Lue keskustelun säännöt.
Mistä MT-kuntoutujat oikein saatte korjaavia kokemuksia?
07.01.2020 |
Pitkässä terapiassa olen aiemmin joo käsitellyt paljon asioita, mutta sellainen sosiaalinen eheytyminen ja yhteiskuntaan liittyminen jäänyt ihan puolitiehen. Ja nyt sitä päätäkin on alkanut taas pakottamaan entiseen malliin. Minulla on nuoruudessa paljon huonoja ja ulkopuolelle jäämisen/jättäytymisen kokemuksia kouluista ynnä muista porukoista ja aika lailla sama meno jatkunut nyt aikuisenakin.
Olen yrittänyt työelämää, mutta tuntuu että sieltä positiivisia kokemuksia saadakseen pitäisi kyetä sellaiseen "täydelliseen" aikuiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja olla itsetunto hyvällä tolalla. Työelämä muutenkin niin raskasta etten siedä yhtään sellaista ulkopuolelle jäämistä ja se vaan pahentaa ongelmiani. Jossain paikassa joutunut vähän kiusatuksikin.
Kuntouttavassa työtoiminnassa ja mt-väen hengailupaikoissa oli lähinnä paljon huonokuntoisempaa porukkaa, osa päihteiden ongelmakäyttäjiä, monet paljon "karummasta" maailmasta, kiinnostuksen kohteet ja koko identiteetti ihan erilainen kuin minulla. AMK-opinnot olivat oikeastaan parasta aikaa, mutta nekin kestivät vain sen 3 vuotta ja porukat hajosivat. Jossain harrastuksissa olen myös käynyt, mutta ei se pari iltaa viikossa riitä täyttämään sosiaalisuuden tarvetta ja kyllä sielläkin olisi ollut tarvetta paremmille sosiaalisille taidoille. Vapaaehtoistöissä oli sellaisia sosiaalisia tanttoja joiden juttuihin en päässyt yhtään mukaan, eikä minusta ole nyt antamaan kenellekään ihmiselle paljoakaan kun tarvitsisin itse tukea.
Tuntuu että on avun saannista ja pitkistä terapioista huolimatta jonkinlaisessa vankilassa, kun tämä yksinäisyys ja liian vähäinen sosiaalinen vuorovaikutus hajottaa päätä vuosi vuodelta. Työttömänä oloa ei siedä, mutta samaan aikaan työelämän raskaus ja varsinkin yhteisössä ulkopuolelle jääminen hajottaa pään.
Tuntuu että näillä kaikilla suosta nousijoilla ja tunnelukoista vapautujilla ynnä muilla on aina valmiiksi "täydelliset" sosiaaliset taidot, kyky parisuhteisiin ja orientoituminen "normaalikulttuuriin". Kun omat valmiudet heikommat, niin hemmetin vaikea saada mitään hyviä kokemuksia, varsinkin kun ikä alkaa jo kolmosella ja ihmisten odotukset tavallaan vain kasvavat.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Minulle hoitava psykologi sanoi suoraan, ettei minun kannata tehdä mt-ympyröistä yhteisöäni. Olin siitä jotenkin niin hämmentynyt, etten tajunnut kysyä, että missä sitten suht toimivat mt-kuntoutujat tapaavat vertaisiaan.
Hyvä psykologi, näki sinussa ainesta. Minua kehotettiin liittymään useampaan MT-ryhmään, kävin kerran ja päätin etten halua olla missään tekemisissä kuntoutujien kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen sairastanu joskus masennusta. pääsin opiskelun,työn ja ystävien avul yli. uusi ilmiö työelämässä on, et ne terveet ja vakaat menestyjät, on alkanu saada oireitä, tän nykysen kireelle vedetyn työelämän takia.
moni menestyny hyvätuloinen tuttu, joilla ei koskaan ollu mitän mt ongelmia, sanoo et tää työkavereiden ilkeys ym.kuormitus, mitä on byrokratia ,lasten koulu wilmat ym. maalman kriisit, alkaa käydä voimille.
luulen et terveil samoja ongelmia,ja yksi tärkeä juttu on, et masentuneen kannattaa ajatella itsensä terveeks ja tavalliseks, jos psykoottisen oireet ollu viimeks 5 vuotta,lääkitys pelaa ja käy, töis vaikka osa-aikaa. sitten ei tarvi mieltää itseensä mt-tyypiks. vaan ihmiseksi jolla on sairaus.
leimaaminen edelleen ongelma. vaikka mt tyypit eläis normi elämää.
ei kannata verrata itseensä johonkin super menestyjään joka on noin 1 prosentti ihmisistä, loput taviksia. mt -tyypeil suosittelen osa-aika työtä ja välttään kaikkee ylimäärästä stressiä ja kuormitusta,eli jos lähitpiirin tyyppi vittuilee ja ilkeilee,katkase välit, jne. kiinitä huomioo terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin metsäretket ja kirkos käynti esim. antaa rauhallisen seesteisen hetken täs ,kiireises kirees maailmas.
En myöskään ymmärrä miten jotkut ihmiset onnistuvat säilymään niin normaaleina yksinäisyydestä huolimatta. Itselleni yksinäisyys on aiheuttanut kiinnostustenkohteiden kapeutumista ja muuttumista entistä erikoisemmiksi, poikkeavaa ajattelu- ja lähestymistapaa moniin yhteiskunnallisiin, abstrakteihin yms asioihin, irrallisuutta yleisestä yhtenäiskulttuurista jne. Myös erilaisia poikkeavia meneereita ilmennyt ja kommunikaatio tyyli muuttunut aina vain omalaatuisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin opin kun kuuntelen muita miten he suhtautuvat asioihin.
Mua on auttanut esim eräs työkaveri, joka on todella rento ja rehellinen. Ei esitä mitään. Mielenkiinnolla välillä seuraan miten hän hoitaa jonkun asian...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä miten jotkut ihmiset onnistuvat säilymään niin normaaleina yksinäisyydestä huolimatta. Itselleni yksinäisyys on aiheuttanut kiinnostustenkohteiden kapeutumista ja muuttumista entistä erikoisemmiksi, poikkeavaa ajattelu- ja lähestymistapaa moniin yhteiskunnallisiin, abstrakteihin yms asioihin, irrallisuutta yleisestä yhtenäiskulttuurista jne. Myös erilaisia poikkeavia meneereita ilmennyt ja kommunikaatio tyyli muuttunut aina vain omalaatuisemmaksi.
Väittäisin, että tämä ei aina ole yksinomaan huono juttu. Esimerkiksi yhtenäiskulttuurista irtautuminen voi itse asiassa olla tervettä ja pitkällä tähtäimellä katsottuna ihan yleistäkin hyvinvointia ja ilmapiiriä kohentavaa. Vallitsevan yhtenäiskulttuurin ydin kun on pitkälle toisten ihmisten arvottamisessa ja kyttäämisessä sekä ulkoisten puitteiden tärkeydessä. Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, että avain sekä omaan että laajempaan hyvinvointiin lähtee aina itsestä. Itsetuntemus on monilla heikko ja se heijastuu mm. epäsopivina uravalintoina sekä ajautumisena perinteiseen elämänmalliin, vaikka se ei itselle sopisi ollenkaan. Tämä taas heijastuu laajempana yleisenä pahoinvointina ja oman huonon olon kaatamisena muiden niskaan.
Asia erikseen on tietenkin se, jos tämä poikkeava ajatusmaailma alkaa ilmetä esim. joukkoampumisfantasioina tai vainoharhaisuutena. Silloin on hyvä miettiä, mistä tällaiset ajatukset pohjimmiltaan kumpuavat. Aina juurisyy ei välttämättä ole sosiaalisten kontaktien puute vaan esimerkiksi se, että sitä sosiaalista tukea on hakenut ei-sopivista ympyröistä. Jos on vaikka jokin vertaistukiryhmä, jonka jäsenistä suurin osa on enempi vähempi tilanteeseensa katkeroitunutta ja muita syyttelevää väkeä, niin silloin oman tasapainon kannalta parempi ratkaisu voi olla lähteä tästä ryhmästä kokonaan.
Hassua kyllä, mutta netistä. Perustin Instagram-tilin liittyen kiinnostuksenkohteeseeni, ja sitä kautta olen saanut niin uusia ystäviä kuin tuttujakin sekä jotain tarkoitusta päiviini. Opiskelen myös samalla, mutta siellä ihmiset ovat todella erilaisia. Mutta netistä olen löytänyt yllättävänkin paljon ns. normaaleja asioita elämääni! Sieltä löytyy myös paljon vertaistukea, koska yhä useampi kärsii mielenterveysongelmista.
Minulle hoitava psykologi sanoi suoraan, ettei minun kannata tehdä mt-ympyröistä yhteisöäni. Olin siitä jotenkin niin hämmentynyt, etten tajunnut kysyä, että missä sitten suht toimivat mt-kuntoutujat tapaavat vertaisiaan.