Lue keskustelun säännöt.
Olen akateeminen (DI) mutta huomannut etten nauti alan työstä vaan tykkään oikeasti tehdä jotain ihan käytännöllistä, onko muilla samaa?
03.01.2020 |
Olen tehnyt asiantuntijatöitä vain palkan vuoksi oikeasti ja samalla kärsinyt stressistä. Vasta nyt myöntänyt itselleni tämän. Huomaan nauttivani suorastaan jostain ihan käytännöllisestä työstä mitä tehdään käsillä ja jossa konkreettisesti näkee oman työn tuloksen heti. Kun tekee koko päivän jotain käytännöllistä saattaa jopa olla tosi hyvä fiilis työpäivän jälkeen. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Tämähän siis sotii yhteiskunnan yleisiä arvostuksia vastaan.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan kulttuurinen ja työkulttuurinen ongelma, koko maata koskeva. Meillä työelämää säätelee suoraansanoen aivan järkyttävä asennemaailma.
Vain ja ainoastaan korkeasti koulutetun tekemä on hienoa ja arvostettua työtä. Tasan tarkkaan.
Muita esimerkkejä: Koko Espanja on täynnä mielettömällä ammattitaidolla ja ammattiylpeydellä omaan tehtäväänsä suhtautuvia kivijalkaliikkeiden työntekijöitä. Tarjoilijat on aikuisia, ammattitaitoisia, viimeisen päälle pukeutuvia miehiä eikä mitään "keikkaa heittäviä" pissiksiä. Kauppiaat, parturit, kampaajat, pullapuodin naiset, putiikinpitäjät, respat, putkimiehet, rakennusmiehet, rautakaupan jätkät ja autoja vartioivat vähän niinkuin suojatyöläistapaukset on arvostetumpia kuin meillä. Siis normaaleja ammateja joissa on normaaleja älykkäitä (!) ihmisillä.
Suomessa luullaan nykyään että jollei ole älyä niin "jää"
Saattaa tietenkin olla kyse asenteista. Omalla kohdalla opiskeluun kannustaa se etten koe mielekkääksi rutiininomaisia töitä tai aspatyötä, jossa jatkuvasta vastaa samoihin kysymyksiin. Mielestäni tärkeintä on, että kokee työnsä mielekkääksi ja merkitykselliseksi, riippumatta siitä onko kouluttautunut pitkälle. Kokemuksena tästä kerta toisensa jälkeen juurikin esim. siivoustyön tai henkilökohtaisen avustajan työn suosittelu, jotta en stressaantuisi. Todellisuudessa kyseiset työt ovat minulle turhauttavimpia ja siten epämielekkyydessään stressaavimpia töitä, joita olen tähän mennessä tehnyt. Kokemukseni ei kuitenkaan sulje pois sitä seikkaa, että on heitä joille kyseiset työt ovat juuri sitä työtä, josta he nauttivat.
Mielestäni olisi hyvä keskittyä jokaisen vahvuuksiin ja siihen mikä motivoi sen sijaan, että keskitytään tiettyyn koulutustasoon. Eli ensin sen hahmottaminen mikä työ sopisi persoonallisuuteen ja vahvuuksiin sekä minkä kokee merkitykselliseksi ja sen jälkeen mikä opintopolku tukisi työhön/alalle hakeutumista. Muutoinkin työelämässä vahvuuksiin sekä motivaatioon keskittyminen loisi työssä viihtymistä ja kaikille suotuisampia ratkaisuja, kuin ainoastaan koulutustason tarkastelu.
Eli vaikka olisikin taskussa DI:n paperit, mutta huomaa nauttivansa erilaisesta työstä, kuin opinnot antavat ymmärtää, niin miksipä ei?
Minä teen tosi teoreettista ja abstraktia työtä - ja rakastan sitä! Inhoan kaikkia käsitöitä. Lampun vaihtamisessakin on puolet liikaa. Olisi tosi hyvä, jos kukin voisi tehdä sellaista työtä, josta nauttii.
Lähdin sairaanhoitajan työstä yliopistoon, ja valmistuin maisteriksi ihan vaan huomatakseni, että en siedä asiantuntijatöitä lainkaan. Pää hajoaa pelkkään tietokoneen ääressä istumiseen, loputtomiin palavereihin ja juuri siihen, että työn konkreettista tulosta on hyvin vaikea nähdä. Lopulta palasin takaisin sairaanhoitajaksi, vaikka kaikki sitä ihmettelevätkin.
Lopetetaan toi toimittajan ammatti kun mua niin ärsyttää toi kuluttaminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, ja täysin samat fiilikset. En ole di, mutta sama tunne. Asiantuntija työssä. Jokainen päivä kun olen "kentällä" tai tekemässä jotain muuta kuin naputtamassa konetta, olen paljon onnellisempi ja tyytyväisempi työpäivän jälkeen. Ikä 55 v., ja voisin kuntoni ja käsillä osaamisen puolesta tehdä myös jotain muutakin mikä antaisi työelämään enempi henkistä sisältöä. Jos joku kadehtii tätä, ei varmaankaan tiedä todellisuutta.
Olin toistakymmentä vuotta sitten raksalla valvojana ja yhdessä kohteessa joku nuori jamppa veti kaapelia kaivolta putkeen. Juteltiin montulla ja paljastui että jantteri oli konepuolen DI, mutta "jotain tapahtui" matkan varrella edellisessä työpaikassa. Koki että monttuhommat iskee paremmin. En kysellyt mitä ja asentajana tuo ihan työmaan listoilla oli. Isossa kuvassa, aina sitä jonkinlaine rako löytyy.
Tää on ihan kulttuurinen ja työkulttuurinen ongelma, koko maata koskeva. Meillä työelämää säätelee suoraansanoen aivan järkyttävä asennemaailma.
Vain ja ainoastaan korkeasti koulutetun tekemä on hienoa ja arvostettua työtä. Tasan tarkkaan.
Muita esimerkkejä: Koko Espanja on täynnä mielettömällä ammattitaidolla ja ammattiylpeydellä omaan tehtäväänsä suhtautuvia kivijalkaliikkeiden työntekijöitä. Tarjoilijat on aikuisia, ammattitaitoisia, viimeisen päälle pukeutuvia miehiä eikä mitään "keikkaa heittäviä" pissiksiä. Kauppiaat, parturit, kampaajat, pullapuodin naiset, putiikinpitäjät, respat, putkimiehet, rakennusmiehet, rautakaupan jätkät ja autoja vartioivat vähän niinkuin suojatyöläistapaukset on arvostetumpia kuin meillä. Siis normaaleja ammateja joissa on normaaleja älykkäitä (!) ihmisillä.
Suomessa luullaan nykyään että jollei ole älyä niin "jää" ns. "amistasolle" ja tämä kuvaa ihan koko meidän sairastunutta ajatusmaailmaamme. Suomalainen työelämä on hirvittävässä jamassa kauttaaltaan, enkä voi kuin kiittää päivittäin sitä että hyppäsin pois 15v. sitten ja pelastin itseni.
Köyhempi kuin asiantuntijana ja kassalla töissä mutta niin h...tin tyytyväinen vaikkei kukaan arvostakaan.