Lue keskustelun säännöt.
Olen aina ollut vanhemmilleni ja suvulleni ilmaa
12.01.2020 |
Lyhyesti sanottuna olen 30v, keskimmäinen (kolmesta lapsesta) ja aina ollut kiltti ja tottelevainen. Nykyään tunnollinen ja suorittaja-keskeinen työntekijä.
Vanhempani eivät muista minun lapsuudestani juuri mitään. Perhejuhlissa muistelevat siskojeni lapsuutta, ensisanoja, harrastuksia ja leikkejä. Minun elämästä eivät muista mitään, sanovat vain että joo sinä olit aina kiltti. Syntymäpäivänikin muistavat nykyään väärin.
Meillä on perheen yhteinen whatsapp-ryhmä ja siihen laitetaan onnittelut ja muut kuulumiset. Yleensä muu perhe kirjoittelee toisilleen juttuja ja vanhempani muistavat onnitella siskojani mm nimipäivistä ja lasten synttäreistä yms. Minulle, miehelleni ja lapsille he eivät koskaan laita mitään. Yleensä pyydän lapsiani itse soittamaa vanhemmilleni syntymäpäivinään ja kertomaan että heillä on synttärit. Sitten kyllä onnittelee ja tekopyhänä selittelee että hupsista he olivat juuri onnittelemassa. Pah.
Olen näkymätön kaikkialla missä olenkin. Töissäkin olen kuin ilmaa kun minullehan sopii kaikki eikä minulle tarvitse edes kertoa asioista.
Elämä tuntuu merkityksettömältä. Yritän kasvattaa lapsista vahvoja ja tunteitaan näyttäviä. Lapsen ei tarvi vain olla kiltti ja hiljaa. :(
Onko täällä muita harmaita hiirulaisia?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kiltteys! Toimi toisin! Sulla on valta omaan elämääsi, millainen haluat olla. Luepa tuo ylläoleva tarinasi "ulkopuolisen silmin" ja päätä muuttaa tapojasi. Kenenkään ei ole pakko olla harmaa hiirulainen, se on oma päätös!
Muutos ei ehkä ole helppo tai nopea, mutta voit aloittaa pienistä muutoksista, kuinka jatkossa käyttäydyt perheesi kanssa.
Ei tollaset pskavanhemmat MUUTU vaikka miten ”lopettaisi kiltteyden”. Ei niiltä voi vaatia reiluutta, kun eivät näe omaa käytöstään. Ei edes silloin kun sen kertoo heille. Epäreiluus on valinta. Minkäs teet, et yhtään mitään.
Ei ne muutukaan, eikä ole tarkoitus muuttaakaan. Mutta oma elämä helpottuu, kun lakkaa yrittämästäkään miellyttää niitä vanhempiaan, kun ei se kuitenkaan ikinä onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vielä lapsi, vai aikuinen? Jos olet aikuinen, elä omaa elämääsi, ei vanhempien kautta.
Vanhemmat voisi olla oikeasti huonot.
No tuollaiset henkisesti väkivaltaiset, piittaamattomat ja välipitämättömät vanhemmat on myös huonot ja kylmät vanhemmat. Ei pelkästään hakkaavat väkivaltavanhemmat tai rapajuopot aiheuta lapselle surua ja murhetta. Henkinen väkivalta on liki yhtä vahingollista.
Höpö höpö taas. Lapseen kohdistuva väkivalta on ihan muuta kun se, ettei aikuisen päivityksistä tykätä.
Aikuisen pitäisi elää omaa elämää, keskittyä olemaan omille lapsille se hyvä vanhempi. Menneissä on turha rypeä.
Ja joo, maailmassa on virhe! Helpottaako nyt? Uutisena taisi ainakin tulla.
Mutta jos tuo om ainoa ongelma, pitäisi polvillaan kiittää elämästään. Ja nauttia, kun oikeita ongelmia ei kerran ole.
HYVÄNEN AIKA! kyllä se sattuu aikuiseenkin lapseen jos hänet ohitetaan kaikessa,ja Hänen lapsensa ohitetaan,isovanhemmat eivät piittaa heistäkään!
"Mitä vikaa minussa on,en kelpaa heille,eikä mun lapset kelpaa heille" Mietippä sitä omalle kohalle. Sulle ei kerrota että mennään äidille kahville sunnuntaina,ja lapset mukaan. Joo ja Hannatädille sitte perjantaina saunaan....ja kukaan ei kerro sulle siitä!
Kyllä oisit itekki täällä kertomassa!
Töissä kun tuota eristämistä tapahtuu,se on työpaikkakiusaamista.
SUVUSSAKIN voi olla samanlaista kiusaamista ja henkistä väkivaltaa.
Kyllä minusta tuntuu kurjalta kun mua eristettiin eikä kerrottu asioita...vaikka olen jo vanhus!
Yhä muistuu mieleen sitä sun tätä lapsuudesta ja nuoruudesta. Ei kerrottu ei.
Itsellä saman tyyppinen stoori. Jo teininä hämmästelin, kun mulle ei kerrota suvun asioista mitään. Isäni sanoi aina "voi kun tietäisit", kun puhui serkkujeni asioista. Minulle ei voinut kertoa. Hyvin hämmentävää käytöstä omalta vanhemmalta. Huippu oli kun 90-luvulla sattumalta ajoin hautausmaan ohi pikkupaikkakunnalla ja katselin, että onpas paljon porukkaa siellä. Jälkeenpäin isäni sitten kertoi, että oltiin isoisäsi hautajaisissa. Että silleen. Hämmentävää. Kaikki kaukaisetkin serkut olivat siellä, paitsi minä. Lopulta tein sellaisen tempun, että otin äitini sukunimen käyttöön. Isäni vaikutti siltä, että viesti meni perille. Nyt isä on vanha höppänä vanhainkodissa, ja sanonut ilmeisesti hoitsuille että hän ei halua että käyn. Kävin kyllä pari kertaa velvollisuudesta katsomassa, mutta hoitsut suhtautuivat kuin asiattomaan tunkeilijaan. Että semmosta. Minulle tuskin kerrotaan kun isäni kuolee, siis oikeasti. Alkaa olla ihan sama.
Mulla on samanlaista ja vielä itseni puolesta kestän v*tutuksen mutta lasten puolesta oikein en. Omat lapset ei pääse ikinä kylään, lasteni synttäreille ei tulla, he eivät saa jouluna tai synttäreinä mitään muistamista - ei edes korttia tai tekstaria, heitä ei ole ikinä hoidettu, perhettämme ei olla edes pahassa hädässä hetkellisesti autettu, aina käännetään selkä ja eristetään.
Ja ei todellakaan ole kyse nyt että olisin hankala ihminen vaan päinvastoin olen kiltti, avulias, muita miellyttävä.
Varmaan siksi poljetaan ja nöyryytetään kun en osaa olla agressiivinen ja räyhäkäs. Mun omat vanhemmat on aina kiusanneet, vähätelleet, laiminlyöneet ja henkisesti olleet kaltoinkohtelevia. Tilannetta pahentaa se että sisarukselle toimitaan täysin päinvastoin, hän on vanhempien elämän keskipiste jolle annetaan kaikki, kaikki rakkaus, raha, tuki, apu ja lastenlapset ovat kalleimmat aarteet.
Mun sydän särkyy ihanien lasteni puolesta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhemmat eivät muista sinun tai lapsiesi syntymäpäiviä, niin onnittelut jäävät tekenättä. Syntymäpäivien muistamisessa voi olla joku looginen juttu, joka selittää, miksi toisen syntymäpäivä muistetaan ja toisen unohtuu. Siinä ei tarvitse välttämättä olla mitään erityistä draamaa taustalla.
Jos mainitset lapsiesi tai oman syntymäpäiväsi perheen yhteisessä ryhmässä, niin mitä tapahtuu. Ovatko kaikki hiljaa vai tuleeko onnitteluja? Testaa, niin tiedät. Jos onnitteluja ei tule ollenkaan ja muille tulee, niin silloin tilanne on selkeää syrjintää.
Luonteri kirjoitti:
Itsellä saman tyyppinen stoori. Jo teininä hämmästelin, kun mulle ei kerrota suvun asioista mitään. Isäni sanoi aina "voi kun tietäisit", kun puhui serkkujeni asioista. Minulle ei voinut kertoa. Hyvin hämmentävää käytöstä omalta vanhemmalta. Huippu oli kun 90-luvulla sattumalta ajoin hautausmaan ohi pikkupaikkakunnalla ja katselin, että onpas paljon porukkaa siellä. Jälkeenpäin isäni sitten kertoi, että oltiin isoisäsi hautajaisissa. Että silleen. Hämmentävää. Kaikki kaukaisetkin serkut olivat siellä, paitsi minä. Lopulta tein sellaisen tempun, että otin äitini sukunimen käyttöön. Isäni vaikutti siltä, että viesti meni perille. Nyt isä on vanha höppänä vanhainkodissa, ja sanonut ilmeisesti hoitsuille että hän ei halua että käyn. Kävin kyllä pari kertaa velvollisuudesta katsomassa, mutta hoitsut suhtautuivat kuin asiattomaan tunkeilijaan. Että semmosta. Minulle tuskin kerrotaan kun isäni kuolee, siis oikeasti. Alkaa olla ihan sama.
Saatanan vittu että pistää vihaksi tuollaiset vanhemmat! Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yllättävän yleistä varsinkin suurilla ikäluokilla, ja sitä edeltävillä. Ennen oli ajatus että otetaan suosikki ja panostetaan siihen, esim yksi lapsista valitaan tilan jatkajaksi ja hänelle koko perintö, muut pärjätköön omillaan ai menköön muualle vaikka piiaksi/rengiksi.
Juuri näitä tapauksia varten aikaan lakiosa taisi perintökaareen tulla.Miten ihmeen paljon kusta voi sellaisilla vanhemmilla olla nupissa? En tule koskaan ymmärtämään.
Mun mielestäni tämä on ihan normaalia biologispohjaista toimintaa. Ei ne eläinäiditkään ole tasapuolisia, vaan armotta hylkäävät heikommat poikasensa, voivat jopa tappaa ne itse. Joku reiluus ja tasapuolisuus on ihan turhaa nössötystä. Tasajako tekee kaikista köyhiä. Siksi vahvemmat ottavat sen minkä muista irti saavat, varmistaakseen hyvän elmän itselleen ja valituille jälkeläisilleen.
Ehkä olet postimiehen lapsi ja siksi sinua kohdellaan eri tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sisälukutaito kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vielä lapsi, vai aikuinen? Jos olet aikuinen, elä omaa elämääsi, ei vanhempien kautta.
Vanhemmat voisi olla oikeasti huonot.
Etkö nyt ymmärtänyt lukemaasi,lueppa uudestaan.
Luetun ymmärtäminen?
Itsesääli ja uhriutuminen? Alkaa kuulostaa äitihullun jorinoilta.
Ai mikä niin ja miten niin?
Lukija ei erottanut oliko kirjoittaja lapsi vai vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yllättävän yleistä varsinkin suurilla ikäluokilla, ja sitä edeltävillä. Ennen oli ajatus että otetaan suosikki ja panostetaan siihen, esim yksi lapsista valitaan tilan jatkajaksi ja hänelle koko perintö, muut pärjätköön omillaan ai menköön muualle vaikka piiaksi/rengiksi.
Juuri näitä tapauksia varten aikaan lakiosa taisi perintökaareen tulla.Miten ihmeen paljon kusta voi sellaisilla vanhemmilla olla nupissa? En tule koskaan ymmärtämään.
Mun mielestäni tämä on ihan normaalia biologispohjaista toimintaa. Ei ne eläinäiditkään ole tasapuolisia, vaan armotta hylkäävät heikommat poikasensa, voivat jopa tappaa ne itse. Joku reiluus ja tasapuolisuus on ihan turhaa nössötystä. Tasajako tekee kaikista köyhiä. Siksi vahvemmat ottavat sen minkä muista irti saavat, varmistaakseen hyvän elmän itselleen ja valituille jälkeläisilleen.
Se on juuri näin kuten tässä kirjoitettu. Joo on julmaa ja on epäreilua, ja sofistikoitunut korkean moraalin ihminen ei toimi näin vaan ponnistelee ollakseen tasapuolinen ja reilu.
Mutta siis biologinen tausta on tuo. Mun omat vanhemmat myös valinneet yhden suosikin ja muut lapset hylätty täysin. Edes yhteyttä eivät pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yllättävän yleistä varsinkin suurilla ikäluokilla, ja sitä edeltävillä. Ennen oli ajatus että otetaan suosikki ja panostetaan siihen, esim yksi lapsista valitaan tilan jatkajaksi ja hänelle koko perintö, muut pärjätköön omillaan ai menköön muualle vaikka piiaksi/rengiksi.
Juuri näitä tapauksia varten aikaan lakiosa taisi perintökaareen tulla.Miten ihmeen paljon kusta voi sellaisilla vanhemmilla olla nupissa? En tule koskaan ymmärtämään.
Mun mielestäni tämä on ihan normaalia biologispohjaista toimintaa. Ei ne eläinäiditkään ole tasapuolisia, vaan armotta hylkäävät heikommat poikasensa, voivat jopa tappaa ne itse. Joku reiluus ja tasapuolisuus on ihan turhaa nössötystä. Tasajako tekee kaikista köyhiä. Siksi vahvemmat ottavat sen minkä muista irti saavat, varmistaakseen hyvän elmän itselleen ja valituille jälkeläisilleen.
No olisi edes kyse jostain heikkoudesta tai vahvuudesta, mutta kun ei ole. Ei se niin mene, että ne "suositut" olisivat vahvoja ja kaikinpuolin hyviä. Oma sydämeni on kaikkien kaltoinkohdeltujen puolella, he ovat vahvoja, ja minä OLEN JUMALA NIILLE EPÄKELVOILLE VANHEMMILLE!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yllättävän yleistä varsinkin suurilla ikäluokilla, ja sitä edeltävillä. Ennen oli ajatus että otetaan suosikki ja panostetaan siihen, esim yksi lapsista valitaan tilan jatkajaksi ja hänelle koko perintö, muut pärjätköön omillaan ai menköön muualle vaikka piiaksi/rengiksi.
Juuri näitä tapauksia varten aikaan lakiosa taisi perintökaareen tulla.Miten ihmeen paljon kusta voi sellaisilla vanhemmilla olla nupissa? En tule koskaan ymmärtämään.
Mun mielestäni tämä on ihan normaalia biologispohjaista toimintaa. Ei ne eläinäiditkään ole tasapuolisia, vaan armotta hylkäävät heikommat poikasensa, voivat jopa tappaa ne itse. Joku reiluus ja tasapuolisuus on ihan turhaa nössötystä. Tasajako tekee kaikista köyhiä. Siksi vahvemmat ottavat sen minkä muista irti saavat, varmistaakseen hyvän elmän itselleen ja valituille jälkeläisilleen.
No olisi edes kyse jostain heikkoudesta tai vahvuudesta, mutta kun ei ole. Ei se niin mene, että ne "suositut" olisivat vahvoja ja kaikinpuolin hyviä. Oma sydämeni on kaikkien kaltoinkohdeltujen puolella, he ovat vahvoja, ja minä OLEN JUMALA NIILLE EPÄKELVOILLE VANHEMMILLE!
Tää onkin kiinnostavaa mikä se peruste suosikille on. Meillä esim minä syrjitty ja hylätty olen paljon ystävällisempi, koulutetumpi, työssä menestyneempi jne (kun on ollut pakko ponnistella ja kamppailla ilman mitään apua ja tukea).
Sitten taas suosikki on vähän avuton, huinosti koulutettu, ei menesty työssä, on hyvin riippuvainen vanhenmista koska saa paljon rahaa ja apua ja tukea.
Kaiken logiikan mukaan menestyneempi voisi olla se panostuksen kohde mutta sepä ei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat eivät muista sinun tai lapsiesi syntymäpäiviä, niin onnittelut jäävät tekenättä. Syntymäpäivien muistamisessa voi olla joku looginen juttu, joka selittää, miksi toisen syntymäpäivä muistetaan ja toisen unohtuu. Siinä ei tarvitse välttämättä olla mitään erityistä draamaa taustalla.
Jos mainitset lapsiesi tai oman syntymäpäiväsi perheen yhteisessä ryhmässä, niin mitä tapahtuu. Ovatko kaikki hiljaa vai tuleeko onnitteluja? Testaa, niin tiedät. Jos onnitteluja ei tule ollenkaan ja muille tulee, niin silloin tilanne on selkeää syrjintää.
On keksitty monenlaisia kalentereita jos on huonomuistinen, helpointa on laittaa puhelimen kalenteri muistuttamaan.
Oikeastiko joku vanhempi ei muista lapsensa syntymäpäivää?
Oletko 100% varma että "isäsi" on isäsi? Tälläisiä hylkimisiä näkee kun on syrjähypyn tuotos, asia mitä ei koskaan sanota ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yllättävän yleistä varsinkin suurilla ikäluokilla, ja sitä edeltävillä. Ennen oli ajatus että otetaan suosikki ja panostetaan siihen, esim yksi lapsista valitaan tilan jatkajaksi ja hänelle koko perintö, muut pärjätköön omillaan ai menköön muualle vaikka piiaksi/rengiksi.
Juuri näitä tapauksia varten aikaan lakiosa taisi perintökaareen tulla.Miten ihmeen paljon kusta voi sellaisilla vanhemmilla olla nupissa? En tule koskaan ymmärtämään.
Mun mielestäni tämä on ihan normaalia biologispohjaista toimintaa. Ei ne eläinäiditkään ole tasapuolisia, vaan armotta hylkäävät heikommat poikasensa, voivat jopa tappaa ne itse. Joku reiluus ja tasapuolisuus on ihan turhaa nössötystä. Tasajako tekee kaikista köyhiä. Siksi vahvemmat ottavat sen minkä muista irti saavat, varmistaakseen hyvän elmän itselleen ja valituille jälkeläisilleen.
No olisi edes kyse jostain heikkoudesta tai vahvuudesta, mutta kun ei ole. Ei se niin mene, että ne "suositut" olisivat vahvoja ja kaikinpuolin hyviä. Oma sydämeni on kaikkien kaltoinkohdeltujen puolella, he ovat vahvoja, ja minä OLEN JUMALA NIILLE EPÄKELVOILLE VANHEMMILLE!
Olen samaa mieltä tuosta, voi jopa olla että vanhemmat rakastaan enemmän sitä "heikkoa" sisarusta joka tarvitsee heidän apuaan, koska se saa vanhemmat tuntemaan itsensä tarpeelliseksi. Ei siis todellakaan voi yksinkertaistaa niin, että se syrjitty sisarus olisi väistämättä jonkinlainen reppana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yllättävän yleistä varsinkin suurilla ikäluokilla, ja sitä edeltävillä. Ennen oli ajatus että otetaan suosikki ja panostetaan siihen, esim yksi lapsista valitaan tilan jatkajaksi ja hänelle koko perintö, muut pärjätköön omillaan ai menköön muualle vaikka piiaksi/rengiksi.
Juuri näitä tapauksia varten aikaan lakiosa taisi perintökaareen tulla.Miten ihmeen paljon kusta voi sellaisilla vanhemmilla olla nupissa? En tule koskaan ymmärtämään.
Mun mielestäni tämä on ihan normaalia biologispohjaista toimintaa. Ei ne eläinäiditkään ole tasapuolisia, vaan armotta hylkäävät heikommat poikasensa, voivat jopa tappaa ne itse. Joku reiluus ja tasapuolisuus on ihan turhaa nössötystä. Tasajako tekee kaikista köyhiä. Siksi vahvemmat ottavat sen minkä muista irti saavat, varmistaakseen hyvän elmän itselleen ja valituille jälkeläisilleen.
Joillakin ihmisillä se menee juuri päinvastoin. Eli jos lapsi on vahvempi/älykkäämpi kuin vanhempansa, häntä hyljeksitään. Kaikki tarmo laitetaan sen huonommin menestyvän itsetunnon pönkittämiseen, ja painetaan alas sitä, jolla olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet menestyä elämässään paremmin kuin omat vanhempansa.
Ap, en usko, että lapsesi menettäisivät mitään, jos katkaisisit välit lapsuudenparheeseesi. Lapset ovat lapsia, eivät tyhmiä.
Kyllä hekin alkavat kuvitella, että heissä on jotain vikaa, kun serkkuja suositaan. Haluatko sellaisen kokemuksen lapsillesikin?
Kuulostaa huonolle, että lapsi joutuu itse soittamaan, että hänellä on synttärit. Miksi edes soittaa sellaisesta?
Mielestäni sinun kannattaisi hankkia itsellesi keskusteluapua tilanteeseen.
Ja ei, vaikka seisoisit päälläsi, et kelpaisi, niin se vaan menee. Et voi vanhemmillesi mitään, mutta voit tehdä
omasta elämästäsi parempaa.
Itsesääli ja uhriutuminen? Alkaa kuulostaa äitihullun jorinoilta.