Lue keskustelun säännöt.
Vauva uusperheeseen?
03.01.2020 |
Minulla on jo ikää, 40 vuotta. Kaksi lasta, jo teinejä molemmat. Erosta aikaa ja uusi mies ollut kuvioissa 6 vuotta. Mies on lapseton, pari vuotta mua vanhempi. Hän on toivonut omaa lasta, mutta minä en ole halunnut enää lisää lapsia. Hän siis päättänyt jäädä mun kanssa elämään, vaikka se tarkoittaa lapsettomuutta hänelle. Vai tarkoittaako? Olenko ihan hullu, jos tässä vaiheessa aloitan alusta? Ikäloppu äiti? Uusperheeseen se kliseinen yhteinen vauva? Apua! Tulenko enää edes raskaaksi, voiko lapsi olla terve... olin parikymppinen edellisellä kierroksella!
Kommentit (16)
No musta, olet, mutta jo uusperhe vaatii tiettyä hulluutta. 14 vuoden kokemuksella. N40, lapsi 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsesi ovat teinejä (tulkitsen, että uusperhe viittaa siihen, että asuvat kotona), niin miten olet nyt 40v ja edellisellä kierroksella kakskymppinen? Toki varma 2X, mutta mahdollisesti lähempänä jo kolmekymppiä?
Omasta mielestäni et ole liian vanha, jos vaan tärppää vielä. Jaksaminen ja muu taas riippuu täysin itsestäsi. Voisin kuitenkin kuvitella, että miehesi olisi hyvinkin motivoitunut osallistumaan pikkulapsiarkeen mainitsemallasi pohjalla ja se tuo varmasti helpotusta sinulle. Kuten myös kokemuksien ja mahdollisen omaisuuden kertyminen helpottaa arjesta selviämistä verrattuna 10-15 vuoden takaiseen tilanteeseesi.
Laita miehesi lukemaan vauva palstaa, niin menee äkkiä sinapikone haaveet ohi.
Kyllä se asia pitäisi viimeistään nyt käydä läpi perusteellisesti mikäli mies aikoo saada lapsen suhteellisen järkevässä iässä. Todennäköisimmin jos mies on halunnut/haluaa omaa lasta niin se jäytää varmasti mieltä koko loppuelämän tavalla tai toisella jos sitä omaa lasta ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuo ole aika normaali ikä saada iltatähti? Siitä vaan yrittämään, MUTTA vain, jos pystyt pitämään uudelle lapselle samanlaisen suht samanlaisen lapsuuden kuin sisarilleen. Moni sortuu lellimään sitä nuorinta, mikä sitten voi vanhemmissa sisaruksissa etenkin teinikapinassa aiheuttaa porua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi ovat teinejä (tulkitsen, että uusperhe viittaa siihen, että asuvat kotona), niin miten olet nyt 40v ja edellisellä kierroksella kakskymppinen? Toki varma 2X, mutta mahdollisesti lähempänä jo kolmekymppiä?
Omasta mielestäni et ole liian vanha, jos vaan tärppää vielä. Jaksaminen ja muu taas riippuu täysin itsestäsi. Voisin kuitenkin kuvitella, että miehesi olisi hyvinkin motivoitunut osallistumaan pikkulapsiarkeen mainitsemallasi pohjalla ja se tuo varmasti helpotusta sinulle. Kuten myös kokemuksien ja mahdollisen omaisuuden kertyminen helpottaa arjesta selviämistä verrattuna 10-15 vuoden takaiseen tilanteeseesi.
23 ja 25 on mielestäni kaksikymppinen 😊
Ap
Vierailija kirjoitti:
Säälin sitä aiempaa lastasi
Kumpaa heistä säälit ja minkä vuoksi? Ihan uteliaisuuttani kyselen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se asia pitäisi viimeistään nyt käydä läpi perusteellisesti mikäli mies aikoo saada lapsen suhteellisen järkevässä iässä. Todennäköisimmin jos mies on halunnut/haluaa omaa lasta niin se jäytää varmasti mieltä koko loppuelämän tavalla tai toisella jos sitä omaa lasta ei saa.
Asia on jo käyty läpi ja olen avoimesti kertonut, etten halua enää lasta. Olen sanonut, että jos jää suhteeseen kanssani, niin jää lapsettomaksi. On sanonut, että sitten on niin. Hän on aikuinen ja kantaa vastuun päätöksestään. Ei se minun vastuullani ole, en ole huijannut tai johtanut harhaan. MUTTA tämän vuoksi en voi enkä halua omia ajatuksia kertoa miehelle, että olenkin ruvennut miettimään, että ehkä sittenkin. Haluan nostaa asian puheeksi vain jos olen itse varma, että haluankin vielä yrittää.
Ap
Samat mietteet itselläni. Omat lapset 17 ja 14, miehen mukulat 6 ja 9. Miehellä hirveä vauvakuume, ehkä mullakin, mutta se vaatii niin paljon. Pelottaa jaksaminen ja se, että olen jo 40-vuotias. Tekisinkö väärin mahdollista lasta kohtaan? Olisin vanha äiti, entä jos lapsella olisi vamma ikäni takia. Ahdistavia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se asia pitäisi viimeistään nyt käydä läpi perusteellisesti mikäli mies aikoo saada lapsen suhteellisen järkevässä iässä. Todennäköisimmin jos mies on halunnut/haluaa omaa lasta niin se jäytää varmasti mieltä koko loppuelämän tavalla tai toisella jos sitä omaa lasta ei saa.
Asia on jo käyty läpi ja olen avoimesti kertonut, etten halua enää lasta. Olen sanonut, että jos jää suhteeseen kanssani, niin jää lapsettomaksi. On sanonut, että sitten on niin. Hän on aikuinen ja kantaa vastuun päätöksestään. Ei se minun vastuullani ole, en ole huijannut tai johtanut harhaan. MUTTA tämän vuoksi en voi enkä halua omia ajatuksia kertoa miehelle, että olenkin ruvennut miettimään, että ehkä sittenkin. Haluan nostaa asian puheeksi vain jos olen itse varma, että haluankin vielä yrittää.
Ap
Jos olet päätöksesi jo tehnyt, niin älä ala sitä pyörtämään sen takia, että miehesi haluaa lasta. Koska siltä tuo nyt minun korvaani kuulostaa, ei siltä että aidosti itse haluaisit vielä vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Samat mietteet itselläni. Omat lapset 17 ja 14, miehen mukulat 6 ja 9. Miehellä hirveä vauvakuume, ehkä mullakin, mutta se vaatii niin paljon. Pelottaa jaksaminen ja se, että olen jo 40-vuotias. Tekisinkö väärin mahdollista lasta kohtaan? Olisin vanha äiti, entä jos lapsella olisi vamma ikäni takia. Ahdistavia ajatuksia.
Mä laitatin kolmekymppisenä klipsit, olen siis luomuhormoneilla, ja tässä 40 iässä on ollut ainoa kerta, kun vauva-asiat ovat olleet hailusti edes mielessä. Ajattelin viimeisten hormonien siellä huutelevan, aika vaisusti ja vähän aikaa se kesti. Tuli kyllä vielä kerran käytyä miehen kanssa se "kaduttaako" -keskustelu, hän ei siis koskaan ole halunnut omia (eikä kaduta).
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä synnyin vanhemmilleni vastaavaan tilanteeseen, äidillä edellisestä avioliitosta 4 lasta ikähaitarilla 9-17v. Kun synnyin, äiti oli pikkuista vaille 38v ja isä 40v. Ainakin minulla oli onnellinen lapsuus, ihmettelen vielä näin aikuisenakin kuinka hyvin sisarukseni ottivat minut vastaan. Isä osallistui hoitoon tosi paljon, vastoin kuin ikäpolvensa yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se asia pitäisi viimeistään nyt käydä läpi perusteellisesti mikäli mies aikoo saada lapsen suhteellisen järkevässä iässä. Todennäköisimmin jos mies on halunnut/haluaa omaa lasta niin se jäytää varmasti mieltä koko loppuelämän tavalla tai toisella jos sitä omaa lasta ei saa.
Asia on jo käyty läpi ja olen avoimesti kertonut, etten halua enää lasta. Olen sanonut, että jos jää suhteeseen kanssani, niin jää lapsettomaksi. On sanonut, että sitten on niin. Hän on aikuinen ja kantaa vastuun päätöksestään. Ei se minun vastuullani ole, en ole huijannut tai johtanut harhaan. MUTTA tämän vuoksi en voi enkä halua omia ajatuksia kertoa miehelle, että olenkin ruvennut miettimään, että ehkä sittenkin. Haluan nostaa asian puheeksi vain jos olen itse varma, että haluankin vielä yrittää.
Ap
Jos olet päätöksesi jo tehnyt, niin älä ala sitä pyörtämään sen takia, että miehesi haluaa lasta. Koska siltä tuo nyt minun korvaani kuulostaa, ei siltä että aidosti itse haluaisit vielä vauvan.
Vauvan sinänsä haluaisin, olishan se ihanaa. Mutta elämän realiteetit lyö vasten kasvoja, olisin ikäloppu, kun vauva olisi täysi-ikäinen. Siis ikäloppu nuoren äidiksi! Vielä 20 vuotta vastuuta.
Kyllä tämä kaiketi siihen kääntyy, että unohdan asian.
Ap
Niin ja miehelle en voi puhua ajatuksista, sattuisi liikaa häneen antaa ensin toivoa, jos sitten päädynkin, että ei vauvaa.