Lue keskustelun säännöt.
Työttömät! Kertokaa taloutenne tila!
13.01.2020 |
Puhutaan paljon työttömien vihapuheesta, työttömät ovat vihaisia ja purkavat kiukkuaan anonyymisti netissä. Pieni osa tätä varmastikin tekeekin.
Netissä jyllää mielipidevaikuttaminen. Työttömistä tehdään laiskoja, vihaisia ihmisiä, jotka saavat monia tonneja rahaa ilmaiseksi makaamalla sohvalla, eivät halua töitä. Fakta on se, että vaikka kyseisten työttömien annettaisiin loisia vapaasta tahdosta kotona, niin edelleenkään palkkatöitä ei riitä kaikille halukkaille työttömille. Palkkatyöllä tarkoitan työtä, jolla elää. Sitä, kun veronmaksajan ei tarvitse maksaa kyseisen työssäkäyvän asumistukia.
Vihapuheella yritetään saada tuet pienemmäksi (ne ketkä jo pärjää sillä pienellä, hatun nosto!) tai yritetään saada "työttömät tienaamaan rahansa". Ei palkkatöitä, vaan palkkatöihin verrattavissa olevaa työtä palkalla: työmarkkinatuki + asumistuki + 9e (+toimeentulotuki). Tämähän ei veronmaksajan taakkaa kevennä, vaan se keventää kun työtön pääsisi palkkatöihin ja sitä kautta pois tukiviidakosta.
Tämän ketjun avulla haluan näyttää kansalle että työttömiä on erilaisia. Ei ole vain niitä jotka saavat ansiopäivärahaa pari tonnia, mies tienaa vierellä toiset parit tonnia. Ei ole vain niitäkään jotka joutuvat toimeentulotukeen turvautumaan, ja sekään ei tunnu riittävän.
Työttömyys harvoin on kadehdittava tila. Jos työtön pärjäisi tilanteesta huolimatta mainiosti, niin mikseivät työssäkäyvät putoa sitten ansiopäivärahalle omasta tahdosta? Niin.
On lapsettomia ja niitä kenellä on lapsia, jotkut ovat ansiopäivärahalla ja toiset työmarkkinatuella, toiset eivät halua töitä ja hakevat paskojakin hommia saamatta niitä, toiset asuu yksin ja toiset ei, kumppani saattaa olla myös työtön tai olla töissä, kumppani saattaa ottaa vastuun taloudellisesti, toinen vaatia työttömältäkin 50% menojen jakoa, toisilla on sijoituksia, toisella taas perintöä, kolmannella ei mitään omaisuutta, yksi ei saa asumistukea omistusasuntoon ja toinen saa vuokra-asuntoon.
Työttömät olkaa hyvät. Kertokaa taloutenne tila, kuka maksaa ja mitä. Menot ja tulot? Onko lainaa, perintöä, saatteko toimeentulotukea? Oletteko vapaasta tahdosta työttömiä? Yleisiä fiiliksiä, miltä tuntuu nykyisyys ja tulevaisuus?
Kommentit (40)
Talous: mies ja nainen, avoliitossa. Ikää 25v.
> ansiopäivärahaa käteen 950e/kk
> asumistuki 230e/kk
> mies opiskelee, 250e/kk opintuki ja laina 650e/kk
Meillä on yhteinen tili, molemmat laittaa tuloistaan 50% + asumistuki. Saadaan maksettua vuokra, laskut ja ruokaostokset. Tili on kuun lopulla aina +-0.
Teen pätkätyötä, työt ovat olleet pitkin kaupunkia ja tulevat myös olemaan niin pitkään kun ei ole vakipaikkaa avoinna. Minulla ei ole autoa, joten asutaan sellaisella paikalla että voin autottomana ottaa vastaan työn mistä tahansa tämän kaupungin sisältä. Tämä näkyy vuokrassa, säästettäisiin 100e kuussa jo pelkästään sijainnin perusteella.
Mulla jää työttömänä omaan käyttöön rahaa 470e kuussa. Maksan tuosta opintolainaa 120e joka kuukausi. Tuntuu että käteen jäävä 350e ei riitä. Kun jotain tarvitsee tai jokin menee rikki niin rahat meinaavat loppua kesken. Onneksi on aika ajoittain eri pituisia pätkiä töitä ja se tasoittaa taloutta. Muuten varmaan rahat loppuisi.
Toimeentulotukea ei saada, koska meillä molemmilla on muutama tonni säästössä. Minulle tuo muutama tonni on ns henkireikä, jotain mitä olen aloittanut. Se on tulevaisuus, jonka eteen kärsin. Jotain mitä haluan ja mitä varten elän. Haaveiden alkupääoma. Ajatus siitä että asiat tulee menemään parempaan suuntaan, niin en haluaisi niihin kajota.
Jos ei olisi säästöjä saataisiin joku 100e toimeentulotukea kuussa.
Hyviä puolia tässä on se että on aikaa, mutta rahaa ei ole toteuttaa itseään. Eikä ole turhaa stressiä eikä univajetta. Kaverit käy töissä, ovat väsyneitä ja harvakseltaan sitten haluavat rentoutua, pyytävät keilaamaan, kahvilaan, baariin, leffaan. Äkkiseltään ei anna lompakko periksi, niin eipä usein tule lähdettyä mukaan. Päivät ovat aika harmaita. Katson paljon Netflixiä. Yritän harrastaa kun budjetti antaa myöten.
En ymmärrä kuka tätä muka kadehtii. Teen pätkätyötä matala-palkka alalla, ja jos on edes kuukauden tai kahden pätkä (käteen jää silloin 1500e/kk) niin eletään miehen kanssa herroiksi. Jää rahaa yhteiseltä tililtä johonkin kivaan ja itselleni jää 470 euron sijasta omaan käyttöön 750e. Tuolla rahalla ostan jo vaatteita kun tarvitsen, käyn harrastamassa ja baarissa. Noilta kuukausilta saan säästöönkin rahaa. Ei tarvitse stressata että rahat loppuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talous: mies ja nainen, avoliitossa. Ikää 25v.
> ansiopäivärahaa käteen 950e/kk
> asumistuki 230e/kk
> mies opiskelee, 250e/kk opintuki ja laina 650e/kk
Meillä on yhteinen tili, molemmat laittaa tuloistaan 50% + asumistuki. Saadaan maksettua vuokra, laskut ja ruokaostokset. Tili on kuun lopulla aina +-0.
Teen pätkätyötä, työt ovat olleet pitkin kaupunkia ja tulevat myös olemaan niin pitkään kun ei ole vakipaikkaa avoinna. Minulla ei ole autoa, joten asutaan sellaisella paikalla että voin autottomana ottaa vastaan työn mistä tahansa tämän kaupungin sisältä. Tämä näkyy vuokrassa, säästettäisiin 100e kuussa jo pelkästään sijainnin perusteella.Mulla jää työttömänä omaan käyttöön rahaa 470e kuussa. Maksan tuosta opintolainaa 120e joka kuukausi. Tuntuu että käteen jäävä 350e ei riitä. Kun jotain tarvitsee tai jokin menee rikki niin rahat meinaavat loppua kesken. Onneksi on aika ajoittain eri pituisia pätkiä töitä ja se tasoittaa taloutta. Muuten varmaan rahat loppuisi.
Toimeentulotukea ei saada, koska meillä molemmilla on muutama tonni säästössä. Minulle tuo muutama tonni on ns henkireikä, jotain mitä olen aloittanut. Se on tulevaisuus, jonka eteen kärsin. Jotain mitä haluan ja mitä varten elän. Haaveiden alkupääoma. Ajatus siitä että asiat tulee menemään parempaan suuntaan, niin en haluaisi niihin kajota.
Jos ei olisi säästöjä saataisiin joku 100e toimeentulotukea kuussa.Hyviä puolia tässä on se että on aikaa, mutta rahaa ei ole toteuttaa itseään. Eikä ole turhaa stressiä eikä univajetta. Kaverit käy töissä, ovat väsyneitä ja harvakseltaan sitten haluavat rentoutua, pyytävät keilaamaan, kahvilaan, baariin, leffaan. Äkkiseltään ei anna lompakko periksi, niin eipä usein tule lähdettyä mukaan. Päivät ovat aika harmaita. Katson paljon Netflixiä. Yritän harrastaa kun budjetti antaa myöten.
En ymmärrä kuka tätä muka kadehtii. Teen pätkätyötä matala-palkka alalla, ja jos on edes kuukauden tai kahden pätkä (käteen jää silloin 1500e/kk) niin eletään miehen kanssa herroiksi. Jää rahaa yhteiseltä tililtä johonkin kivaan ja itselleni jää 470 euron sijasta omaan käyttöön 750e. Tuolla rahalla ostan jo vaatteita kun tarvitsen, käyn harrastamassa ja baarissa. Noilta kuukausilta saan säästöönkin rahaa. Ei tarvitse stressata että rahat loppuisi.
Lisään että luulin aina olevani tässä iässä eri elämäntilanteessa. Ollut jo vakituisessa duunissa vuosia, viihtynyt työssäni. Rahaa sen verran että pärjää. Olisi oman asunnon osto ja lapsi-asiat mielen päällä.
No ei ole vakitöitä, vaan pätkää huonosti ja harvoin, palkka voisi olla isompi, säästöjäkin se pari tonnia kymppitonnin sijasta. Ei olisi varaa lapseen tässä elämäntilanteessa. Vuosien aikana olen vauvakuumeillut, parin vuoden aikana tilalle on tullut ns katkeruus. Ei ole varaa mihinkään, ei lapseen. Olen aina tahtonut lapsia, myöhemmin ajattelin että yksi riittää kun tulevaisuus on hataraa. Nyt olen jo miettinyt lapsihaaveesta luopumisesta kokonaan.
Tämä katkeruus on myös herättänyt minussa jonkinlaisen sisäisen hedonistin. Elämä on kärsimystä, haaveista joutuu luopumaan joten nautin sitten asioista, joista saa hetkellisesti mielihyvää. Esimerkkinä tupakka ja alkoholi. Ennen näin syyn siihen rahan säästöön ja terveyden ylläpitämiseen, nyt rahaa jää niin vähän käteen et samahan se on ostaa pulloa viiniä ja askin tupakkaa parin viikon välein tai kerran kuussa. Pitäähän tässä harmaassa arjessa olla ilon pilkkuja.
Yritän silti vielä siristellä sitä valoa tunnelin päässä.
Tämä tärkeä asia. Erilaisen työttömyyden on tärkeä näkyä mediassa, eikä vain Ossit jotka ovat vapaaehtoisesti työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 36-vuotias ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut työtön. Tuloina minulla on pelkkä Kelan maksama työttömyyskorvaus. Joudun asumaan isäni kanssa lapsuudenkodissani. En ole koskaan päässyt muuttamaan pois. Asun ilmaiseksi, mutta joudun tekemään paljon kaikenlaista ja ostamaan vähillä rahoillani kotiin kaikenlaista. Vanha ja sairas ankara isäni syyllistää, haukkuu, huuta ja puuttuu suunnilleen kaikkeen mitä teen. Välimme ovat siis huonot. Isäni pitää minua ilmeisesti yhä lapsena ja aikuisten asiat ovat aina olleet kielletty. Vusien kuluessa on tapahtunut paljon kaikkea ikävää, josta on vain pitänyt yrittää selviytyä. Sossu on kyllä tietoinen asioistani, mutta apua en ole saanut.
Jos menisin lääkäriin ja tutkimuksiin saisin varmaan ainakin ahdistusdiagnoosin ja ilmeisesti jokin suolistovaivakin löytyisi. Minulla on myös psykiatrin mielestä aspergerpiirteitä. Onneksi sentään en ole koskaan halunnut lapsia tai puolisoa, mutta onhan tämä vela sinkkuna elämäminen myös pakon sanelemaa. Vaikka elämä onkin suuremmaksi osaksi yritystä selviytyä, enkä tiedä, miten työelämässä pärjäisin, en kuitenkaan ole tällaista elämää mitenkään valinnut. Kohtuuttoman paljon ikäviä asioita on kohdalleni sattunut ja sillä on ollut suuri vaikutus siihen, millainen minusta on tullut.
Miksi asut isäsi kanssa jos se ahdistaa? Kai tiedät että voit saada vuokra-asuntoon vakuuden Kelasta ja asumistukea asumiseen. Toimeentulotukea kattamaan terveys, kotivakuutus, sähkö kulut. Kenenkään ei ole pakko asua muiden nurkissa.
Erittäin hyvä, kiitos kysymästä. Omilla rahoillani elän ilman yhteiskunnan tukia. Enkä ole yhtään vihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 38v ja olen ollut vuosia pois työelämästä. Päiväraha nettona 800e ja lapsilisät 200e päälle. Oma velaton talo, 2 autoa joista toinen uusi. Mulla pari hevosta, koiria ja muita eläimiä. Miehellä iso maatila, navetassa jotain 230 päätä.
Hyvin pärjätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+1200€/kk Kela
Vuokra 400€
Olen aloittamassa opinnot, ja tällä rahalla elän koko opintojen ajan. Lainaa ei tarvitse ottaa. Olen tyytyväinen rahan määrään
45 v.
Kaupallinen ylempi korkeakoulututkinto, työuraa reilut 20 v. alkoi jo opiskeluaikana. Ulkomailla asumista 4 vuotta.
Palattuani en työllistynyt, ulkomaankomennus oli ainakin siihen aikaan mörkö.
Ensin vuosi työmarkkinatuella n. 700 e bruttona (Lapsikorotuksilla).
Sain omaehtoisen opiskelun päätöksen alan vaihtoon ja aloin opiskella sosiaalialaa. Työllistyin melkein heti tprojektiin, joka vastasi aikaisempaa koulutustani ja sivusi uutta alaani, tienasin hyvin ja pätkä oli sen verran pitkä, että pääsin hyvälle ansiosidonnaiselle, 2400 € bruttona.
Jatkoin opiskelua ja olen kohta valmis, oman uuden alan töitä on ollut jo opiskeluaikana, palkka vähemmän kuin ansiosidonnaiseni - silti olen niitä tehnyt ja jalka tukevasti oven välissä. Töissä ollessani en tietenkään ole saanut työttömyyskorvausta, töissäolojaksot ovat pidentäneet omaehtoisen opiskelun aikaa (max. 2 vuotta saa opiskella työttömyyskorvauksella), koska opinnot ovat edenneet normaalisti myös töissäoloaikana.
Mies tienannut koko ajan yli 7000 € bruttona, velkaa meillä ei enää ole. Mies on perinyt vanhempansa, minä isäni, mutta perinnöt olemme pitäneet yhteisen taloutemme ulkopuolella, kummankin omana omaisuutena (testamenteissa vanhemmillamme suljettiin puolisot pois perinnöstä ja pidimme tätä ratkaisua testamentin hengen mukaisena. Perinnöt ovan melko isot kummallakin.
Kun olin työmarkkinatuella ja taloudessa oli kolme teiniä ja vielä velkaa lyhennettiin, oli ajoittain aikoja, että rahoja sai laskea. Nyt ei ole enää taloudellista huolta oikeastaan mistään. Perintöjä ei haluta mällätä elämiseen tai matkusteluun, miehen tulojen vuoksi pystytään esim. reissaamaan suunnilleen kolme kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastoin tahtoen jäänyt työttömänä pätkätyöstä. Ansiosidonnainen tasan 900e, asumistuki 400e, vuokra 900e. Aktiivimalli iske tänään ja lähtee 50e pois. Puoliso täysin työtön opiskelija (tuki kuukaudet loppuivat jo 2v sitten) eli hän on täysin systeemin ulkopuolella ja tuloton.
400 eurosta ruuat, sähkölasku, puhelinlaskut. Se oli aikalailla siinä Nyt sitten 350e kun aktiivimalli iski. Käyn kirkosta hakee ruoka ja kävelen monta kilsaa päivän aikana etsimässä ruoka ja tarjouksia.
Että vielä osakesäästötilii, asunto ja lapsia pitäisi hankkia?! Vaatimukset kasvaneet pilviin asti ja kaikki kokoajan muuttuu, me ei pärjätä enää.
Olen järjestänyt elämäni niin että osan vuodesta olen töissä ja osan työttömänä. En nosta mitään tukia tai ilmoittaudu työttömäksi silloin kun olen poissa työstä koska haluan olla sen ajan vapaalla. Elän keskimäärin seitsemän kahdeksan kuukauden tuloilla vuoden sillä esimerkiksi asumismenot ovat pieniä koska maksan vain vastiketta. Aiemmin olen ollut työelämässä täysiaikaisesti mutta viimeiset vuodet olen tehnyt sen verran tarpeelliseksi katson ja haluan tehdä. Perintöä en vielä ole saanut mutta esimerkiksi asunto hankittu niiltä vuosilta kun olin jatkuvasti töissä sekä säästöjä jos iskisi jokin kriisi. Ensimmäistä kertaa olen onnellinen ja pystyn elämään sellaista elämää kuin itse tahdon. Koska en edes tukia nosta niin koen etten myöskään käytä ketään hyväksi valinnoillani.
En tiedä olenko sellainen työtön mitä hait koska osittain olen työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yli viisikymppinen. Työttömänä nyt 2 vuotta. Sitä ennen osa-aikatyössä eli tulot olleet koko ajan pienet. Saan työmarkkinatukea. En usko enää työllistyväni. Olen ollut koko ikäni alalla, johon on paljon hakijoita. Uudelleenkoulutukseen en enää halua. Fyysiset rajoitteet estävät fyysisen työn.
Mies hankkii hyvin ja omaisuutta on kertynyt mukavasti. Lapset asuvat vielä kotona ja opiskelevat. Voimme matkustella ja käyttää muutenkin rahaa aika vapaasti mihin vaan tarvitsemme.
Olen 27 vuotias mies. Saan tällä hetkellä ansiosidonnaista 86e päivässä eli kuukaudessa vähän vajaa 1900e brutto. Maksan asunnon lainat, vastikkeet ja asunnon muut kulut yksin, noin 750ekk. Loput rahat jää ruokaan ja muihin menoihin. Onneksi työt alkavat viimeistää keväällä ehkä aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen järjestänyt elämäni niin että osan vuodesta olen töissä ja osan työttömänä. En nosta mitään tukia tai ilmoittaudu työttömäksi silloin kun olen poissa työstä koska haluan olla sen ajan vapaalla. Elän keskimäärin seitsemän kahdeksan kuukauden tuloilla vuoden sillä esimerkiksi asumismenot ovat pieniä koska maksan vain vastiketta. Aiemmin olen ollut työelämässä täysiaikaisesti mutta viimeiset vuodet olen tehnyt sen verran tarpeelliseksi katson ja haluan tehdä. Perintöä en vielä ole saanut mutta esimerkiksi asunto hankittu niiltä vuosilta kun olin jatkuvasti töissä sekä säästöjä jos iskisi jokin kriisi. Ensimmäistä kertaa olen onnellinen ja pystyn elämään sellaista elämää kuin itse tahdon. Koska en edes tukia nosta niin koen etten myöskään käytä ketään hyväksi valinnoillani.
En tiedä olenko sellainen työtön mitä hait koska osittain olen työelämässä.
Työtön kuin työtön. Kiinnostaa kaikki työttömät. Sinä taidat olla se oikeasti "vapaaehtoisesti työtön", ei velvotteita. Pakko sanoa että olet onnistunut saamaan itsesi hyvään tilanteeseen, onnea tulevaisuuteen!
Porskutan hyvin vielä. Saan vain työttömyysrahan mutta puolisoni saa vähän enemmän eläkkellä. Auton osto nyt seuraavaksi edessä. Joku halpa 1000e käytetty toki. Jos bensa/autoveroja sun muita korotetaan vielä en edes harkitse työhön paluuta. Hallitus näin haluaa.
850€ kaiken kaikkiaan. Toimeentulotuki ja asumistuki tuossa. Vuokran jälkeen kädessä on 300€ mistä maksetaan laskut ja loput menee ruokaan. Kuun lopussa rahaa tilillä 0€. Joskus viimeiset päivät menee puuron voimalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen järjestänyt elämäni niin että osan vuodesta olen töissä ja osan työttömänä. En nosta mitään tukia tai ilmoittaudu työttömäksi silloin kun olen poissa työstä koska haluan olla sen ajan vapaalla. Elän keskimäärin seitsemän kahdeksan kuukauden tuloilla vuoden sillä esimerkiksi asumismenot ovat pieniä koska maksan vain vastiketta. Aiemmin olen ollut työelämässä täysiaikaisesti mutta viimeiset vuodet olen tehnyt sen verran tarpeelliseksi katson ja haluan tehdä. Perintöä en vielä ole saanut mutta esimerkiksi asunto hankittu niiltä vuosilta kun olin jatkuvasti töissä sekä säästöjä jos iskisi jokin kriisi. Ensimmäistä kertaa olen onnellinen ja pystyn elämään sellaista elämää kuin itse tahdon. Koska en edes tukia nosta niin koen etten myöskään käytä ketään hyväksi valinnoillani.
En tiedä olenko sellainen työtön mitä hait koska osittain olen työelämässä.
Itse toimin täysin samoin, paitsi että nostan työttömyyskorvausta niin pitkään kuin mahdollista. Tosin se usein katkeaa, kun en hae määrättyjä työpaikkoja. Lopun ajan elän sitten säästöilläni, kunnes palaan töihin. Arvelisin, että olen vuodesta 8 kk töissä, 4 "lomalla". En koe tätä moraalisesti ongelmalliseksi, tukien nostoakaan, koska se on pisara meressä monien muiden rinnalla.
Olen 36-vuotias ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut työtön. Tuloina minulla on pelkkä Kelan maksama työttömyyskorvaus. Joudun asumaan isäni kanssa lapsuudenkodissani. En ole koskaan päässyt muuttamaan pois. Asun ilmaiseksi, mutta joudun tekemään paljon kaikenlaista ja ostamaan vähillä rahoillani kotiin kaikenlaista. Vanha ja sairas ankara isäni syyllistää, haukkuu, huuta ja puuttuu suunnilleen kaikkeen mitä teen. Välimme ovat siis huonot. Isäni pitää minua ilmeisesti yhä lapsena ja aikuisten asiat ovat aina olleet kielletty. Vusien kuluessa on tapahtunut paljon kaikkea ikävää, josta on vain pitänyt yrittää selviytyä. Sossu on kyllä tietoinen asioistani, mutta apua en ole saanut.
Jos menisin lääkäriin ja tutkimuksiin saisin varmaan ainakin ahdistusdiagnoosin ja ilmeisesti jokin suolistovaivakin löytyisi. Minulla on myös psykiatrin mielestä aspergerpiirteitä. Onneksi sentään en ole koskaan halunnut lapsia tai puolisoa, mutta onhan tämä vela sinkkuna elämäminen myös pakon sanelemaa. Vaikka elämä onkin suuremmaksi osaksi yritystä selviytyä, enkä tiedä, miten työelämässä pärjäisin, en kuitenkaan ole tällaista elämää mitenkään valinnut. Kohtuuttoman paljon ikäviä asioita on kohdalleni sattunut ja sillä on ollut suuri vaikutus siihen, millainen minusta on tullut.