Muita, jotka menevät shokkiin kun joku on yllättäen tosi inhottava? Vai pitäisikö vain olla paksu nahka?

Vierailija kirjoitti:

Mä raivoan nykyään takaisin :D. Tai en raivoa, mutta äyskäisen ja näytän omalla reaktiollani, että tommonen ei oo ok. Ulkomailla yrittävät usein kusettaa sellaisella muka aggressiivisella päällekäymisellä ja kiireellä. Vittuunnun nuista tilanteista nykyisin saman tien ja alan äyskiä itekin ja lähden vetämään paikalta. Ovat yllättyneen näköisiä, koska olettavat, että ihmiset menevät paniikkiin tuollaisesta.

En kyllä tiuski ite muissa kuin niissä tilanteissa, kun yritetään kusettaa, tai jos minua kohtaan ollaan tympeitä, törkeitä ja epäystävällisiä.

Takaisin raivoamista parempi olisi ystävällisen jämäkkä suhtautuminen. Itse jäin eräästä harrastusryhmästä pois, kun aloin pelkäämään siellä kahta toisille raivoavaa. Toinen niistä oli sellainen aina-raivo, toinen vaan kypsyi sitten sen raivoamiseen ja vastasi samalla mitalla takaisin.

Täällä kanssa harrastusryhmän nainen pilkkasi ja ivasi, no minua mutta ryhmästä jäi porukkaa pois koska tilanne oli todella epämukavaa kaikille.

Sisukkaasti hammasta purren jäin ryhmään. Onneksi se nainen jäi pois kohta myös. En olisi varmaan pitkään kestänytkään.

Silloin syytin itseäni huonoudesta kun en omaa paksumpaa nahkaa. Tosin ryhmäläisistä ei kukaan sanonut tilanteessa mitään.

Tulkitsin sen heiltä tilanteen hyväksynnäksi.

Tosiasiassa raivo, joka tulee puskista, yllättää meidät kaikki. Kukaan ei osaa sanoa mitään tuolle huonosti käyttäytyvälle raivottarelle.

Se ei ole tilanteen hyväksymistä vaan sietämistä.

Surullisinta on ettei voi harrastaa itselle mukavaa lajia yhden mätämunan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minua on auttanut yksi oivallus yli kaiken: kaikki mitä ihminen tekee ja sanoo, kertoo hänestä itsestään. Toinen ihminen (siis minä) tai tilanne voi laukaista reaktion, mutta hänen reaktionsa ei kerro mitään minusta, vaan hänestä itsestään.

Tämä on ihan psykologinen fakta, ei mikään luulo. Kun tämän pystyin sisäistämään, niin minua ei haittaa muut ihmiset. Pystyn vain ulkopuolisema toteamaan, että jahas, tyypillä on ongelmia. (Siis olettaen, että minä itse olen ollut vähintään neutraali, enkä ole yrittänyt kiusata ketään).

No, ehkä olet ollut omasta mielestäsi vähintään neutraali, mutta tuskin toisen osapuolen mielestä. Jos olisit ollut hänenkin mielestään neutraali, hän ei olisi reagoinut.

Vierailija kirjoitti:

Mä inhoon sitä kun sanotaan että pitää olla paksu nahka. Mulle on sanottu sitä mun koko elämä, oon tosi herkkä. Ymmärrän että se tekee elämästä helpompaa, mutta en tajua miksi sen pitäisi olla se mihin pyritään. Mä osaan piilottaa herkkyyteni jotenkin nykyään, enkä ole koskaan sinisilmäinen. Mä pyrin olemaan ihmisille ystävällinen ja empaattinen. 

Omaa herkkyyttä ei tarvi menettää, mutta sitä pitää suojella. Kiusaajat tunnistaa kiltin, empaattisen ihmisen. Siksi pitää ajatella ulkoinen suojakuori. Se että pitää puolensa ulospäin (on muitakin tapoja kuin aggressio) ei tarkoita että pitäisi muuttaa omaa luonnetta. Mutta käytöstä voi ja pitää muuttaa, kun pahoja ihmisiä on, halusimme tai emme.

Mulle raivosi aikanaan kaksikin työkaveria. Meni kyllä aluksi jauhot suuhun, kun en ollut tottunut moiseen käytökseen. Kun raivojaiset toistuivat, otin asenteen, että siinähän mesoatte. Enkä ollut ainoa raivon kohde.

Meni jonkun aikaa ja sitten jossain palaverissa sanoin, että sietäisi miettiä omaa käytöstään ja tapaa, millä tavalla asiansa esittää. Voi olla oikeassa ja tietää paremmin, mutta pakkoko on huutaa ja paiskoa ovia.

Siinä työyhteisössä oli paljon muutakin vinossa. Pomot ei saaneet ketään ruotuun ja sitten piti meidän muiden ottaa tilanteet haltuun ja olla ikäviä. Oma taktiikkani oli laittaa vastakkain kaksi persoonallisuushäiriöistä, mutta rankkaa se oli ja voimia vei. Itsekin tein asioita, joista en ole ylpeä, mutta viimein saatiin asiat kuntoon.

Edellisessä työpaikassa raivosi luottamusmiehen vaimo. Arvatkaapa vaan, että pystyikö tuolle ihmiselle kukaan mitään. 

Pakko siihen oli lopulta suhtautua niin, että otti sen raivoamisen kuin minäkin tyhjänpäiväisenä small talkina. Ikävä puoli kyllä oli, että sitten kun tuo rouva alkoi paiskoa tavaroita niin siinä meni myös minun työpisteen tavaroita ja asiakkaille lähteviä tuotteita rikki. 

Mutta minkäs teit. Johdon mielestä rouvassa ei kait ollut riittävästi ongelmaa, vaikka se oli kyllä ollut useammalla osastolla kiertopalkintona.