Ketään, joka inhoaa lasten mehukestejä sokerihumaloineen ja miljoonine lahjoineen?
Kun vieraille pitää aina järkätä jotain suureellista - onginnasta lähtien - jo suunnilleen 2-3 vuotiaille tenaville. Sitten karkkia, jäätelöä ja kakkua on kilokaupalla. Penskat riehaantuu, juoksee joka paikkaan, kiipeilee ja on ykän partaalla kaikesta siitä makeasta, mitä on ahdettu kitusiin.
Onko se edes hauskaa?
Mieheni sanoi minua julmuriksi, kun ilmoitin etten aio meidän tenavalle järkätä lapsikutsuja ennen kuin itse osaa pyytää (= aikaisintaan noin 4-5-vuotiaana). Sitä ennen vain aikuisten ja kummien kesken, muutama lapsituttu vieraaksi.
Hänen lapsillaan (ed avioliitosta) on ollut kunnon riehunta-onginta-lahjonta-oksennusbileet jo 2v lähtien " kun lapsi haluaa ja sillä on kivaa" ...
AAARRGGH! Sanoin sille, että sitten saat itse pitää ne bileet, minä lähden leffaan...
Kommentit (32)
Minä aloitan tarjoilut porkkana- ja kurkkutikuilla, sitten siitä n. puolen tunnin kuluttua tulee sipsit ja muut pikkusuolaiset (lihapullia ja juustopaloja hammastikuissa tms.). Siitä puolen tunnin päästä syödään kakkua + keksejä ja vasta juuri ennen kotiinmenoa on onginta/aarteenetsintä, jossa jokainen saa omat karkkinsa. Karkkikulhoa ei siis esille laiteta lainkaan!
Näin tilanne pysyy rauhallisena, kun riehuminen katkaistaan sopivin välein. Sokerihumala tulee enintään kotimatkalla, ei kutsujen aikana!
Mutta hyvin ne on aina menneet, ongintoineen kaikkineen... Ei meillä ole yli kymmenestä vieraasta huolimatta ollut kertaakaan mitään sokerihumalariehumista vaikka herkkuja on ollutkin ihan riittävästi ;) Mistähän koko termi tulee?
Ja onneksi asutaan kaupungissa, ketään naapuria -tai kaverin vanhempaa- ei tasan kiinnosta se kenellä on " parhaat" kutsut....
Minua ei pätkääkään kaivele se, mitä he lapsilleen järjestävät. Järjestän lastenkutsuja, koska ne ilahduttavat MINUN lastani!
Tottahan meno on melkoista vipellystä, muttei mitenkään erityisesti sokerihumalaista. Syöväthän useimmat lapset muutenkin päivän mittaan sokeria ruuassa jossakin muodossa, eikä se pieni kekseillä ja jätskillä herkuttelu ole mikään järisyttävä tilanne.
Tietysti eri juttu, jos perhe muuten erityisellä suurennuslasilla kyyllä muksun syömisiä, niin tottahan se voi mennä melkoisesti överiksi, kun lapsi kerrankin pääsee keksien, kakun ym. ääreen.
jo moniin, niin halusi itsekin olla " emäntänä" . Jos olisi ollut mahdollista, olisin siirtänyt kutsujen pitoja tuonne kouluun asti ainakin.
on hyvä ikä aloittaa, sitä ennen lapsi ei tiedä haluta juhlia.
tarjoa järkevää purtavaa. rahkaa, jäätelöä, lihapullavartaita, juustopuikkoja. Tekee varmasti paremmin kauppansa kuin kakku. Juomaksi kaakaota ja ei se limonadikaan harvoin ole niin kauheaa. Jos arkena ei limua saa.
Käyttekö huvipuistossa ym. vasta, kun lapsi itse sitä kärttää? Ostatteko hänelle leluja vasta, kun itse pyytää?
Miksi? Mikä logiikka siinä on? Onko se laiskuutta? Vai onko siinä joku kasvatuksellinen motiivi, jota en vain tyhmyyttäni ymmärrä???
meillä järjestetään juhlat ihan iästä riipumatta ja yleensä vieraina suunnilleen samat sukulaiset ja ystäväperheet. Kyllä niitä lapsia tulee 6-10 joka kerta. Ja kakkua ym herkkuja on teitenkin tarjolla.
mitään ei tehdä, jos ei ole pakko.
Vierailija:
Käyttekö huvipuistossa ym. vasta, kun lapsi itse sitä kärttää? Ostatteko hänelle leluja vasta, kun itse pyytää?Miksi? Mikä logiikka siinä on? Onko se laiskuutta? Vai onko siinä joku kasvatuksellinen motiivi, jota en vain tyhmyyttäni ymmärrä???
Vierailija:
AAARRGGH! Sanoin sille, että sitten saat itse pitää ne bileet, minä lähden leffaan...
Inhoan lastenkutsuja, joten sellaiset vasta kun lapsi niitä pyytää.
Sen sijaan viihdyn itsekin huvipuistossa, Korkeasaaressa ym., joten niissä käytiin jo aiemmin.
Jollakin toisella voi taas juttu mennä toisin päin.
Joten mikä ongelma tässä oli?
Ja minusta on oireellista, JOS asioista noin laajemminkin kieltäydytään siksi, että ne a) teettävät työtä ja b) eivät ole AIKUISESTA hauskoja.
Miksi niiden nyt niin ratkiriemukkaista AIKUISESTA pitäisi ollakaan, lastenkutsujen? Lapsen ilahduttamiseksihan niitä järjestetään!!!
-10-
Morre:
Inhoan lastenkutsuja, joten sellaiset vasta kun lapsi niitä pyytää.
Sen sijaan viihdyn itsekin huvipuistossa, Korkeasaaressa ym., joten niissä käytiin jo aiemmin.
Jollakin toisella voi taas juttu mennä toisin päin.
Joten mikä ongelma tässä oli?
Minä en sano, että lastenkutsut ovat ainoa tapa ilahduttaa lasta.
Mutta sanon, että on huono juttu, jos äidit laajemminkin ajattelevat, ettei mitään tarvitse tehdä ennen kuin lapsi itse sitä pyytää. Lapsen ilo on jo päämäärä sinänsä, ei äidin tarvitse itse saada kamalasti kicksejä kaikesta, mitä lapsen ilahduttamiseksi tehdään.
Tai kuten ap kiukuttelee, että mies järkätköön itse lastenkutsut, koska niistä on niin kamalasti vaivaa.
Olen pitänyt nyt kahdet kutsut kummeille ja naapurin lapsille, lapsi 4 vuotta. Onhan siinä kova siivoaminen, mutta tarjoilusta en ole ottanut paineita. Ostan kakun, jäätelöä ja keksejä ja naksuja. Ei ne tarjoamiset ole tuon ikäisille mikään tärkein asia.
On kiva katsoa, miten tohkeissaan lapsi on siitä, että saa olla huomion keskipisteenä. Se palkitsee monin verroin kaiken vaivannäön.
En minä juuri huvipuistossa tai rannalla lasten kanssa käymisestäkään nauti, mutta sitäkin teen, koska lapsi tykkää. Päivässä on sitten muita hetkiä, joista minä nautin enemmän.
Vierailija:
Mutta sanon, että on huono juttu, jos äidit laajemminkin ajattelevat, ettei mitään tarvitse tehdä ennen kuin lapsi itse sitä pyytää. Lapsen ilo on jo päämäärä sinänsä, ei äidin tarvitse itse saada kamalasti kicksejä kaikesta, mitä lapsen ilahduttamiseksi tehdään.
Miksi ihmeessä äidin pitäisi kärsiä viihdyttääkseen lasta viihdykkeillä joita lapsi ei itse osaa pyytää?
Asia erikseen jos KOSKAAN ei tehdä MITÄÄN mukavaa.
Lapsi oppii kunnolla pyytämään erilaisia viihdykkeitä 3-4 vuotiaasta ylöspäin. Joten sitä ennen nyt ei niin kauheasti niitä viihdytystoimintoja tarvitse. Etenkään sellaisia, josta äitikään ei pidä.
Morre:
Vierailija:
Mutta sanon, että on huono juttu, jos äidit laajemminkin ajattelevat, ettei mitään tarvitse tehdä ennen kuin lapsi itse sitä pyytää. Lapsen ilo on jo päämäärä sinänsä, ei äidin tarvitse itse saada kamalasti kicksejä kaikesta, mitä lapsen ilahduttamiseksi tehdään.Miksi ihmeessä äidin pitäisi kärsiä viihdyttääkseen lasta viihdykkeillä joita lapsi ei itse osaa pyytää?
Asia erikseen jos KOSKAAN ei tehdä MITÄÄN mukavaa.
Lapsi oppii kunnolla pyytämään erilaisia viihdykkeitä 3-4 vuotiaasta ylöspäin. Joten sitä ennen nyt ei niin kauheasti niitä viihdytystoimintoja tarvitse. Etenkään sellaisia, josta äitikään ei pidä.
Lapsi nauttii - ylläri ylläri - sellaisistakin asioista, joita ei tiedä pyytää.
Tottahan toki voi lasta ilahduttaa monin tavoin. Kysyinkin (katsopa taaksepäin ja lue se eka kirjoitukseni, kun et näemmä enää muista), että koskeeko tuo " emmä viitsi, kun lapsi ei osaa pyytää" muutakin lapsen kanssa tekemistä vai ainoastaan lastenkutsuja.
Kun tuollainen asenne VOI olla laajempaakin laiskuutta tehdä mitään ylimääräistä. Tai sitten ei. Hyvä, jos ei ole ainakaan sinun kohdallasi.
Vierailija:
Lapsi nauttii - ylläri ylläri - sellaisistakin asioista, joita ei tiedä pyytää.
Tottakai nauttii. Sehän jo tuli selväksi.
Tottahan toki voi lasta ilahduttaa monin tavoin. Kysyinkin (katsopa taaksepäin ja lue se eka kirjoitukseni, kun et näemmä enää muista), että koskeeko tuo " emmä viitsi, kun lapsi ei osaa pyytää" muutakin lapsen kanssa tekemistä vai ainoastaan lastenkutsuja.
Ja minun pointtini oli se, että miksi pitää tehdä niitä asioita joista ei itse pidä? Lapsi ei kärsi jos ei mennä huvipuistoon ennen kuin osaa pyytää jne. Eikä kärsi jos ei mennä uimarantaan jne.
Mutta harva äiti lienee sellainen, joka ei ilahduta lastaan mitenkään. Minä pyrin ilahduttamaan lastani vain sellaisin keinoin joista itse pidän [b]siihen saakka kunnes hän oppii itse pyytämään jotakin muuta[/b]. Joko ymmärsit?
Kun tuollainen asenne VOI olla laajempaakin laiskuutta tehdä mitään ylimääräistä. Tai sitten ei. Hyvä, jos ei ole ainakaan sinun kohdallasi.
Lasta voi ilahduttaa vaikka yhdessä tiskaamalla. Se ei ole ylimääräistä, mutta meillä se ainakin riemastuttaa kovasti.
JOS kerran sinä ilahdutat lastasi, niin fine. Siitähän tässä oli puhe. Miksi siis yhä omalta osaltasi kiistelet???
Mutta miten on, käsi sydämelle, muiden laita? Jos lastenkutsut ovat yäk, kun niistä ei itse tykkää, niin koskeeko se asenne muutakin lapsen ilahduttamista?
Harva aikuinen kai hirveästi nauttii vaikkapa huvipuistossa tungeksimisesta. Tai rahanmenosta ylipäänsä.
Minusta lapsen ilo on pienen kärsimyksen tai vaivannäön väärti.
Tuli taas mieleen, että onko sulla asperger, kun olet niin epäsosiaalinen? En hauku, tuli vaan mieleen kun luin tota toista ketjua small talkista, jossa itse sanot, että et halua jutella muiden ihmisten kanssa. Ja nyt sanot, että et tykkää lapsista tai kutsuista.
ja naapureita kyylätään ja matkitaan. Se ei mua kiinnosta, mutta ukkoa harmittaa jos ollaan huonompia kuin muut!