Lue keskustelun säännöt.
Entä jos ero ei ollutkaan oikea vaihtoehto?
12.01.2020 |
Seuraan tilannetta läheltä miestä, vaimon tilanteesta kuulen (yleensä paikkansapitäviä) juoruja. Erosivat kun nainen oli 6. kuulla raskaana, odotti kolmatta lasta. Riitelivät ja mies vain pakkasi tavaransa ja lähti. Virallista eroa ei ole kumpikaan hakenut, mutta eivät ole olleet missään tekemisissä tuon jälkeen nyt yli puoleen vuoteen.
Vaimo ei uskalla ottaa yhteyttä kun oli mielestään syyllinen riitaan ja mies osaa laittaa tunteensa kokonaan pois päältä ja vain olla ajattelematta asiaa.
Kumpikin on syvästi onneton. Vaimo on ihan loppu ja itkee päivittäin, mies asuu uuden naisen kanssa, juhlii rankasti ja ei ole onnellinen. Vaimo on hänen elämänsä rakkaus. Tunnen miehen todella hyvin. Vaimon nimeä ei kukaan uskalla edes mainita, koska mies ei sitä kestä. Lapsia mies ei ole riidan jälkeen nähnyt, enkä usko että hän edes tietää kumpi syntyi. Pettämistä tai väkivaltaa tilanteeseen ei riitaan liittynyt.
Asia ei minulle kuulu, mutta haluaisin kuulla ihmisten kokemuksia samankaltaisista tilanteista ja miten ne ratkesivat. Tiedän, että kumpikin heistä kärsii tilanteesta hirvittävästi. Puhumattakaan toki lapsista, mutta he olivat tottuneet isänsä pitkiin työpäiviin ja poissaoloihin.
Kommentit (15)
Voit yrittää ystävänä jutella miehen kanssa. Muuta ei oikein voi toisten parisuhteen hyväksi tehdä. Ja voi myös hyvin olla, että et kuitenkaan tiedä koko totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo. Tuskin tiedät kaikkea ja asia ei todellakaan sinulle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Onpa "ihana" isä ja aviomies. Ei äitikään kovin järkevä, jos ei ole edes lapsen syntymän vuoksi ollut yhteydessä.
Järkevyydestä tuskin kummallakaan on puutetta. Vaimo uskoo loukanneensa miestä niin järjettömän pahasti riidalla ettei mies halua enää heistä kuulla. Lisäksi on masentunut tilanteesta, ilmeisesti syö psyykenlääkkeitä ja käy terapiassa.
Mies ei todellakaan ole edes keskinkertainen isä, ei koskaan halunnut lapsia, mutta elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee. Rakastaa kuitenkin vaimoaan eikä ole koskaan ollut niin onnellinen kuin tämän kanssa. Nyt tulee krapulassa töihin, jättää töitä tekemättä yms yms..
Vierailija kirjoitti:
No joo. Tuskin tiedät kaikkea ja asia ei todellakaan sinulle kuulu.
Asia ei tosiaan minulle kuulu, mutta näen ja tiedän että molempia sattuu, vielä lähempänä vuosi erosta niin että kumpikaan ei asiaa pysty käsittelemään. Siksi kysyin onko kellään kokemuksia miten tuollainen etenee. Pidän vaimosta kovasti ihmisenä, ja mies on minulle hyvin tärkeä ja läheinen ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa "ihana" isä ja aviomies. Ei äitikään kovin järkevä, jos ei ole edes lapsen syntymän vuoksi ollut yhteydessä.
Se joka lähtee, on velvollinen ottamaan yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Voit yrittää ystävänä jutella miehen kanssa. Muuta ei oikein voi toisten parisuhteen hyväksi tehdä. Ja voi myös hyvin olla, että et kuitenkaan tiedä koko totuutta.
Olen kuullut melko kattavasti naisen puolelta mitä tapahtui, mutta tosiasia tietenkin on, että se on kerrottu vain yhdeltä puolen ja onhan hän voinut jättää jotain kertomattakin. Miehen kanssa olen koittanut keskustella, mutta vaimon nimenkin mainitseminen aiheuttaa pakoreaktion miehessä ja tämä lähtee kävelemään tilanteesta kuin tilanteesta. Ei osaa käsitellä sitä tunnekuohua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
elämänsä rakkaus my ass
Kuinka niin?
Vaikeahan tuohon ottaa mitään kantaa, kun ei tunne taustoja. Entä, jos vaimo on riidan yhteydessä sanonut, että yksikään perheenlapsista ei olekaan miehen? Voisin kuvitella, että se olisi sellainen loukkaus, että ottaa kamansa, lähtee eikä koskaan enää ota yhteyttä. Silti mies voisi olla onneton.
Kysyit kuitenkin kokemuksista. En tunne ketään, joka olisi eronnut, mutta ei siltikään eronnut. Yleensä ihmiset hoitavat eronsa loppuun asti ja lapset tapaavat myös etävanhempaansa. On tietysti ihmisiä, joita jälkikäteen kaduttaa ero, ja tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat menneet uudelleen naimisiin saman ihmisen kanssa, josta ovat jo kertaalleen ottaneet avioeron. Avioerossa on ihan syystäkin harkinta-aika, jotta ihmiset eivät hetken mielijohteesta eroaisi. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat harkinta-ajan aikana selvittäneet ongelmansa, palanneet yhteen eikä avioero ole astunut voimaan. Avioliitto ihmisen kanssa, joka ei ole lainkaan mukana kuvioissa, voi hankaloittaa elämää aika paljon. Ihan jo siksikin, että esimerkiksi asumiskuluista ollaan yhteisvastuussa, lasten päivähoitomaksut määräytyvät edelleen myös aviopuolison tulojen mukaan jne. Ei nimittäin riitä, että asutaan virallisesti eri osoitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeahan tuohon ottaa mitään kantaa, kun ei tunne taustoja. Entä, jos vaimo on riidan yhteydessä sanonut, että yksikään perheenlapsista ei olekaan miehen? Voisin kuvitella, että se olisi sellainen loukkaus, että ottaa kamansa, lähtee eikä koskaan enää ota yhteyttä. Silti mies voisi olla onneton.
Kysyit kuitenkin kokemuksista. En tunne ketään, joka olisi eronnut, mutta ei siltikään eronnut. Yleensä ihmiset hoitavat eronsa loppuun asti ja lapset tapaavat myös etävanhempaansa. On tietysti ihmisiä, joita jälkikäteen kaduttaa ero, ja tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat menneet uudelleen naimisiin saman ihmisen kanssa, josta ovat jo kertaalleen ottaneet avioeron. Avioerossa on ihan syystäkin harkinta-aika, jotta ihmiset eivät hetken mielijohteesta eroaisi. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat harkinta-ajan aikana selvittäneet ongelmansa, palanneet yhteen eikä avioero ole astunut voimaan. Avioliitto ihmisen kanssa, joka ei ole lainkaan mukana kuvioissa, voi hankaloittaa elämää aika paljon. Ihan jo siksikin, että esimerkiksi asumiskuluista ollaan yhteisvastuussa, lasten päivähoitomaksut määräytyvät edelleen myös aviopuolison tulojen mukaan jne. Ei nimittäin riitä, että asutaan virallisesti eri osoitteissa.
Riidassa vaimo oli luullut miehen pettäneen ja käyttänyt ns lyömäaseena miehen luottamuksella kertomaa asiaa miehen menneisyydestä. Rimanalitus ja vyön alle lyönti, mutta normaalitilanteessa selvitettävissä. Lapset todellakin ovat miehen, siitä ei ole kellään mitään epäilyä ja mies EI ollut pettänyt, vaikka tilanne näytti kieltämättä erikoiselle. Sekin selvisi vaimolle, mutta hiukan liian myöhään.
Raha ei ole ongelmana kummallekaan, vaimo ei halua erota vaan haluaisi palata yhteen. Mies on työntänyt päänsä perse eseensä niin syvälle ettei tunne yhtään mitään. Eroa hänkään ei ole laittanut vireille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeahan tuohon ottaa mitään kantaa, kun ei tunne taustoja. Entä, jos vaimo on riidan yhteydessä sanonut, että yksikään perheenlapsista ei olekaan miehen? Voisin kuvitella, että se olisi sellainen loukkaus, että ottaa kamansa, lähtee eikä koskaan enää ota yhteyttä. Silti mies voisi olla onneton.
Kysyit kuitenkin kokemuksista. En tunne ketään, joka olisi eronnut, mutta ei siltikään eronnut. Yleensä ihmiset hoitavat eronsa loppuun asti ja lapset tapaavat myös etävanhempaansa. On tietysti ihmisiä, joita jälkikäteen kaduttaa ero, ja tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat menneet uudelleen naimisiin saman ihmisen kanssa, josta ovat jo kertaalleen ottaneet avioeron. Avioerossa on ihan syystäkin harkinta-aika, jotta ihmiset eivät hetken mielijohteesta eroaisi. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat harkinta-ajan aikana selvittäneet ongelmansa, palanneet yhteen eikä avioero ole astunut voimaan. Avioliitto ihmisen kanssa, joka ei ole lainkaan mukana kuvioissa, voi hankaloittaa elämää aika paljon. Ihan jo siksikin, että esimerkiksi asumiskuluista ollaan yhteisvastuussa, lasten päivähoitomaksut määräytyvät edelleen myös aviopuolison tulojen mukaan jne. Ei nimittäin riitä, että asutaan virallisesti eri osoitteissa.
Riidassa vaimo oli luullut miehen pettäneen ja käyttänyt ns lyömäaseena miehen luottamuksella kertomaa asiaa miehen menneisyydestä. Rimanalitus ja vyön alle lyönti, mutta normaalitilanteessa selvitettävissä. Lapset todellakin ovat miehen, siitä ei ole kellään mitään epäilyä ja mies EI ollut pettänyt, vaikka tilanne näytti kieltämättä erikoiselle. Sekin selvisi vaimolle, mutta hiukan liian myöhään.
Raha ei ole ongelmana kummallekaan, vaimo ei halua erota vaan haluaisi palata yhteen. Mies on työntänyt päänsä perse eseensä niin syvälle ettei tunne yhtään mitään. Eroa hänkään ei ole laittanut vireille.
No, tuohon voi auttaa aika. Kumpikin saa rauhassa miettiä asioita. Ja kokeilla nyt elämää ilman toisiaan. On ihan normaalia, että tuollaisessa tilanteessa kumpikin on onneton. Nyt tarvitaan vain aikaa, jotta mies voi miettiä, pystyykö antamaan anteeksi vaimolleen ja vaimo miettiä, pystyykö antamaan miehen häipymisen anteeksi miehelleen. Jossain vaiheessa joko palaavat yhteen tai ottavat eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeahan tuohon ottaa mitään kantaa, kun ei tunne taustoja. Entä, jos vaimo on riidan yhteydessä sanonut, että yksikään perheenlapsista ei olekaan miehen? Voisin kuvitella, että se olisi sellainen loukkaus, että ottaa kamansa, lähtee eikä koskaan enää ota yhteyttä. Silti mies voisi olla onneton.
Kysyit kuitenkin kokemuksista. En tunne ketään, joka olisi eronnut, mutta ei siltikään eronnut. Yleensä ihmiset hoitavat eronsa loppuun asti ja lapset tapaavat myös etävanhempaansa. On tietysti ihmisiä, joita jälkikäteen kaduttaa ero, ja tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat menneet uudelleen naimisiin saman ihmisen kanssa, josta ovat jo kertaalleen ottaneet avioeron. Avioerossa on ihan syystäkin harkinta-aika, jotta ihmiset eivät hetken mielijohteesta eroaisi. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat harkinta-ajan aikana selvittäneet ongelmansa, palanneet yhteen eikä avioero ole astunut voimaan. Avioliitto ihmisen kanssa, joka ei ole lainkaan mukana kuvioissa, voi hankaloittaa elämää aika paljon. Ihan jo siksikin, että esimerkiksi asumiskuluista ollaan yhteisvastuussa, lasten päivähoitomaksut määräytyvät edelleen myös aviopuolison tulojen mukaan jne. Ei nimittäin riitä, että asutaan virallisesti eri osoitteissa.
Riidassa vaimo oli luullut miehen pettäneen ja käyttänyt ns lyömäaseena miehen luottamuksella kertomaa asiaa miehen menneisyydestä. Rimanalitus ja vyön alle lyönti, mutta normaalitilanteessa selvitettävissä. Lapset todellakin ovat miehen, siitä ei ole kellään mitään epäilyä ja mies EI ollut pettänyt, vaikka tilanne näytti kieltämättä erikoiselle. Sekin selvisi vaimolle, mutta hiukan liian myöhään.
Raha ei ole ongelmana kummallekaan, vaimo ei halua erota vaan haluaisi palata yhteen. Mies on työntänyt päänsä perse eseensä niin syvälle ettei tunne yhtään mitään. Eroa hänkään ei ole laittanut vireille.No, tuohon voi auttaa aika. Kumpikin saa rauhassa miettiä asioita. Ja kokeilla nyt elämää ilman toisiaan. On ihan normaalia, että tuollaisessa tilanteessa kumpikin on onneton. Nyt tarvitaan vain aikaa, jotta mies voi miettiä, pystyykö antamaan anteeksi vaimolleen ja vaimo miettiä, pystyykö antamaan miehen häipymisen anteeksi miehelleen. Jossain vaiheessa joko palaavat yhteen tai ottavat eron.
Kiitos viestistäsi, näin itsekin olen taipuvainen ajattelemaan. Olen varma että jos vaimo ottaisi yhteyttä, mies palaisi kotiin, mutta en usko että vaimo uskaltaa. Mieli tekisi kovasti - ajatustasolla - puuttua peliin ja järkätä heidät samaan tilaan, mutta tietenkään en puutu heidän parisuhteeseensa, vaikka molemmat ovatkin hyvin onnettomia. Tekisi myös mieli rohkaista vaimoa ottamaan yhteyttä, mutta en koe että minulla on oikeutta puuttua kenenkään asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeahan tuohon ottaa mitään kantaa, kun ei tunne taustoja. Entä, jos vaimo on riidan yhteydessä sanonut, että yksikään perheenlapsista ei olekaan miehen? Voisin kuvitella, että se olisi sellainen loukkaus, että ottaa kamansa, lähtee eikä koskaan enää ota yhteyttä. Silti mies voisi olla onneton.
Kysyit kuitenkin kokemuksista. En tunne ketään, joka olisi eronnut, mutta ei siltikään eronnut. Yleensä ihmiset hoitavat eronsa loppuun asti ja lapset tapaavat myös etävanhempaansa. On tietysti ihmisiä, joita jälkikäteen kaduttaa ero, ja tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat menneet uudelleen naimisiin saman ihmisen kanssa, josta ovat jo kertaalleen ottaneet avioeron. Avioerossa on ihan syystäkin harkinta-aika, jotta ihmiset eivät hetken mielijohteesta eroaisi. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat harkinta-ajan aikana selvittäneet ongelmansa, palanneet yhteen eikä avioero ole astunut voimaan. Avioliitto ihmisen kanssa, joka ei ole lainkaan mukana kuvioissa, voi hankaloittaa elämää aika paljon. Ihan jo siksikin, että esimerkiksi asumiskuluista ollaan yhteisvastuussa, lasten päivähoitomaksut määräytyvät edelleen myös aviopuolison tulojen mukaan jne. Ei nimittäin riitä, että asutaan virallisesti eri osoitteissa.
Riidassa vaimo oli luullut miehen pettäneen ja käyttänyt ns lyömäaseena miehen luottamuksella kertomaa asiaa miehen menneisyydestä. Rimanalitus ja vyön alle lyönti, mutta normaalitilanteessa selvitettävissä. Lapset todellakin ovat miehen, siitä ei ole kellään mitään epäilyä ja mies EI ollut pettänyt, vaikka tilanne näytti kieltämättä erikoiselle. Sekin selvisi vaimolle, mutta hiukan liian myöhään.
Raha ei ole ongelmana kummallekaan, vaimo ei halua erota vaan haluaisi palata yhteen. Mies on työntänyt päänsä perse eseensä niin syvälle ettei tunne yhtään mitään. Eroa hänkään ei ole laittanut vireille.No, tuohon voi auttaa aika. Kumpikin saa rauhassa miettiä asioita. Ja kokeilla nyt elämää ilman toisiaan. On ihan normaalia, että tuollaisessa tilanteessa kumpikin on onneton. Nyt tarvitaan vain aikaa, jotta mies voi miettiä, pystyykö antamaan anteeksi vaimolleen ja vaimo miettiä, pystyykö antamaan miehen häipymisen anteeksi miehelleen. Jossain vaiheessa joko palaavat yhteen tai ottavat eron.
Kiitos viestistäsi, näin itsekin olen taipuvainen ajattelemaan. Olen varma että jos vaimo ottaisi yhteyttä, mies palaisi kotiin, mutta en usko että vaimo uskaltaa. Mieli tekisi kovasti - ajatustasolla - puuttua peliin ja järkätä heidät samaan tilaan, mutta tietenkään en puutu heidän parisuhteeseensa, vaikka molemmat ovatkin hyvin onnettomia. Tekisi myös mieli rohkaista vaimoa ottamaan yhteyttä, mutta en koe että minulla on oikeutta puuttua kenenkään asioihin.
Ei kannatakaan puuttua. Jompikumpi ottaa yhteyttä sitten, kun tunteet ovat riittävästi laantuneet ja toisen kanssa pystyy kommunikoimaan ilman, että koetut loukkaukset ovat tunteissa päällimmäisenä. Jos ottaa yhteyttä liian aikaisin, voi syntyä vain myrsky, joka tyyntyy ainoastaan avioerolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeahan tuohon ottaa mitään kantaa, kun ei tunne taustoja. Entä, jos vaimo on riidan yhteydessä sanonut, että yksikään perheenlapsista ei olekaan miehen? Voisin kuvitella, että se olisi sellainen loukkaus, että ottaa kamansa, lähtee eikä koskaan enää ota yhteyttä. Silti mies voisi olla onneton.
Kysyit kuitenkin kokemuksista. En tunne ketään, joka olisi eronnut, mutta ei siltikään eronnut. Yleensä ihmiset hoitavat eronsa loppuun asti ja lapset tapaavat myös etävanhempaansa. On tietysti ihmisiä, joita jälkikäteen kaduttaa ero, ja tunnen muutaman ihmisen, jotka ovat menneet uudelleen naimisiin saman ihmisen kanssa, josta ovat jo kertaalleen ottaneet avioeron. Avioerossa on ihan syystäkin harkinta-aika, jotta ihmiset eivät hetken mielijohteesta eroaisi. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat harkinta-ajan aikana selvittäneet ongelmansa, palanneet yhteen eikä avioero ole astunut voimaan. Avioliitto ihmisen kanssa, joka ei ole lainkaan mukana kuvioissa, voi hankaloittaa elämää aika paljon. Ihan jo siksikin, että esimerkiksi asumiskuluista ollaan yhteisvastuussa, lasten päivähoitomaksut määräytyvät edelleen myös aviopuolison tulojen mukaan jne. Ei nimittäin riitä, että asutaan virallisesti eri osoitteissa.
Riidassa vaimo oli luullut miehen pettäneen ja käyttänyt ns lyömäaseena miehen luottamuksella kertomaa asiaa miehen menneisyydestä. Rimanalitus ja vyön alle lyönti, mutta normaalitilanteessa selvitettävissä. Lapset todellakin ovat miehen, siitä ei ole kellään mitään epäilyä ja mies EI ollut pettänyt, vaikka tilanne näytti kieltämättä erikoiselle. Sekin selvisi vaimolle, mutta hiukan liian myöhään.
Raha ei ole ongelmana kummallekaan, vaimo ei halua erota vaan haluaisi palata yhteen. Mies on työntänyt päänsä perse eseensä niin syvälle ettei tunne yhtään mitään. Eroa hänkään ei ole laittanut vireille.No, tuohon voi auttaa aika. Kumpikin saa rauhassa miettiä asioita. Ja kokeilla nyt elämää ilman toisiaan. On ihan normaalia, että tuollaisessa tilanteessa kumpikin on onneton. Nyt tarvitaan vain aikaa, jotta mies voi miettiä, pystyykö antamaan anteeksi vaimolleen ja vaimo miettiä, pystyykö antamaan miehen häipymisen anteeksi miehelleen. Jossain vaiheessa joko palaavat yhteen tai ottavat eron.
Kiitos viestistäsi, näin itsekin olen taipuvainen ajattelemaan. Olen varma että jos vaimo ottaisi yhteyttä, mies palaisi kotiin, mutta en usko että vaimo uskaltaa. Mieli tekisi kovasti - ajatustasolla - puuttua peliin ja järkätä heidät samaan tilaan, mutta tietenkään en puutu heidän parisuhteeseensa, vaikka molemmat ovatkin hyvin onnettomia. Tekisi myös mieli rohkaista vaimoa ottamaan yhteyttä, mutta en koe että minulla on oikeutta puuttua kenenkään asioihin.
Ei kannatakaan puuttua. Jompikumpi ottaa yhteyttä sitten, kun tunteet ovat riittävästi laantuneet ja toisen kanssa pystyy kommunikoimaan ilman, että koetut loukkaukset ovat tunteissa päällimmäisenä. Jos ottaa yhteyttä liian aikaisin, voi syntyä vain myrsky, joka tyyntyy ainoastaan avioerolla.
Olet epäilemättä oikeassa. Kiitos viisaista sanoistasi, sillä eroon se puuttumiseni saattaisi johtaa ja sitä en todellakaan haluaisi. Pitää vaan luottaa siihen että asiat etenevät omalla painollaan.
Onpa "ihana" isä ja aviomies. Ei äitikään kovin järkevä, jos ei ole edes lapsen syntymän vuoksi ollut yhteydessä.