Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lukioikäinen vaihto-oppilas ei saa tavata omia vanhempiaan kesken vaihto-oppilasvuoden?
06.01.2020 |
Kuulin vaihto-oppilaan (n. 17 v.) kertovan, että ainakin hänen järjestöllään on sellainen sääntö. Vasta vaihtovuoden lopussa saa tavata. Mistä johtuu?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Olin vaihto-oppilaaba 80-luvulla.
Miksi vaaditaan integraatiota, kun kyse on vain vuodesta? Tavoite on liian kunnianhimoinen ja tekee tai voi tehdä vuodesta turhan rankan.
Vuosi on aika raskasta ja turhaa jos maahan ei sopeudu vaan istuu huoneessan puhelimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tää sääntö kaikkien sukulaisten kohdalla, kun olin vaihdossa. Syy oli yksinkertaisesti se, että ei haluttu ottaa riskiä sille, että ikävä kotiin kasvaisi ylitsepääsemättömäksi vierailun jälkeen. Vierailukiellolla oli myös tarkoitus edesauttaa meidän integroitumista paikalliseen yhteiskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vaihto-oppilaaba 80-luvulla.
Miksi vaaditaan integraatiota, kun kyse on vain vuodesta? Tavoite on liian kunnianhimoinen ja tekee tai voi tehdä vuodesta turhan rankan.
Vuosi on aika raskasta ja turhaa jos maahan ei sopeudu vaan istuu huoneessan puhelimella.
Se ei ole joko tai. Pehmeämmin voi toimia.
Sitä paitsi ei tarvitsekaan sopeutua kokonaan, koska on maassa vain vuoden. Paljon joutuu silti koululainen kokemaan ja tekemään vieraassa maassa, vieraassa koulussa ja vieraassa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vaihto-oppilaaba 80-luvulla.
Miksi vaaditaan integraatiota, kun kyse on vain vuodesta? Tavoite on liian kunnianhimoinen ja tekee tai voi tehdä vuodesta turhan rankan.
Kukaan isäntäperhe ei jaksa vaihtaria joka ei sopeudu perheeseen ja perheen sääntöihin ja systeemeihin. Siitä ei saa mitään korvausta ja on hemmetin raskasta.
Osittainkin voi sopeutua. Uskon, että monet paremminkin, jos saavat tukea kotoaan enemmän.
Tapauskohtaista tietenkin. Vuosi voi kuitenkin olla todella kova joissain tapauksissa, mikä olisi voitu estää. Nykyään asiat ehkä paremmin kuin 40 v sitten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vaihto-oppilaaba 80-luvulla.
Miksi vaaditaan integraatiota, kun kyse on vain vuodesta? Tavoite on liian kunnianhimoinen ja tekee tai voi tehdä vuodesta turhan rankan.
Kukaan isäntäperhe ei jaksa vaihtaria joka ei sopeudu perheeseen ja perheen sääntöihin ja systeemeihin. Siitä ei saa mitään korvausta ja on hemmetin raskasta.
Osittainkin voi sopeutua. Uskon, että monet paremminkin, jos saavat tukea kotoaan enemmän.
Tapauskohtaista tietenkin. Vuosi voi kuitenkin olla todella kova joissain tapauksissa, mikä olisi voitu estää. Nykyään asiat ehkä paremmin kuin 40 v sitten...
Ei kannata lähteä jos pää ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono idea koko vaihto-oppilasvuosi.
Sen sijaan lukion jälkeen vuosi esim. junior collegessa ja opiskelija-asuntolassa asuminen (ilman isäntäperhettä) voisi toimia täysi-ikäiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vaihto-oppilaaba 80-luvulla.
Miksi vaaditaan integraatiota, kun kyse on vain vuodesta? Tavoite on liian kunnianhimoinen ja tekee tai voi tehdä vuodesta turhan rankan.
Kukaan isäntäperhe ei jaksa vaihtaria joka ei sopeudu perheeseen ja perheen sääntöihin ja systeemeihin. Siitä ei saa mitään korvausta ja on hemmetin raskasta.
Osittainkin voi sopeutua. Uskon, että monet paremminkin, jos saavat tukea kotoaan enemmän.
Tapauskohtaista tietenkin. Vuosi voi kuitenkin olla todella kova joissain tapauksissa, mikä olisi voitu estää. Nykyään asiat ehkä paremmin kuin 40 v sitten...Ei kannata lähteä jos pää ei kestä.
Ja senkös tietää etukäteen? Ja sen, millainen isäntäperhe on?
Ystäväni vaihto-oppilasperheessä käytettiin huumeita ja perheen iskä suuteli suulle hyvät yöt joka ilta.
Varmasti oman Suomen perheen näkeminen olisi auttanut toisin kuin valvotut kaukopuhelut ja puolueellinen järjestön edustaja. Sitä ei teini edes hahmota aina, mikä on oikein tai väärin, varsinkin vieraassa ympäristössä maapallon toisella puolella.
Nykyään yhteydenpito onneksi helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen isän lapsuuden perheessä ollut vaohtari ei suostunut enää lähtemään kotiinsa ja saikin jäädä asumaan perheeseen. Pitää yhä yhteyttä miehen mummoon.
Vierailija kirjoitti:
Isäntäperheenä toimineena sanon että syy luultavasti se ettei ne nuoren vanhemmat ährää ja sekaannu liikaa.
Me on jouduttu laittamaan pois ranskalainen vaihtari joka äitinsä kanssa pyrki määräämään perheessämme kaiken. Elämästä tuli täyttä helvettiä.
T host mom
Mitä he yritti määrätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis: myös lastenkodeissa Suomessa oli ennen sääntö, että omat vanhemmat ei saa tavata juuri lainkaan, jotta lapsi ei ala ikävöidä. Moni lapsi koki tämän hylkäämisenä. Mm mieheni sedät. Ovat katkeria, kun äitinsä ei käynyt katsomassa. Vaikkei se äidin syy ollut, vaan sääntö.
Ehkä vaihtareissa käytetään samaa, ettei nuori ala haluta jo kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vaihto-oppilaaba 80-luvulla.
Miksi vaaditaan integraatiota, kun kyse on vain vuodesta? Tavoite on liian kunnianhimoinen ja tekee tai voi tehdä vuodesta turhan rankan.
Kukaan isäntäperhe ei jaksa vaihtaria joka ei sopeudu perheeseen ja perheen sääntöihin ja systeemeihin. Siitä ei saa mitään korvausta ja on hemmetin raskasta.
Osittainkin voi sopeutua. Uskon, että monet paremminkin, jos saavat tukea kotoaan enemmän.
Tapauskohtaista tietenkin. Vuosi voi kuitenkin olla todella kova joissain tapauksissa, mikä olisi voitu estää. Nykyään asiat ehkä paremmin kuin 40 v sitten...Ei kannata lähteä jos pää ei kestä.
Ja senkös tietää etukäteen? Ja sen, millainen isäntäperhe on?
Ystäväni vaihto-oppilasperheessä käytettiin huumeita ja perheen iskä suuteli suulle hyvät yöt joka ilta.
Varmasti oman Suomen perheen näkeminen olisi auttanut toisin kuin valvotut kaukopuhelut ja puolueellinen järjestön edustaja. Sitä ei teini edes hahmota aina, mikä on oikein tai väärin, varsinkin vieraassa ympäristössä maapallon toisella puolella.Nykyään yhteydenpito onneksi helpompaa.
No kyllä sen tietää.
Ja nythän ei puhuta huonosta isäntäperheestä vaan siitä nuoren sopeutumisesta normaaliin perheeseen ja kulttuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vaihtarina 2008-2009 ja meillä oli myös tuo sääntö, että ei saa tavata vanhempia. No STS oli täysin sekaisin oleva järjestö muutenkin ja touhu todella epäammattimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäntäperheenä toimineena sanon että syy luultavasti se ettei ne nuoren vanhemmat ährää ja sekaannu liikaa.
Me on jouduttu laittamaan pois ranskalainen vaihtari joka äitinsä kanssa pyrki määräämään perheessämme kaiken. Elämästä tuli täyttä helvettiä.
T host mom
Mitä he yritti määrätä?
Suurimmat ongelmat koski päivärytmiä, kotitöitä ja meidän omien lasten kasvatusta. Kaikki olisi pitänyt hoitaa juuri samoin kuin se kotiäiti-äiti hoiti kotona.
Esim ruoka niin myöhään että meillä omat lapset jo nukkumassa. Ja kotitöitä olisi suvainnut tehdä vain ja ainoastaan jos koko perhe tekee niitä samaan aikaan. Edes omaa huonetta ei kuulemma voinut siivota tai omia pyykkejä pestä jos kaikki muutkin eivät siivonneet ja pyykänneet samaan aikaan. Ja siten kuin se oma äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vaihto-oppilaaba 80-luvulla.
Miksi vaaditaan integraatiota, kun kyse on vain vuodesta? Tavoite on liian kunnianhimoinen ja tekee tai voi tehdä vuodesta turhan rankan.
Kukaan isäntäperhe ei jaksa vaihtaria joka ei sopeudu perheeseen ja perheen sääntöihin ja systeemeihin. Siitä ei saa mitään korvausta ja on hemmetin raskasta.
Osittainkin voi sopeutua. Uskon, että monet paremminkin, jos saavat tukea kotoaan enemmän.
Tapauskohtaista tietenkin. Vuosi voi kuitenkin olla todella kova joissain tapauksissa, mikä olisi voitu estää. Nykyään asiat ehkä paremmin kuin 40 v sitten...Ei kannata lähteä jos pää ei kestä.
Ja senkös tietää etukäteen? Ja sen, millainen isäntäperhe on?
Ystäväni vaihto-oppilasperheessä käytettiin huumeita ja perheen iskä suuteli suulle hyvät yöt joka ilta.
Varmasti oman Suomen perheen näkeminen olisi auttanut toisin kuin valvotut kaukopuhelut ja puolueellinen järjestön edustaja. Sitä ei teini edes hahmota aina, mikä on oikein tai väärin, varsinkin vieraassa ympäristössä maapallon toisella puolella.Nykyään yhteydenpito onneksi helpompaa.
No kyllä sen tietää.
Ja nythän ei puhuta huonosta isäntäperheestä vaan siitä nuoren sopeutumisesta normaaliin perheeseen ja kulttuuriin.
NO EI MUUTEN TODELLAKAAN TIEDÄ. Murrosiköinen ensimmäistä kertaa elämässään erossa perheestään maapallon toisella puolella vuoden ajan. Sitä ei todellekaan tiedä etukäteen, miten se menee.
Vierailija kirjoitti:
Ohis: myös lastenkodeissa Suomessa oli ennen sääntö, että omat vanhemmat ei saa tavata juuri lainkaan, jotta lapsi ei ala ikävöidä. Moni lapsi koki tämän hylkäämisenä. Mm mieheni sedät. Ovat katkeria, kun äitinsä ei käynyt katsomassa. Vaikkei se äidin syy ollut, vaan sääntö.
Ehkä vaihtareissa käytetään samaa, ettei nuori ala haluta jo kotiin.
Eikö ole aika sairasta? Täysin eri asia olla lastenodissa pakosta kuin vaihto-oppilaana vapaaehtoisesti. Siltikin vaihto-oppilaita voidaan kohdella kuin karjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vaihto-oppilaaba 80-luvulla.
Miksi vaaditaan integraatiota, kun kyse on vain vuodesta? Tavoite on liian kunnianhimoinen ja tekee tai voi tehdä vuodesta turhan rankan.
Kukaan isäntäperhe ei jaksa vaihtaria joka ei sopeudu perheeseen ja perheen sääntöihin ja systeemeihin. Siitä ei saa mitään korvausta ja on hemmetin raskasta.
Osittainkin voi sopeutua. Uskon, että monet paremminkin, jos saavat tukea kotoaan enemmän.
Tapauskohtaista tietenkin. Vuosi voi kuitenkin olla todella kova joissain tapauksissa, mikä olisi voitu estää. Nykyään asiat ehkä paremmin kuin 40 v sitten...Ei kannata lähteä jos pää ei kestä.
Ja senkös tietää etukäteen? Ja sen, millainen isäntäperhe on?
Ystäväni vaihto-oppilasperheessä käytettiin huumeita ja perheen iskä suuteli suulle hyvät yöt joka ilta.
Varmasti oman Suomen perheen näkeminen olisi auttanut toisin kuin valvotut kaukopuhelut ja puolueellinen järjestön edustaja. Sitä ei teini edes hahmota aina, mikä on oikein tai väärin, varsinkin vieraassa ympäristössä maapallon toisella puolella.Nykyään yhteydenpito onneksi helpompaa.
No kyllä sen tietää.
Ja nythän ei puhuta huonosta isäntäperheestä vaan siitä nuoren sopeutumisesta normaaliin perheeseen ja kulttuuriin.
NO EI MUUTEN TODELLAKAAN TIEDÄ. Murrosiköinen ensimmäistä kertaa elämässään erossa perheestään maapallon toisella puolella vuoden ajan. Sitä ei todellekaan tiedä etukäteen, miten se menee.
Kyllä tietää.
Jos ei ole koskaan matkustellut, ei osaa tehdä kotitöitä, on luonteeltaan sulkeutunut ja helposti hermostuva/loukkaantuva, perhetausta on rikkinäinen eikä luota ihmisiin, ei ole koskaan ollut yksin missään ja murrosikä riehuu pahimmoillaan tai jos kotona/koulussa/omassa elämässä on ongelmia, ei tod ole kohtuullista lähteä jonkun vieraan kotiin vieraaseen maahan.
Vierailija kirjoitti:
Ohis: myös lastenkodeissa Suomessa oli ennen sääntö, että omat vanhemmat ei saa tavata juuri lainkaan, jotta lapsi ei ala ikävöidä. Moni lapsi koki tämän hylkäämisenä. Mm mieheni sedät. Ovat katkeria, kun äitinsä ei käynyt katsomassa. Vaikkei se äidin syy ollut, vaan sääntö.
Ehkä vaihtareissa käytetään samaa, ettei nuori ala haluta jo kotiin.
Sama oli sairaaloissa. Lapset olivat niissä pitkiä aikoja kerrallaan. Edes jouluksi ei päässyt kotiin. Vanhemmilta kiellettiin vierailut, ettei lapsi ala ikävöidä. Esim. Cp-vammainen lapsi saattoi viettää sairaalassa puolikin vuotta kerrallaan. Nykyisin 2 viikon tutkimusaika on pitkä aika ja silloinkin on viikonlopuksi mentävä kotiin. Ja vanhemmat saavat yleensä olla mukana.
Onneksi on sairaaloissa ja lastenkodeissa jo inhimillisempi ote! Kyllä noi vaihtarihommatkin hilautuu pikkuhiljaa 2020-vuoteen.
Lukioikäinen? Erittäin syrjivästi esitetty termi!
Lukiossa ei tietääkseni ole ikärajaa, kunhan on peruskoulun suorittanut tietyllä osaamistasolla.
Alue: Aihe vapaa
Meillä vastaava kokemus. Nuori ei edes yrittänyt sopeutua vaan halusi meidän sopeutuvan häneen. Ja aina jos ja kun jokin ei mennyt hänen tahtonsa mukaan, äiti räyhäsi lankoja pitkin. Kaksi viikkoa yritimme. Sitten lähti kiertoon.