Voisitko lähteä treffeille "aspergerin" kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Asperger sellainen, että sen helposti tunnistaa? Olen käsittänyt, että kirjo on laaja. Ei kai siis yhden kokemuksen perusteella voi sanoa, että kenenkään kanssa ei voisi toimia. Vai?

Ei tunnista helposti. Ammattilaisiltakin vie kuukausia diagnosoida se.

Onko asperger-henkilö helposti kyyneltyvä ja tunteikas?

Tuli mieleen yksi sarja, jossa katsojat sanoivat, että yhdellä hahmoista on Asperger. Hahmo siis oli hieman omissa ajatuksissaan, välillä ilmeetön ja väsyneen oloinen, välillä taas todella herkkä ja kyyneltyi helposti, oli todella tunteellinen... Itse tulkitsin masennukseksi ja introvertiksi luonteeksi, koska sitten toisaalta kun näytti voivan paremmin, hahmo oli iloinen, vitsaileva ystäviensä kanssa. Isommassa seurassa kuitenkin väsyi helposti. Olen tottunut, että Aspergerit esitetään enemmänkin niin, että tunteet eivät tule yhtä helposti esille. Joten olin yllättynyt, että hänet tulkittiin asperger-henkilöksi. 

Vierailija kirjoitti:

Onko asperger-henkilö helposti kyyneltyvä ja tunteikas?

Tuli mieleen yksi sarja, jossa katsojat sanoivat, että yhdellä hahmoista on Asperger. Hahmo siis oli hieman omissa ajatuksissaan, välillä ilmeetön ja väsyneen oloinen, välillä taas todella herkkä ja kyyneltyi helposti, oli todella tunteellinen... Itse tulkitsin masennukseksi ja introvertiksi luonteeksi, koska sitten toisaalta kun näytti voivan paremmin, hahmo oli iloinen, vitsaileva ystäviensä kanssa. Isommassa seurassa kuitenkin väsyi helposti. Olen tottunut, että Aspergerit esitetään enemmänkin niin, että tunteet eivät tule yhtä helposti esille. Joten olin yllättynyt, että hänet tulkittiin asperger-henkilöksi. 

Mietin, että jos asperger-henkilöt ovat tuon hahmon kaltaisia, niin todellakin voisin mennä treffeille. Hän osasi todella hyvin lukea muita ihmisiä, huomasi, jos jollakin oli asiat huonosti, kunnioitti ihmisten henkilökohtaisia rajoja. Hyvin herkkä ja tunteensa näyttävä ihminen. Sehän tekisi nimenomaan kommunikoinnin tosi helpoksi, kun näkee, että toinen tarkoittaa mitä sanoo ja se tulee sekä teoissa ja tunteiden osoittamisessa koko ajan esille. 

Aspergerin kanssa elin elämäni ihanimman ja kamalimman ajan. Yleensä hän oli maailman välittävin ihminen, mutta stressin alla hän muuttui täysin. Hän ei koskaan ollut uhkaava tai väkivaltainen, mutta kontaktin saamisesta tuli mahdotonta. Se tuntui pelottavalta. Tämä ongelma paheni ja alkoi toistumaan useammin, kun hän vaihtoi työpaikkaa. Tämä ei ollut sitä hänelle ominaista uppoutumista johonkin asiaan vaan täysin irtautumista maailmasta. Yritin pysyä vierellä ja hakea apua, mutta hän ei ottanut mitään vastaan. Jossain vaiheessa en enää kestänyt tilannetta ja lähdin. Treffeille voisin mennä. Parisuhteen aloittamista harkitsisin pitkään ennen aloittamista.

Jokainen ihminen on yksilöllinen riippumatta siitä mitä diagnooseja taustalta löytyy. Varsinkin autisminkirjo näkyy laajana. Ei voi ennustaa saati tietää sillä streotyypit ovat harvinaisia.

Olen tällä hetkellä parisuhteessa asperger-henkilön kanssa ja mielestäni meillä menee hyvin. Yhdessä olemme olleet jo lähes viisi vuotta. Olen itse neurotyypillinen.

Näkisin, että asperger ilmenee niin yksilöllisesti eri ihmisillä, että yleistyksien tekeminen on mahdotonta. Lisäksi suhteeseen kuuluu aina monia muita aspergerin oireyhtymän ulkopuolisia tekijöitä (esim. molempien persoonallisuudet, tulevaisuudensuunnitelmat, nykyinen elämäntilanne), että yksinään aspergerin vaikutusta parisuhteeseen on vaikea arvioida.

Vierailija kirjoitti:

Yhdyn edelliseen. Aspergerhan poistuu autismin kirjosta piakkoin. Näin on jo joissain tautiluokituksissa. Tulee olemaan vain persoonallisuuden piirre. Koko diagnoosi on turha. Ei kaikilla as-henkilöillä edes ole ulospäin näkyviä piirteitä. Älykkäitä tosin ovat usein.

Ei ole poistumassa, vaan sulautumassa yhdessä autismin kanssa autismin kirjon häiriöksi, koska monesti noiden kahden ero on vain veteen piirretty viiva. Millä perusteella kyseessä on turha diagnoosi?