Poikien äiti, toivoitko myös tyttöä?

Minulla on yksi todella rakas poika. En ole koskaan ajatellut asiaa niin, että minulla ei ole tyttöä. En siis koe, että minulta ”puuttuisi tyttö”. Olisin kyllä toivonut enemmän lapsia, mutta en itse asiassa ole edes miettinyt sukupuolta. Kumpi vain olisi käynyt. Onnellinen olen tästä yhdestäkin.

Voin rehellisesti sanoa että olen aina halunnut tytön. Mulla ei ollut mitään kokemusta pojista koska minulla oli vain siskoja ja kaverit oli tyttöjä. Esikoinen olikin poika, jonkin aikaa meni asian käsittelemiseen. Kun toinen oli sitten tyttö niin olin kyllä niin onnellinen. Siihen aikaan ei ultrissa kerrottu sukupuolta joten ylläreitä molemmat. Ja nyt kun ovat teinejä niin oon niin iloinen että on sekä tyttö että poika.

Meillä on kaksi poikaa. Esikoista odottaessani olin ihan varma, että tyttö tulee. Suvussamme on paljon tyttöjä ja kaikki puhuivat, kuinka mahan mallin perusteella tyttöä odotan. Mikä hämmästys, kun synnytinkin pojan. Sekaisinhan koko suku meni pienestä pojasta, josta tuli kaikkien silmäterä. Toista poikaamme odottaessani sain jo silloin tietää lapsen sukupuolen. Tämänkin pojan synnyttyä tyttöenemmistöiseen sukuun meni suku sekaisin. Olen onnellinen pojistamme, jotka on juuri meille annettu. En ole osannut kaivata tyttölasta perheeseemme. Jo nyt aikuiset poikamme ovat tuoneet vaimonsa perheeseemme, joten olemme saaneet "tyttöjäkin".

Minulla on kaksi poikaa. Toivoin jo ensimmäisestä tyttöä. Kadehdin ystäviäni, joista jokaisella on vähintään yksi tytär. Poikani ovat voimakastahtoisia, rajuja ja kovaäänisiä. Asiat, joista olen itse kiinnostunut, ei heitä juurikaan kiinnosta. Vanhin poikani tekee selvästi eron minun ja ”meidän poikien” kesken perheessämme. Tunnen joskus olevani ulkopuolinen perheessäni. Olin lapsuudenperheessänikin ainoa tyttö. Vanhimmalla pojalla on menossa vaihe, jossa samaistuu isäänsä ja tekee minuun eroa. Tyttöjen ja poikien asioille tehdään selkeä ero, vaikka olen yrittänyt kasvattaa lapsiani niin, ettei tällaisia eroja ole. Suren sitä, että en saa jatkaa ikiaikaista äitilinjaa, se päättyy minuun. Suren, että minulla ei ole vanhempana ystävää tyttärestä. Pojat jollain tapaa menetetään, kun he löytävät puolison. Äidin ja pojan suhde on yhteiskunnassamme ehkä vähiten arvostettu ja siihen liittyy vahva odotus, että poika ja äiti irtaantuvat toisistaan. Äidin ja tyttären tiivis suhde ei herätä niin paljon kummastelua. Suren myös sitä, että mikäli poikani saavat lapsia, en todennäköisesti isänäitinä saa kokea heihin niin vahvaa läheisyyttä kuin äidinäiti. Harmittelen myös, etten saa pukea lastani ihaniin mekkoihin ja rimpsuihin. Poikien vaatteet ovat tylsiä. Rakastan lapsiani joka tapauksessa ja olen heistä kiitollinen, heidät on saatu pitkien ja raskaiden hoitojen avulla. Suren vain sitä, että unelmani tyttärestä ei toteutunut.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hirveän pahalta, kun joku on pettynyt kuulessaan, että saa pojan kun olisi halunnut tyttöä tai toistepäin, kun olen itse joutunut hautaamaan oman lapseni. En ymmärrä, miten joku voi pettyä, kun saa elävän lapsen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että toivoo tiettyä sukupuolta.

Minäkään en ymmärrä tätä asiaa, että joku suorastaan pettyy jos saa terveen lapsen. En voi käsittää ja minusta se on toisaalta surullista, että monen lapsi voi kuolla tai sitten ei saa lainkaan lapsia ja jotkut pettyvät lapsen saadessaan. Jotenkin on myös vaikeaa ymmärtää täällä monien viestejä. 

Kolme poikaa on jees

Toivoin enemmän poikia ja sain niitä kaksi :)

Koen luontevammaksi olla poikien äiti. En ole käytännössä perinteisesti naisellisin nainen jolle pukeutuminen, meikit, ulkonäkö jne. asiat kiinnostavia ja nukkeleikitkään eivät niin kiinnosta. Eli koen pääseväni näin helpommalla.

Näytän luonnostani hyvin naiselliselta, mutta olisi itselleni painajainen joutua esim. meikkikeskusteluihin tyttöjen kanssa... huhhuh. Todella tylsää :) Toki ymmärrän, että kaikista tytöistä ei kasva prinsessoja. Ja toki jos saisimme vielä kolmannen lapsen, olen kiitollinen olipa kyseessä poika tai tyttö <3

Vierailija kirjoitti:

Voin rehellisesti sanoa että olen aina halunnut tytön. Mulla ei ollut mitään kokemusta pojista koska minulla oli vain siskoja ja kaverit oli tyttöjä. Esikoinen olikin poika, jonkin aikaa meni asian käsittelemiseen. Kun toinen oli sitten tyttö niin olin kyllä niin onnellinen. Siihen aikaan ei ultrissa kerrottu sukupuolta joten ylläreitä molemmat. Ja nyt kun ovat teinejä niin oon niin iloinen että on sekä tyttö että poika.

Miksi olet niin iloinen että on sekä tyttö että poika? Siis ihan oikeasti haluan tietää. Vaatteiden vuoksi? Vai että saat sanoa että on "molemmat"?

Moni varmaan haluaa tytön sen vuoksi, että tytön kanssa pysyy varmemmin läheisenä myös sitten, kun tyttö on aikuinen. Pojan kanssa käy usein niin, että kun poika menee naimisiin, niin 'valitsee' poika vaimon suvun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä kyselyn aihe, ainoa vaan että tässä ketjussa ei ole yhtään rehellistä vastausta. :)

Jokainen nainen toivoo tyttöä aivan samoin kun isät haluavat pojan. Mutta tuntuuhan se paremmalta itselle kun todistelee että juu juu, ihan tyytyväinen olen 5 pojan äitinä ja aina olen vain poikaa toivonut.

Itse asiassa veikkaisin että esim. 4 tyttöä on äidille paljon pienempi pettymys kuin 3-4 poikaa. 

Ei pidä paikkansa. Meillä jopa tyttö huomasi että rakastan enemmän veljiä. Myönsin sen, mutta sanoin että se johtuu siitä kun isät rakastaa tyttäriä ja äidit poikia. Tyttö oli ensimmäinen lapsi, johon isänsä suhtautui ymmärtäväisesti ja rakkaudella. Muille oli tosi vaativa, kova ja halveksiva, jos ei täyttänyt mittaa.

Kammottavaa. Olette huonoja vanhempia molemmat. Toinen kohtelee tyttöä huonosti ja toinen poikia :(

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä kyselyn aihe, ainoa vaan että tässä ketjussa ei ole yhtään rehellistä vastausta. :)

Jokainen nainen toivoo tyttöä aivan samoin kun isät haluavat pojan. Mutta tuntuuhan se paremmalta itselle kun todistelee että juu juu, ihan tyytyväinen olen 5 pojan äitinä ja aina olen vain poikaa toivonut.

Itse asiassa veikkaisin että esim. 4 tyttöä on äidille paljon pienempi pettymys kuin 3-4 poikaa. 

Mikä saa sinut kuvittelemaan, että kaikki ajattelevat samalla tavoin? Jatka veikkaamista, mutta muista, että ne ovat kuitenkin vain sinun veikkauksia eikä todellisuutta.

Kaikki ystäväni jotka olivat raskaana samaan aikaan kuin minä odottivat tyttöä. He olettivat kaikki, että minullekin olisi tullut tyttö, itse olin super onnellinen kun lapsemme olikin poika ja seuraavakin oli. Osittain ihan vaan ähäkutti mentaliteetillä ja osittain, koska ajattelen että elämme vieläkin yhteiskunnassa jossa hyvä ja ahkera menestyy paremmin, jos hän on poika. Jos taas on luuseri, niin kummatkin sukupuolet pärjäävät yhtä huonosti ja sillä ei ole väliä.

Kasvatan lapseni perinteiseen malliin, jotta he kokevat velvollisuudekseen pitää huolta perheestään ja vanhasta äidistäänkin.

Ei ollut väliä kumpaa sukupuolta tulee, kolme lasta oli haave ja sen saimme. Olen onnekas, kun ei tarvinnut stressata sukupuolesta odotusaikana. Meillä siis kolme poikaa. Olen todella kiitollinen ja onnellinen lapsistani.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hirveän pahalta, kun joku on pettynyt kuulessaan, että saa pojan kun olisi halunnut tyttöä tai toistepäin, kun olen itse joutunut hautaamaan oman lapseni. En ymmärrä, miten joku voi pettyä, kun saa elävän lapsen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että toivoo tiettyä sukupuolta.

Ymmärrän että se tuntuu pahalta jos joku ei kestä että tulee poika. Itselleni ajatus pojasta oli kuitenkin kauhistus. Arvelin että saan pojan ja itkin asiaa pitkään. Lopulta hyväksyin asian ja aloin iloita pojasta mutta sainkin tytön. Se miksi poika oli niin vaikea ajatus minulle on mysteeri. Se on tunne ja tulee jostain, jotainhan se kertoo jos et haluaa poikaa/tyttöä. Itse sain lapsuuden perheestä hirveän kuvan miehistä. Vihasin perheemme miespuolisia. Luulen että siksi ajatus pojasta oli kauhea koska olin varma etten pysty rakastamaan poikaa. Uskon että nyt pystyisin mutta poikaa ei ole siunaantunut.

Joku kirjoitti äitisuhteestaan ja omassa tapauksessa minusta tavallaan "tehtiin poika" ja piti aina olla reipas, rohkea sekä tavallaan minut pakotettiin urheilemaan vielä sellaisia "poikien" lajeja. Isäni toisaalta juuri enemmän oli tämän takana ja hänen mielestään meidän piti yhdessä harrastaa jotain oikeastaan juuri hänen valitsemaansa ja mieleistään. Äitini sitten enemmän osallistui siihen, että en saa olla heikko ja itkeä ja olisi aina pitänyt olla reippaampi ja vanhempi ihminen. Uskonkin, että jos olisin ollut poika niin en olisi pärjännyt enää tässä perheessä, koska olin jo tyttönä liian heikko. Olen myös aina ollut sellainen introvertti ihminen ja rauhallisemman oloinen. Tämä ei miellyttänyt vanhempia kuin siinä asiassa, että olni tarpeeksi kiltti. Kuitenkin kysymykseen vastatessa tuntuisi ihmeellestä käyttää kokemaani jotenkin syynä siihen, että toivoisin tiettyä sukupuolta. Jokainen voi korjata virheensä ja tehdä asiat paremmin oman lapsensa kanssa. Itsekin toivon vaan terveitä lapsia. Se on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hirveän pahalta, kun joku on pettynyt kuulessaan, että saa pojan kun olisi halunnut tyttöä tai toistepäin, kun olen itse joutunut hautaamaan oman lapseni. En ymmärrä, miten joku voi pettyä, kun saa elävän lapsen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että toivoo tiettyä sukupuolta.

Ymmärrän että se tuntuu pahalta jos joku ei kestä että tulee poika. Itselleni ajatus pojasta oli kuitenkin kauhistus. Arvelin että saan pojan ja itkin asiaa pitkään. Lopulta hyväksyin asian ja aloin iloita pojasta mutta sainkin tytön. Se miksi poika oli niin vaikea ajatus minulle on mysteeri. Se on tunne ja tulee jostain, jotainhan se kertoo jos et haluaa poikaa/tyttöä. Itse sain lapsuuden perheestä hirveän kuvan miehistä. Vihasin perheemme miespuolisia. Luulen että siksi ajatus pojasta oli kauhea koska olin varma etten pysty rakastamaan poikaa. Uskon että nyt pystyisin mutta poikaa ei ole siunaantunut.

Ja pakko taas kun vastasit viestiini olla ilkeä ja sanoa, että en oikeastaan ymmärrä jos sitä ettei pystyisi rakastamaan omaa lastaan oli hän sitten poika tai tyttö. Minusta se todella ikävää jos epäilee ettei rakastaisi. Anteeksi jo etukäteen jos olen ilkeä, mutta en voi ymmärtää tätä asiaa kovin hyvin. Jos lapsia kerran haluaa pitää pystyä ottamaan myös pojat vastaan. 

Olin, ja olen iki-kiitollinen siitä että sain pojan. Itse ajattelen että jos jotain sukupuolen suhteen yleensä toivotaan niin kaikki tulevat äidit ainakin salaa toivovat poikaa ja tulevat isät tyttöä. Koen äitinä että pojan kanssa on luontainen läheinen ja mutkaton suhde, ja isillä taas tytärtensä kanssa. 

Kun pojat olivat pieniä, en osannut toivoa tyttöä. Nyt kun pojista on kasvanut jo miehiä, mietin joskus, miten kiva olisi käydä oman tyttären kanssa kahvilla ja shoppailemassa. Uskon, että lapsena sukupuolella ei ole väliä, koska ovat läheisiä joka tapauksessa, mutta aikuisena oma sukupuoli pysyy läheisempänä. Rakkauden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Varmasti sekä poika että tyttö ovat yhtä rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin rehellisesti sanoa että olen aina halunnut tytön. Mulla ei ollut mitään kokemusta pojista koska minulla oli vain siskoja ja kaverit oli tyttöjä. Esikoinen olikin poika, jonkin aikaa meni asian käsittelemiseen. Kun toinen oli sitten tyttö niin olin kyllä niin onnellinen. Siihen aikaan ei ultrissa kerrottu sukupuolta joten ylläreitä molemmat. Ja nyt kun ovat teinejä niin oon niin iloinen että on sekä tyttö että poika.

Miksi olet niin iloinen että on sekä tyttö että poika? Siis ihan oikeasti haluan tietää. Vaatteiden vuoksi? Vai että saat sanoa että on "molemmat"?

Olen eri henkilö kuin edellinen, mutta olen iloinen, että minulla on tyttö ja poika, koska kasvoin itse kahden ihanan veljen kanssa (ja tässä ketjussa sai kans lukea, etteivät sisko ja veli voi olla niin läheisiä kuin siskot keskenään. Hah, sanon vaan). Sukupuoli ei ole minulle tärkeä, mutta on avartavaa kasvattaa poikaa, koska itse lapsena tykkäsin eri jutuista ja toimin eri tavalla kuin hän. Poikani on herkkä ja rauhallinen ja tykkää rakennella kaikenlaista. Minulla on myös pieni tyttö ja olen iloinen, että pääsen ehkä jakamaan itselleni tuttuja asioita (tai sitten en - ehkä hänestä tuleekin ihan erilainen). Minulla on erityinen äiti-tytärsuhde oman äitini kanssa, joten toivon meille samaa, mutta yhtälailla haluan pitää poikani äidinpoikana ja olemme suorastaan erottamattomat.

En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta, että joku haluaisi tytön, ”koska tytölle on niin paljon kivoja vaatteita”. Ehkä siinä lopulta fiilistellään omaa sukupuolta, joten kai siinäkin jokin logiikka on. :)

Toivottiin vain tervettä lasta molemat. Tee tutkimus kuinka tärähtänyt ihmisen pitää olla jos toivoo jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kun pojat olivat pieniä, en osannut toivoa tyttöä. Nyt kun pojista on kasvanut jo miehiä, mietin joskus, miten kiva olisi käydä oman tyttären kanssa kahvilla ja shoppailemassa. Uskon, että lapsena sukupuolella ei ole väliä, koska ovat läheisiä joka tapauksessa, mutta aikuisena oma sukupuoli pysyy läheisempänä. Rakkauden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Varmasti sekä poika että tyttö ovat yhtä rakkaita.

Mikset voi pyytää poikia kanssasi vaikka ravintolaan tai elokuviin?