Lue keskustelun säännöt.
Laihdutin 2019 vuoden ja lihoin 15kg.
06.01.2020 |
4 päivää dieettiä, repsahdus. Viikko tai kaksi suklaa, pizza sipsi linja. Taas joku 4 päivää tai 2 viikkoa laihdutusta. Repsahdus, tyyliin suklaapatukka. Joten dieetti loppuu v*tutukseen, taas pizzaa, lämpimiä leipiä, syömistä vaikka ei edes nälkä.
Eikä mun dieetti ole edes mikään kitudieetti vaan 1500-1800 kcal päivä
Kommentit (50)
Niin siis olet tullut juuri äidiksi ja suunnittelet t appavas ittes, koska paino on lähellä 100kg? Asioita vois laittaa vähän tärkeysjärjestykseen. Pikkulapsiarki on stressaavaa ja joidenkin kehot siihen reagoi herkemmin. Hyväksy kroppasi ja anna armoa itsellesi. Punttis voisi antaa hyvää virtaa arjessa jaksamiseen, joka on tärkeintä tällä hetkellä.
Lihoin myös hiljalleen n.25kg siitä lähtien, kun vauva oli 6kk. Neljä vuotta olin myös lähemmäs 100kg mutta asenteeni oli että so what. Sitten ihastuin rajusti ja nyt on paino tippunu kuin itsestään 17kg reilussa 3kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis olet tullut juuri äidiksi ja suunnittelet t appavas ittes, koska paino on lähellä 100kg? Asioita vois laittaa vähän tärkeysjärjestykseen. Pikkulapsiarki on stressaavaa ja joidenkin kehot siihen reagoi herkemmin. Hyväksy kroppasi ja anna armoa itsellesi. Punttis voisi antaa hyvää virtaa arjessa jaksamiseen, joka on tärkeintä tällä hetkellä.
Lihoin myös hiljalleen n.25kg siitä lähtien, kun vauva oli 6kk. Neljä vuotta olin myös lähemmäs 100kg mutta asenteeni oli että so what. Sitten ihastuin rajusti ja nyt on paino tippunu kuin itsestään 17kg reilussa 3kk.
Lapsi täyttää tänä vuonna 9v.
Ap
En kehdannut mennä salille kun BMI oli 24,mitenkäs luulet nyt melkein satakiloisena ja 162cm pätkänä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutta dieetti?
Tätäkin yritetty.
Vierailija kirjoitti:
En kehdannut mennä salille kun BMI oli 24,mitenkäs luulet nyt melkein satakiloisena ja 162cm pätkänä?
Ap
Onko lähelläsi fitness247? Mä kävin joskus siellä ennen töihin lähtöä tyyliin 5ltä aamulla, eikä ketään ollut siellä koskaan naisten puolella. Jaksoin hyvin (fyysisen) työpäivän ja vielä illankin paljon paremmin lapsen kanssa vs ilman punttista. Jokin mindfulness kurssi voisi kotona hyvin olla passeli tuohon ahmimiseen. Työterveys? Hae apua kuitenkin itsellesi jos tilanne tuo. Mäkin hain, vaikka kynnys oli "kulissien" takia suuri muihin, vielä nolompiin asioihin, kun sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkkeile pimeän aikaan. Kukaan ei näe niin ei tarvitse hävetä, ei maksa yhtä paljon kuin sali, eikä sitä salia edes tarvita laihtumiseen, se on vaan se nykytrendin mukainen liikuntamuoto. Saat lenkillä myös henkistä puolta kuntoon, kun saat olla rauhassa omien ajatustesi kanssa ja voit työstää niitä samalla kun työstät kroppaasi.
Minkä takia yksi suklaapatukka on repsahdus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet syömishäiriöinen ja saisit lääkäristä apua. Mustavalkoinen ajattelutapa on tosi tyypillinen ahmimishäiriöisille. Asiat on niin kovassa solmussa, että ilman apua on vaikea luoda normaalia suhdetta ruokaan ja omaan kroppaan. Tavoitteenahan ei ole täydellinen fitness-kroppa kitukuurilla, vaan suunnilleen normaali paino, häpeän voittaminen ja elämänilo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis olet tullut juuri äidiksi ja suunnittelet t appavas ittes, koska paino on lähellä 100kg? Asioita vois laittaa vähän tärkeysjärjestykseen. Pikkulapsiarki on stressaavaa ja joidenkin kehot siihen reagoi herkemmin. Hyväksy kroppasi ja anna armoa itsellesi. Punttis voisi antaa hyvää virtaa arjessa jaksamiseen, joka on tärkeintä tällä hetkellä.
Lihoin myös hiljalleen n.25kg siitä lähtien, kun vauva oli 6kk. Neljä vuotta olin myös lähemmäs 100kg mutta asenteeni oli että so what. Sitten ihastuin rajusti ja nyt on paino tippunu kuin itsestään 17kg reilussa 3kk.
Lapsi täyttää tänä vuonna 9v.
Ap
Tarvitsee siis sinua vielä todella pitkään! Miten ruoka voi olla niin isossa roolissa että se menee lapsesi ohi arvojärjestyksessä? Mietit itsesi tappamista (=lapsesi hylkäämistä) koska et pysty hillitsemään mielitekojasi!? MIKÄÄN ruoka ei ole niin hyvää että olisi tuollaisen arvoista! Nyt teet näin: otat tehostartin vaikka nutriltillä tai muulla vastaavalla. Se ei voi pitkään jatkua, mutta kun paino putoaa aluksi nopeasti on helpompi motivoitua jatkamaan. Opettele syömään salaatteja reilusti. Älä käytä niihin kastikkeita, tai jos käytät niin mahdollisimman kevyitä ja niitäkin mahdollisimman vähän. Tee salaateista vaihtelevia erilsisilla siemenillä, pähkinöillä, hedelmänpaloilla jne ettet kyllästy. Peruna ja leipä minimiin (vaikka päätät selkeästi että kahtena päivänä viikossa syöt näitä-maltillisesti). Suosi kaikenlaisia kasviksia, lisukkeina ja pääruokana, syö puuroa (älä laita suolaa, älä ainakaan paljoa), juo vettä, hanki askelmittari ja kävele päivittäin 10 000 askelta. Tai jos se tuntuu mahdottomalta aloita vaikka 5000 askelta ja lisää siihen viikottain 1000 askelta. Punnitse itsesi joka päivä niin huomaat heti jos paino lähtee väärään suuntaan. Repsahduksista ei tarvitse lyödä hanskoja tiskiin, mutta ei kuitenkaan myöskään ”oikeuttaa” niitä koska ”pitää olla itselleen armollinen”. Tarvittaessa pyydä apua ravitsemusterapeutilta tai lääkäriltä. Tai liity johonkin painonhallinta-ryhmään. Kaupassa kannattaa käydä harvoin, kylläisenä, ja kannattaa suunnitella ostoslista etukäteen. Ota välitavoitteita. Älä pidä kiirettä koska kyseessä on lopullinen elämäntapa muutos. Itse pudotin viime vuoden aikana painoa 20kg. Tästä määrästä lähti eniten muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Sitten hidastui selvästi kun en ollut niin kovin tiukka. Pidin kuitenkin kiinni siitä että paino ei saa missään vaiheessa lähteä nousemaan. Hyväksyin siis tietoisesti että se pysyi paikallaan välillä kuukausia, ja sitten taas otin tiukemman linjan ja pudotin sen minkä pysyin. Sitten taas pidin yllä sitä painoa kunnes sain seuraavan motivaatio-puuskan. Kävelystä pidin kiinni koko ajan, ja pidän edelleen. Nyt olen jo niin tottunut nykyiseen elämäntapaan ettei tää ole edes vaikeaa. Jatkan samaan malliin ja pudottelen jatkossa johonkin tahtiin vielä toiset 20kg. Siihen voi mennä vuosi, tai vaikka kaksi. Ei väliä. Kunhan paino ei lähde nousuun. Sekä psyykkinen että fyysinen jaksaminen on jo nyt aivan eri luokkaa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kyllä se sinultakin onnistuu jos niin päätät. Vaatii se tietysti aika pitkään itsekuria, mutta jossain vaiheessa alkaa sujua ihan huomaamatta. Ja takaan että on sen arvoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasvaton massa ratkaisee kulutuksen eikä pelkkä vaakalukema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis olet tullut juuri äidiksi ja suunnittelet t appavas ittes, koska paino on lähellä 100kg? Asioita vois laittaa vähän tärkeysjärjestykseen. Pikkulapsiarki on stressaavaa ja joidenkin kehot siihen reagoi herkemmin. Hyväksy kroppasi ja anna armoa itsellesi. Punttis voisi antaa hyvää virtaa arjessa jaksamiseen, joka on tärkeintä tällä hetkellä.
Lihoin myös hiljalleen n.25kg siitä lähtien, kun vauva oli 6kk. Neljä vuotta olin myös lähemmäs 100kg mutta asenteeni oli että so what. Sitten ihastuin rajusti ja nyt on paino tippunu kuin itsestään 17kg reilussa 3kk.
Lapsi täyttää tänä vuonna 9v.
ApTarvitsee siis sinua vielä todella pitkään! Miten ruoka voi olla niin isossa roolissa että se menee lapsesi ohi arvojärjestyksessä? Mietit itsesi tappamista (=lapsesi hylkäämistä) koska et pysty hillitsemään mielitekojasi!? MIKÄÄN ruoka ei ole niin hyvää että olisi tuollaisen arvoista! Nyt teet näin: otat tehostartin vaikka nutriltillä tai muulla vastaavalla. Se ei voi pitkään jatkua, mutta kun paino putoaa aluksi nopeasti on helpompi motivoitua jatkamaan. Opettele syömään salaatteja reilusti. Älä käytä niihin kastikkeita, tai jos käytät niin mahdollisimman kevyitä ja niitäkin mahdollisimman vähän. Tee salaateista vaihtelevia erilsisilla siemenillä, pähkinöillä, hedelmänpaloilla jne ettet kyllästy. Peruna ja leipä minimiin (vaikka päätät selkeästi että kahtena päivänä viikossa syöt näitä-maltillisesti). Suosi kaikenlaisia kasviksia, lisukkeina ja pääruokana, syö puuroa (älä laita suolaa, älä ainakaan paljoa), juo vettä, hanki askelmittari ja kävele päivittäin 10 000 askelta. Tai jos se tuntuu mahdottomalta aloita vaikka 5000 askelta ja lisää siihen viikottain 1000 askelta. Punnitse itsesi joka päivä niin huomaat heti jos paino lähtee väärään suuntaan. Repsahduksista ei tarvitse lyödä hanskoja tiskiin, mutta ei kuitenkaan myöskään ”oikeuttaa” niitä koska ”pitää olla itselleen armollinen”. Tarvittaessa pyydä apua ravitsemusterapeutilta tai lääkäriltä. Tai liity johonkin painonhallinta-ryhmään. Kaupassa kannattaa käydä harvoin, kylläisenä, ja kannattaa suunnitella ostoslista etukäteen. Ota välitavoitteita. Älä pidä kiirettä koska kyseessä on lopullinen elämäntapa muutos. Itse pudotin viime vuoden aikana painoa 20kg. Tästä määrästä lähti eniten muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Sitten hidastui selvästi kun en ollut niin kovin tiukka. Pidin kuitenkin kiinni siitä että paino ei saa missään vaiheessa lähteä nousemaan. Hyväksyin siis tietoisesti että se pysyi paikallaan välillä kuukausia, ja sitten taas otin tiukemman linjan ja pudotin sen minkä pysyin. Sitten taas pidin yllä sitä painoa kunnes sain seuraavan motivaatio-puuskan. Kävelystä pidin kiinni koko ajan, ja pidän edelleen. Nyt olen jo niin tottunut nykyiseen elämäntapaan ettei tää ole edes vaikeaa. Jatkan samaan malliin ja pudottelen jatkossa johonkin tahtiin vielä toiset 20kg. Siihen voi mennä vuosi, tai vaikka kaksi. Ei väliä. Kunhan paino ei lähde nousuun. Sekä psyykkinen että fyysinen jaksaminen on jo nyt aivan eri luokkaa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kyllä se sinultakin onnistuu jos niin päätät. Vaatii se tietysti aika pitkään itsekuria, mutta jossain vaiheessa alkaa sujua ihan huomaamatta. Ja takaan että on sen arvoista!
Oletko ihan tosissasi näitten neuvojesi kanssa?? Järkkyä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis olet tullut juuri äidiksi ja suunnittelet t appavas ittes, koska paino on lähellä 100kg? Asioita vois laittaa vähän tärkeysjärjestykseen. Pikkulapsiarki on stressaavaa ja joidenkin kehot siihen reagoi herkemmin. Hyväksy kroppasi ja anna armoa itsellesi. Punttis voisi antaa hyvää virtaa arjessa jaksamiseen, joka on tärkeintä tällä hetkellä.
Lihoin myös hiljalleen n.25kg siitä lähtien, kun vauva oli 6kk. Neljä vuotta olin myös lähemmäs 100kg mutta asenteeni oli että so what. Sitten ihastuin rajusti ja nyt on paino tippunu kuin itsestään 17kg reilussa 3kk.
Lapsi täyttää tänä vuonna 9v.
ApTarvitsee siis sinua vielä todella pitkään! Miten ruoka voi olla niin isossa roolissa että se menee lapsesi ohi arvojärjestyksessä? Mietit itsesi tappamista (=lapsesi hylkäämistä) koska et pysty hillitsemään mielitekojasi!? MIKÄÄN ruoka ei ole niin hyvää että olisi tuollaisen arvoista! Nyt teet näin: otat tehostartin vaikka nutriltillä tai muulla vastaavalla. Se ei voi pitkään jatkua, mutta kun paino putoaa aluksi nopeasti on helpompi motivoitua jatkamaan. Opettele syömään salaatteja reilusti. Älä käytä niihin kastikkeita, tai jos käytät niin mahdollisimman kevyitä ja niitäkin mahdollisimman vähän. Tee salaateista vaihtelevia erilsisilla siemenillä, pähkinöillä, hedelmänpaloilla jne ettet kyllästy. Peruna ja leipä minimiin (vaikka päätät selkeästi että kahtena päivänä viikossa syöt näitä-maltillisesti). Suosi kaikenlaisia kasviksia, lisukkeina ja pääruokana, syö puuroa (älä laita suolaa, älä ainakaan paljoa), juo vettä, hanki askelmittari ja kävele päivittäin 10 000 askelta. Tai jos se tuntuu mahdottomalta aloita vaikka 5000 askelta ja lisää siihen viikottain 1000 askelta. Punnitse itsesi joka päivä niin huomaat heti jos paino lähtee väärään suuntaan. Repsahduksista ei tarvitse lyödä hanskoja tiskiin, mutta ei kuitenkaan myöskään ”oikeuttaa” niitä koska ”pitää olla itselleen armollinen”. Tarvittaessa pyydä apua ravitsemusterapeutilta tai lääkäriltä. Tai liity johonkin painonhallinta-ryhmään. Kaupassa kannattaa käydä harvoin, kylläisenä, ja kannattaa suunnitella ostoslista etukäteen. Ota välitavoitteita. Älä pidä kiirettä koska kyseessä on lopullinen elämäntapa muutos. Itse pudotin viime vuoden aikana painoa 20kg. Tästä määrästä lähti eniten muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Sitten hidastui selvästi kun en ollut niin kovin tiukka. Pidin kuitenkin kiinni siitä että paino ei saa missään vaiheessa lähteä nousemaan. Hyväksyin siis tietoisesti että se pysyi paikallaan välillä kuukausia, ja sitten taas otin tiukemman linjan ja pudotin sen minkä pysyin. Sitten taas pidin yllä sitä painoa kunnes sain seuraavan motivaatio-puuskan. Kävelystä pidin kiinni koko ajan, ja pidän edelleen. Nyt olen jo niin tottunut nykyiseen elämäntapaan ettei tää ole edes vaikeaa. Jatkan samaan malliin ja pudottelen jatkossa johonkin tahtiin vielä toiset 20kg. Siihen voi mennä vuosi, tai vaikka kaksi. Ei väliä. Kunhan paino ei lähde nousuun. Sekä psyykkinen että fyysinen jaksaminen on jo nyt aivan eri luokkaa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kyllä se sinultakin onnistuu jos niin päätät. Vaatii se tietysti aika pitkään itsekuria, mutta jossain vaiheessa alkaa sujua ihan huomaamatta. Ja takaan että on sen arvoista!
Oletko ihan tosissasi näitten neuvojesi kanssa?? Järkkyä!!
Joo, ihan tosissani olen. Mikä kohta sinua järkytti? Tämä tapa on toiminut minulle aivan loistavasti eikä edes ole vaikeaa, joten miksi ei toimisi myös muilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis olet tullut juuri äidiksi ja suunnittelet t appavas ittes, koska paino on lähellä 100kg? Asioita vois laittaa vähän tärkeysjärjestykseen. Pikkulapsiarki on stressaavaa ja joidenkin kehot siihen reagoi herkemmin. Hyväksy kroppasi ja anna armoa itsellesi. Punttis voisi antaa hyvää virtaa arjessa jaksamiseen, joka on tärkeintä tällä hetkellä.
Lihoin myös hiljalleen n.25kg siitä lähtien, kun vauva oli 6kk. Neljä vuotta olin myös lähemmäs 100kg mutta asenteeni oli että so what. Sitten ihastuin rajusti ja nyt on paino tippunu kuin itsestään 17kg reilussa 3kk.
Lapsi täyttää tänä vuonna 9v.
ApTarvitsee siis sinua vielä todella pitkään! Miten ruoka voi olla niin isossa roolissa että se menee lapsesi ohi arvojärjestyksessä? Mietit itsesi tappamista (=lapsesi hylkäämistä) koska et pysty hillitsemään mielitekojasi!? MIKÄÄN ruoka ei ole niin hyvää että olisi tuollaisen arvoista! Nyt teet näin: otat tehostartin vaikka nutriltillä tai muulla vastaavalla. Se ei voi pitkään jatkua, mutta kun paino putoaa aluksi nopeasti on helpompi motivoitua jatkamaan. Opettele syömään salaatteja reilusti. Älä käytä niihin kastikkeita, tai jos käytät niin mahdollisimman kevyitä ja niitäkin mahdollisimman vähän. Tee salaateista vaihtelevia erilsisilla siemenillä, pähkinöillä, hedelmänpaloilla jne ettet kyllästy. Peruna ja leipä minimiin (vaikka päätät selkeästi että kahtena päivänä viikossa syöt näitä-maltillisesti). Suosi kaikenlaisia kasviksia, lisukkeina ja pääruokana, syö puuroa (älä laita suolaa, älä ainakaan paljoa), juo vettä, hanki askelmittari ja kävele päivittäin 10 000 askelta. Tai jos se tuntuu mahdottomalta aloita vaikka 5000 askelta ja lisää siihen viikottain 1000 askelta. Punnitse itsesi joka päivä niin huomaat heti jos paino lähtee väärään suuntaan. Repsahduksista ei tarvitse lyödä hanskoja tiskiin, mutta ei kuitenkaan myöskään ”oikeuttaa” niitä koska ”pitää olla itselleen armollinen”. Tarvittaessa pyydä apua ravitsemusterapeutilta tai lääkäriltä. Tai liity johonkin painonhallinta-ryhmään. Kaupassa kannattaa käydä harvoin, kylläisenä, ja kannattaa suunnitella ostoslista etukäteen. Ota välitavoitteita. Älä pidä kiirettä koska kyseessä on lopullinen elämäntapa muutos. Itse pudotin viime vuoden aikana painoa 20kg. Tästä määrästä lähti eniten muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Sitten hidastui selvästi kun en ollut niin kovin tiukka. Pidin kuitenkin kiinni siitä että paino ei saa missään vaiheessa lähteä nousemaan. Hyväksyin siis tietoisesti että se pysyi paikallaan välillä kuukausia, ja sitten taas otin tiukemman linjan ja pudotin sen minkä pysyin. Sitten taas pidin yllä sitä painoa kunnes sain seuraavan motivaatio-puuskan. Kävelystä pidin kiinni koko ajan, ja pidän edelleen. Nyt olen jo niin tottunut nykyiseen elämäntapaan ettei tää ole edes vaikeaa. Jatkan samaan malliin ja pudottelen jatkossa johonkin tahtiin vielä toiset 20kg. Siihen voi mennä vuosi, tai vaikka kaksi. Ei väliä. Kunhan paino ei lähde nousuun. Sekä psyykkinen että fyysinen jaksaminen on jo nyt aivan eri luokkaa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kyllä se sinultakin onnistuu jos niin päätät. Vaatii se tietysti aika pitkään itsekuria, mutta jossain vaiheessa alkaa sujua ihan huomaamatta. Ja takaan että on sen arvoista!
Tiedän miten laihdutetaan.
Ongelma on jatkaminen repsahdukseen jälkeen.
Nuorena oli helppo, kun klo18 jälkeen nukkumaan menoon asti poltti 8-10 tupakkaa nälkään, mahdolliset repsahdukset oksensin pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis olet tullut juuri äidiksi ja suunnittelet t appavas ittes, koska paino on lähellä 100kg? Asioita vois laittaa vähän tärkeysjärjestykseen. Pikkulapsiarki on stressaavaa ja joidenkin kehot siihen reagoi herkemmin. Hyväksy kroppasi ja anna armoa itsellesi. Punttis voisi antaa hyvää virtaa arjessa jaksamiseen, joka on tärkeintä tällä hetkellä.
Lihoin myös hiljalleen n.25kg siitä lähtien, kun vauva oli 6kk. Neljä vuotta olin myös lähemmäs 100kg mutta asenteeni oli että so what. Sitten ihastuin rajusti ja nyt on paino tippunu kuin itsestään 17kg reilussa 3kk.
Lapsi täyttää tänä vuonna 9v.
ApTarvitsee siis sinua vielä todella pitkään! Miten ruoka voi olla niin isossa roolissa että se menee lapsesi ohi arvojärjestyksessä? Mietit itsesi tappamista (=lapsesi hylkäämistä) koska et pysty hillitsemään mielitekojasi!? MIKÄÄN ruoka ei ole niin hyvää että olisi tuollaisen arvoista! Nyt teet näin: otat tehostartin vaikka nutriltillä tai muulla vastaavalla. Se ei voi pitkään jatkua, mutta kun paino putoaa aluksi nopeasti on helpompi motivoitua jatkamaan. Opettele syömään salaatteja reilusti. Älä käytä niihin kastikkeita, tai jos käytät niin mahdollisimman kevyitä ja niitäkin mahdollisimman vähän. Tee salaateista vaihtelevia erilsisilla siemenillä, pähkinöillä, hedelmänpaloilla jne ettet kyllästy. Peruna ja leipä minimiin (vaikka päätät selkeästi että kahtena päivänä viikossa syöt näitä-maltillisesti). Suosi kaikenlaisia kasviksia, lisukkeina ja pääruokana, syö puuroa (älä laita suolaa, älä ainakaan paljoa), juo vettä, hanki askelmittari ja kävele päivittäin 10 000 askelta. Tai jos se tuntuu mahdottomalta aloita vaikka 5000 askelta ja lisää siihen viikottain 1000 askelta. Punnitse itsesi joka päivä niin huomaat heti jos paino lähtee väärään suuntaan. Repsahduksista ei tarvitse lyödä hanskoja tiskiin, mutta ei kuitenkaan myöskään ”oikeuttaa” niitä koska ”pitää olla itselleen armollinen”. Tarvittaessa pyydä apua ravitsemusterapeutilta tai lääkäriltä. Tai liity johonkin painonhallinta-ryhmään. Kaupassa kannattaa käydä harvoin, kylläisenä, ja kannattaa suunnitella ostoslista etukäteen. Ota välitavoitteita. Älä pidä kiirettä koska kyseessä on lopullinen elämäntapa muutos. Itse pudotin viime vuoden aikana painoa 20kg. Tästä määrästä lähti eniten muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Sitten hidastui selvästi kun en ollut niin kovin tiukka. Pidin kuitenkin kiinni siitä että paino ei saa missään vaiheessa lähteä nousemaan. Hyväksyin siis tietoisesti että se pysyi paikallaan välillä kuukausia, ja sitten taas otin tiukemman linjan ja pudotin sen minkä pysyin. Sitten taas pidin yllä sitä painoa kunnes sain seuraavan motivaatio-puuskan. Kävelystä pidin kiinni koko ajan, ja pidän edelleen. Nyt olen jo niin tottunut nykyiseen elämäntapaan ettei tää ole edes vaikeaa. Jatkan samaan malliin ja pudottelen jatkossa johonkin tahtiin vielä toiset 20kg. Siihen voi mennä vuosi, tai vaikka kaksi. Ei väliä. Kunhan paino ei lähde nousuun. Sekä psyykkinen että fyysinen jaksaminen on jo nyt aivan eri luokkaa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kyllä se sinultakin onnistuu jos niin päätät. Vaatii se tietysti aika pitkään itsekuria, mutta jossain vaiheessa alkaa sujua ihan huomaamatta. Ja takaan että on sen arvoista!
Oletko ihan tosissasi näitten neuvojesi kanssa?? Järkkyä!!
Joo, ihan tosissani olen. Mikä kohta sinua järkytti? Tämä tapa on toiminut minulle aivan loistavasti eikä edes ole vaikeaa, joten miksi ei toimisi myös muilla?
Olen eri, mutta mietipä nyt vähän mitä neuvot selkeästi syömishäiriöiselle, luultavasti myös masentuneelle ihmiselle? Minä neuvoisin ap:ta hakeutumaan asiantuntevan ravitsemusterapeutin pakeille, en aloittamaan omin päin mitään vhh-dieettiä.
Pääseekö tk:n kautta mihinkään ravitsemusterapeutille tai saako masennuslääkkeitä tk lääkäriltä?
Ap
Liian tiukka dieetti, jos repsahdukset vaivaa. Voi aloittaa pienestä, vaikka että jättää pois suklaan kuutena päivänä viikossa, sallii yhtenä. Kun on sallittua herkutella, jaksaa odottaa sitä päivää ja pärjää muut repsahtelematta.
Mua ärsyttää kun joka paikassa toitotetaan, ettei nopea painon pudotus toimi. Höpö höpö! Ei se varmaan toimi, jos palaa takaisin aikaisempiin syömis- ja juomistottumuksiin. Mutta samaa rasvaa se on mikä palaa, kuin hitaasti laihduttamalla.
Itse tiputin vuoden 2018 ensimmäisellä vuosipuoliskolla (6kk) 15kg. Eli monen mukaan aivan liian kova tahti. No voin kertoa, että se oli elämänmuutos, eikä pussikeittodietti. Ja toimii. Ei ole tulleet kilot takaisin.
Nyt tuon rutistuksen jälkeen energiatasapaino on ollut plus miinus nolla. Nyt taas tämän vuoden ekalla puoliskolla teen uudelleen saman. Pistän itseni reippaasti miinus-kaloreille ja otan toisen 15kg pois. Ja uskon senkin pitävän, eikä palaavan.
Tämä on yleistä. Siksi on niin paljon lihavia, jotka luovuttaa lopulta.