Poikien äiti, toivoitko myös tyttöä?

Raskaus oli yllätys ja alussa toivoin todella kovasti tyttöä. Ultran jälkeen oli hetken pieni pettymys mutta viimeistään lapsen synnyttyä rakastuin omaan poikaani niin kovasti etten koskaan mihinkään. Meillä on maailman ihanin poika enkä vaihtaisi häntä mihinkään! Jos toinen lapsi meille tulisi niin toisaalta tyttö olisi kiva, mutta poikakin oliso aivan ihana. En ainakaan vielä osaa kaivata äiti-tyttö -suhdetta.

Ihan hyvä kyselyn aihe, ainoa vaan että tässä ketjussa ei ole yhtään rehellistä vastausta. :)

Jokainen nainen toivoo tyttöä aivan samoin kun isät haluavat pojan. Mutta tuntuuhan se paremmalta itselle kun todistelee että juu juu, ihan tyytyväinen olen 5 pojan äitinä ja aina olen vain poikaa toivonut.

Itse asiassa veikkaisin että esim. 4 tyttöä on äidille paljon pienempi pettymys kuin 3-4 poikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä kyselyn aihe, ainoa vaan että tässä ketjussa ei ole yhtään rehellistä vastausta. :)

Jokainen nainen toivoo tyttöä aivan samoin kun isät haluavat pojan. Mutta tuntuuhan se paremmalta itselle kun todistelee että juu juu, ihan tyytyväinen olen 5 pojan äitinä ja aina olen vain poikaa toivonut.

Itse asiassa veikkaisin että esim. 4 tyttöä on äidille paljon pienempi pettymys kuin 3-4 poikaa. 

On yleistä luulla, että kaikki muut ajattelevat samoin kuin itse ajattelee. Ei kuitenkaan kannata jäädä niin yksinkertaisiin luuloihin.

Meillä on kolme jo aikuista poikaa. Joka raskauden aikana toivottiin tervettä lasta, ei sukupuolta. Kun kolmaskin oli poika niin moni luuli meidän olevan pettyneitä ja tekevän vielä lisää lapsia, jotta saataisiin myös tyttö. Meille kolme oli sopiva määrä. Kun kuopuskin oli poika niin vaatteiden, huoneiden yms kanssa ei tarvinnut paljon lisähankintoja tehdä. Olen liikunnallinen ja maskuliininen nainen niin poikien kanssa touhuaminen oli mulle helppoa. Nukkeja meilläkin kyllä oli, mutta enimmäkseen autoja ja pelejä.

Ensimmäinen lapsenlapsi on tyttö ja meille "jälkiruoka". Olemme osa hänen arkeaan ja todella paljon yhdessä. Hän ei ole ns prinsessa niin ei ole ollut ihmettelemistä leikkien yms suhteen. Nukkeleikkejä ei hänkään ole halunnut leikkiä, sillä hevoshulluus iski aika pienenä ja keppihevosia on iso tallillinen.

Tänävuonna saamme kolme lapsenlasta ja he ovat kaikki poikia. Tulevat isät eivät toivoneet poikia, molemmat sukupuolet ok. Kaksoset saava tosin totesi, että olisi käytännöllistä huoneen suhteen jos olisivat samaa sukupuolta ja kun tuli tieto pojista niin harmitteli ettei voikaan ostaa nukkekotia, ainakin toinen ois voinut olla tyttö.

Minulla on kaksi poikaa, eli kaikki meni, juuri kuin toivoin. En ikinä edes toivonut tyttöjä vaan nimenomaan poikia. Eli, ei kannattasi jonkun yleistää ja sanoa, että kaikki naiset toivovat tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitisuhde oli ihan hirveän huono. Pelkäsin, että minusta tulee samanlainen äiti. Olin pitkään varma, että en halua lapsia, mutta jossain vaiheessa mieleni muuttui. Meillä on kaksi poikaa ja olen todella kiitollinen, että lapset ovat poikia. Heidän kanssaan ei ole ollut samaa painolastia mitä tyttöjen kohdalla olisi ollut.

Itselläni sama juttu, äitini oli hirveä ja oma lapsuuteni kamala. Olin hyvin poikatyttömäinen, äidilleni tämä erityisesti oli kauhistus, hänen mielestään tyttöjen ei kuulunut urheilla kovaa eikä olla "pärjääviä". Kaikki naiseuteen ja tyttöyteen liittyvät kliseet ällötti.

Meni monta vuotta myöntää itselleni, että tämän takia kenties toivoinkin saavani vain poikalapsia. Koin, että minun oli helpompaa olla onnistuneempi äiti, kun lapset eivät olleet samaa sukupuolta kanssani. Nolotti suorastaan myöntää tämä.

Ilo esikoisen ultrassa oli sanoinkuvaamaton, kun näimme hänen olevan poika!

Toki jos neljäs lapsi syntyisi ja hän olisi tyttö, olisi aivan yhtä rakastettu kuin veljensä. Näin 36-vuotiaana olen paljon kypsempi ja käsitellyt nuo omat lapsuudentraumani.

Jo heti toisesta raskaudestani alkaen (kaksoset, erimunaiset), todella monet utelivat olenko nyt pettynyt kun heistä kumpikaan ei ollutkaan tyttö. Ylipäätään tämä ihmetytti, miksi oletetaan jokaisen naisen toivovan juuri tyttöä?! Meillä mies on se, joka sanoi "kumpa saatais iltatähtenä vielä tyttö".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mua ärsyttää nää keskustelut näin poikien äitinä.

Pitäisi jotenkin perustella, että onhan ne pojatkin ihan ok ja pystyn elämään tämän kauhean tragedian kanssa, että sain vain poikia?

Koska poikien äidit saattavat olla katkeria siitä etteivät saaneetkaan tyttöä ja projisoivat sitä sitä nyt suorastaan vihaamalla tyttölapsia. Kuten tuo yksi ylempi keskustelussa joka ehti jo tiuskimaan että eipä joudu poikien äitinä pesemään veripyykkiä tai kiikuttamaan kuukautissiteitä koska se on ainoa mitä tyttöjen kanssa tehtäisi. "Poikien mutsit" stereotyyppisesti muistavat jatkuvasti mainita että miten ilkeitä, keinottelevia ja inhottavia tyttölapset ovat, heidän pikkuprinssinsä ovat sentään reippaita ja rehellisiä nuoria miehiä.

Ei tietenkään koske kaikkia poikien äitejä koska suurin osa rakastaa lastaan sukupuolesta viis, mutta tällaisia tapauksia on tullut kohdattua useampikin. Selkeästi monen kohdalla on harmitus siitä että tyttöä ei tullut ja sitä yritetään lievittää vakuuttamalla itselleen että ihan perseestähän se olisikin ollut, kyllä pojat ovat lapsista parhaimpia ja helpoimpia. Siirtävät tätä asennettaan tietenkin myös pojilleen joista tuleekin melkoisia sovinistihelmiä naisille poimittavaksi.

Ihan samaa sanovat jotkut tyttöjen äidit pojista, mistäs tällaisten tyttöjen äitien käytös sitten johtuu? Näiden jotka eivät omien sanojensa mukaan edes jaksaisi niitä kauheita remuavia poikia, onneksi saivat vain tyttöjä, jotka osaavat käyttäytyä ja ovat niin kilttejä.

Jotkut ihmiset eivät omista käytöstapoja, mutta ei se välttämättä johdu mistään sukupuolitoiveesta joka jäi toteutumatta.

Tällä palstallahan haukutaan päivästä toiseen poikia ja miehiä.

Kyllä. Kolmannen ultrassa lipsahti kirosana, kun kolmatta poikaa lääkäri lupaili. Lapsiluku täynnä. Tytön olisin halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä kyselyn aihe, ainoa vaan että tässä ketjussa ei ole yhtään rehellistä vastausta. :)

Jokainen nainen toivoo tyttöä aivan samoin kun isät haluavat pojan. Mutta tuntuuhan se paremmalta itselle kun todistelee että juu juu, ihan tyytyväinen olen 5 pojan äitinä ja aina olen vain poikaa toivonut.

Itse asiassa veikkaisin että esim. 4 tyttöä on äidille paljon pienempi pettymys kuin 3-4 poikaa. 

Onko sulla itsellä yhtään poikaa? Jos on, niin todella sääli heidän puolesta. Jos ei, niin et todellakaan tiedä mistä puhut.

Ensimmäinen lapsemme oli poika ja hänen synnyttyä toivoin tyttöä ihan vaan tilannetta tasoittamaan. Toinen lapsi olikin tyttö, mutta sellainen tuittupää, että oksat pois.😅 Nyt odotan kolmatta ja toivon taas poikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä kyselyn aihe, ainoa vaan että tässä ketjussa ei ole yhtään rehellistä vastausta. :)

Jokainen nainen toivoo tyttöä aivan samoin kun isät haluavat pojan. Mutta tuntuuhan se paremmalta itselle kun todistelee että juu juu, ihan tyytyväinen olen 5 pojan äitinä ja aina olen vain poikaa toivonut.

Itse asiassa veikkaisin että esim. 4 tyttöä on äidille paljon pienempi pettymys kuin 3-4 poikaa. 

Tässäkö on nyt sellainen ystävällinen tyttöjen äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mua ärsyttää nää keskustelut näin poikien äitinä.

Pitäisi jotenkin perustella, että onhan ne pojatkin ihan ok ja pystyn elämään tämän kauhean tragedian kanssa, että sain vain poikia?

Koska poikien äidit saattavat olla katkeria siitä etteivät saaneetkaan tyttöä ja projisoivat sitä sitä nyt suorastaan vihaamalla tyttölapsia. Kuten tuo yksi ylempi keskustelussa joka ehti jo tiuskimaan että eipä joudu poikien äitinä pesemään veripyykkiä tai kiikuttamaan kuukautissiteitä koska se on ainoa mitä tyttöjen kanssa tehtäisi. "Poikien mutsit" stereotyyppisesti muistavat jatkuvasti mainita että miten ilkeitä, keinottelevia ja inhottavia tyttölapset ovat, heidän pikkuprinssinsä ovat sentään reippaita ja rehellisiä nuoria miehiä.

Ei tietenkään koske kaikkia poikien äitejä koska suurin osa rakastaa lastaan sukupuolesta viis, mutta tällaisia tapauksia on tullut kohdattua useampikin. Selkeästi monen kohdalla on harmitus siitä että tyttöä ei tullut ja sitä yritetään lievittää vakuuttamalla itselleen että ihan perseestähän se olisikin ollut, kyllä pojat ovat lapsista parhaimpia ja helpoimpia. Siirtävät tätä asennettaan tietenkin myös pojilleen joista tuleekin melkoisia sovinistihelmiä naisille poimittavaksi.

Itse nään kyllä kateutta siitä kun sitä poikaa ei tulekkaan, vain tyttöjä.

Itsellä on 3 poikaa ja 3 poikaa toivoinkin. Jos olisivat olleet tyttöjä niin olisin ollut ihan yhtä onnellinen terveistä lapsista ja se olisi juuri hyvä näin.

Minulla on kaksi poikaa, kuten aina toivoinkin. Varmaan siksi, että itselläni on veljiä muttacei siskoja, poikien kanssa touhusninen tuntui luontevammslta ajatukselta.

Minä olen toivonut aina lapsikseni poikia ja kaksi poikaa olen saanutkin.

Minä voin rehellisesti myöntää, että itkin molempien poikieni rakenneultran jälkeen. Itkin niin että sydän oli haljeta. Esikoisen kohdalla suru hälveni jo ennen lapsen syntymää, mutta toisen kohdalla vasta noin lapsen täyttäessä vuoden.

Olen käynyt tämän kaiken vuoksi psykologin juttusilla useamman kerran neuvolan kautta. Kun pääsin asiaa purkamaan, huomasin mistä omat asenteeni kumpuaa. Äitini on aina vihannut poikia ja haukkui meille tytöilleen naapurin vilkkaita poikalapsi. Hän on haukkunut myös aina isäämme, veljeään ja kaikkia miehiä. Äitini myös suru avoimesti lapsieni sukupuolta ja lohdutti its3ään (ääneen), että onneksi hän sai kuitenkin kolme tyttöä. Olen kilttinä tyttönä yrittänyt aina miellyttää äitiäni, koska hän rakasti meitä lapsia vain tietyin ehdoin. Yritin olla rakkauden arvoinen. Nyt olen vapaa äitini painostuksesta ja pystyn rakastamaan lapsiani täydestä sydämestä ilman ahdistusta.

Itseasiassa olen äärimmäisen onnellinen että sain juuri poikia. Mikäli saisimme vielä lapsen, toivoisin kolmatta poikaa. Lapseni ovat hurmaavia!

i

Viisi poikaa on. Olin äärettömän helpottunut viidennenkin kohdalla, kun oli poika. Moni luuli, että siksi vielä 40 v raskauduin, että saisin tytön. Mutta ei. En ole koskaan halunnut tytön äidiksi.

En ole ihan kysymyksesi kohderyhmää, mutta meille syntyi neljänneksi lapseksi tyttö. Olin pahoillani, en olisi halunnut. Varsinkin se harmitti, miten suvut juhlivat tytön syntymää. Pah. Onneksi viides lapsi oli taas poika. Tyttö on jo teini, mutta en vieläkään näe hänessä mitään lisäarvoa, tosin olen kyllä muuten hyväksynyt tasaveroiseksi perheenjäseneksi, mutta kyllä se otti aikaa...

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä kyselyn aihe, ainoa vaan että tässä ketjussa ei ole yhtään rehellistä vastausta. :)

Jokainen nainen toivoo tyttöä aivan samoin kun isät haluavat pojan. Mutta tuntuuhan se paremmalta itselle kun todistelee että juu juu, ihan tyytyväinen olen 5 pojan äitinä ja aina olen vain poikaa toivonut.

Itse asiassa veikkaisin että esim. 4 tyttöä on äidille paljon pienempi pettymys kuin 3-4 poikaa. 

Ei pidä paikkansa. Meillä jopa tyttö huomasi että rakastan enemmän veljiä. Myönsin sen, mutta sanoin että se johtuu siitä kun isät rakastaa tyttäriä ja äidit poikia. Tyttö oli ensimmäinen lapsi, johon isänsä suhtautui ymmärtäväisesti ja rakkaudella. Muille oli tosi vaativa, kova ja halveksiva, jos ei täyttänyt mittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mua ärsyttää nää keskustelut näin poikien äitinä.

Pitäisi jotenkin perustella, että onhan ne pojatkin ihan ok ja pystyn elämään tämän kauhean tragedian kanssa, että sain vain poikia?

Minulla ei ole edes lapsia, mutta silti minua ärsyttää lukea juuri edelle mainitun kaltaisia viestejä ja keskusteluja. Tuttuvani lapsi kuoli juuri ja voin sanoa, että jään hänen kanssaan saman suhtautumisen eli lapsi saa olla ihan rauhassa poika tai tyttö kunhan olisi vaan terve. Tietenkään monen mielestä minun ei tarvitsisi varmaan kirjoittaa mitään asiasta. Enhän ole edes äiti.

Katseltuani öyhöjen riekkumista täällä pari vuotta, siirryin aivan jo v*tutuksen voimastakin heidän leiriinsä vuosien äänestystauon jälkeen, kiitos teille poikulit kun löysin oikean reitin :) :):) <3