Kokemuksia lapsen saamisesta yli 40-vuotiaana?

Sain kolmannen 44v, paras aika ikinä. Pystyin nauttimaan erilailla lapsen kanssa olemisesta. Tottakai yövalvonnat väsyttää, mutta se on asennoitumisesta kiinni.

Muakin kiinnostaa, onko raskaudesta palautuminen vaikeampaa ja onko unettomuutta vaikeampi sietää 4-kymppisenä kuin nuorempana.

Ei ollut vaikeampaa, ei nelikymppinen mikään vanhus vielä ole. kaksi tuli tehtyä +40.

Minä olin vain karvan päälle 40 saadessani kuopuksen. Ei se valvominen ollut yhtään sen kummempaa kuin nuorempanakaan.

Ehkä olen joku luonnonoikku, mutta olen nyt 43

enkä ole vielä havainnut mitään sellaista väsymystä, jota ei olisi nuorempana ollut. Selkä välillä vihoittelee, kun en liiku riittävästi, mutta siitä se tokenee kun lähden hiihtämään.

Vierailija kirjoitti:

Sain kolmannen 44v, paras aika ikinä. Pystyin nauttimaan erilailla lapsen kanssa olemisesta. Tottakai yövalvonnat väsyttää, mutta se on asennoitumisesta kiinni.

Tekisi mieli tehdä iltatähti, mutta pelottaa palautuminen ja valvominen. En tiedä, onko siihen liittyvät uhkakuvat todellisia, vai yritetäänkö niillä kannustaa naisia lisääntymään nuorempana. Ehkä se on kuitenkin suurempi ongelma yhteiskunnallisesti kuin henkilökohtaisesti?

Sain ainokaiseni kun olin 42. Lapsi oli terve ja nukkui täydet yöunet 2kk:n iästä lähtien. Ei ollut valvomisia. Jaksettu on erinomaisesti ja perheonni on kestänyt. 

Ei kannata tehdä jos jo etukäteen pelottaa.

Itse ajattelen, että kerran luonto raskauttaa naisia vielä 45-vuotiaaksi, kyllä siitä silloin on tarkoitettu selvittäväksi.

Nelikymppinen on vielä elämänsä vedossa, uskokaa pois.

Olin 43 kun sain yksin (ilman kuvioissa olevaa miestä) ainoan lapseni. En koe että olisi mitään ongelmia oikeastaan ollut. Synnytyksessä repesin jonkin verran mutta sekin parani muutamassa viikossa eikä ole jäänyt mitään pysyvää haittaa. Valvomiseen olin jo kroonikko-unettomana tottunut ennestään, se ei heilauta minua mihinkään suuntaan ja pärjään todella hyvin muutaman tunnin unillakin vuorokaudessa. Äitiyslomailu tuntui ihanalta tauolta jo 20 vuoden kovasta uraputkesta liike-elämässä. 

Entä käytittekö 40+ lapsettomuushoitoja, vai raskauduitteko luonnollisesti? Saitteko keskenmenoja tai oliko raskauksissa jotain ongelmia? Entä saitteko terveitä vauvoja?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vain karvan päälle 40 saadessani kuopuksen. Ei se valvominen ollut yhtään sen kummempaa kuin nuorempanakaan.

Ehkä olen joku luonnonoikku, mutta olen nyt 43

enkä ole vielä havainnut mitään sellaista väsymystä, jota ei olisi nuorempana ollut. Selkä välillä vihoittelee, kun en liiku riittävästi, mutta siitä se tokenee kun lähden hiihtämään.

Jatkan vielä ajatusketjuani. Luin erään vuosisadan vaihteessa syntyneen naisen elämäkertaa. Hän kuvaili siinä jatkosodan aikaa, kuinka toimi lottana ja hakkasi halkoja mottikaupalla. Jaksamisensa hän kuittasi toteamalla ”kyllä sitä jaksoi vaikka yötä päivää kun oli nuori”. Pikaisesti laskin, että hän oli 42-44-vuotias tuolloin. Joten ei sitä ennenkään mummouduttu nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vain karvan päälle 40 saadessani kuopuksen. Ei se valvominen ollut yhtään sen kummempaa kuin nuorempanakaan.

Ehkä olen joku luonnonoikku, mutta olen nyt 43

enkä ole vielä havainnut mitään sellaista väsymystä, jota ei olisi nuorempana ollut. Selkä välillä vihoittelee, kun en liiku riittävästi, mutta siitä se tokenee kun lähden hiihtämään.

Jatkan vielä ajatusketjuani. Luin erään vuosisadan vaihteessa syntyneen naisen elämäkertaa. Hän kuvaili siinä jatkosodan aikaa, kuinka toimi lottana ja hakkasi halkoja mottikaupalla. Jaksamisensa hän kuittasi toteamalla ”kyllä sitä jaksoi vaikka yötä päivää kun oli nuori”. Pikaisesti laskin, että hän oli 42-44-vuotias tuolloin. Joten ei sitä ennenkään mummouduttu nelikymppisenä.

En tiedä, miksi lasten saaminen 4-kymppisenä on niin tabu, kun se kerran on fyysisesti mahdollista. Sen taustalla on pakko olla joku yhteiskunnallinen motiivi... Ehkä naiset tekisivät enemmän lapsia, jos he aloittaisivat aikaisemmin tai ehkä se vähentäisi nuorten miesten työttömyyttä ja syrjäytymistä sekä sitä myötä yhteiskuntarauhaa, mikäli he olisivat perheellisiä.

Muuten en itsekään koe olevani yhtään sen väsyneempi tai raihnaisempi nyt 4-kymppisenä kuin 2-kymppisenä. Ehkä se ikääntyminen alkaa painaa vasta joskus 50-60 -vuotiaana. Mutta mikäli silloin olisi nuoria lapsia, niin ehkä vanhempien pitäisi pysyä nuorekkaana, eikä sitä pystyisi rupsahtamaan heidän vuoksi.

Olen saanut kolme lasta neljänkympin tienoilla, siis eka vähän alle 40 ja kaksi yli 40v iässä. Muista palauduin hyvin mutta nyt viimeisestä jäi todella paha erkauma. Sitä nyt yritän kuntouttaa mutta on todella suuri eli voi olla että jumpat ei auta.

Olen hyväkuntoinen ja nuorekas eikä ole rankkaa. Mulla on pikkulapsia, jollain mulla ikäiselläni on jo lapset pesästä lentäneet.

Oma sukuni jaksoi arvostella ja haukkua (äitinikin kuulemma ”häpesi silmät päästään” raskauksiani) mutta mua ei haukut kiinnosta, haukkukoon.

Ilman apuja hoidamme lapsemme eli ei ole isovanhempia. Tai siis on mutta heitä ei elämämme ole kiinnostanut koskaan aikaisemminkaan, ei siis nytkään.

Huomioi että nelikymppiset voi olla hyvin erilaisia. Osa huippukuntoisia ja nuorekkaita, osa jo sairaita, ”vanhoja”, elämänhalun menettäneitä. Siksi ei voi yleispätevästi sanoa onko hyvä idea tulla 40+ äidiksi. Itse jaksan käjuosta, kiipeillä, leikkiä ja touhuta, mutta voi olla että kaikki ei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Entä käytittekö 40+ lapsettomuushoitoja, vai raskauduitteko luonnollisesti? Saitteko keskenmenoja tai oliko raskauksissa jotain ongelmia? Entä saitteko terveitä vauvoja?

Vauvan sairaudet (eritoten trisomiat) saa nykyään hyvin selville. Olen saanut 2 lasta yli nelikymppisenä, terveitä, mutta varulta otatin NIPT kokeen.

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaa, onko raskaudesta palautuminen vaikeampaa ja onko unettomuutta vaikeampi sietää 4-kymppisenä kuin nuorempana.

Unettomuutta sietää PAREMMIN kuin nuorempana, mulla siis 30v iässä tehtyjä lapsia ja 49v iässä tehtyjä.

Ehkä ehditte vielä adoptioon. Toki se tarkoittaa kaiketi naimisiinmenoa ja muutenkin lähipiirin valjastamista hankkeeseen adoptiovaatimusten takia.

Vierailija kirjoitti:

Entä käytittekö 40+ lapsettomuushoitoja, vai raskauduitteko luonnollisesti? Saitteko keskenmenoja tai oliko raskauksissa jotain ongelmia? Entä saitteko terveitä vauvoja?

Luonnollinen raskautuminen vahingossa yhden illan jutusta. Ei ollut mitään isompia ongelmia raskaudessa, loppuaikana nyt oli aika tukala olo kun olen aika lyhyt ja erityisesti keskivartaloltani lyhyt, niin se valtava vatsa painoi sekä rakkoa että palleaa niin että hengittäminenkin oli vaikeaa ja pissahätä jatkuva. Lapsi syntyi terveenä ja täysiaikaisena, yllättävän helpon synnytyksen jälkeen vaikka siis 1. asteen repeämä tulikin (olin nuorempana jättänyt lisääntymättä paljolti synnytyskammon takia, ja tämä synnytys olikin lähes pettymys että tätäkö pelkäsin, eihän se ollut kipulääkitysten kanssa juuri mitään). En ottanut normaali ultrien lisäksi muita tutkimuksia, koska olisin pitänyt vammaisenkin lapsen joka tapauksessa joten ihan sama.

- 8

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaa, onko raskaudesta palautuminen vaikeampaa ja onko unettomuutta vaikeampi sietää 4-kymppisenä kuin nuorempana.

Unettomuutta sietää PAREMMIN kuin nuorempana, mulla siis 30v iässä tehtyjä lapsia ja 49v iässä tehtyjä.

Jep. Huomasin tämän itsestäni jo ennen "iltatähteä", että esim. stressin takia unettomuuttakin kesti nyt ihan eri malliin kuin nuorena. 20-30 v:nä oli ihan raato jos ei saanut ainakin 7 h nukuttuja ja yleensäkin joka aamu oli kauhea taistelu nousta, väsytti kauheasti. 40 paikkeilla alkoi muuttua, unentarve selvästi väheni ja aamuvirkkuus lisääntyi. Ei esim. 4 tunnin  yöunet tai pätkinä nukutut unet tunnu nykyisin yhtään missään.

Jos luomusti raskautuu, voidaan olettaa että kroppa selviää siitä raskaudestakin.

Ei nelikymppinen ole mikään vanha. Sen verran kokenut vaan että osaa paremmin säädellä voimiaan ja haistattaa pitkät vaatimuksille, jotka eivät omia päämääriä edistä. Tämä sitten taas edistää kokonaisvaltaista jaksamista ja autta pärjäämään valvomisten kanssa paremmin.

Lisäksi tässä iässä on luultavasti parempi, jämäkämpi ja määrätietoisempi kasvattaja kuin parikymppisenä. Kunhan ei mene mihinkään ihanaiseniainokaisenihurmosmammamoodiin.

Itse olen myös paljon rennompi nyt kuin nuorempana, henkisesti selviää ihan mistä hyvänsä eteen tulevasta paljon, paljon helpommin ja paremmin.

Onneksi minulla oli äiti joka teki minut 22 vuotiaana.

Oli todella mukavaa tehdä vielä 25 ikäisenä jmm. ulkomaanmatkoja,harrastaa ja urheilla nuorekkaan hyväkuntoisen äidin kanssa.

Ei olisi tullut varmasti lähdettyä, tai edes oltua 65-75 vanhuksen kanssa.

Tuore ylioppilas käy tervehtimässä dementtiä äitiään vanhustentalossa.

Hyi saatana!