Jos et ihastu mieheen ensimmäisillä treffeillä, haluatko tavata häntä enää uudestaan?

En, pelkkä potentiaali ei riitä. Osa siitä pitää jo olla otettu käyttöön, että kannattaa käyttää mieheen aikaansa. Mies, jolla on vain pelkkää periaatteellista potentiaalia tai vaikuttaa noin niinkuin paperilla hyvältä ei välttämättä ole sitä ollenkaan. En etsi miehessä mitään elättäjän ominaisuuksia vaan ainoastaan ihmistä, joka herättää ja vastaa tunteisiini. Kyllä ihastuminen on sen edellytys, että kiinnostaa.

Voimakkaasti en välttämättä ihastu ihan heti, en ole ihastunut nopeasti sitten teiniaikojen paitsi kerran sen jälkeen ja hän olikin sitten se oikea. Mutta yksin jäin ja juuri nyt ei kiinnosta kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tosi huono edelleenkin sanomaan ei, joten saatan tavatakin, jos mies on aktiivinen. En tiedä mistä se johtuu, mutta usein käy myös niin, että jos mies aktiivisesti "jahtaa" minua tai pyytää treffeille pian tapaamisen jälkeen uudestaan, kiinnostun itsekin. Vaikkei alkujaan ehkä tuntuisikaan siltä.

Jos en taasen ole kovin kiinnostunut, eikä mies laita viestiä syystä tai toisesta, en koe tarvetta yrittää nähdä uudelleen.

Sama. miehen osoittama kiinnostus voi herättää kiinnostusta, mutta vain jos mies on muutenkin ok. Itse pariuduin hyvän kaverin , jota en ollut koskaan osannut ajatella seurustelu mielessä, kanssa kun hän alkoi osoittaa kiinnostusta. En pidä ihmisistä yleensä, joten on vaikea kuvitella, että ihastuisin randomiin nettideittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullisia nämä kommentit, mutta kertovat naisista paljon: jos ei mies ei onnistuu puolessa tunnissa tekemään vaikutusta, niin ukko veks ja uutta tilalle. Nooh, onneksi päätin jo kauan sitten lopettaa kaikenlaisen pyrkimyksen romanttiseen kanssakäymiseen naisten kanssa.

Voihan sen ketjun sanoman noinkin vääristää, jos siitä hyvä mieli tulee. Sinulle itsellesi olisi ilmeisesti aivan sama, kenen naisen kanssa alkaisit seurustella; siihen ei tarvittaisi kemiaa, ihastumista, tunteita...?

Pointtina, että naiset ovat ensimmäisen puolituntisen jälkeen valmiita lopettamaan tapailun, jos mies ei onnistunut perinpohjaisesti hurmaamaan.

Kyse on siis sitä, että vaikuttaako mies kiinnostavalta vai ei. Harvoin sitä nyt puolessa tunnissa hurmantuu, mutta jos treffit kestävät vain puoli tuntia, niin kyllähän se jo jotain kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai myös livenä tutustumiessa vaaditaan kemiaa, että syntyisi kiinnostus. Silloin sen kuitenkin tunnistaa heti ja on helpompi löytää monien muiden ihmisten joukosta se, johon tuntee vetoa. Tehokkaampi ja nopeampi tutustumistapa kuin hakea muodollisilla kriteereillö jotakuta netistä ja tutustua ja sitten tavatessa huomsta, ettei taaskaan ollut kemiaa. Livenä voi vaikka isossa diskossa "alkukarsia" vaikka 800 miestä heti alkuvaikutelman perusteella, kuvittele miten hitaasti se kävisi ensin kirjoittelemalla ja tapaamalla jokaisen kanssa erikseen. Edim kuva ei kerro mulle kemiasta yhtään mitään. Tärkeämpää on olemus ja ilmeet ja vaikkapa tapa liikkua.

Kyllä kuvakin jotain kertoo. Se kertoo siitä, miellyttääkö toisen ulkonäkö ollenkaan, tai miellyttääkö se jopa hyvin paljon - tai onko se totaalinen turn off.  Tietenkään kuva ei kerro sitä, onko kemiaa, mutta kyllä kuvienkin perusteella voi tehdä alkukarsintaa. Samoin esittelytekstien - niissäkin voi olla jotain kiinnostusta herättävää tai jotain, mikä on turn off.

Olen samaa mieltä tässä. Olen melko varma, etten tuntisi livenä vetoa sellaiseen, jonka ulkonäkö ei miellyttäisi myös kuvissa.  Kemiaahan se miellyttävä ulkonäkö ei takaa, mutta on yksi edellytys sille.

Mulla oli yhdenyön juttu josta aamulla ajattelin että kiitos ja hyvästi. Tavattiin sattumalta baarissa muutaman muunkin kerran ja pari-kolme kk myöhemmin viestillä kysyin josko lähtisi arki-iltana selvinpäin kaffelle. Siitä meni vielä viikkoja ennenkuin kumpikaan myönsi että tässä on nyt käsissä jotain merkittävämpää.

Tuosta ekasta yöstä on 2vko kuluttua 20v aikaa ja yhteinen asuntolaina tulee kuitatuksi ensi tiistaina;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin surullisia nämä kommentit, mutta kertovat naisista paljon: jos ei mies ei onnistuu puolessa tunnissa tekemään vaikutusta, niin ukko veks ja uutta tilalle. Nooh, onneksi päätin jo kauan sitten lopettaa kaikenlaisen pyrkimyksen romanttiseen kanssakäymiseen naisten kanssa.

Voihan sen ketjun sanoman noinkin vääristää, jos siitä hyvä mieli tulee. Sinulle itsellesi olisi ilmeisesti aivan sama, kenen naisen kanssa alkaisit seurustella; siihen ei tarvittaisi kemiaa, ihastumista, tunteita...?

Pointtina, että naiset ovat ensimmäisen puolituntisen jälkeen valmiita lopettamaan tapailun, jos mies ei onnistunut perinpohjaisesti hurmaamaan.

Tapailustahan ei ole kyse, jos on meneillään vasta ensimmäinen puolituntinen. Kutsuisin tapaamiseksi. Mutta joo, mitä sitä pitkittämään, jos tyyppi ei kolahda. Molempien kannalta parempi, että lopettaa mahdollisimman pian.

Oikea ihminen hurmaa heti ihan pelkästään saapumalla paikalle. Ei siinä muuta tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Tapailen nyt miestä, joka ei pelkän ensitapaamisen perusteella tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Mutta onneksi olemme kirjoitelleet todella runsaasti useamman päivän ennen tapaamista ja jatkaneet myös sen jälkeen. Ilman kuvia. Ulkonäöllisesti hän ei ’kutkuttanut’, mutta hänen kirjoituksensa ovat tehneet minuun vaikutuksen. Näimme juuri neljännen kerran ja seksuaalinen vetovoima on valtava. Hän on livenä ujompi ja epävarmempi, mutta nyt se alkaa karisemaan. Aijon nyt katsoa kuinka pitkälle tämä vie. Ei olla vielä ehditty sänkyyn, ensi viikon loppupuolella on vihdoinkin luvassa intiimimmät treffit...

Narsistivaroitus!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että parisuhteen löytäminen nettideiteistä ja Tinderistä on turhan hankalaa, jos naiset odottavat välitöntä ihastumista ja itse on mies, johon ei yleensä tunneta kemiaa ensimmäisillä treffeillä... Ei niitä pakkeja jaksa vastaanottaa jatkuvasti.

Onkin paljon parempi yrittää tutustua oikeassa elämässä kuin netissä.

Jos se olisi minulle realistinen vaihtoehto, niin en luultavasti olisi ikinä kokeillut nettideittailua, tai Tinderiä.

Onko nettideittailu tai Tinder sitten osoittautunut realistiseksi vaihtoehdoksi?

Löysin Tinderistä parisuhteen ja muista sovelluksista muutaman yhden illan jutun. Noiden eteen jouduin tosin käymään treffeillä yli viidenkymmenen naisen kanssa. Vaivannäköä oli vähän liikaa suhteessa tuloksiin.

Se nyt vaan vaatii vähän vaivaa, jos meinaa jotain ihan todellista ja oikeasti toimivaa löytää.

Mulla ihastuminen vaatii yhdestä muutamaan kertaan näkemistä. Jos ekan kerran jälkeen koen miehen viehättävänä ja herää halu koskettaa, niin siitä syntyy jotain. Pitää myös olla yhteiset arvot ja ajatukset elämästä. Pelkkä ihastus ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että parisuhteen löytäminen nettideiteistä ja Tinderistä on turhan hankalaa, jos naiset odottavat välitöntä ihastumista ja itse on mies, johon ei yleensä tunneta kemiaa ensimmäisillä treffeillä... Ei niitä pakkeja jaksa vastaanottaa jatkuvasti.

Tämä. Todella turhauttavaa kun itse haluaa tutustua rauhallisesti ja on parisuhdetta etsimässä mutta naisilta tulee vain pakkeja "vaikutat mukavalta mutta" "ei romanttisia tunteita" "ei kipinöitä" "ei kemiaa" "en olekaan päässyt exästä yli" "en ehkä olekaan valmis mihinkään uuteen" "tunnut enemmän kivalta kaverilta"

jne.

Olisiko sinulle siis ihan sama, kuka tähän mennessä tapaamistasi naisista olisi halunnut parisuhteeseen kanssasi?

Kyllä minäkin miehenä tiedän jo ensitreffeillä, että voiko tästä tulla parisuhde vai ei. Kemia tässä yhteydessä tarkoittaa varmaankin sitä, että ihminen tekee alitajuisesti arvion siitä vastapuolesta, että meneekö tuntemukset kaverilaatikkoon vai romanttis-eroottiseen laatikkoon. Se on monien asioiden summa, johon liittyy sekä ulkoisen olemuksen asioita että keskustelun kautta syntyvää henkistä taajuutta. Ei ole siis kyse siitä, että pitäisi tehdä jotain sirkustemppuja, vaan se tulee automaationa. Tietoisesti siihen ei voi vaikuttaa, toinen joko vetää puoleensa oikealla tavalla tai sitten ei. Kemiakaan ei vielä takaa, että parisuhteeseen asti päästäisiin, tai että suhde olisi toimiva pitkällä aikavälillä. Ihmisparka voi joutua ihan vääränlaisen kumppanin pauloihin ja hakata päätään seinään siellä tunnemyrskyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailen nyt miestä, joka ei pelkän ensitapaamisen perusteella tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Mutta onneksi olemme kirjoitelleet todella runsaasti useamman päivän ennen tapaamista ja jatkaneet myös sen jälkeen. Ilman kuvia. Ulkonäöllisesti hän ei ’kutkuttanut’, mutta hänen kirjoituksensa ovat tehneet minuun vaikutuksen. Näimme juuri neljännen kerran ja seksuaalinen vetovoima on valtava. Hän on livenä ujompi ja epävarmempi, mutta nyt se alkaa karisemaan. Aijon nyt katsoa kuinka pitkälle tämä vie. Ei olla vielä ehditty sänkyyn, ensi viikon loppupuolella on vihdoinkin luvassa intiimimmät treffit...

Narsistivaroitus!!!

Mistä ihmeestä löydät tähän narsismia? Älytöntä huudella tuollaista.

Minusta alkukarsinta on helpompi tehdä netissä.

Baarissa tai muuten vaan livenä voit lähestyä vaikka sataa randomia kiinnostavan näköistä ihmistä joista et tiedä etukäteen mitään. Välttämättä yhdenkään kanssa ei arvomaailmat tai tulevaisuuden suunnitelmat kohtaa, vaikka kemiaa olisikin. Valtavasti turhaa työtä.

Netissä voi laittaa omat kiinnostuksen kohteet ja mietteet tulevaisuuden toiveista kaikille julki ja kuvan kanssa, jolloin ei tarvitse edes aloittaa tekemään tuttavuutta ihmisen kanssa joka ei jaa samaa arvomaailmaa. Kriteerilistaa toiselle ei sen sijaan ole järkeä runoilla profiiliinsa. (Eikä niille tyhjien profiilien "moin" lähettäjille tarvitse vastailla, kun joku kuitenkin tämän kortin vetää esiin.)

Ja puhun tässä siis parisuhteen etsinnästä. Jos etsii vain kevytseuraa, niin livenä tietysti helpompi, kun vain kemia ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että parisuhteen löytäminen nettideiteistä ja Tinderistä on turhan hankalaa, jos naiset odottavat välitöntä ihastumista ja itse on mies, johon ei yleensä tunneta kemiaa ensimmäisillä treffeillä... Ei niitä pakkeja jaksa vastaanottaa jatkuvasti.

Tämä. Todella turhauttavaa kun itse haluaa tutustua rauhallisesti ja on parisuhdetta etsimässä mutta naisilta tulee vain pakkeja "vaikutat mukavalta mutta" "ei romanttisia tunteita" "ei kipinöitä" "ei kemiaa" "en olekaan päässyt exästä yli" "en ehkä olekaan valmis mihinkään uuteen" "tunnut enemmän kivalta kaverilta"

jne.

Olisiko sinulle siis ihan sama, kuka tähän mennessä tapaamistasi naisista olisi halunnut parisuhteeseen kanssasi?

Väärinymmärtäjä bongattu!

Rauhallisesti tutustuminen ei tarkoittane sitä, että siihen tutustumisen kohteeseen automaattisesti syttyisi tunteita. Mutta hidas tutustuja haluaa antaa edes mahdollisuuden tunteiden syttymiselle, jos ei välittömään kemiaan pysty. Luonnekysymys.

-eri

En edes lähtisi koko treffeille, jos en olisi jo valmiiksi ihastunut. Ja jos ihastus haihtuisi treffien jälkeen, en lähtisi toisille. Mutta en siis käykään millään tinder-treffeillä, olen aina kohdannut elämäni miehet irlissä jotakin kautta ja siten vähintään pintapuolisesti jo tiennyt nämä ennen treffimietintöjä.

Eikö yleensä ensin ihastuta, ja sit kysellä treffeille? 🤔

Olen joidenkin kohdalla yrittänyt muutamien treffien ajan juuri siksi, että miehessä ei ole ollut mitään varsinaista vikaa ja olisimme "paperilla" hyvä pari, mutta ei sitä oikeaa tunnetta ole sitten myöhemminkään tullut, joten turhaa se taitaa olla. 

Pelkkä potentiaali ei riitä vaan täytyy olla sitä oikeaa kemiaa. 

Mitä on potentiaali???

Tykkään ihmisestä tai en tykkää, ei siinä ole mitään välimuotoa. 

En ole koskaan harrastanut nettideittailua, mutta nuorena lähdin treffeille sellaisten miesten kanssa, joihin olin tutustunut jo muualla ja joihin en ollut ihastunut. Olisi kannattanut jättää nämä treffit väliin, koska tiesin, etteivät kaverilliset fiilikseni muuttuisi romanttisiksi tunteiksi. Herätin heissä vain turhia toiveita ja yrittämistä.

Olen ihastunut tosissani vain kaksi kertaa ja toinen oli täysin spontaani kohtaaminen, joka muuttui treffeiksi. Toinen oli sellainen, jonka kanssa olimme jo pitempään katselleet toisiamme yhteisessä porukassa. Hänestä tuli aviomieheni. 

Mielestäni sitä kemiaa vain joko on tai ei ole kahden ihmisen välillä, eikä sitä voi tuottaa väkisin, vaikka kuinka yrittäisi. Sitä paitsi se kemiakin on vasta lähtökohta syvemmälle yhteydelle ja yhteisille arvoille. Tai mulle siihen kemiaan sisältyy eroottisen vetovoiman lisäksi se syvällisempi keskusteluyhteys, yhteiset arvot, huumori ym. Niin, että pääsee nopeasti aitoon keskusteluyhteyteen ja samalle aaltopituudelle.