Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka menevät shokkiin kun joku on yllättäen tosi inhottava? Vai pitäisikö vain olla paksu nahka?
13.01.2020 |
Onko teillä muilla niin paksu nahka, ettei edes haittaa jos joku on täysin paskamainen?
Itsellä kun pari kertaa nyt töissä ollut se kokemus, että uusi työntekijä on vastannut hirveällä raivolla johonkin ihan tavalliseen kysymykseen. Ilman että mikään on edeltänyt tuollaista reaktiota tai selittänyt sitä.
Ensin menin ihan shokkiin, nyt suorastaan pelkään häntä ja inhottaa. Pomo on sitä mieltä, että kyseessä on hyvä tyyppi ja minä liian herkkä. Ei tosin ole itse varmaan kokenut tuota käytöstä kyseiseltä henkilöltä.
Miten te muut, oletteko vain huomaamatta tuollaisessa tilanteessa?
Kommentit (66)
Mä poistuin koko yhteisöstä. Kerran tuli tällainen tilanne vapaaehtoistyössä. Se tuli tosin siitä, että tyyppi jäi kiinni väärinkäytöksestä, mä ihmettelin asiaa, kun en vielä tiennyt kuka oli syyllinen ja paskamaisuudella paljasti itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, totuin vuosikausia sitten epätasapainoisiin ihmisiin. Se oli yllättävintä että olin ehtinyt jo täysin aikuiseksi kun vasta aloin tavata sellaisia. Sitä ennen tapasin normaalisti käyttäytyviä ihmisiä.
Mä pahoitan mieleni jo siitä, jos joku vastaa normaaliin, ystävälliseen sähköpostiini ilkeästi. En vaan tajua sellaista käytöstä. Tuntuu, että jotkut oikein nauttivat, kun saavat toisille sanottua pahasti.
Minä en tuossa tilanteessa mene shokkiin, mutta helposti menetän malttini. Eri juttu, jos osaan etukäteen varautua siihen, että ilkeitä kommentteja voi tulla. Silloin en hermostu ja ajattelen vain, että v****n pelle.
Vierailija kirjoitti:
Mä pahoitan mieleni jo siitä, jos joku vastaa normaaliin, ystävälliseen sähköpostiini ilkeästi. En vaan tajua sellaista käytöstä. Tuntuu, että jotkut oikein nauttivat, kun saavat toisille sanottua pahasti.
Mun ystävällisiin sähköposteihin ei yleensä vastata ollenkaan. Haluaisin mieluummin ilkeitä vastauksia, sitten ainakin tietäisin missä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos joku raivoaa turhasta, niin tietysti suutun ja sen jälkeen en varmaan pidä siitä henkilöstä. Ehkä voin antaa anteeksi, jos hän on myöhemmin tosi mukava tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kehota työkaveriasi menemään seuraavaan Big Brotheriin.
Täällä voi toteuttaa itseään
https://www.vauva.fi/keskustelu/3562403/aihe-vapaan-bb-talo-mita-siella…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On joo!!
Mä puhun ns. lamaantumisesta.
Uskon, että on jotain lapsuuden perintöä eli että on aikuiset huutaneet, syyttäneet tai suuttuneet eikä ole osannut puolustautua. Muistan kerran kun eräs kaverin äiti huusi minulle ja en edes tiennyt mistä kyse, mutta menetin siinä jotenkin uskoni aikuisten hyvyyteen.. ei ollut toki pelkästään hänestä johtuvaa, kotona sama meininki. :/
Nyt edelleen 30v lamaannun noissa tilanteissa
En osaa edes puolustautua. Jos joku sanoo ett jätit sitten tekemästä asian x raivoten niin vaikk tietäisin sen tehneeni alan siinä hetkessä mennä paniikkiin enkä enää edes muista sillä hetkellä teinkö sen varmasti kun se raivoaminen vakuuttaa niin kovasti että jotakin olen nyt mokannut. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deletoidut viestit löytää kyllä koneelta. Ehdottomasti kaivat sen esiin ja näytät esimiehelle. Herkkänahkainen ei kannata olla, ei se mitää henkilökohtaista ole (on siis luonteeltaan sellainen, ei johdu sinusta).
Vierailija kirjoitti:
On joo!!
Mä puhun ns. lamaantumisesta.
Uskon, että on jotain lapsuuden perintöä eli että on aikuiset huutaneet, syyttäneet tai suuttuneet eikä ole osannut puolustautua. Muistan kerran kun eräs kaverin äiti huusi minulle ja en edes tiennyt mistä kyse, mutta menetin siinä jotenkin uskoni aikuisten hyvyyteen.. ei ollut toki pelkästään hänestä johtuvaa, kotona sama meininki. :/
Nyt edelleen 30v lamaannun noissa tilanteissa
En osaa edes puolustautua. Jos joku sanoo ett jätit sitten tekemästä asian x raivoten niin vaikk tietäisin sen tehneeni alan siinä hetkessä mennä paniikkiin enkä enää edes muista sillä hetkellä teinkö sen varmasti kun se raivoaminen vakuuttaa niin kovasti että jotakin olen nyt mokannut. :D
Vähän huonosti ilmaisin.. siis tarkoitin että kun joku raivoaa niin tulen niin vakuuttuneeksi siitä että olen mokannut jotain etten enää itsekään muista :D eli jos joku huutaa että jätit sitte kahvipannun pesemättä alan iteki miettiä/panikoida pesinkö mä sitä vai en, vaikka olisin sen tehnyt samana päivänä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pahoitan mieleni jo siitä, jos joku vastaa normaaliin, ystävälliseen sähköpostiini ilkeästi. En vaan tajua sellaista käytöstä. Tuntuu, että jotkut oikein nauttivat, kun saavat toisille sanottua pahasti.
Mun ystävällisiin sähköposteihin ei yleensä vastata ollenkaan. Haluaisin mieluummin ilkeitä vastauksia, sitten ainakin tietäisin missä mennään.
Nimenomaan työasioissa tarkoitan. Itse yritän olla ystävällinen ja asiallinen, niin joillain on tarve tölväistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ihmiset ovat oikeasti pelottavia joista ei yhtään tiedä milloin räjähtävät ja mistä.
Ne on pelottavia vain silloin jos olet jotenkin riippuvainen niistä. Varo joutumista riippuvuusuhteeseen. Pätee kaikkeen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vertaistuesta kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille.
Tässä mieltä piristävä esimerkki hyvästä käytöksestä : ) Aloitusviestissä mainittua esimerkkiä toisille reuhaamisesta ei tarvii kenenkään sietää.
Olen mies ja menen jonkinasteiseen shokkiin/lukkoon aina kun joku selvästi hyökkää sanallisesti kimppuuni. Totta kai kavereiden kesken voi heittää hyväntahtoista läppää, eikä se aiheuta tuollaista reaktiota, mutta lähinnä puolitutuilta/tuntemattomilta tulleeseen hyökkäykseen reagoin noin. Ja näin on ollut niin kauan kuin muistan. En keksi mitään vastavetoa ja myöhemmin kelaan asiaa ja kihisen kiukusta. Varmasti liittyy johonkin lapsuuden traumaan, kasvatukseen tms. etten kestä tietynlaisia ihmisiä ja heidän tyyliään kommunikoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ihmiset ovat oikeasti pelottavia joista ei yhtään tiedä milloin räjähtävät ja mistä.
Ne on pelottavia vain silloin jos olet jotenkin riippuvainen niistä. Varo joutumista riippuvuusuhteeseen. Pätee kaikkeen elämään.
Kiitos tästä!
Opiskelen amkssa monimuodossa ja koulutuksessa tehdään paljon ryhmätöitä.
Luokat koostuu eri vaiheissa olevista opiskelijoista eli ryhmät vaihtuu.
Kerran jouduin ryhmään missä tällainen raivotar. Saatiin hommat pakettiin ja varmasti teen yksin jatkossa jos vaihtoehtona on hänen ryhmänsä.
Keskusteluyhteys on nolla tuollaisen kanssa. Pitää tehdä hänen tavallaan tai ei ollenkaan.
En ole voinut tästä puhua kellekään. Helpotti kun sai avautua ja todeta sen olevan huonoa käytöstä. Kohta hän valmistuu ja minkä kultakimpaleen työnantaja saakaan...
^ Meillä on höntsäporukassa vastaavanlainen tapaus. Mua ottaa jo etukäteen päähän mennä pelaamaan, kun tiedän että kyseinen henkilö on tulossa. Koko ajan saa olla varpaillaan, ettei pikku kullannupulla (porukan isokokoisin) vain mene hermot ja ala pelaamaan väkivaltaisesti, runnomaan muita jne. Joka asiasta pitää kitistä, mikään ei koskaan kelpaa ja auta armias jos tämä joutuu huonompaan porukkaan, joka häviää. Silloin se väkivaltainen peli vasta alkaakin. Olen tuntenut kaverin lapsesta asti ja väittäisin että on luonteeltaan tyypillinen narsisti.
Joo, olen vaan ajatellut että vika on mun sietokyvyssä. Mutta en tosiaan hyväksy enkä ymmärrä tölväisyjä, siksi ne ehkä tuntuvatkin pahemmalta kuin miksi ne on tarkoitettu. Eli vastapuolelle se on normaalia mun mielestä taas maailmanloppu koska itse tölväisisin vasta ääritilanteessa.
Eilen viimeks, nyt rupee jo helpottaan. Sanoja tuskin huomannut mitään erityistä edes tapahtuneen. Lopputulos: otan etäisyyttä -emme voi ymmärtää toisiamme.
Alue: Aihe vapaa
On mulla aika paksu nahka, mutta en mä silti arvosta tuollaista käyttäytymistä. Yleensä tuollaisen kohdatessa rupean vaan nauramaan. En mä mikään kovis ole. Mulla se on vaan sellainen refleksi epämieluisiin tilanteisiin.