Tunne hapen loppumisesta

Hengenahdistus voi aiheutua hyvin monesta syystä, joita tässäkin ketjussa on listattu jo monia. Ne voivat olla melko harmittomia tai vakavampiakin, jos ovat esim. sydänperäisiä. Siksi syy olisi aina tärkeää selvittää.

Itselläni on esimerkiksi ollut kaksi ajanjaksoa, jolloin olen kärsinyt hengenahdistuksesta. Ensimmäinen oli äärimmäisen stressaava aika, jolloin koko elimistöni meni sekaisin. En nukkunut, sydän teki levossakin kummallisia spurtteja ja hakkasi vimmatusti, ja sain pahoja hengenahdistuskohtauksia, Tuntui, että sain huonosti happea ja haukoin henkeä ja huokailin jatkuvasti. Keho oli tilassa, jossa hengitin vain hyvin pinnallisesti ja eikä happi tuntunut kulkevan kunnolla. Tilanne parani vasta ajan kanssa monen kuukauden päästä, mutta sain siihen vähän apua nukahtamislääkkeillä, tykytyksiä hillitsevillä beetasalpaajilla ja sillä, että tietoisesti keskityin hengittämään paremmin.  

Toinen johtui raudanpuutteesta, joka yhdessä elämänvaiheessa veti jaksamisen pohjalukemiin. Hemoglobiinikaan ei ollut tuolloin hyvä, mutta vielä silloinkin kuin se oli saatu viitearvoihin mutta ferritiini oli vielä 10 luokkaa, oli olo kuin jyrän alle jääneellä. Väsymys oli hurja, mutta hapen haukkominen vielä inhottavampaa. Ennen kuin pääsin rautainfuusioon, haukoin happea pienestäkin ponnistelusta, kuten nousemisesta ylös ja toiseen huoneeseen kävelystä. Olin jo ihan varma, että minulla oli vikaa sydämessä, mutta onneksi oireet katosivat kun rauta saatiin normaalille tasolle. Minulla oli siis ollut tuolloin 15 vuotta poikkeuksellisen runsaat kuukautiset ja liian monia verenluovutuksia, ja lopulta leikkaus, jonka ansiosta rauta-arvot romahtivat.

Tiedän, että kaikki raudanpuutteeseen viittaava aiheuttaa monissa tunteita. On silti hyvä muistaa, että vaikka kaikki väsymys ei tietenkään raudanpuutteesta johdu, naisista noin 5 %:lla on todellinen, hoitoa vaativa raudanpuutostila, joka voi aiheuttaa aika kummallisiakin vaivoja. En väitä, että ap:lla olisi kumpaakaan näistä tiloista, mutta jos näistä kokemuksista on jollekin samankaltaisista oireista kärsivälle apua niin hyvä.

Työkaverilla oli sydämen vajaatoiminta ja keuhkot olivat täynnä nestettä. Yksi päivä vain huomasi että nyt ei jaksa enää seisoakaan kun hengästyttää niin paljon. Vaimo ajoi päivystykseen ja vaivoin sai itse noustua portaat kun kellahti lattialle. Oli vielä pari viikkoa sitten pilkkonut pari kuutiota polttopuita pihalla, eikä ollut arvannut mitään. Onneksi ei ollut yksin, olisi henki lähtenyt. Sai lääkityksen ja tahdistimen. Lääkäri sanoi että nyt voit juosta vaikka maratoneja jos haluttaa.

Kannattaa käydä tutkituttamassa ennen kuin on myöhäistä.

Astma?

Matala hb?

Tämä on kyllä ihmeellinen vaiva: yhdessä hetkessä ei mitään oiretta, mutta sitten yhtäkkiä puristava tunne kurkkuun/keuhkoihin tulee ja tarve vetää syvään henkeä. Tosin, kuten aiemminkin kirjoitin, tarkkailen oireitani nyt ihan koko ajan. Paljon hyviä vinkkejä olen vastauksissa kuitenkin saanut.

Mulla ollut tuota samaa tarkalleen ottaen 2 viikkoa. Ihan ku olis vanne ylävatsalla.

Minulla oire painottuu kurkkuun ja rintakehään/keuhkoihin.

Miten voi ap:llä tulla ahdistus tai kuristus välillä ja sitten kadota? Kai henki on joko ahtaalla tai sitten ei ole?

Vähän vastaavia kokemuksia. Sain paniikkikohtauksen joka johti hyperventilaatiokohtaukseen. Sitä ennen ei ollut hengenahdistusta. Rupesin yskimään hyperventiloidessani lujasti kun tuntui etten saanut henkeä. Sain hyperventilaation kuriin rauhoittamalla hengitystä syvähengittäen ja olo oli normaalihko kohtauksen jälkeen. Seuraavana yönä heräsin ikävään hengenahdistukseen. Hengittelin pussiin ja taas oli hiukan parempi olo. Mutta tuon jälkeen minulla on ollut jo monta päivää todella painostava tunne keuhkoissa yötä päivää, unikin on alkanut mennä. Tuntuu kuin keuhkot olisi painuneet kasaan, paineen tunnetta ja happi ei kulje. Etenkin jos nousen ylös tai menen makuulle niin sen voimakkaan hengenahdistuksen tuntee. Heräilen yölläkin hapen loppumisen tunteeseen. Tähän päälle vielä yskittääkin kuin joku ärsyttäisi keuhkoja. Mitään flunssan oireita ei ole eikä limaa nouse.

Hankala keskittyäkin kun kokoajan tunne että happi loppuu.

En ole koskaan kokenut että paniikkiin liittyvä hyperventilointi jäisi päälle näin. En tajua mitä tämä on. :(

Vierailija kirjoitti:

ylipaino ja huono kunto,siinähän se syy siis.

ei tartte mennä lekurin luo ennenkuin nuo hoitanut kuntoon

Älä tule tänne antamaan tuollaisia ohjeita!  Olet sairaaloisuuteen asti fiksautunut tuohon ylipainoon.

Jos aloittajaa todellakin vaivaavat nuo oireet, niin silloin kyllä pitää mennä lääkäriin, eikä pelleillä ohjeidesi mukaan. 

Suosittelisin menemään verikokeeseen esim.perusverenkuva. Punasolujen määrä, hematokriitti ja hemoglobiini.

Rokote sai mulla aikaan tuollaisen olon. Ja siis heti rokotteen jälkeen alkoi se ja kesti useamman viikon. Luulin sitä globusoireeksi kun tuntui niinkuin kurkussa olisi tennispallo, mutta pari viikkoa rampattuani tkssa sain refluksidiagnoosin. Nyt gastrokopialla vahvistettu.

Vierailija kirjoitti:

Miten raudanpuutteeseen liittyvä hapen loppumisen tunne sinulla ilmeni? Tuliko aina aivan yhtäkkiä pitkin päivää vai liittyikö liikkumiseen, urheiluun tms.?

Olen eri mutta itselläni alhainen rauta aiheutti tunteen ettei saa vedettyä keuhkoja täyteen ja että ne pitää myös "puuskaista" tyhjiksi. Ja olen hyväkuntoinen ihminen muuten. Tämä inhottava tunne menee heti pois kun muistan otaa rautaa. Raudan kanssa kannattaa ottaa (illalla) magnesiumia.