Lue keskustelun säännöt.
Miksi sormus sormessa tuntuu niin tärkeältä?
avoliitossa
05.01.2020 |
Miksi sormus sormessa tuntuu niin tärkeältä? Tätä olen miettinyt, kun ystävät ympärillä kihlautuvat ja menevät naimisiin.
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä pian kahdeksan vuotta. Olemme puhuneet naimisiin menosta monestikin vuosien varrella. Tiedämme mitä haluamme ja tiedämme joskus menevämme naimisiin (tiedän myös, että osan mielestä periaatteessa olemme jo kihloissa tämän vuoksi). Olen myös kuitenkin joskus maininnut, että minulle olisi tärkeää, että mies kosii. Mutta ei. Joskus kun joku sukulainen tai ystävä on heittänyt jotain asiaan liittyvää, on mies voinut jälkikäteen sanoa, että vähän oli miettinyt olisiko se ja se ollut sopiva hetki, mutta sitten päätyi kuitenkin tulokseen, että jotkin toiset juhlat olisivat liian lähellä tai muut ihmiset luulisivat hänen kosineen vain siksi, että nappasin häissä morsiuskimpun. Sinänsä ymmärrettävää, mutta turhauttavaa.
Mitään varsinaista muutosta ei kihlautuminen parisuhteeseemme toisi, olen hyvin onnellinen suhteessamme ja täysin sitoutunut puolisooni. Pohdinkin vain, miksi tuo kihlasormus tuntuu niin tärkeältä asialta ja miksi mies ei vain saa aikaiseksi. Onko muita, jotka jakavat samoja tunteita?
Kommentit (22)
En tiedä. Meillä on ihan tavalliset sormukset, mutta kyllä niitäkin eräänä kesäiltana etsittiin ahkerasti kapakkaillan jälkeen kaurapellosta. Jotain kärhämää tuli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vaimo kosi minua, eli voit sinäkin kosia miestäsi jos häneltä se ei onnistu.
Mitä eroa vuokra ja omistusasunnolla on? Kummassakin herätään aamulla sängystä ja käydään vessassa.
Avioliitto on virallinen sopimus, joka vaikuttaa esimerkiksi perintöasioissa. Sekä hyvässä, että pahassa avioliittosopimuksella on merkitystä. Sitä voi sitten jossain määrin muokkailla avioehdolla johonkin suuntaan.
Sormuksellahan lähinnä osoitetaan muille, että on varattu. Toisille on tärkeää ja elämää helpottavaa, että itse näyttää varatulta muiden suuntaan, toisille taitaa olla tärkempää, että puoliso on "merkitty" varatuksi, niin kuin se sitä mitenkään pidättelisi.
Ymmärrän hyvin. On eri asia jutella että joskus mennään naimisiin, kuin oikeasti tehdä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko nyt kyse vain siitä korusta? Tarve näyttää muille jotain, mitä?
Me menimme naimisiin neljän vuoden seurustelun jälkeen, ilman kihlasormuksia tai edes mitään puhetta kihloista. Mies kosi, vastasin kyllä ja menimme naimisiin. Emme ostaneet myöskään vihkisormuksia. Ei ne korut ole meille tärkeitä.
Minulle avioliitto on tärkeä niin monesta syystä. Järkevät käytännön syyt, kuten asema lain edessä ja romanttiset syyt - merkki aidosta sitoutumisesta. Sosiaaliset syyt, jonkinlainen status minkä avioliitto tuo.
Sormus on tästä kaikesta merkkinä ja muistutuksena. Minusta avioliitto ja sormus sen merkkinä saa ja pitääkin olla tärkeitä, tavoiteltavia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas kuulostaa sille, että mies ei ole varma tunteistaan tai muuten varma olisiko onnellinen kanssasi. Miksi ei ilman muuta muuten jo kosisi. Varma mies kosii liiankin innokkaasti.
Meillä ei ole mitään sormuksia vaikka naimisissa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksena ensimmäiselle: sitä tässä itsekin mietin. Pidän itseäni vähän hölmönä tässä asiassa ja pohdinkin, että mistäköhän moinen mahtaa johtua. Mietin, onko tarve vain täysin ulkopuolelta itselle asettunut. Kun muut tuntuvat etenevän elämässään ja omat unelmat toistaiseksi vielä kauempana tulevaisuudessa, tuntuu tämä kuitenkin elämässä etenemiseltä. Ehkä siksi, en tiedä.
No, kyllä se suhteesta jotakin usein kertoo jos kosintaa ei tule vaikka toinen tietää että se olisi ok.
Olen ehkä vähän turhan monta nähnyt näitä "vakaita, toimivia aikuisten suhteita" joissa avoliitto on kestänyt pitkään eikä naimisiinmenoon tai lapsen tekoon ole ollut mitään tarvetta...kunnes eräänä kauniina päivänä toinen nostaakin kytkintä ja on pian puuhaamassa perhettä uuden rakkaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä tykkäisin tuota laatikossa olevaa sormusta pitää, mutta se aiheuttaa ihottumaa sormienväliin (olen atoopikko). Mies pitää sormustansa jatkuvasti. Minä olin meistä se, joka vuosia sitten sormuksen halusi. Siihen oli useita syitä; en ollut koskaan ollut kenenkään kassa niin vakavasti yhdessä, että olisi tullut naismisiinmeno mieleenkään, oli kiva kokea se toisen kanssa. Sain jatkuvasti vihjailuja ja vikittelyjä, jotka vähenivät huomattavasti sormuksen jälkeen, kun minua ei pidetty enää sellaisena jolle voi silmää iskien flirttailla (nykykielellä #metoo), ajatella että sitäkin torjumaan tarvittiin MIES, tai siis ainakin nyt sormus :D
Ja siksi että ympäristö näkee heti että tässä ollaan kimpassa(kummallakaan ei ole mitään intressejä vieraisiin peteihin, joten se ei liity asiaan mitenkään, sitä paitsi saahan sen sormuksen pois jos haluaa).
Olin myös vahvasti aloitteellinen, ja mies jotenkin pelkäsi että jos sormukset hommataan, niin sitten pitää olla menossa naimisiin ja hän ei ole nyt sellaiseen ollenkaan valmis. Vakuutin että ei tarvitse mennä naimisiin koskaan jos ei halua. No sormukset on olleet sormessa 4 vuotta(tai siis miehellä, minä käytän vain satunnaisesti) ja on se mies tässä kysellyt sen naimisiinmenon perään, mutta enpä taida koskaan hänen kanssaan naimisiin mennä.
Kosi itse jos haluat naimisiin. Meillä 10 vuotta takana avioliittoa myöskin ilman sormuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano tuo uudestaan sitten, kun jompikumpi teistä kuoleekin ennenaikaisesti ja jäljellejäänyt puoliso joutuu muuttamaan pois ja nuolemaan näppejään perinnön mennessä jollekin sisarukselle tai jotain. Avioliitto on oikeudellinen sopimus, ja sen tarkoitus on auttaa puolisoita turvaamaan toistensa tilanne. Vaikka juuri leskeksi jäädessä on paljon helpompi keskittyä suremaan kun ei tarvitse stressata raha-asioista.
Kyllä se sormus on aika iso ele. En minäkään sitä sormessa pidä, mutta se kokemus että minua kosittiin että se sormus hankittiin niin on minulle merkittävä. Vaikka se oli vain että seksin jälkeen mies kysyi että mennäänkö naimisiin ja sormus hankittiin sen jälkeen. Se oli kuitenkin iso ja merkittävä ele että mies halusi sitoutua minuun juridisesti. Itse en pidä sormustani, koska osoittautui jälkikäteen että vaikka iso kivi on näyttävä ja kaikkea, niin se on melkoinen rohjake käytössä. Mies pitää sormustaan paitsi treenatessa.
Eli en usko että se sormus itsessään on muuta kuin symboli.
Heh, näin viime yönä unta, että olin liikkeellä kaveriporukalla ja kanssani oli joku semmoinen laastarityyppinen suhde (mies). Tuli jotain puhetta, että hän kysyi, että jos hän kosisi, niin haluaisinko hänen kanssaan naimisiin. Vastasin, että joo joo, en ainakaan haluaisi jättää hänttä, ja siis oikeastikin siinä unessa ajattelin niin.
No, myöhemmin siinä unessa sitten se mies ojensikin minulle sormusrasian. Avasin rasian ja siellä oli mitä rumimman näköinen sormus, jonka voi ikinä sormeensa kuvitella. Ei kauhean leveä, eli sikäli varmaan ihan ok kihlasormus, mutta siinä oli jotain rumia kuvia, ikään kuin toteemipaalusta niitä päitä ja muuta sontaa... ja se oli himmeää hopean väristä jotain hirveää pskaa.
Minulle tuli ihan kauhea tunne ja pakenin paikalta ulos inhosta väristen. En siis inhonnut miestä, mietin vain, miten hirveän loukkaavan reaktion olinkaan saanut ja hänelle varmaan ihan hirveän olon aiheuttanut. Ja siis mietin, että aivan HIRVEÄ sormus, miten mies SAATTOI kuvitella, että minä pitäisin juuri sellaista. Samoin se tunne siitä, että mies yrittää saada minut omakseen, kun mies oli SIIHEN puuhaan täysin väärä mies, ahdisti. En tajua, miksi se kaikki kilpistyi siihen SORMUKSEEN, koska olin jo muuten hyväksyvä sitä ajatusta kohtaan, että sitoutuisin häneen. Mutta en selkeästikään symbolin kanssa! En siis ehkä oikeasti? (En ole ikinä ollut naimisissa, mutta minulla on silti lapsia. En halunnut naimisiin lasten isän kanssa, enkä sitä kadu.)
Meinasin kuolla ajatuksesta, että se sormus oli niin hirveä ja siitä ajatuksesta, että kyseinen mies haluaisikin sitoa minut itseensä, VAIKKA tiesin, ettei sitoutumisessa siitä ole kysymys. Siis TODELLA kummallinen uni.
Joten sormuksella sormessa todellakin ON väliä. Ettei sitä ole, tai ettei se ole ruma!
Sormus oli tärkeä silloin avioliiton alkuaikoina kun oli naimisiinmenosta innoissaan. Ja kun tulin raskaaksi, pidin turvotuksesta huolimatta sormusta mahdollisimman pitkään. Kun olin tukevasti raskaana, halusin että vieraat ihmiset näkevän minun olevan ihan rouva, virallinen puoliso.
Arjessa niitä sormuksia ei ole tullut enää pidettyä pitkiin aikoihin, että sinänsä se sormus ei ole tärkeä. Mutta avioliitto on tärkeä jo juridisena sopimuksena ja myös virallisena merkkinä muille yhteiskunnassa, että olemme sitoutuneet toisiimme. Minulle itselleni se on tärkeä merkki siitä että mieheni on sitoutunut minuun. Enkä olisi kyllä suostunut mihinkään avoliittoon saati että olisin tehnyt lapsen ennen avioliittoa. Miehellekin oli tärkeää perustaa perhe joten oli luontevaa mennä naimisiin.
En usko etteikö avoparitkin voi olla toisiinsa sitoutuneita. Itse en vain sellaiseen haluaisi. Avioliitto on turvallisempi silloin kun on perhettä. Olen jo siinä iässä, että osaan arvostaa lesken asumisoikeutta ja leskeneläkettä.
Eikös tuossa aloittaja juuri sanonut, että hän kokee tärkeänä sen, että mies kosii? Ei varmaan siksi halua kosia itse.
Mun mielestä kosimattomuudelle on paljon muita syitä kuin se, ettei mies haluaisi sitoutua tai olisi varma suhteestaan. On myös vähän eri tilanne olla pitkään avoliitossa "oikeassa aikuisten suhteessa", jos suhde on alkanut vaikka 18-vuotiaana vs. 28-vuotiaan, ja onkin ihan fiksua ettei tunteistaan varma mies ihan heti kosi jos ikää on se 20.
Koska jos sen sormuksen hukkaa, pian sen löytää joku hobitti ja kyörää tulivuoreen etupihallani, ja sitten ihan kaikki menee päin v i t t u a.
T: Sauron Suuri
No sitä kysyn että miksi se kihlasormus on niin tärkeä sulle? Mitä se sormus muuttaa asiaa mihinkään, kun kerran ootte päättäneet joskus naimisiin mennä.