Rauhoittavaa ennen sektiota?

Sain lievän paniikkikohtauksen kun kävelin leikkaussaliin, istuin pöydälle ja valmistelut alkoivat. Päähoitaja tuki ja rauhoitteli ja piti kädestä koko ajan. Kun puudutus saatiin vihdoin laitettua ja alkoi toimimaan, olo rauhoittuu. Niissä morfiinipöllyissä ei paljon enää hetkauta, eli tulet selviämään hienosti!

Vierailija kirjoitti:

Sain lievän paniikkikohtauksen kun kävelin leikkaussaliin, istuin pöydälle ja valmistelut alkoivat. Päähoitaja tuki ja rauhoitteli ja piti kädestä koko ajan. Kun puudutus saatiin vihdoin laitettua ja alkoi toimimaan, olo rauhoittuu. Niissä morfiinipöllyissä ei paljon enää hetkauta, eli tulet selviämään hienosti!

Aijjaa, hyvä kuulla! :D ärsyttää vaan kun pelottaa se pöllyissäkin olo mutta ilmeisesti sillon on sangen mukava olla.. ainakin kaverini sanoi että ei siinä hirveästi kyllä pelätä kerennyt ja kaikki oli vaan ok. :D

Olen vaan hirveän herkkä pelkäämään kaikkea etukäteen ja kuvittelen tilanteet aina pelottavammaksi kuin ne ovatkaan. aina. 

tästä hyvänä esimerkkinä etten uskaltanut ikinä mennä yhtään hurjempiin laitteisiin huvipuistoissa, koska ajatelin etten kestä niitä. No kerran sittten krapulassa uskaltauduin ja kappas kummaa, huomasin etten pitänyt niitä lainkaan pahana. Sama oli verikokeen kanssa.. hyvin kuluttava tapa olla ja elää.. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Sain lievän paniikkikohtauksen kun kävelin leikkaussaliin, istuin pöydälle ja valmistelut alkoivat. Päähoitaja tuki ja rauhoitteli ja piti kädestä koko ajan. Kun puudutus saatiin vihdoin laitettua ja alkoi toimimaan, olo rauhoittuu. Niissä morfiinipöllyissä ei paljon enää hetkauta, eli tulet selviämään hienosti!

Miksi annat väärää tietoa? Ennen sektiota ei missään tapauksessa anneta mitään rauhoittavaa eikä morfiinia tai muutakaan opiaattia! Ne menevät kaikki suoraan vauvaan istukan läpi ja altistavat syntyvän lapsen hengityslamalle. Morfiinia laitetaan selkäpuudutuksessa puudutteen sekaan muttei se siinä vaiheessa imeydy verenkiertoon eikä tunnu päässä "morfiinipöllyltä". 

Voi saada rauhoittavaa, mutta se on kyllä viimeinen vaihtoehto. Se vaikuttaa vauvan vointiin. Sektiolla syntyneet vauvat muutenkin ovat veltompia keskimäärin ja sitä ei ainakaan mielellään edistetä. 

Ehkä nyt selviät tästäkin kuten olet kauheista haasteista (neulanpisto ja huvipuistolaite) selvinnyt tähänkin asti. 

Puudutus on niin tanakka ,että mitään et tule tuntemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voi saada rauhoittavaa, mutta se on kyllä viimeinen vaihtoehto. Se vaikuttaa vauvan vointiin. Sektiolla syntyneet vauvat muutenkin ovat veltompia keskimäärin ja sitä ei ainakaan mielellään edistetä. 

Ehkä nyt selviät tästäkin kuten olet kauheista haasteista (neulanpisto ja huvipuistolaite) selvinnyt tähänkin asti. 

Puudutus on niin tanakka ,että mitään et tule tuntemaan. 

Jos annan esimerkkejä niin tarvitseeko siitä alkaa naljailemaan. Joo tiedän etten kyllä varmasti mitään tule tuntemaan, sitä en pelkää. 

ap

Onkos kellään kokemjsta että saako beetasalpaajaa ottaa ennen leikkausta? Jos sillä saisi hieman hillittyä paniikkikohatuksen oireita, ja kun oireita ei koko aamua ensin olisi niin ei varmaan niin pahaksi missään vaiheessa äityisikään.

Minä pelkäsin hysteerisesti sektiota, piikkejä, epiduraalia ja leikkausta ylipäätään. Valvoin öitä ja panikoin. Mutta kun vihdoin leikkausvalmistelut alkoi niin ihme kyllä olin aika rauhallinen. Keskityin hengittämään rauhallisesti ja meditoimaan ajatuksella että kohta se on ohi ja vauva ulkona ja sylissäni. Leikkaus meni ok ja pysyin rauhallisena. Heräämössä sitten tuli joku jälkipaniikki ja itkin ja tärisin mutta sekin meni ohi.

Vierailija kirjoitti:

Sain lievän paniikkikohtauksen kun kävelin leikkaussaliin, istuin pöydälle ja valmistelut alkoivat. Päähoitaja tuki ja rauhoitteli ja piti kädestä koko ajan. Kun puudutus saatiin vihdoin laitettua ja alkoi toimimaan, olo rauhoittuu. Niissä morfiinipöllyissä ei paljon enää hetkauta, eli tulet selviämään hienosti!

Olen ollut pari kettaa leikkauksessa enkä kummallakaan kertaa kävellyt leikkaussaliin.

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin hysteerisesti sektiota, piikkejä, epiduraalia ja leikkausta ylipäätään. Valvoin öitä ja panikoin. Mutta kun vihdoin leikkausvalmistelut alkoi niin ihme kyllä olin aika rauhallinen. Keskityin hengittämään rauhallisesti ja meditoimaan ajatuksella että kohta se on ohi ja vauva ulkona ja sylissäni. Leikkaus meni ok ja pysyin rauhallisena. Heräämössä sitten tuli joku jälkipaniikki ja itkin ja tärisin mutta sekin meni ohi.

Ok, kiva että sulla meni hyvin, itsekin olen yleensä rauhallisempi tilanteissa mitä olen etukäteen luullut joten voihan se mulllakin mennä noin :) Eikö sulle annettu rsuhottavaa leikkauksen aikana? Olen kuullut että sitä saisi, mutta vasta kun vauva on ulkona. 

ap

Sain rauhoittavaa ennen sektiota. Vauva ei ollut huonovointinen. Kesken sektion tunsin kovaa kipua. Aivan kuin koko vatsa olisi ollut tulessa. Sama myös toisessa sektiossa, mutta ei yhtä pahana. Nämä kivut tuli vasta, kun vauva oli jo ulkona mahasta. Silloin voi saada miten tujua kipulääkettä vain ja ne pistää kyllä pään tosi sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Sain rauhoittavaa ennen sektiota. Vauva ei ollut huonovointinen. Kesken sektion tunsin kovaa kipua. Aivan kuin koko vatsa olisi ollut tulessa. Sama myös toisessa sektiossa, mutta ei yhtä pahana. Nämä kivut tuli vasta, kun vauva oli jo ulkona mahasta. Silloin voi saada miten tujua kipulääkettä vain ja ne pistää kyllä pään tosi sekaisin.

Joo olen kuullut että voi tuntea kipua kun joillakin ei epiduraali toimikkaan normaalisti ja minulle ainakin pelkolääkäri sanoi että myös senkin (niinkuin mahdollistn komplikaatioiden) takia, unilääke on varalta tipassa. Mutta muuten kyllä pitäisi olla kivutonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin hysteerisesti sektiota, piikkejä, epiduraalia ja leikkausta ylipäätään. Valvoin öitä ja panikoin. Mutta kun vihdoin leikkausvalmistelut alkoi niin ihme kyllä olin aika rauhallinen. Keskityin hengittämään rauhallisesti ja meditoimaan ajatuksella että kohta se on ohi ja vauva ulkona ja sylissäni. Leikkaus meni ok ja pysyin rauhallisena. Heräämössä sitten tuli joku jälkipaniikki ja itkin ja tärisin mutta sekin meni ohi.

Ok, kiva että sulla meni hyvin, itsekin olen yleensä rauhallisempi tilanteissa mitä olen etukäteen luullut joten voihan se mulllakin mennä noin :) Eikö sulle annettu rsuhottavaa leikkauksen aikana? Olen kuullut että sitä saisi, mutta vasta kun vauva on ulkona. 

ap

Ei annettu koska ei ollut tarvetta. Enkä olisi halunnut, minua ahdistaa rauhoittavat :D . En osaa sanoa voiko saada, voi kai kun vauva on ulkona. Ja vauvahan oli ainakin minulla ulkona ja noin 5 min leikkauksen alkamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin hysteerisesti sektiota, piikkejä, epiduraalia ja leikkausta ylipäätään. Valvoin öitä ja panikoin. Mutta kun vihdoin leikkausvalmistelut alkoi niin ihme kyllä olin aika rauhallinen. Keskityin hengittämään rauhallisesti ja meditoimaan ajatuksella että kohta se on ohi ja vauva ulkona ja sylissäni. Leikkaus meni ok ja pysyin rauhallisena. Heräämössä sitten tuli joku jälkipaniikki ja itkin ja tärisin mutta sekin meni ohi.

Ok, kiva että sulla meni hyvin, itsekin olen yleensä rauhallisempi tilanteissa mitä olen etukäteen luullut joten voihan se mulllakin mennä noin :) Eikö sulle annettu rsuhottavaa leikkauksen aikana? Olen kuullut että sitä saisi, mutta vasta kun vauva on ulkona. 

ap

Ei annettu koska ei ollut tarvetta. Enkä olisi halunnut, minua ahdistaa rauhoittavat :D . En osaa sanoa voiko saada, voi kai kun vauva on ulkona. Ja vauvahan oli ainakin minulla ulkona ja noin 5 min leikkauksen alkamisesta. 

Eli se on tosiaan niin nopeasti ohi sitten onneksi. Tämä hieman piristi oloani :) huomenna pääsen onneksi kysymään pelkolääkäriltä onko mahdollista saada kesken toimenpiteen varmasti rauhoittavaa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin hysteerisesti sektiota, piikkejä, epiduraalia ja leikkausta ylipäätään. Valvoin öitä ja panikoin. Mutta kun vihdoin leikkausvalmistelut alkoi niin ihme kyllä olin aika rauhallinen. Keskityin hengittämään rauhallisesti ja meditoimaan ajatuksella että kohta se on ohi ja vauva ulkona ja sylissäni. Leikkaus meni ok ja pysyin rauhallisena. Heräämössä sitten tuli joku jälkipaniikki ja itkin ja tärisin mutta sekin meni ohi.

Ok, kiva että sulla meni hyvin, itsekin olen yleensä rauhallisempi tilanteissa mitä olen etukäteen luullut joten voihan se mulllakin mennä noin :) Eikö sulle annettu rsuhottavaa leikkauksen aikana? Olen kuullut että sitä saisi, mutta vasta kun vauva on ulkona. 

ap

Ei annettu koska ei ollut tarvetta. Enkä olisi halunnut, minua ahdistaa rauhoittavat :D . En osaa sanoa voiko saada, voi kai kun vauva on ulkona. Ja vauvahan oli ainakin minulla ulkona ja noin 5 min leikkauksen alkamisesta. 

Eli se on tosiaan niin nopeasti ohi sitten onneksi. Tämä hieman piristi oloani :) huomenna pääsen onneksi kysymään pelkolääkäriltä onko mahdollista saada kesken toimenpiteen varmasti rauhoittavaa. 

ap

Sektio on nopea leikkaus. Valmistelut leikkaussalissa meni nopeasti, koska oli noin 7 henkinen tiimi niitä hoitamassa. Istuin leikkauspöydälle, yksi laittoi nopeasti kanyylin käteen huomaamatta samalla kun toinen selitti minulle epiduraalinlaittoasennon, sitten kolmas (anestesialääkäri) laittoi sen epiduraalin samalla kun hoitaja piti käsistä kiinni, sitten käskettiinkin jo mennä makuulle, laitettiin se näköestesermi ja parissa minuutissa jo tehtiin se leikkausviilto ja pari minuuttia niin vauva jo parkasi lääkärin sylissä. Vauvaa pyyhittiin ja tarkastettiin ja se annettiin rinnalleni, samalla kun vauva siinä sylissäni makasi niin lääkäri ompeli vatsan kiinni. Koko hommassa meni noin 45 min. Tuntui nopeammalta, mutta näin luin leikkauskertomuksesta jälkikäteen.

Kannattaa ap sanoa niille hoitajille jo ennen sektiota että pelkää paljon, ja pyytää että ne kertoo pelosta myös lääkärille. Ne osaa sitten ottaa pelon huomioon. Itse vaadin, että tieto siitä että pelkään paljon sektiota merkitään tietoihini jo sektiosta päätettäessä. 

Onko sinulla jo sektiopäivä varattuna? Jos ei ole, niin sano siinä varauskäynnillä että pelkäät ja kysy silloin kaikki nuo rauhoittavat ja muut. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap sanoa niille hoitajille jo ennen sektiota että pelkää paljon, ja pyytää että ne kertoo pelosta myös lääkärille. Ne osaa sitten ottaa pelon huomioon. Itse vaadin, että tieto siitä että pelkään paljon sektiota merkitään tietoihini jo sektiosta päätettäessä. 

Onko sinulla jo sektiopäivä varattuna? Jos ei ole, niin sano siinä varauskäynnillä että pelkäät ja kysy silloin kaikki nuo rauhoittavat ja muut. 

Huomenna saan tod näk tietää päivän. joo pitää tuoda ilmi kova pelko nyt sitten tätäkin  kohtaan :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap sanoa niille hoitajille jo ennen sektiota että pelkää paljon, ja pyytää että ne kertoo pelosta myös lääkärille. Ne osaa sitten ottaa pelon huomioon. Itse vaadin, että tieto siitä että pelkään paljon sektiota merkitään tietoihini jo sektiosta päätettäessä. 

Onko sinulla jo sektiopäivä varattuna? Jos ei ole, niin sano siinä varauskäynnillä että pelkäät ja kysy silloin kaikki nuo rauhoittavat ja muut. 

Huomenna saan tod näk tietää päivän. joo pitää tuoda ilmi kova pelko nyt sitten tätäkin  kohtaan :D

ap

Mikä sairaala? Minulla HUS-sairaala. Siellä ainakin oli hoitajatapaaminen, jossa sektiopäivä varattiin ja selitettiin kaikki varautumiset ym. 

Pelosta kannattaa suoraan puhua ja pyytää että se merkitään tietoihin. Sama esim. hammaslääkärissä. Pelko ei ole häpeä vaan pelko on aika tavallista ja kun siitä kertoo niin kaikki menee paremmin koska lääkärit ja hoitajat osaa huomioida sen ja auttaa siinä. Esim. itse sanoin etukäteen, että pelkoani auttaa jos minulle koko ajan selitetään mitä tapahtuu ja mitä tehdään. Se kirjattiin ja sitten se leikkausalihenkilökunta selitti koko ajan mitä tehdään ja se ihan oikeasti auttoi. Se auttaa ja helpottaa myös heidän työtä jos potilas kertoo pelosta ja pelkoa saadaan lievitettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pelkäsin hysteerisesti sektiota, piikkejä, epiduraalia ja leikkausta ylipäätään. Valvoin öitä ja panikoin. Mutta kun vihdoin leikkausvalmistelut alkoi niin ihme kyllä olin aika rauhallinen. Keskityin hengittämään rauhallisesti ja meditoimaan ajatuksella että kohta se on ohi ja vauva ulkona ja sylissäni. Leikkaus meni ok ja pysyin rauhallisena. Heräämössä sitten tuli joku jälkipaniikki ja itkin ja tärisin mutta sekin meni ohi.

Ok, kiva että sulla meni hyvin, itsekin olen yleensä rauhallisempi tilanteissa mitä olen etukäteen luullut joten voihan se mulllakin mennä noin :) Eikö sulle annettu rsuhottavaa leikkauksen aikana? Olen kuullut että sitä saisi, mutta vasta kun vauva on ulkona. 

ap

Ei annettu koska ei ollut tarvetta. Enkä olisi halunnut, minua ahdistaa rauhoittavat :D . En osaa sanoa voiko saada, voi kai kun vauva on ulkona. Ja vauvahan oli ainakin minulla ulkona ja noin 5 min leikkauksen alkamisesta. 

Eli se on tosiaan niin nopeasti ohi sitten onneksi. Tämä hieman piristi oloani :) huomenna pääsen onneksi kysymään pelkolääkäriltä onko mahdollista saada kesken toimenpiteen varmasti rauhoittavaa. 

ap

Diapamin saa mutta annos niin pieni ettei se isoa vaikutusta tee. Leikkaushenkilökunta on paljon empaattisempaa kuin neuvolan väki tai pelkopolin työntekijä. Vauva on ulos 5 minuutissa ja morfiini tekee olon todella onnelliseksi ja rauhalliseksi. Ei tule pöhnää. Todella helppo on sektio ja sen jälkeen kun saat selköytimeen puudutteen niin olo rauhoittuu heti. Usko pois, kaikki menee paljon paremmin kuin mitä voisi uskoa. Minulla samasta syystä tehtiin Pelkosektio ja olin varma että kuolen leikkaukseenkin. Itkin onnesta kun minua kärrättiin heräämöön leikkauksen jälkeen. Paras hetki elämässä ja sinne jäi sairaalaan myös kaikki kammot ja pelot. En pelkää enää leikkauksia, piikkejä, verta tai operaatioita, joista olin koko elämäni kärsinyt lapsesta asti. Tsemppiä!

Mieti etukäteen mitkä asiat voisi sinua rauhoitaa ja vähentää pelkoa. Musiikki tai äänikirja? Voit varmasti kuunnella korvalapuista musiikkia tms ennen leikkausta ja leikkauksessa, ehkä poislukien se hetki kun epiduraali neuvotaan sinulle. Tosin kun vauva on ulkona et varmaan halua pitää korvalappuja vaan kuunnella vauvaa :) . Vai se, että tukihenkilö (miehesi tai ystäväsi tms) pitää koko ajan kädestä kiinni? Tukihenkilö voi olla mukana leikkauksessa ja istua pääsi vieressä. Vai se, että sinulle puhutaan koko ajan jotain ihan muuta esim. päivän uutisista niin saat ajatukset muualle? Voit sopia tukihenkilön kanssa että tämä puhuu sinulle koko ajan aiheesta x siinä leikkauksessa. Vai mikä? Pelkoa voi opetella hallitsemaan itse sen verran, että pärjää tilanteessa vaikka pelkää.

Suunnitellut sektiot menee Suomessa käytännössä aina oikein hyvin. Sinulla ap ei ole mitään hätää, se on nopeasti ohi. Pahinta on nuo päivät ennen sektiota kun vain odottaa ja pelkää, kun alkaa tositoimet ja olet jo astunut sairaalan ovesta sisään niin pelko alkaa väistyä.