Kuinka ihmiset saavat töitä niin helposti?
Olen opintojen loppuvaiheilla ja valmistuttuani hakenut töitä lukuisista paikoista. Yksi lyhyt sijaisuus irronnut. Opiskelin vielä kohtuu hyvin työllistävää alaa (AMK:ssa). Opintojen aikana tein jotain avustavia hommia ja alaa sivuavia hommia. Hirveä kilpailu ja rekryissä voi olla ryhmähaastatteluita, psykologisia testejä, videohaastatteluja, älykkyystestejä ja useita haastattelukierroksia.
Kun mietin omaa vuosikurssia ja koululaisia ylipäätään, niin en voi käsittää miten ainakaan 50% niistä opiskelijoista tulisi ikinä valituksi mihinkään mistään kilpailutilanteesta. Mutta silti yli 90% työllistyy? Miten se oikein tapahtuu? Itselläni ei ole paras mahdollinen itsetunto tai itseni markkinointikyky, mutta onnistun hyvänä päivänä olemaan ihan reipas ja vakuuttava kuitenkin. Kuoriutuuko niistä kaikista esitelmissä mutisevista, kurssit rimaa hipoen läpäisevistä "junteista" jotain työhaastatteluhurmureita, vai miten oikein pääsette töihin?
Ja tosiaan oma ala vielä melko hyvin työllistävä. Vielä käsittämättömämpää minulle, jos puhutaan huonommin työllistävistä aloista (eikä tarvitse edes mennä mihinkään erikoisimpiin humanistitutkintoihin).
Kommentit (80)
Linkedin on kova sana. Sieltä saa työtarjouksia kun profiili on erinomainen.
Työllistyin kun otin alkuun ns. paskaduuneja vastaan jolloin cv:ssä suosittelijoita.
Terv. Entinen puhelinmyyjä
Esiintymiskyvytön perusduunari sai töitä, kun tutut ottivat puolisäälistä. Tekee myös pätkätyötä eikä valita siitä.
Eli ei ne kaikki työllistyneet ole missään loistavissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan heillä jotain tarjottavaa kuitenkin ollut, jos heidät kerta on palkattu.
Viittasin yleisellä tasolla esim. koulumme opiskelijoihin. En tiedä mihin kukin heistä on työllistynyt, mutta tiedän että suurin osa työllistyy. Kiinnostaa silti mikäköhän mahtaa se heidän tarjottava olla? Kursseista saadaan hylättyjä ja lopulta läpäistään rimaa hipoen. Lukiotasoisten asioiden oppiminen saattaa olla vaikeaa. Ryhmätöissä pyritään olemaan tekemättä mitään, viesteihinkään ei aina vastata. Kaikki oma-aloitteisuus puuttuu. Esitelmissä ei vakuuteta. Sosiaaliset taidot max normaalit. En vaan voi käsittää miten tuollaiset ihmiset tulevat mihinkään valituksi kun mietin sitä syyniä mihin itse työnhaussa joutunut.
Työtä hakiessa minulta ei ole koskaan kysytty koulupapereita. Siinä varmaan yksi syy, miksi ne "huonotkin" opiskelijat saavat töitä.
Tuttujen ja tutuntuttujen kautta työllustytään.
Itse olen rekrytointipuolella. Aivan tuntemattoman palkkaaminen on aina suurempi riski kuin tutuntutun palkkaaminen. Ei ne tututkaan aina ihannetekijöitä ole. Mutta enemmän huteja tulee tuntemattomien palkkamisella.
Työtä hakiessa minulta ei ole koskaan kysytty koulupapereita. Siinä varmaan yksi syy, miksi ne "huonotkin" opiskelijat saavat töitä.
-multa on kysytty, osaan niistä paikoista pääsin, osaan en. kaikissa paikoissa ei oo kysytty, ja niissä ollu sama juttu : osaan pääsin, osaan en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan heillä jotain tarjottavaa kuitenkin ollut, jos heidät kerta on palkattu.
Viittasin yleisellä tasolla esim. koulumme opiskelijoihin. En tiedä mihin kukin heistä on työllistynyt, mutta tiedän että suurin osa työllistyy. Kiinnostaa silti mikäköhän mahtaa se heidän tarjottava olla? Kursseista saadaan hylättyjä ja lopulta läpäistään rimaa hipoen. Lukiotasoisten asioiden oppiminen saattaa olla vaikeaa. Ryhmätöissä pyritään olemaan tekemättä mitään, viesteihinkään ei aina vastata. Kaikki oma-aloitteisuus puuttuu. Esitelmissä ei vakuuteta. Sosiaaliset taidot max normaalit. En vaan voi käsittää miten tuollaiset ihmiset tulevat mihinkään valituksi kun mietin sitä syyniä mihin itse työnhaussa joutunut.
Työtä hakiessa minulta ei ole koskaan kysytty koulupapereita. Siinä varmaan yksi syy, miksi ne "huonotkin" opiskelijat saavat töitä.
Näinpä. Kouluarvosanat kiinnostavat lähinnä kahdessa tapauksessa: 1) teini jolla ei ole vielä työkokemusta, eikä oikein voi kysyä muuta kuin koulumenestystä ja harrastuksia (mulle muuten peruskoulussa väitettiin, että erityisesti liikuntanumero olisi tässä tärkeä!) ja 2) osa tutkijanpaikoista, esim. tohtorikoulupaikat saattavat vaatia vähintään tietyn arvosanan maisteriopinnoista. Muuten ei kysytä, vaan oletetaan että jos on ammattinsa koulutuksesta päässyt läpi, on riittävän hyvä ammattilainen. Näinhän ei nykyään välttämättä ole, kun kouluilla on kovat paineet päästää kaikki läpi, mutta näin saatetaan ajatella ja kun tarkemmin ajattelee, niin näinhän sen pitäisi mennä. Jos ei osaa riittävästi että pärjäisi alansa töissä, niin sellaista ihmistä ei pitäisi päästää oppilaitoksestaan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala kyseessä?
Eräs insinööri-ala.
Eikös insinöörialoilla tärkeintä ole ongelmanratkaisu, analyyttinen ajattelu ja laskenta? Ei siellä sosiaalisuuksilla, ryhmätyötaidoilla, esitelmillä ja kalvosulkeisilla pitkälle pääse. Ne ovat enemmän humanisti-, talous- ja hallintopuolen juttuja.
Meidän koulusta työllistyy parhaiten ne, jotka ei edes valmistu. Ovat halvempia nääs. Kielitaitoakaan ei välttämättä ole, mutta raha ratkaisee.
Täytyy olla ulospäin suuntautunut koomikko, joka on jo kartuttanut kokemusta myynnin, logistiikan, viennin, markkinoinnin, sisällöntuotannon (etenkin video!), virallisten tiedotteiden ja graafisen suunnittelun saralta + lisäksi kaikki muista toimiston juoksevista tehtävistä :)
Opiskelemalla laskentatoimen tradenomiksi ja alkamalla kirjanpitäjäksi. Jos osaa laskea palkkoja, tehdä kirjanpitoa (+ tilinpäätöksiä, joita itse en ole vielä tehnyt) ei ole mitään vaikeuksia työllistyä. Aina on jossain tilitoimisto, johon tarvitaan kiireesti lisää väkeä, ainakin väliaikaisesti. Nyt oli 3 työtä, joista valita. Ei mikään hyväpalkkainen ala, mutta työtä on.
No mitä itse olen muutama vuosi sitten valmistuneena havainnut, niin "biletys ja matkustelu" on ihan varteenotettava tapa viettää opiskeluaika ja valmistautua työelämään. Bilettämällä verkostoituu, ja matkustellessa oppii sujuvaa kieltä ja kansainvälisyyttä. Nämä henkilöt ovat työllistyneet oikein hyvin, vaikka koulussa suoriutuivat rimaa hipoen ja osoittamatta mitään erityistä kiinnostusta alaan. He myös todennäköisesti stressaavat vähemmän, koska eivät esim työssään ymmärrä, mikä liittyy mihinkin. Heitä ei kiinnosta. He tekevät tyytyväisinä oman "osuutensa" ja lähtevät kotiin. He näyttävät "paineensietokykyisiltä" ja saavat ylennyksiä. Otetaan heistä oppia. AP olet varmasti taitava, mutta älä hanki burnoutia itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan heillä jotain tarjottavaa kuitenkin ollut, jos heidät kerta on palkattu.
Viittasin yleisellä tasolla esim. koulumme opiskelijoihin. En tiedä mihin kukin heistä on työllistynyt, mutta tiedän että suurin osa työllistyy. Kiinnostaa silti mikäköhän mahtaa se heidän tarjottava olla? Kursseista saadaan hylättyjä ja lopulta läpäistään rimaa hipoen. Lukiotasoisten asioiden oppiminen saattaa olla vaikeaa. Ryhmätöissä pyritään olemaan tekemättä mitään, viesteihinkään ei aina vastata. Kaikki oma-aloitteisuus puuttuu. Esitelmissä ei vakuuteta. Sosiaaliset taidot max normaalit. En vaan voi käsittää miten tuollaiset ihmiset tulevat mihinkään valituksi kun mietin sitä syyniä mihin itse työnhaussa joutunut.
Ne on rentoja, eivätkä stressaa mitään. Karismaattisia. Säästelleet voimiaan opiskeluissa.
Ovatko kaikki töissä olevat sinun mielestä karismaattisia? Minä ainakin kohtaan ns. kaikennäköistä hiihtäjää ollessani itse asiakkaana, oli kyse kaupoista, virastoista tai mistä tahansa yrityksestä. On mutisijaa, ujoa punastujaa, töykeää, "en tiedä, olen vain töissä täällä" -asenteen omaavia ja ties mitä. Onhan se hyvä että ovat töihin päässeet, mutta millä ihmeen meriiteillä?
Vierailija kirjoitti:
Työllistyin kun otin alkuun ns. paskaduuneja vastaan jolloin cv:ssä suosittelijoita.
Terv. Entinen puhelinmyyjä
Anteeksi mitä? Suosittelijoita paskaduuneista?
Moni aloittaa työstä, joka ei vastaa koulutusta. Esimerkiksi pankissa samaa asiakastyötä tekee 30 vuotta sitten merkonomiksi valmistuneet, tradenomit ja tuoreet maisterit. Maisterit ja työteliäät tradenomit sitten yleensä etenee nopeasti muihin töihin. Osa ei koskaan pääse koulutusta vastaavaan työhön, monella alalla on myös vaikea sanoa mikä todella on koulutusta vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työllistyin kun otin alkuun ns. paskaduuneja vastaan jolloin cv:ssä suosittelijoita.
Terv. Entinen puhelinmyyjä
Anteeksi mitä? Suosittelijoita paskaduuneista?
Kyllä.
Meillä on tyypillisesti 'paskatyössä' (=tylsää, puuduttavaa, yksitoikkoista pakkaustehtävää) välivuotta viettäviä nuoria. Osalle olen erikseen sanonut, että minut saa mielellään laittaa suosittelijaksi JA heitä myös todellä lämpimästi suosittelisin "vähemmän paskatöihinkin" - jos hyvällä asenteella jaksaa sen välivuoden raahautua ajoissa töihin ja tehdä ne osoitetut tehtävät, ei turhaan saikuttele eikä puuhastele omiaan työaikana niin kyllä sellaista henkilöä voi lämpimästi suositella ihan mihin vaan!
Minut on kolmeen otteeseen soitettu töihin.
1. Siellä oli töissä yksi henkilö joka tunsi minut harrastuksen kautta, ei oltu mitään ystäviä mutta tiesi mitä ja miten tein harrastusta.
2. Työnantaja oli yllättäen tilanteessa, jossa heiltä puuttui äitiysloman sijainen - oli yhteydessä meidän kouluun, josta joku opettaja suositteli minua.
3. Erään asiakkaan firmaan tarvittiin työntekijää, joka osasi tiettyjä hommia - soittivat ja kysyivät millä ehdoin tulisin.