Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet jäänyt ilman kumppania?
05.01.2020 |
Oletko vapaaehtoisesti jättäytynyt pois parisuhdemarkkinoilta, vai etkö vaan kelpaa tai löytä sopivaa kumppania? Jos et ole vapaaehtoisesti ilman kumppania, niin mistä luulet sen johtuvan, että et ole kumppania löytänyt?
Itse olen oman tilanteeni niin monesti avannut täällä, että en oikein pitkää sepostusta jaksa tehdä siitä. Olen kuitenkin heikossa tilanteessa elämäni suhteen, ja muutenkin vähän erikoinen hahmo jolle ei oikein löydy sellaista naista jonka kanssa olisi mitään mahdollisuuksia edetä mihinkään suuntaan. Olen huono tekemään hyvää ensivaikutelmaa, ja kun ensivaikutelma on tehty niin sielä on heikko ponnistaa ylöspäin ja myöhemmässä vaiheessa omituisuuteni ja tylsyyteni paljastuu. En oikein enää edes halua yrittää lähestyä naisia netitse, koska se on silkkaa ajanhukkaa.
Tavallaan ihailen ajatusta siitä, että eläisinkin hautaan asti ilman mitään naiskokemusta sellaisena omalaatuisena erakkohahmona. Olisipa ihmisillä edes jotain puheenaihetta kuolemani jälkeen, koska kuka muka muistaa jotain normaalia perheenisää? Mutta olepa ikineitsyt erakko niin jo pelkkä kaupassa vierailu herättää ihmetystä. Ties vaikka joku kirjoittaa kirjankin ja tekee elokuvan.
Terveisin Naispelko26
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Et sinä mielestäni ole erikoinen hahmo. Täsmälleen samanlaisia on vaikka kuinka paljon. Erikoista on vain se, miten paljon jaksat puhua itsestäsi. Et ole tainnut ikinä kommentoida mitään positiivista tai kannustavaa muille täällä. Kiinnostuksesi herää vain kun puhutaan sinusta itsestäsi.
Olen kyllä monestikin kommentoinut positiivista tai kannustavaa muille täällä. Lähinnä yksinäisille ihmisille. En kyllä kuitenkaan tee sitä ihan jatkuvasti, koska muuten joutuisi kaikille kirjoittelemaan jotain kannustusta, ja kun ei kuitenkaan kaikille pysty olemaan kannustava niin tulee sellainen fiilis, että jos ei pysty tasapuolisesti olemaan kannustava niin parempi ettei yritä liikaa olla sellainen. En halua aiheuttaa sellaista tunnetta kellekään, että jotenkin suosisin jotain tiettyä palstalaista ja muut huonossa tilanteessa olevat jättäisin huomiotta. En tiedä ajattelisiko kukaan edes noin, mutta kun itse ajattelen sen niin.
Totta on kyllä se, että puhun paljon itsestäni, mutta se taasen johtuu paljolti siitä, että aiheet joihin pääasiassa kommentoin ovat sellaisia, että niitä on helpoin kommentoida tai lähestyä omien kokemusten kautta. Siksipä niitä aiheita joihin osallistun onkin aika vähän, koska elämäni on sellaista ettei siinä paljoa pääse kokemaan. Ja olen huomannut sen, että jos en heti alkuun kerro jotain aiheeseen liittyvää asiaa itsestäni niin joku kyllä sitten kysyy erikseen, ja joudun kuitenkin sen asian kertomaan.
Terveisin Naispelko26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokeillut parisuhteita useamman kerran. En kokenut saavani niistä riittävästi positiivisia asioita negatiivisten vastapainoksi. En jaksa katsella miesten laiskuutta (avoliitossa) ja mököttämistä. Tuli tunne, että minun naisena pitäisi olla jonkinlainen äitihahmo, joka hoitaa tunnepuolen, organisoinnin jne. Kyllästyn myös aika nopeasti seksiin saman ihmisen kanssa. Ehkä meitä kaikkia ei ole luotu seurustelemaan. N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä mielestäni ole erikoinen hahmo. Täsmälleen samanlaisia on vaikka kuinka paljon. Erikoista on vain se, miten paljon jaksat puhua itsestäsi. Et ole tainnut ikinä kommentoida mitään positiivista tai kannustavaa muille täällä. Kiinnostuksesi herää vain kun puhutaan sinusta itsestäsi.
Olen kyllä monestikin kommentoinut positiivista tai kannustavaa muille täällä. Lähinnä yksinäisille ihmisille. En kyllä kuitenkaan tee sitä ihan jatkuvasti, koska muuten joutuisi kaikille kirjoittelemaan jotain kannustusta, ja kun ei kuitenkaan kaikille pysty olemaan kannustava niin tulee sellainen fiilis, että jos ei pysty tasapuolisesti olemaan kannustava niin parempi ettei yritä liikaa olla sellainen. En halua aiheuttaa sellaista tunnetta kellekään, että jotenkin suosisin jotain tiettyä palstalaista ja muut huonossa tilanteessa olevat jättäisin huomiotta. En tiedä ajattelisiko kukaan edes noin, mutta kun itse ajattelen sen niin.
Totta on kyllä se, että puhun paljon itsestäni, mutta se taasen johtuu paljolti siitä, että aiheet joihin pääasiassa kommentoin ovat sellaisia, että niitä on helpoin kommentoida tai lähestyä omien kokemusten kautta. Siksipä niitä aiheita joihin osallistun onkin aika vähän, koska elämäni on sellaista ettei siinä paljoa pääse kokemaan. Ja olen huomannut sen, että jos en heti alkuun kerro jotain aiheeseen liittyvää asiaa itsestäni niin joku kyllä sitten kysyy erikseen, ja joudun kuitenkin sen asian kertomaan.
Terveisin Naispelko26
Katsopa huviksesi vaikka tuota tekstiä, minkä kirjoitit. Puhutko yhdessäkään virkkeessä muusta kuin itsestäsi? Kaikki teksti, minkä olen sinulta täältä lukenut, on ihan samanlaista.
Se voi olla vain tapa kirjoittaa, mutta epäilen että ihmisen kirjoitustyyli kertoo myös persoonasta aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut parisuhteita useamman kerran. En kokenut saavani niistä riittävästi positiivisia asioita negatiivisten vastapainoksi. En jaksa katsella miesten laiskuutta (avoliitossa) ja mököttämistä. Tuli tunne, että minun naisena pitäisi olla jonkinlainen äitihahmo, joka hoitaa tunnepuolen, organisoinnin jne. Kyllästyn myös aika nopeasti seksiin saman ihmisen kanssa. Ehkä meitä kaikkia ei ole luotu seurustelemaan. N38
Tämä lihavoitu kohta on kyllä hyvin sanottu. Kaikkia ei todellakaan ole syystä tai kolmannesta luotu seurustelemaan. Osa ei kaipaa kumppania, osa ei saa kumppania, osa ei halua vaakiintua jne. Mutta siitä huolimatta yleinen ajatusmalli on se, että kaikkien pitäisi löytää kumppani, harrastaa paljon seksiä ja hankkia lapsia.
Terveisin Naispelko26
Olen kokenut useita parisuhteita, ollut aviossakin. Nyt olen ollut sinkkuna 7 vuotta.
Syy: en ole tavannut miestä, jonka haluaisin - ja joka haluaisi minut.
Yksinkertaista. Sinkkuus jatkuu, ellei syy poistu. Väärän eli sopimattoman miehen kanssa en enää yritä mitään. Tarjontaa olisi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei kiinnosta kun oma itse, minun tarpeeni ja paineeni.
Naispelko 26 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä mielestäni ole erikoinen hahmo. Täsmälleen samanlaisia on vaikka kuinka paljon. Erikoista on vain se, miten paljon jaksat puhua itsestäsi. Et ole tainnut ikinä kommentoida mitään positiivista tai kannustavaa muille täällä. Kiinnostuksesi herää vain kun puhutaan sinusta itsestäsi.
Olen kyllä monestikin kommentoinut positiivista tai kannustavaa muille täällä. Lähinnä yksinäisille ihmisille. En kyllä kuitenkaan tee sitä ihan jatkuvasti, koska muuten joutuisi kaikille kirjoittelemaan jotain kannustusta, ja kun ei kuitenkaan kaikille pysty olemaan kannustava niin tulee sellainen fiilis, että jos ei pysty tasapuolisesti olemaan kannustava niin parempi ettei yritä liikaa olla sellainen. En halua aiheuttaa sellaista tunnetta kellekään, että jotenkin suosisin jotain tiettyä palstalaista ja muut huonossa tilanteessa olevat jättäisin huomiotta. En tiedä ajattelisiko kukaan edes noin, mutta kun itse ajattelen sen niin.
Totta on kyllä se, että puhun paljon itsestäni, mutta se taasen johtuu paljolti siitä, että aiheet joihin pääasiassa kommentoin ovat sellaisia, että niitä on helpoin kommentoida tai lähestyä omien kokemusten kautta. Siksipä niitä aiheita joihin osallistun onkin aika vähän, koska elämäni on sellaista ettei siinä paljoa pääse kokemaan. Ja olen huomannut sen, että jos en heti alkuun kerro jotain aiheeseen liittyvää asiaa itsestäni niin joku kyllä sitten kysyy erikseen, ja joudun kuitenkin sen asian kertomaan.
Terveisin Naispelko26
Katsopa huviksesi vaikka tuota tekstiä, minkä kirjoitit. Puhutko yhdessäkään virkkeessä muusta kuin itsestäsi? Kaikki teksti, minkä olen sinulta täältä lukenut, on ihan samanlaista.
Se voi olla vain tapa kirjoittaa, mutta epäilen että ihmisen kirjoitustyyli kertoo myös persoonasta aika paljon.
No kenestä muusta puhuisin jos asia koskee minua? Aika paha minun on kenenkään muun kautta lähteä sellaista asiaa purkamaan kun joku viesti ihan suoraan koskee minua. En ole suoraan sanottuna koskaan jaksanut sen enempää miettiä miten kirjoitan, koska kirjoitan juuri siten kun minusta tuntuu luontevimmalta jostain asiasta kirjoittaa. Varmaan se kirjoitustyyli kertoo jotain persoonasta, en tiedä. Ehkä kirjoitustyylini sitten tuo esiin jonkun itsekkään ja huomionhakuisen palan persoonastani, mutta sellaisia piirteitä minussa ei kyllä oikeassa elämässä liioin esiinny, enemmänkin päinvastoin. Parhaiten viihdyn silloin kun saan olla ihan rauhassa, sitä huomiota sain ihan tarpeeksi silloin aikoinaan. Ja kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän itsekkäitä joissain asioissa. En valitettavasti aio palstalta poistua, enkä luultavasti edes osaa muuttaa kirjoitustyyliäni vaikka haluaisinkin.
Jospa tämä asia olisi nyt tällä selvä tällä erää, ja pysyttäisiin siinä alkuperäisessä aiheessa.
Terveisin Naispelko26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä mielestäni ole erikoinen hahmo. Täsmälleen samanlaisia on vaikka kuinka paljon. Erikoista on vain se, miten paljon jaksat puhua itsestäsi. Et ole tainnut ikinä kommentoida mitään positiivista tai kannustavaa muille täällä. Kiinnostuksesi herää vain kun puhutaan sinusta itsestäsi.
Olen kyllä monestikin kommentoinut positiivista tai kannustavaa muille täällä. Lähinnä yksinäisille ihmisille. En kyllä kuitenkaan tee sitä ihan jatkuvasti, koska muuten joutuisi kaikille kirjoittelemaan jotain kannustusta, ja kun ei kuitenkaan kaikille pysty olemaan kannustava niin tulee sellainen fiilis, että jos ei pysty tasapuolisesti olemaan kannustava niin parempi ettei yritä liikaa olla sellainen. En halua aiheuttaa sellaista tunnetta kellekään, että jotenkin suosisin jotain tiettyä palstalaista ja muut huonossa tilanteessa olevat jättäisin huomiotta. En tiedä ajattelisiko kukaan edes noin, mutta kun itse ajattelen sen niin.
Totta on kyllä se, että puhun paljon itsestäni, mutta se taasen johtuu paljolti siitä, että aiheet joihin pääasiassa kommentoin ovat sellaisia, että niitä on helpoin kommentoida tai lähestyä omien kokemusten kautta. Siksipä niitä aiheita joihin osallistun onkin aika vähän, koska elämäni on sellaista ettei siinä paljoa pääse kokemaan. Ja olen huomannut sen, että jos en heti alkuun kerro jotain aiheeseen liittyvää asiaa itsestäni niin joku kyllä sitten kysyy erikseen, ja joudun kuitenkin sen asian kertomaan.
Terveisin Naispelko26
Katsopa huviksesi vaikka tuota tekstiä, minkä kirjoitit. Puhutko yhdessäkään virkkeessä muusta kuin itsestäsi? Kaikki teksti, minkä olen sinulta täältä lukenut, on ihan samanlaista.
Se voi olla vain tapa kirjoittaa, mutta epäilen että ihmisen kirjoitustyyli kertoo myös persoonasta aika paljon.
No kenestä muusta puhuisin jos asia koskee minua? Aika paha minun on kenenkään muun kautta lähteä sellaista asiaa purkamaan kun joku viesti ihan suoraan koskee minua. En ole suoraan sanottuna koskaan jaksanut sen enempää miettiä miten kirjoitan, koska kirjoitan juuri siten kun minusta tuntuu luontevimmalta jostain asiasta kirjoittaa. Varmaan se kirjoitustyyli kertoo jotain persoonasta, en tiedä. Ehkä kirjoitustyylini sitten tuo esiin jonkun itsekkään ja huomionhakuisen palan persoonastani, mutta sellaisia piirteitä minussa ei kyllä oikeassa elämässä liioin esiinny, enemmänkin päinvastoin. Parhaiten viihdyn silloin kun saan olla ihan rauhassa, sitä huomiota sain ihan tarpeeksi silloin aikoinaan. Ja kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän itsekkäitä joissain asioissa. En valitettavasti aio palstalta poistua, enkä luultavasti edes osaa muuttaa kirjoitustyyliäni vaikka haluaisinkin.
Jospa tämä asia olisi nyt tällä selvä tällä erää, ja pysyttäisiin siinä alkuperäisessä aiheessa.
Terveisin Naispelko26
Olen muuten ainut jolle ketjussa vastasit, koska kirjoitin sinua kiinnostavasta aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä mielestäni ole erikoinen hahmo. Täsmälleen samanlaisia on vaikka kuinka paljon. Erikoista on vain se, miten paljon jaksat puhua itsestäsi. Et ole tainnut ikinä kommentoida mitään positiivista tai kannustavaa muille täällä. Kiinnostuksesi herää vain kun puhutaan sinusta itsestäsi.
Olen kyllä monestikin kommentoinut positiivista tai kannustavaa muille täällä. Lähinnä yksinäisille ihmisille. En kyllä kuitenkaan tee sitä ihan jatkuvasti, koska muuten joutuisi kaikille kirjoittelemaan jotain kannustusta, ja kun ei kuitenkaan kaikille pysty olemaan kannustava niin tulee sellainen fiilis, että jos ei pysty tasapuolisesti olemaan kannustava niin parempi ettei yritä liikaa olla sellainen. En halua aiheuttaa sellaista tunnetta kellekään, että jotenkin suosisin jotain tiettyä palstalaista ja muut huonossa tilanteessa olevat jättäisin huomiotta. En tiedä ajattelisiko kukaan edes noin, mutta kun itse ajattelen sen niin.
Totta on kyllä se, että puhun paljon itsestäni, mutta se taasen johtuu paljolti siitä, että aiheet joihin pääasiassa kommentoin ovat sellaisia, että niitä on helpoin kommentoida tai lähestyä omien kokemusten kautta. Siksipä niitä aiheita joihin osallistun onkin aika vähän, koska elämäni on sellaista ettei siinä paljoa pääse kokemaan. Ja olen huomannut sen, että jos en heti alkuun kerro jotain aiheeseen liittyvää asiaa itsestäni niin joku kyllä sitten kysyy erikseen, ja joudun kuitenkin sen asian kertomaan.
Terveisin Naispelko26
Katsopa huviksesi vaikka tuota tekstiä, minkä kirjoitit. Puhutko yhdessäkään virkkeessä muusta kuin itsestäsi? Kaikki teksti, minkä olen sinulta täältä lukenut, on ihan samanlaista.
Se voi olla vain tapa kirjoittaa, mutta epäilen että ihmisen kirjoitustyyli kertoo myös persoonasta aika paljon.
No kenestä muusta puhuisin jos asia koskee minua? Aika paha minun on kenenkään muun kautta lähteä sellaista asiaa purkamaan kun joku viesti ihan suoraan koskee minua. En ole suoraan sanottuna koskaan jaksanut sen enempää miettiä miten kirjoitan, koska kirjoitan juuri siten kun minusta tuntuu luontevimmalta jostain asiasta kirjoittaa. Varmaan se kirjoitustyyli kertoo jotain persoonasta, en tiedä. Ehkä kirjoitustyylini sitten tuo esiin jonkun itsekkään ja huomionhakuisen palan persoonastani, mutta sellaisia piirteitä minussa ei kyllä oikeassa elämässä liioin esiinny, enemmänkin päinvastoin. Parhaiten viihdyn silloin kun saan olla ihan rauhassa, sitä huomiota sain ihan tarpeeksi silloin aikoinaan. Ja kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän itsekkäitä joissain asioissa. En valitettavasti aio palstalta poistua, enkä luultavasti edes osaa muuttaa kirjoitustyyliäni vaikka haluaisinkin.
Jospa tämä asia olisi nyt tällä selvä tällä erää, ja pysyttäisiin siinä alkuperäisessä aiheessa.
Terveisin Naispelko26
Olen muuten ainut jolle ketjussa vastasit, koska kirjoitin sinua kiinnostavasta aiheesta.
Et muuten ole ainoa jos et ole myös tuo numero 23. Olen vastannut sinulle, koska kirjoitat suoraan minulle ja esität kysymyksiä.
Terveisin Naispelko26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, minä, minä....juu et tule kelpaamaan, et vaikka aikuistuisit, muuttaisit äidin helmoista ja hankkisit ammatin ja työn.
Ellet kiinnostu kuin itsestäsi, jäät yksin hyvästä syystä.
En ole kelvannut kenellekään. Nyt olen jo liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen näköjään ikuisesti työtön(yrittänyt olen, on korkeakoulututkinto, opiskellut toistakin jne.), ptikäaikaissairaus, olen alussa tosi ujo ja kiusaamiskokemusten ja vaikeiden lapsuudenkokemusten takia en luota ihmisiin oikein yhtään:( Enkä varsinkaan alussa ja nykyään pitäisi deittailla useita yhtä aikaa,hypätä heti sänkyyn ym.(tällaisen käsityksen olen ainakin saanut muilta)mitkä ei todellakaan sovellu mulle. Olen myös aika tylsä, viihdyn enimmäkseen kotona ja tykkään lukea ym.ja tuntuu että harrastuksissakin arvostetaan enemmän kaikkea extremeä ja (kallista/kauko)matkailua jne.
Olen ollut pitkään tunnetasolla sidoksissa yhteen mieheen joka ei sitten loppupeleissä halunnut suhdetta kanssani, niin en sit nähnyt muita pontettiaalisia miehiä ympärillä
AP olisi mulle liian nuori :) Mutta rehellisesti, on sitä tullut seurusteltuakin. Ne suhteet ei toimineet, päätin että arvostan itseäni enemmän, ja sen jälkeen en ole tavannut vielä miestä joka myös arvostaisi minua tällaisenaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole kelvannut kenellekään. Nyt olen jo liian vanha.
Voiko muka koskaan olla liian vanha rakastamaan tai olemaan rakastettavana? Ehkä vanhempana saattaa olla vaikeampi luottaa itseensä jos tulee jotain mahdollisuutta pariutua. Jos on ollut vaikkapa 50 vuotta ilman kumppania ja ei ole kelvannut kellekään, niin paha kai siitä on kehittää itselleen yht'äkkiä jotain uskomattoman kovaa itseluottamusta sen pariutumisen suhteen.
Terveisin Naispelko26
Miten niin, onnellisesti naimisissa jo 11 v.