Mieluummin melankolikko kuin luokan pelle. Toisaalta melankolian ja pessimismin/kyynisyyden raja on joskus häilyvä. Ensiksi mainittu hot, jälkimmäinen not.
Masennukseen liittyy negatiivinen kuva asioista ja huono itsetunto. Masentuneen kanssa on joskus aika raskasta juuri tuon takia.
Ei melankolinen tarkoita masentunutta. Itse pidän melankolisesta musiikista, melankolisista elokuvista, yleensä sellaisesta estetiikasta, mutta en ole lainkaan masentunut, en myöskään pessimisti tai huonosta itsetunnosta kärsivä. En ole synkkämielinen ihminen, vaikka minulla on synkähkö estetiikka.
Millaisina koet melankoliset elokuvat? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun en hahmota tuota asiaa. Mikä on melankolinen estetiikka?
Jossain elokuvissa on melankolisia tyyppejä, mutta mielestäni hekin vain ovat. Tai sitten on raakoja tarinoita, inhorealismia, väkivaltaa tai muuta mielensairautta. Jotkut elokuvien hahmot ovat tragikoomisia.
Liian kauan, kun elää melankoliasta, lakkaa ajattelemasta, että se on enää edes melankoliaa. Siitä tulee normaalia. Se vain on ja ympäröi.
Jossain elokuvissa on melankolisia tyyppejä, mutta mielestäni hekin vain ovat. Tai sitten on raakoja tarinoita, inhorealismia, väkivaltaa tai muuta mielensairautta. Jotkut elokuvien hahmot ovat tragikoomisia.
Liian kauan, kun elää melankoliasta, lakkaa ajattelemasta, että se on enää edes melankoliaa. Siitä tulee normaalia. Se vain on ja ympäröi.