Kuinka ihmiset saavat töitä niin helposti?

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata muuten, mutta kiinnitin huomiota tuohon, että moitit esitelmissä mumisijoita ja muita "epäsosiaalisia". Puhutko siis ujoista tai hiljaisemmista ihmisistä tai ryhmässä jännittävistä? Eihän nuo ominaisuudet tarkoita, että joku ei olisi hyvä työntekijä! Ei kaikilla aloilla tarvitse olla suuna päänä. Sitä paitsi monesta ujosta tai sosiaalisia tilanteita jännittävästä kuoriutuu oikeassa ympäristössä rennompi.

Kyseessä oli insinööriala, ja siellä nämä epäsosiaaliset mumisijat ovat yleensä kovimpia osaajia. Hyvät esiintyjät menevät markkinointiin tai yleisiksi pelleiksi putouksiin etc.

U

En anna aikaani millekään ryhmähaastatteluille tai julkisille hauille. Sellaisiin lähden sitten, kun oikeasti on jokin johtajatason pesti kyseessä, en höpöttämään muulle ryhmälle jaskaa siitä, mikä mulle on tärkeää jossain kesähessuna marketin kassalla, muu kuin raha. Minusta nämä kaikki nykyiset rekrykuviot ja videohaastattelut ym ovat pelleilyä eivätkä anna oikeaa kuvaa hakijasta tai haastattelijasta. Olen neljä kertaa löytänyt "tiskin alta" työnantajan ja työpaikan, jossa ajatusmaailma on sama, olen vain ollut yhteydessä suoraan TJ:seen, ja näistä vain ensimmäinen paikka oli se vaikea saada, sen jälkeen on revitty töihin suoraan edellisestä vakanssista. Fudut olen saanut vain kerran, kun puutuin liikaa siihen, millaista ilmapiiriä johto pitää työpaikalla, ja tämä oli ennen noita neljää paikkaa paikasta, johon oli kaikki videohaastattelut ja ryhmähaastattelut, ja palkkakin alin mitä ikinä saanut, muutoin aina lähtenyt itse, kun on tullut parempi paikka eteen.

Omalla alallani on kanssa muka hyvä työllisyys, mutta ei nuorilla naisilla todellakaan. Puhun aika paljon asiakkaiden ja etenkin yrityspättäjien kanssa puhelimessa, ja kerran yksi ison firman TJ kysyi ihan yhtäkkiä, minkä ikäinen olen ja miten olen päässyt töihin. Hän pyysi auttamaan häntä, kun hänellä on kaksi suunnilleen ikäistäni tytärtä samalla alalla, kumpikin lähettänyt noin 100 hakemusta eikä mistään ole valittu. Kerroin vinkkini, mutta ihmeitä en valitettavasti osaa tehdä. Täytyy vain olal onnellinen, että itseä onnisti ja että jokainen paikka sen jälkeen on ollut helpompi. Nyt on massasta erottuvaa CV:täkin vähän kertynyt, niin ei tarvitse mennä sillä "kaupan kassa" -CV:llä, ja uskon, että tyhjän päältäkin työllistyisin helpommin nyt.

Olen nyt ainakin puoli vuotta enemmän ja vähemmän aktiivisesti hakenut töitä työni ohessa ja päässyt tasan yhteen haastatteluun. :( Ja en tullut valituksi. Inhoan nykyistä työtäni niin pakko päästä pois. Luulin, että jo työssä olevana hakijana olisin halutumpaa työvoimaa muuallekin, mutta ei. Näköjään ihan yhtä vaikeaa saada nytkin töitä.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla käynyt mielessä sellainen vaihtoehto, että nämä tyypit ovat ihan ok tyyppejä ja fiksuja, eivät vain ole jaksaneet opiskeluihin panostaa. Hylätty tulee kun ei lue kokeeseen. Ryhmätöihin ei panosteta koska ne ovat teennäistä ja usein aika irrationaalisia verrattuna oikean työelämän ongelmiin. Ei se välttämättä kerro mitään siitä tulevasta työmotivaatiosta, älykkyydestä ja siitä kuinka käyttäytyy sitten aikanaan työyhteisössä.

Jotainhan näillä tyypeillä on nimittäin ollut annettavaa, jos ovat saaneet työpaikat ja vielä koeajan yli ne pitäneet.

Puhut kyllä vähän vähättelevästi opiskelukavereistasi. Aika monet tuolloin keskittyvät siihen opiskelijaelämän "vapaa-ajan" puoleen. En väitä että se on hyvä asia, mutta kyllä siellä ne matematiikasta L:n kirjoittaneetkin krapulassa vetävät hylsyjä ja sitten kuitenkin ovat aikanaan loistavia työelämässä.

On käynyt mielessä, sillä he ovat kaikki ainakin päällisin puolin ihan ok tyyppejä. En vain tajua miten he pääsevät työelämään kilpailutilanteessa. Olen myös aika lailla eri mieltä kanssasi siitä mitä tietty toiminta kertoo ihmisen luonteesta. Jos esim. ryhmätyössä muu ryhmä jätetään "pulaan", niin minusta se on lähinnä kusipäistä. Ja AMK:ssa ei kohtuudella menestyäkseen juurikaan vaivaa tarvitse nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työllistynyt kahdesti suoraan harjoittelupaikkaan uutta ammattia opiskellessa, kerran lehti-ilmoitukseen vastaamalla ja kahdesti on työnantaja soittanut minulle kotiin että tulenko töihin.

Mistä työnantaja on saanut tietää sinusta, kun on soittanut ja pyytänyt sinua töihin?

Tuskin työnantajat soittelevat umpimähkään ihmisille ja pyytävät töihin?

Joku on kai sinua suositellut tai olet hakenut sitä paikkaa?

Ohis. Kuulostaa terveydenhoitoalalta..

U

Persoona ap, se on se persoona.

Työllistymiseen eivät hyvät ja kiitettävät opintotulokset. Joissakin paikoissa tarkistetaan vain, että on alan tutkinto suoritettuna.

Huonotkin arvosanat saanut opiskelija työllistyy, jos hän on persoonana hyvä, hallitsee asiat ja pärjää testeissä ja haastatteluissa.

Hyvät arvosanat eivät takaa työpaikkaa, vaan katsotaan ihmistä kokonaisuutena.

Jos esim. sinulla on huono itsetunto jms, "ongelmia ja/rajoitteita, ei niitä pidä näyttää haastatteluissa.

Kilpailu työpaikoista on julmaa ja pitää pysyä kilpailuissa mukana.

Ehkä  kannattaisi vaihtaa alaa, helppo opiskella uusi tutkinto, kun jo perus amk takana. Tuolla pohjalla ei kannata jäädä roikkumaan työttömänä. Voi hakea myös muitakin työpaikkoja kuin oman alan.

Toivottavasti lohduttaa, että olin lähes vuoden työttömänä valmistumisen jälkeen. Kauppakorkeasta valmistuin erinomaisin arvosanoin. Oman kirjanpitoni mukaan laitoin lähemmäs sata työhakemusta valmistumisen jälkeen. Ongelmaksi muodostui opiskelutahtini: sain paperit ulos nopeasti, mutta mitään relevanttia työkokemusta en ollut ehtinyt kerryttämään.

Lopulta tärppäsi ja sain vakituisen ja hyvän työpaikan! Väittäisin, että se ensimmäisen työpaikan saaminen on aina vaikeinta. Tsemppiä! 👍

Tutkintopaperilla ei tee mitään. Nyyh nyyh, mutta näin se on.

Samaa olen ihmetellyt. Kaikenlaista viheltäjää on työelämässä tullut nähtyä, ja myös se, että aina se osaavin tyyppi ei todellakaan tule valituksi. Itse en enää jaksa analysoida koko työelämäteatteria.

U

Minä työllistyin kesätöiden/opinnäytetyön kautta. En heti koulutusta vastaavaan tehtävään, mutta alan töihin kuitenkin. Sieltä sitten olen päässyt pikkuhiljaa etenemään.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Kaikenlaista viheltäjää on työelämässä tullut nähtyä, ja myös se, että aina se osaavin tyyppi ei todellakaan tule valituksi. Itse en enää jaksa analysoida koko työelämäteatteria.

Hyvin tiivistetty. Työelämä tosiaan on teatteria ja aikuisten hiekkalaatikko. Viimeisin erikoisuus oli, kun työkkärin asiantuntijoiksi valittiin tuotantotalouden insinööri, kauppatieteiden kandi ja tuotantotalouden dippa inssi(?) sattumoisin tuossa kaupungissa juuri valmistuu kyseisen alan opinahjosta noita.. Millä referensseilla insinööri on työkkärin asiantuntija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Kaikenlaista viheltäjää on työelämässä tullut nähtyä, ja myös se, että aina se osaavin tyyppi ei todellakaan tule valituksi. Itse en enää jaksa analysoida koko työelämäteatteria.

Hyvin tiivistetty. Työelämä tosiaan on teatteria ja aikuisten hiekkalaatikko. Viimeisin erikoisuus oli, kun työkkärin asiantuntijoiksi valittiin tuotantotalouden insinööri, kauppatieteiden kandi ja tuotantotalouden dippa inssi(?) sattumoisin tuossa kaupungissa juuri valmistuu kyseisen alan opinahjosta noita.. Millä referensseilla insinööri on työkkärin asiantuntija?

😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vain kerran hakenut työpaikkaa, ja sen myös sain. Kolme kertaa minua on kysytty töihin, eli työnantaja ollut aktiivinen osapuoli. Noista kahdella kerralla otin työn vastaan, ja yhtenä kertana kieltäydyin kun en halunnut jättää vanhaa työtäni.

Koulutukseni on amispohjalta AMK-tutkintoon, ja ala on ns. epäseksikäs.

Miten työnantajat ovat osanneet kysyä sinua töihin? Ovatko nähneet sinut aiemmassa työpaikassa ja ajatelleet, että sellaista työntekijää heilläkin tarvittaisiin?

Olen utelias, koska en ole lähipiirissä kuullut, että ketään kysyttäisiin töihin. Yleensä töitä on joutunut hakemaan itse, soittelemaan ja lähettämään satoja hakemuksia.

Yksi työkaverini tosin kertoi, että häntä oli pyydetty meille töihin. En kysynyt, miten työnantaja oli saanut tiedon hänestä. Mutta kolme hänen sisaruksistaan on myös töissä meidän firmassa. Olivatko sitten suositelleet häntä, en tiedä.

Riippuu varmaan ihan alasta. Joillain aloilla tehdään yhteistyötä paitsi asiakkaiden kanssa myös muiden saman alan yritysten eli yhteistyökumppaneiden kanssa. Sana siis kiirii, jos olet omassa työssäsi ollut hyvä. Kun yritykseen A haetaan uutta työntekijää, joku siellä jo oleva voi kertoa henkilöstä, jonka on tavannut samoissa projekteissa. Sitten yrityksestä A soitetaan ja kysytään, kiinnostaisiko vaihtaa työpaikkaa. Joskus joku voi myös suositella entistä työkaveriaan, jonka kanssa on tehnyt juuri samantyyppisiä hommia kuin mihin nyt etsitään uutta työntekijää. 

- eri

Ei mene nallekarkit tasan. Itse olen sairaanhoitaja, joka unelmoi työttömyydestä. Niin paskaa hommaa tämö on. Mutta ei, töitä on koko ajan, ei hetken rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa ollaan vapaalla, ja ei näytetä sitä älykästä puolesta itsestä kun seurustellaan, tietysti nää kenen kanssa kaveeraat käyttäytyy eri tavalla tositilanteessa

Olet erehtynyt. Koulussa nimen omaan ei kuulu olla vapaalla. Opiskeluhan on työtä.

Voi itku tätä nykyaikaa!

Joo, olen siis yli viisikymppinen ja järkyttynyt nykymaailman menosta.

Minusta ap: n kysymys on hyvä ja ymmärrettävä. Mutta nyt jotkut tuntuvat ajattelevan, että hän on hankala tyyppi, koska suhtautuu opintoihin tosissaan. Ei voi olla totta.

Minä olen myös 50 ja risat.

Minä luulen että ap tarkoittaa hämmästellä suunnilleen samaa asiaa mitä minäkin aikanaan. Itse olin tuo "koulu on työntekoa" tylsä tosikko joka ehkä hieman alentuvasti ajatteli, että nuo urpot luokkakaverit kärsiköön sitten aikanaan kun eivät ymmärrä työn tekoa ja miten sillä pääsee mielenkiintoisiin töihin ja "menestykseen".

6Llää ja yliopistotutkinto työllistävältä alalta myöhemmin tajusin, että kyllä ne luokkakaveritkin olivat ihan koulutuksen saaneet aikaiseksi ja niillä monilla olikin jotain kykyjä ja taitoja ja persoonallisuuden piirteitä, että hyvinkin vähäisellä kouluun panostamisella niistä moni olikin päätynyt itseäni paljon "parempiin","kovapalkkaisempiin" tai "korkeampi meriittisiin" töihin.

Oli aika kusetettu olo hikarilla.

Mutta onneksi suurin osa meistä löytää itselleen kelvollisen elämän polun. Toisten polkuja emme voi muuttaa, joten keskittykäämme vain tekemään itsellemme mahdollisimman mielekäs polku.

Mutta jonkin verran minun piti itsessäni työstää sitä veetutuksen tunnetta kun tajusin, että jossain vaiheessa hikari-taivaltamista olisi ehkä kannattanut myös panostaa sosiaaliseen elämään, verkostoitumiseen ja ylipäätään sen oman elämän merkityksen etsimiseen 🤷🏿‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vain kerran hakenut työpaikkaa, ja sen myös sain. Kolme kertaa minua on kysytty töihin, eli työnantaja ollut aktiivinen osapuoli. Noista kahdella kerralla otin työn vastaan, ja yhtenä kertana kieltäydyin kun en halunnut jättää vanhaa työtäni.

Koulutukseni on amispohjalta AMK-tutkintoon, ja ala on ns. epäseksikäs.

Miten työnantajat ovat osanneet kysyä sinua töihin? Ovatko nähneet sinut aiemmassa työpaikassa ja ajatelleet, että sellaista työntekijää heilläkin tarvittaisiin?

Olen utelias, koska en ole lähipiirissä kuullut, että ketään kysyttäisiin töihin. Yleensä töitä on joutunut hakemaan itse, soittelemaan ja lähettämään satoja hakemuksia.

Yksi työkaverini tosin kertoi, että häntä oli pyydetty meille töihin. En kysynyt, miten työnantaja oli saanut tiedon hänestä. Mutta kolme hänen sisaruksistaan on myös töissä meidän firmassa. Olivatko sitten suositelleet häntä, en tiedä.

Riippuu varmaan ihan alasta. Joillain aloilla tehdään yhteistyötä paitsi asiakkaiden kanssa myös muiden saman alan yritysten eli yhteistyökumppaneiden kanssa. Sana siis kiirii, jos olet omassa työssäsi ollut hyvä. Kun yritykseen A haetaan uutta työntekijää, joku siellä jo oleva voi kertoa henkilöstä, jonka on tavannut samoissa projekteissa. Sitten yrityksestä A soitetaan ja kysytään, kiinnostaisiko vaihtaa työpaikkaa. Joskus joku voi myös suositella entistä työkaveriaan, jonka kanssa on tehnyt juuri samantyyppisiä hommia kuin mihin nyt etsitään uutta työntekijää. 

- eri

Aika harvassa itse asiassa on kuitenkin ne työt, joissa se koulukirjojen ja oppituntien teorian rautainen ulkoaopiskelu on se arvokkain tietotaito.

Pätevyys on saavutettu kun on tietty koulutustaso, monessa paikassa riittää vain "alempi korkeakoulututkinto" tai "ylempi kk-tutkinto" - opiskelualallakaan ei niin suurta väliä. Tärkeintä on työmoraali, hyvä tyyppiys, se joku innostuksen kipinä, se että tulee toimeen työyhteisössä ja on 'edustava ja fiksu' asiakkaita kohtaan jne - asioita, joiden kohdalla todella on merkitystä sillä, jos tuon työntekijän tuntee vaikkapa siitä naapurifirmasta tai joku osaa häntä suositella.

Usein tärkeintä ei ole mitä sinä paperilla osaat, vaan mikä sinä itse olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vain kerran hakenut työpaikkaa, ja sen myös sain. Kolme kertaa minua on kysytty töihin, eli työnantaja ollut aktiivinen osapuoli. Noista kahdella kerralla otin työn vastaan, ja yhtenä kertana kieltäydyin kun en halunnut jättää vanhaa työtäni.

Koulutukseni on amispohjalta AMK-tutkintoon, ja ala on ns. epäseksikäs.

Miten työnantajat ovat osanneet kysyä sinua töihin? Ovatko nähneet sinut aiemmassa työpaikassa ja ajatelleet, että sellaista työntekijää heilläkin tarvittaisiin?

Olen utelias, koska en ole lähipiirissä kuullut, että ketään kysyttäisiin töihin. Yleensä töitä on joutunut hakemaan itse, soittelemaan ja lähettämään satoja hakemuksia.

Yksi työkaverini tosin kertoi, että häntä oli pyydetty meille töihin. En kysynyt, miten työnantaja oli saanut tiedon hänestä. Mutta kolme hänen sisaruksistaan on myös töissä meidän firmassa. Olivatko sitten suositelleet häntä, en tiedä.

Riippuu varmaan ihan alasta. Joillain aloilla tehdään yhteistyötä paitsi asiakkaiden kanssa myös muiden saman alan yritysten eli yhteistyökumppaneiden kanssa. Sana siis kiirii, jos olet omassa työssäsi ollut hyvä. Kun yritykseen A haetaan uutta työntekijää, joku siellä jo oleva voi kertoa henkilöstä, jonka on tavannut samoissa projekteissa. Sitten yrityksestä A soitetaan ja kysytään, kiinnostaisiko vaihtaa työpaikkaa. Joskus joku voi myös suositella entistä työkaveriaan, jonka kanssa on tehnyt juuri samantyyppisiä hommia kuin mihin nyt etsitään uutta työntekijää. 

- eri

Aika harvassa itse asiassa on kuitenkin ne työt, joissa se koulukirjojen ja oppituntien teorian rautainen ulkoaopiskelu on se arvokkain tietotaito.

Pätevyys on saavutettu kun on tietty koulutustaso, monessa paikassa riittää vain "alempi korkeakoulututkinto" tai "ylempi kk-tutkinto" - opiskelualallakaan ei niin suurta väliä. Tärkeintä on työmoraali, hyvä tyyppiys, se joku innostuksen kipinä, se että tulee toimeen työyhteisössä ja on 'edustava ja fiksu' asiakkaita kohtaan jne - asioita, joiden kohdalla todella on merkitystä sillä, jos tuon työntekijän tuntee vaikkapa siitä naapurifirmasta tai joku osaa häntä suositella.

Usein tärkeintä ei ole mitä sinä paperilla osaat, vaan mikä sinä itse olet.

Juuri näin!