Olen aina ollut vanhemmilleni ja suvulleni ilmaa
Lyhyesti sanottuna olen 30v, keskimmäinen (kolmesta lapsesta) ja aina ollut kiltti ja tottelevainen. Nykyään tunnollinen ja suorittaja-keskeinen työntekijä.
Vanhempani eivät muista minun lapsuudestani juuri mitään. Perhejuhlissa muistelevat siskojeni lapsuutta, ensisanoja, harrastuksia ja leikkejä. Minun elämästä eivät muista mitään, sanovat vain että joo sinä olit aina kiltti. Syntymäpäivänikin muistavat nykyään väärin.
Meillä on perheen yhteinen whatsapp-ryhmä ja siihen laitetaan onnittelut ja muut kuulumiset. Yleensä muu perhe kirjoittelee toisilleen juttuja ja vanhempani muistavat onnitella siskojani mm nimipäivistä ja lasten synttäreistä yms. Minulle, miehelleni ja lapsille he eivät koskaan laita mitään. Yleensä pyydän lapsiani itse soittamaa vanhemmilleni syntymäpäivinään ja kertomaan että heillä on synttärit. Sitten kyllä onnittelee ja tekopyhänä selittelee että hupsista he olivat juuri onnittelemassa. Pah.
Olen näkymätön kaikkialla missä olenkin. Töissäkin olen kuin ilmaa kun minullehan sopii kaikki eikä minulle tarvitse edes kertoa asioista.
Elämä tuntuu merkityksettömältä. Yritän kasvattaa lapsista vahvoja ja tunteitaan näyttäviä. Lapsen ei tarvi vain olla kiltti ja hiljaa. :(
Onko täällä muita harmaita hiirulaisia?
Kommentit (70)
Ap jatkaa.
Kannattaako minun sanoa ääneen vanhemmilleni että koen vääryyttä kun minua ja lapsiani ei koskaan huomioida? Kun olen ennen asiaa heille avannut, he yleensä sanovat minun syyttävän heitä ja vihastuvat. Heittäytyvät marttyyreiksi. Siksi en ole jaksanut asiasta puhua. Olen myös ilmaissut asiaa "jaloillani" ja vetäytynyt heistä kauemmas. Näemme heitä muutaman kerran vuodessa. Vanhemmat eivät asiasta ole moksiskaan ja keskittyvät kahta kauheammin siskoihini ja heidän perheisiin. Tuntuu että teenkö väärin että vien lapsiltani heidän ainoan mummola-kokemuksen....
Minulla on vähän vastaavanlainen tilanne. Tosin olen vanhempi kuin sinä, ja olen lakannut olemasta kiltti.
Ne "tuhmat" asiat voivat olla sellaisia, joita ei yleismaailmallisesti edes pidetä mitenkään sopimattomina, mutta joita kukaan ei osaisi sinulta odottaa. Pientä itsekkyyttä vain. Siitä se lähtee. Jos vanhempasi tai sisaruksesi sinulle siitä suuttuvat, oletpa onnistunut kerrankin herättämään heissä edes jotain tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Kannattaako minun sanoa ääneen vanhemmilleni että koen vääryyttä kun minua ja lapsiani ei koskaan huomioida? Kun olen ennen asiaa heille avannut, he yleensä sanovat minun syyttävän heitä ja vihastuvat. Heittäytyvät marttyyreiksi. Siksi en ole jaksanut asiasta puhua. Olen myös ilmaissut asiaa "jaloillani" ja vetäytynyt heistä kauemmas. Näemme heitä muutaman kerran vuodessa. Vanhemmat eivät asiasta ole moksiskaan ja keskittyvät kahta kauheammin siskoihini ja heidän perheisiin. Tuntuu että teenkö väärin että vien lapsiltani heidän ainoan mummola-kokemuksen....
vastaaja numero 3 jatkaa
Minä olen avautunut vanhemmalleni niin rankasti, että hän on ihan varmasti pahoittanut siitä mielensä. Olen käynyt puhumassa myös ammattiauttajan kanssa kipeästä suhteestani vanhempaani. Nämä yhdessä ovat auttaneet minua niin, että en enää kanna kaunaa vanhemmalleni. Välimme ovat etäiset, mutta kunnioittavat.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Kannattaako minun sanoa ääneen vanhemmilleni että koen vääryyttä kun minua ja lapsiani ei koskaan huomioida? Kun olen ennen asiaa heille avannut, he yleensä sanovat minun syyttävän heitä ja vihastuvat. Heittäytyvät marttyyreiksi. Siksi en ole jaksanut asiasta puhua. Olen myös ilmaissut asiaa "jaloillani" ja vetäytynyt heistä kauemmas. Näemme heitä muutaman kerran vuodessa. Vanhemmat eivät asiasta ole moksiskaan ja keskittyvät kahta kauheammin siskoihini ja heidän perheisiin. Tuntuu että teenkö väärin että vien lapsiltani heidän ainoan mummola-kokemuksen....
Mulla samanlaiset vanhemmat. Eivät välitä tipn vertaa minusta tai lapsistamme, sisaruksesta kyllä. Meillä on jo aika törkeät mittasuhteet ssialla. Minä olen ollut aina se kiltti kympin tyttö ja sisarus ei, silti sisarusta rakastetaan ja minua ei lainkaan. Tässäpä esimerkkinä:
- mulle ei maksettu harrastuksia tai lukiokirjoja eikä annettu viikkorahaa, sisarukselle maksettiin
- maksoin opinnot itse ilman tukea kotoa, en ole saanut killinkiäkään - sisarukselle maksettiin kaikki
- mun piti muuttaa kotoa 18v iässä, sisarus sai asua niin pitkään kun halusi
-Mun lapsia ei ole hoidettu ikinä eikä niille ole ostettu lahjan lahjaa koskaan - sisaruksen lapsia palvotaan
- sisarukselle ostettiin auto, asunto j myöhemnin talo. Mulle ei mitään
- perintö on kikkailtu sisarukselle ja vielä niin että tuskin saan mitään lakiosaa kun omaisuus on annettu lahjana etukäteen.
Olen nyt 40v ja yritin parikymmentä vuotta korjata tilanbetta, puhuen, vedoten reiluuteen. Ei auta. MIKÄÄN EI AUTA. Mulle vanhemapni soittaa kerta vuoteen, sisarukselle joka päivä. Aina on sanottu että milset ole niinkuin X (\sisarus). Erikoista se että minä oon se kiltti ja hyvätapainen ja sisarus vanhemmille tiuskiva äksy.
Oon luovuttanut ja enää en pidä yhteyttä. Vika ei ole minussa sillä tämä alkoi jo pikkulapsena. Turha taistella asiaa vastaan joten valitse seurasi ja etsi rakkautta ja välittänistö muualta kuin lapsiusperheestä. muitakin saman kokeneita on.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kiltteys! Toimi toisin! Sulla on valta omaan elämääsi, millainen haluat olla. Luepa tuo ylläoleva tarinasi "ulkopuolisen silmin" ja päätä muuttaa tapojasi. Kenenkään ei ole pakko olla harmaa hiirulainen, se on oma päätös!
Muutos ei ehkä ole helppo tai nopea, mutta voit aloittaa pienistä muutoksista, kuinka jatkossa käyttäydyt perheesi kanssa.
Ei tollaset pskavanhemmat MUUTU vaikka miten ”lopettaisi kiltteyden”. Ei niiltä voi vaatia reiluutta, kun eivät näe omaa käytöstään. Ei edes silloin kun sen kertoo heille. Epäreiluus on valinta. Minkäs teet, et yhtään mitään.
Voisitko kuvailla sukulaistesi ja työkavereittesi keuhkoja?
Ap melko varmasti ne vanhemmat tietää mitä tekee ja tietoisesti valitsee sen että sua hylkeksitään, kiusataan ja vähätellään. Mutta jos menet ja valitat tai mariset, he varmasti mielessään ilkkuvat sulle ja kokevat että olet heistä riippuvainen kun ”kerjäät” huomiota.
Käänny kannoillasi ja kävele. Ikävä heille ei tule, ei tietenkään, onhan heillä lempilapsensa. Mutta jos jäät niin satutat itseäsi. Sillä aina toivot, petyt ja taas toivot ja petyt. Aina uskot että ehkä ne sittenkin muuttuj - ja eivät muutukaan. Et voi tehdä mitään sillä epäreilut vanhemmat - ja niitä on paljon - eivät osaa rakastaa ehdoitta ja tasapuolisesti. Lopeta perään kaihoaminen ja ikävöinti ja keskity omaan perheeseen. Ja etsi korvaavat uudet vara-vanhemmat ystävistä.
Tämä on yllättävän yleistä varsinkin suurilla ikäluokilla, ja sitä edeltävillä. Ennen oli ajatus että otetaan suosikki ja panostetaan siihen, esim yksi lapsista valitaan tilan jatkajaksi ja hänelle koko perintö, muut pärjätköön omillaan ai menköön muualle vaikka piiaksi/rengiksi.
Juuri näitä tapauksia varten aikaan lakiosa taisi perintökaareen tulla.
Oletko vielä lapsi, vai aikuinen? Jos olet aikuinen, elä omaa elämääsi, ei vanhempien kautta.
Vanhemmat voisi olla oikeasti huonot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa.
Kannattaako minun sanoa ääneen vanhemmilleni että koen vääryyttä kun minua ja lapsiani ei koskaan huomioida? Kun olen ennen asiaa heille avannut, he yleensä sanovat minun syyttävän heitä ja vihastuvat. Heittäytyvät marttyyreiksi. Siksi en ole jaksanut asiasta puhua. Olen myös ilmaissut asiaa "jaloillani" ja vetäytynyt heistä kauemmas. Näemme heitä muutaman kerran vuodessa. Vanhemmat eivät asiasta ole moksiskaan ja keskittyvät kahta kauheammin siskoihini ja heidän perheisiin. Tuntuu että teenkö väärin että vien lapsiltani heidän ainoan mummola-kokemuksen....
Mulla samanlaiset vanhemmat. Eivät välitä tipn vertaa minusta tai lapsistamme, sisaruksesta kyllä. Meillä on jo aika törkeät mittasuhteet ssialla. Minä olen ollut aina se kiltti kympin tyttö ja sisarus ei, silti sisarusta rakastetaan ja minua ei lainkaan. Tässäpä esimerkkinä:
- mulle ei maksettu harrastuksia tai lukiokirjoja eikä annettu viikkorahaa, sisarukselle maksettiin
- maksoin opinnot itse ilman tukea kotoa, en ole saanut killinkiäkään - sisarukselle maksettiin kaikki
- mun piti muuttaa kotoa 18v iässä, sisarus sai asua niin pitkään kun halusi
-Mun lapsia ei ole hoidettu ikinä eikä niille ole ostettu lahjan lahjaa koskaan - sisaruksen lapsia palvotaan
- sisarukselle ostettiin auto, asunto j myöhemnin talo. Mulle ei mitään
- perintö on kikkailtu sisarukselle ja vielä niin että tuskin saan mitään lakiosaa kun omaisuus on annettu lahjana etukäteen.Olen nyt 40v ja yritin parikymmentä vuotta korjata tilanbetta, puhuen, vedoten reiluuteen. Ei auta. MIKÄÄN EI AUTA. Mulle vanhemapni soittaa kerta vuoteen, sisarukselle joka päivä. Aina on sanottu että milset ole niinkuin X (\sisarus). Erikoista se että minä oon se kiltti ja hyvätapainen ja sisarus vanhemmille tiuskiva äksy.
Oon luovuttanut ja enää en pidä yhteyttä. Vika ei ole minussa sillä tämä alkoi jo pikkulapsena. Turha taistella asiaa vastaan joten valitse seurasi ja etsi rakkautta ja välittänistö muualta kuin lapsiusperheestä. muitakin saman kokeneita on.
Mun vanhemmat olivat jotain 23v kun ilmoittelin tulostani. Luulen että se on syynä "vihanpitoon",nuoruus meni.
Mulle ei ole kerrottu yhtään mistään mitään,ei sukulaisista tms.
Nyt vanhemmiten olen kuullut siskolta kaikenlaista,joo,se täti kuoli syöpään ja se stä plaaplaaplaa...Ei siinä muuta voi kun olla vaan. Eroa whatsapp ryhmästä ja lapset...voit kertoa heille että voivoi joskus on tämmösiiä ihmisiä eikä se ole teidän syytä!
Mun siskoa vietiin mummolaan,mä olin vissiin kerran,tuli vaan mieleeni!
Eli anna olla. "Eroa" perheestäsi. EI ole pakko olla,ei tupata kun ei tykätä,eiks nii.
Vierailija kirjoitti:
Oletko vielä lapsi, vai aikuinen? Jos olet aikuinen, elä omaa elämääsi, ei vanhempien kautta.
Vanhemmat voisi olla oikeasti huonot.
No tuollaiset henkisesti väkivaltaiset, piittaamattomat ja välipitämättömät vanhemmat on myös huonot ja kylmät vanhemmat. Ei pelkästään hakkaavat väkivaltavanhemmat tai rapajuopot aiheuta lapselle surua ja murhetta. Henkinen väkivalta on liki yhtä vahingollista.
Sinulla on lapsia ja kenties mieskin? Keskity heihin, he ovat nyt sinun perheesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vielä lapsi, vai aikuinen? Jos olet aikuinen, elä omaa elämääsi, ei vanhempien kautta.
Vanhemmat voisi olla oikeasti huonot.
No tuollaiset henkisesti väkivaltaiset, piittaamattomat ja välipitämättömät vanhemmat on myös huonot ja kylmät vanhemmat. Ei pelkästään hakkaavat väkivaltavanhemmat tai rapajuopot aiheuta lapselle surua ja murhetta. Henkinen väkivalta on liki yhtä vahingollista.
Henkinen väkivalta on pahempaa kuin fyysinen, sillä uhri ei välttämättå edes tajua olleensa väkivallan kohteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko vielä lapsi, vai aikuinen? Jos olet aikuinen, elä omaa elämääsi, ei vanhempien kautta.
Vanhemmat voisi olla oikeasti huonot.
No tuollaiset henkisesti väkivaltaiset, piittaamattomat ja välipitämättömät vanhemmat on myös huonot ja kylmät vanhemmat. Ei pelkästään hakkaavat väkivaltavanhemmat tai rapajuopot aiheuta lapselle surua ja murhetta. Henkinen väkivalta on liki yhtä vahingollista.
Höpö höpö taas. Lapseen kohdistuva väkivalta on ihan muuta kun se, ettei aikuisen päivityksistä tykätä.
Aikuisen pitäisi elää omaa elämää, keskittyä olemaan omille lapsille se hyvä vanhempi. Menneissä on turha rypeä.
Ja joo, maailmassa on virhe! Helpottaako nyt? Uutisena taisi ainakin tulla.
Mutta jos tuo om ainoa ongelma, pitäisi polvillaan kiittää elämästään. Ja nauttia, kun oikeita ongelmia ei kerran ole.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yllättävän yleistä varsinkin suurilla ikäluokilla, ja sitä edeltävillä. Ennen oli ajatus että otetaan suosikki ja panostetaan siihen, esim yksi lapsista valitaan tilan jatkajaksi ja hänelle koko perintö, muut pärjätköön omillaan ai menköön muualle vaikka piiaksi/rengiksi.
Juuri näitä tapauksia varten aikaan lakiosa taisi perintökaareen tulla.
Miten ihmeen paljon kusta voi sellaisilla vanhemmilla olla nupissa? En tule koskaan ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Oletko vielä lapsi, vai aikuinen? Jos olet aikuinen, elä omaa elämääsi, ei vanhempien kautta.
Vanhemmat voisi olla oikeasti huonot.
Etkö nyt ymmärtänyt lukemaasi,lueppa uudestaan.
Luetun ymmärtäminen?
Tästä tahtoisi kuulla vanhempien version.
Onko esim kovin negatiivinen ihminen, etsimässä vikaa kaikista kommenteista, aina valittamassa ja tyytymätön? Ei sitten ihme, jos vanhemmat ei jaksa "lasta".
Tuosta valituksesta vähän välittyy sellainen jatkuva tyytymättömyys. Jos niin on, en ihmettele ettei vanhemmat jaksa. Heidän vastuunsa on päättynyt jo.
Lopeta kiltteys! Toimi toisin! Sulla on valta omaan elämääsi, millainen haluat olla. Luepa tuo ylläoleva tarinasi "ulkopuolisen silmin" ja päätä muuttaa tapojasi. Kenenkään ei ole pakko olla harmaa hiirulainen, se on oma päätös!
Muutos ei ehkä ole helppo tai nopea, mutta voit aloittaa pienistä muutoksista, kuinka jatkossa käyttäydyt perheesi kanssa.