Olen akateeminen (DI) mutta huomannut etten nauti alan työstä vaan tykkään oikeasti tehdä jotain ihan käytännöllistä, onko muilla samaa?

Ainakin yhden DI:n tiedän, joka teki liiaksikin käytännön hommia, omien hommien jäädessä hieman jopa liiaksikin varjoon

Joten kyllä on

mies51v

Joo on. Olen ollut koko ikäni humanisti paperinpyörittelijä (pätkätöissä) ja tullut siihen tulokseen, että joku fyysinen työ ja mielellään käsityöala sopisi paremmin. Vapaa-aika menee piirtäessä, huonekaluja kunnostaessa, ommellessa ja suunnitellessa näitä em. töitä. Mieli janoaa värejä ja kädet jotain näperteltävää. Kyllästyttää ja välillä jopa suunnattomasti inhottaa tietokoneen näyttö.

Olen senikäinen että vähät piittaan yhteiskunnan yleisistä arvostuksista.

En tiedä, mutta jos olet DI niin minulla olisi kaksi kysymystä.

1. Onko väliä mistä yliopistosta hankit sen DI:n tutkinnon?

2. Onko DI:n ja AMK insinöörin palkkaero huomattava? Opiskelen itse jälkimmäiseksi mutta voin jatkaa DI:ksi.

Kiitos.

Mulla vielä pahempi: haaveilen mahdollisimman yksinkertaisesta työstä. Olen myös DI, it-alalla. Inhoan sitä, olen aina inhonnut, mutta olen jo 20 vuotta silti tehnyt sisulla. Ja enköhän minä eläkkeelle asti teekin. Mutta haaveilen vähän väliä esim. kaupan kassan tai siivoojan työstä, jossa ei tarvitsisi ajatella kauheasti, ei koko ajan oppia uutta, olla skarppina. Jossa työ olisi ohi kun laittaisi työpaikan oven kiinni, eikä heräilisi aamuyöstä siihen että juuri sai työtä koskevan idean (eli aivot on tehneet työtä koko ajan unessakin). 

Ihmisen aivothan ovat ilmeisesti rakentuneetkin niin, että käsillä tekemisellä on suora yhteys aivojen toimintaan ja konkreettinen käsillä tekeminen tuottaa mielihyvää ja stimuloi aivojen toimintaa. Tietokoneen näppäimistön näppäily ei toimi kunnolla tässä suhteessa. Esim. kaunokirjoitus toimii jo paljon paremmin. Terv. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla vielä pahempi: haaveilen mahdollisimman yksinkertaisesta työstä. Olen myös DI, it-alalla. Inhoan sitä, olen aina inhonnut, mutta olen jo 20 vuotta silti tehnyt sisulla. Ja enköhän minä eläkkeelle asti teekin. Mutta haaveilen vähän väliä esim. kaupan kassan tai siivoojan työstä, jossa ei tarvitsisi ajatella kauheasti, ei koko ajan oppia uutta, olla skarppina. Jossa työ olisi ohi kun laittaisi työpaikan oven kiinni, eikä heräilisi aamuyöstä siihen että juuri sai työtä koskevan idean (eli aivot on tehneet työtä koko ajan unessakin). 

Tuota ei varmaan kannata huudella työpaikalla! : )

Mistä saatte voimia tehdä työtä, joka ei sovi? Asuntolaina? Sukulaisten oudot katseet jos kouluttaudutte uudelleen?

Mites olis hirsirakentaminen? Mietintämyssy päähän - kerran täällä ollaan.

Tuttua. Olen humanisti ja arvostetussa ja kiinnostavassa työssä. Käytännössä työ on paperinpyörittelyä, palavereita, hankkeita, sopimuksia... koneella, puhelimella ja kasvokkain. Huomaan kuitenkin, että kahdenkymmenen vuoden jälkeen olen alkanut kaivata enemmän nopeasti näkyvää käytännön työtä. Ja asiakaspalvelua, josta oikeasti pidän, toisin kuin monet asiakaspalvelussa työskentelevät.

Siitähän oli jokin aika sitten jokin tutkimuskin että ihmiset jotka tekee työtä käsillään on muita tyytyväisempiä elämäänsä.

Oho, tiedän kanssa yhden korkeakoulutetun joka sanoi että tykkäisi olla vaikka kaupan kassalla.

Ja siellä kaupan kassalla ollaan jotta saadaan rahoitettua korkeakouluopintoja....

Vierailija kirjoitti:

Mistä saatte voimia tehdä työtä, joka ei sovi? Asuntolaina? Sukulaisten oudot katseet jos kouluttaudutte uudelleen?

Mites olis hirsirakentaminen? Mietintämyssy päähän - kerran täällä ollaan.

Itse olen valitettavasti oikeasti superhuono kaikissa käytännön ja kädentaito töissä. Lisäksi en halua joutua olemaan työssäni sosiaalinen. Enkä siis paljoa ajattelemaan. Kovin vähiin menee mahdolliset duunit. Luulen itse asiassa että menisinpä mihin työhön tahansa, parin vuoden päästä inhoaisin sitä ihan yhtä paljon kuin nykyistä, koska mikään muukaan ala ei kiinnosta minua yhtään. Tykkään lähinnä nukkumisesta ja syömisestä, kaikki muu on sellaista mihin pitää vastentahtoisesti itsensä pakottaa.

Jonkinasteinen tekijä on myös vanhat vanhemmat ja niiden arvostukset. JOskus kun oikein paljon kyrsi harkitsin elämäntapatyöttömäksi heittäytymistä. Mutta mun vanhemmat olisi hävenneet sitä ihan valtavasti enkä halunnut tehdä sitä heille. 

- 4

Joo. Toimistotyo, asiakaskaynteja useimmiten Euroopan sisalla, kokouksia, skype-puheluita sisaryrityksissa tyoskentelevien kollegojen kanssa....

Ma kanssa oikeesti olisin vaikka kaupassa toissa jos sielta saisi saman palkan ja tyoajat olisivat samat (ma-pe 8.00-16.30). 

Itse olen pari vuotta sitten valmistunut DI ja nyt jo kyllästynyt tähän kiireiseen, stressaavaan, vaativaan työhön. Mutta en tiedä miten muutenkaan elättää itseni kuin tällä aivotyöllä, jota nyt teen... Enkä varmasti jaksaisi umpitylsää kaupan kassa -työtäkään.

No pitää vaan tehdä käsillään vapaa-aikana, sluibata ansiotöissä, niin paljon kun ehtii. Näin se mulla järjestyy, kun jostain täytyy saada rahaa eloon ja harrastuksiin. Ura ei kyllä etene, mutta vitunkaanväliä siitä.

Olen itse kanssa DI ja tein pitkään paperinpyörittelytöitä isossa palveluorganisaatiossa. Hyvin pitkään todella pidin työstäni, mutta se alkoi käydä jaksamisen päälle, kun koko ajan vaadittiin lisää ja lisää, vaikka kaikki olivat jo jaksamisen äärirajoilla. Ajauduttiin myös yhä kauemmas asiakkaista ja siitä, mikä niille on olennaista.

Siirryin pieneen tuotelähtöiseen firmaan töihin (samalla palkalla). Vaikka olen johtoroolissa, työ on väkisinkin konkreettisempaa, kun on pieni talo ja jokainen tekee oman hommansa lisäksi joustavasti muutakin. Toisaalta keskitytään olennaisiin asioihin eikä sellaiseen ylimääräiseen turhaan liibalaabahöttöön mitä isoissa taloissa.

Vaikken siis tee konkreettisesti käsilläni hommia (enkä sellaista haluaisikaan), jo tämä muutos auttoi, että keskitytään oikeasti tärkeisiin asioihin ja touhutaan konkreettisen tuotteen ympärillä :) 

Voisikohan joku ystävällinen DI vastata kysymyksiini (kolmas kommentti)? Tietotekniikan AMK insinööriksi opiskelen ja tavoitteeni on päästä niihin €5K kuukausipalkkoihin. Taitaa vaatia vielä valmistumisen jälkeen tuon 2v DI koulutuksen päälle.

Isäni on pappi ja kompensoi työtään hoitamalla puutarhaa, rakentamalla mökillä ja kotona kaikkea mahdollista, myös remontoi koko talon itse.

Olen ekonomi ja vastapainoksi myös kunnostan huonekaluja ja kirjoitan kirjaa kärsimyksestä.

Toisaalta olen myös erakko, mutta työn ja perheen vuoksi on pakko olla sosiaalinen.

Välillä tekisi mieli suorittaa vähemmän ja nauttia enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan joku ystävällinen DI vastata kysymyksiini (kolmas kommentti)? Tietotekniikan AMK insinööriksi opiskelen ja tavoitteeni on päästä niihin €5K kuukausipalkkoihin. Taitaa vaatia vielä valmistumisen jälkeen tuon 2v DI koulutuksen päälle.

Ei tietotekniikan alalla koulutuksella ole juuri palkkoihin vaikutusta. Mutta et sinä kyllä vastavalmistuneena juniorina saa kuin jonkun 3000 - 3500 euroa. Sitten vasta kun on näyttöä osaamisesta käytännössä se palkka alkaa vähitellen nousta.

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan joku ystävällinen DI vastata kysymyksiini (kolmas kommentti)? Tietotekniikan AMK insinööriksi opiskelen ja tavoitteeni on päästä niihin €5K kuukausipalkkoihin. Taitaa vaatia vielä valmistumisen jälkeen tuon 2v DI koulutuksen päälle.

Ehdottomasti suosittelen DI:ksi opiskelemista jos motivaatio ja rahkeet riittävät! Ei välttämättä ihan aloituspalkkana tuo ;), mutta ajan myötä kyllä realistinen palkkataso.

Onnistuin muutaman vuoden määrätietoisen pyrkimisen jälkeen pääsemään isossa organisaatiossa tilanteeseen, jossa pyöritin pientä labraa ja rakentelin itse protoja ja mittausjärjestelmä. Lähin työkaveri sitten puolestaan hankki kesämökiksi vanhan maatilan jossa pääsi sitten ajelemaan TRAKTORILLA metsätöissä!

Olen Tkl, värähtelyitä ja akustiikkaa. Ehkä vaikeampaa jos on softainssi alunperin, mutta omakin koulutukseni oli alunperin ihan muuta, eli turvallisuustekniikka ja ergonomiaa yms.

Tähtäin vaan oikeaan suuntaan ja mielikuvitusta, se voi onnistua.