttamaan varsinkin mitä tulee kehoon kertyviin syöpävaarallisiin/hermostoon vaikuttaviin myrkkyihin. Raskasmetallit eivät ole mikään pikkujuttu. Ja varsinkin lapsille jo pienetkin lyijyaltistukset voivat aiheuttaa terveyshaittoja. Tosin he varmaan harvemmin niistä mummon perintökupeista mitään juovatkaan. 

Laitapa linkki näihin tutkimuksiin. Kiinnostaisi tietää käytetäänkö tutkimuksissa tehtäviin posliinimukeihin hiili vai ydinvoimaa.

Mun vanhimmat arkikäytössä olevat astiat ovat 1920-luvulta, siis sata vuotta vanhoja. Jos vuodessa on 52 viikkoa jolloin niitä on käytetty vähintään kerran, on astioitani käytetty siis n. 5200 kertaa ja tämä vain kerta viikossa käytöllä. Entä astia joka on käytössä päivittäin, laskepa huviksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen, mutta tuli mieleen kun tässäkin ketjussa on moni kertonut käyttävänsä isoäidiltään perittyjä astioita, että oletteko miettineet esimerkiksi lyijyn tai kadmiumin määrää, mitä noissa kupeissa voi olla? Vasta 70-luvulla alettiin kiinnittämään huomiota lasitteissa käytettäviin myrkkyihin. Olen itse tuskaillut tämän kanssa, kun kirppareilla on niin kauniita vanhoja astioita, mutta en oikein uskalla ostaa niitä enää, kun lyijypitoisuudet voivat niissä olla todella huikeita.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/04/vanhoissa-astioissa-huikeita-l… Tässä kuningaskuluttajan testissä oli jostain astioista löydetty nykyisiin raja-arvoihin verrattuna jopa 720-kertaisia pitoisuuksia lyijyä. Lyijy ja kadmium ovat kuitenkin elimistöön kertyviä myrkkyjä, niin vähän kyllä hirvittää ajatus siitä, että joka päivä joisi jostain isoäidin perintökupista. :( Löytyyhän lyijyä uusistakin astioista, mutta nykyään on sentään jotkin raja-arvot, joita valvotaan.

Miksi ihmeessä tämä on saanut näin monta alapeukkua? Aivan tottahan tuo on.

Ei sitä lyijyä ja kadmiumia loputtomiin riitä. 

Olen käyttänyt noin 500 kertaa ja nyt jo halkeilee halpa porsliini niin että pakko heittää pois.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhimmat arkikäytössä olevat astiat ovat 1920-luvulta, siis sata vuotta vanhoja. Jos vuodessa on 52 viikkoa jolloin niitä on käytetty vähintään kerran, on astioitani käytetty siis n. 5200 kertaa ja tämä vain kerta viikossa käytöllä. Entä astia joka on käytössä päivittäin, laskepa huviksesi.

Mahtaa noista liueta erilaisia jäämiä huhhuh

Vierailija kirjoitti:

Porsliini = viime vuosisadan alun sana. Posliini ollut uudempi jo satakunta vuotta.

Eiköhän kuule posliini viittaa naisen ajeltuun alapäähän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohi aiheen, mutta tuli mieleen kun tässäkin ketjussa on moni kertonut käyttävänsä isoäidiltään perittyjä astioita, että oletteko miettineet esimerkiksi lyijyn tai kadmiumin määrää, mitä noissa kupeissa voi olla? Vasta 70-luvulla alettiin kiinnittämään huomiota lasitteissa käytettäviin myrkkyihin. Olen itse tuskaillut tämän kanssa, kun kirppareilla on niin kauniita vanhoja astioita, mutta en oikein uskalla ostaa niitä enää, kun lyijypitoisuudet voivat niissä olla todella huikeita.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/04/vanhoissa-astioissa-huikeita-l… Tässä kuningaskuluttajan testissä oli jostain astioista löydetty nykyisiin raja-arvoihin verrattuna jopa 720-kertaisia pitoisuuksia lyijyä. Lyijy ja kadmium ovat kuitenkin elimistöön kertyviä myrkkyjä, niin vähän kyllä hirvittää ajatus siitä, että joka päivä joisi jostain isoäidin perintökupista. :( Löytyyhän lyijyä uusistakin astioista, mutta nykyään on sentään jotkin raja-arvot, joita valvotaan.

Miksi ihmeessä tämä on saanut näin monta alapeukkua? Aivan tottahan tuo on.

Jos jutun lukee, huomaa, että välttämällä TALONPOIKAISKERAMIIKKAA, eli esiteollista matalanpolton punasavikeramiikkaa, ja KORISTE-ESINEITÄ pärjää oikein hyvin. Siitä mummun kahvikupista voi ryystää rauhassa.

Kyllähän tuossa mainittiin mm. Arabian kahvikupit. "Kuningaskuluttajan haastattelema kemisti kertoi, että hän tutki itse joitakin vuosia sitten oman perheensä käytössä olleet 70-luvun Arabian kahvikupit sen jälkeen, kun kuppien painokuvien värit alkoivat haaleta. Kupeista irtosi tutkimuksessa suuri määrä lyijyä ja kadmiumia." Arabialta ei haluttu kommentoida. Ja fakta nyt on se, että lyijyyn alettiin kiinnittämään vasta 60-70 luvulla enemmän huomiota, sitä ennen sitä käytettiin lasitteissa hyvin yleisesti, Arabiakin lopetti sen käytön vasta 70-luvulla. Jos kolmannes 70-luvulla valmistetuissa asioista oli määräystenvastaisia ei mielestäni voi sanoa että kyseessä on vain talonpoikaisastioiden ongelma, varsinkin kun ne mummon perintökupit ovat todennäköisesti vielä paljon varhaisemmalta ajalta.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201807042201048123 Tässä jutussa Eviran ylitarkastaja korostaa, että satunnaisessa käytössä vanhoista astioista ei ole kummoista haittaa. Mutta se on eri asia kuin juoda joka päivä mahdollisesti useita kertoja astiasta, jonka lyijypitoisuudesta ei ole mitään tietoa - paitsi että sitä hyvin todennäköisesti on käytetty astian valmistuksessa, jos kyseessä kerran on mummon perintöastia 1900-luvun alusta tms. Sitä, paljonko lyijyä tai muita raskasmetalleja astiassa tosi asiassa on tai paljonko niitä irtoaa ei voi tietää ilman testausta. Nykyään kemikaalialtistusta tulee joka suunnalta, niin ainakin itse pohdin sitä, mihin pystyn itse vaikuttamaan varsinkin mitä tulee kehoon kertyviin syöpävaarallisiin/hermostoon vaikuttaviin myrkkyihin. Raskasmetallit eivät ole mikään pikkujuttu. Ja varsinkin lapsille jo pienetkin lyijyaltistukset voivat aiheuttaa terveyshaittoja. Tosin he varmaan harvemmin niistä mummon perintökupeista mitään juovatkaan. 

Voi miten huojentava tieto! 89 vuotias mummoni ei kuollutkaan silkkaa vanhuuttaan vaan Arabian Kesäkukkamyrkytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuossa otettu huomioon myös jäte? Esim kun jätettä poltetaan energiaksi, syntyvä tuhka on melkoista ongelmajätettä.

T. Kaikki astiat hommattu käytettynä

Ja pahvimukien kuljetus ja siitä syntyvät päästöt ja jäte.

Zinc

Niitä pitää myös ostaa kaupasta. Lasketaanko bensat myös mukaan mitä käytetään kauppareissuun ja auton tuottama kulutus ?

Miten on ap? 

Katsos kun on _oikeassa_ maailmassa näiden viherlasten höpöjuttujen sijaan kerrannais kerrannais kerrannaisvaikutuksia aikuisten maailmassa.

Ugh, Zinc

Vierailija kirjoitti:

Porsliini = viime vuosisadan alun sana. Posliini ollut uudempi jo satakunta vuotta.

Se on englanniksi Porcelain, joten taidan pysytellä minäkin Porsliinissa.

Zincc