Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ja kaverinsa väleistä. Mitä mieltä olette tästä tilanteesta?
06.01.2020 |
Sama kaava toistuu jatkuvasti lapsen ja kaverinsa väleissä. Kommentoikaa, miten pitäisi suhtautua. Vieraalle lapselle vaikea alkaa neuvomaan mitä saa ja voi tehdä.
Eli tällaista ja vastaavaa ihan koko ajan 12v lapsilla: lapset tekevät jotain yhdessä, oma lapseni ei ole tekemisessä niin hyvä ja pyytää kavereiltaan, voisiko neuvoa häntä. Kaveri ei suostu, joko virne naamalla sanoo, että en kerro tai on kokonaan vastaamatta. Oma lapseni inttää, voisiko kaveri kertoa, jotta hänkin osaisi, kaveri ei kerro ja tuota jatkuu jonkin aikaa, kunnes oma lapseni suuttuu ja sanoo, että ei sitten tehdä tätä, kun et voi neuvoa ja lopettaa ja kaveri nauraa vieressä ja sanoo "okei okei, mä kerron sitten". Tämä tapahtuu useinmiten Pleikkarilla pelatessa, mutta muulloinkin.
Omalle lapselleni olen sanonut, että lopettaa hermostumisen ko. tilanteissa, ei ole huomaavinaan, ettei toinen halua kertoa miten esim. joku pelin kohta pelataan hyvin. Ja toisaalta lopettaa kaverilta neuvon kysymisen, koska kaveri haluaa härnätä kun on kertomatta ja kaveri pääsee päämääräänsä, kun lapseni suuttuu.
Miten näette tilanteen?
Kommentit (7)
Miten niin vaikea? Totta kai saat ojentaa vierasta lasta, varsinkin jos käyttäytyy kotonasi noin. Saattaa säikähtää ja toimia jopa paremmin kuin jos omat vanhemmat moittisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ovat jo 12-vuotiaita, aika noloa vanhemman mennä väliin ohjailemaan tuon ikäisen toimintaa. Anna nuorison itse selvittää tilatneessa välinsä, oman lapsen kanssa voi puhua sitten kahden kesken.
Vierailija kirjoitti:
No ovat jo 12-vuotiaita, aika noloa vanhemman mennä väliin ohjailemaan tuon ikäisen toimintaa. Anna nuorison itse selvittää tilatneessa välinsä, oman lapsen kanssa voi puhua sitten kahden kesken.
Ihme ajattelutapa. Minä sanon suoraan jopa huonosti käyttäytyvälle aikuiselle. Typerää olisi alkaa käskyttämään sitä, joka ei toimi väärin, eli ap:n poikaa. Jos tuolle kaveripojalle ei kukaan ikinä sano suoria sanoja, niin ajan myötä käytös todennäköisesti pahenee.
Vierailija kirjoitti:
No ovat jo 12-vuotiaita, aika noloa vanhemman mennä väliin ohjailemaan tuon ikäisen toimintaa. Anna nuorison itse selvittää tilatneessa välinsä, oman lapsen kanssa voi puhua sitten kahden kesken.
12-vuotiaat ovat vielä lapsia, joten mielestäni aikuiset voivat kyllä puuttua toimintaan. Nykyään on liikaakin vallalla ajatus, että antaa lasten/nuorten keskenään selvitellä asiansa. Turvattomuuden tunnettahan tuo vaan kasvattaa. Aiemmin yhteisö kasvatti ja kuri oli parempi.
Keskustelisin oman lapseni kanssa pitkään siitä, millainen on hyvä kaveri ja millainen ei. Sitten puhuisin lapsen kanssa että pystyykö sanomaan kaverilleen, että tämän köytös ei ole kivaa, tuon ikäisen olisi jo hyvä osata tai ainakin harjoitella vaikeistakin asioista puhumista. Jos lapsi ei uskalla tms niin sitten sanoisin vastaavassa tilanteessa pojille, että ”en jaksa kuunnella tuota, että jos haluatte meillä pelata, niin pitää pelata sovussa tai sitten lähteä pois”.
Olen nuoremman lapsen kavereiden kansssa käyttänyt tuota sama hommaa jo pitkään. Jos tulee riita, niin tulen sanomaan, että riitä pitää sopia, en syytä kumpaakaan osapuolta, mutta teen selväksi etten jaksa huonoa käytöstä kuunnella ja nyt on syytä yhdessä sopia asiat. Aina ovat sen jälkeen saaneet sovittua. Ja kyllä aikuinen voi puuttua lasten välisiin väleihin, mutta se kannattaa tehdä rakentavasti eikä niin että alkaa syyttämään toista. Koska onhan se omassakin lapsessa vika tuollaisessa tilanteessa, kun ei saa sanottua toiselle, missä menee kivan käytöksen rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen noissa tilanteissa ajatellut, että oma lapseni on hankala, tai lapsellinen, kun kysyy kaveriaan neuvomaan ja pahoittaa mielensä, kun toinen ei neuvo tai ole kuulevinaan. Olen ajatellut, että tuon ikäisille pojille kuuluu jonkinlainen kilpailu ja alakynteen jäävän on vain kestettävä se näyttämättä suuttumustaan. Mitä mieltä olette?
Ymmärrän, että ideaali tilanne olisi, että lapseni kysyessä neuvoa kaverinsa auttaisi. Monissa muissakin lasten toimissa näkee jonkun asteisesti, että tieto/osaaminen on valtaa ja tietoa/osaamista ei muille jaeta, jotta itse oltaisiin huipulla. Tuon yhden kaverin kanssa tilanne on pahimmasta päästä.
Tosin onhan työpaikoillakin aikuisia, jotka panttaavat tietoa voidakseen itse päteä, mutta aikuisten maailmassa vastapuoli ei näytä suuttumustaan niin avoimesti.
Ap
Sano lapselles, ettei kysy enää, muttei myöskään jatka toimintaa, vaan toteaa heti ettei homma kiinnosta ja lähtee pois.
Koirakoulu tollaselle kaverille, ehkä oppii ehkä ei.