Miten pääsen eroon jatkuvasta tukahdetun intohimon tilasta?
Olen jo neljänkympin hujakoilla ja nainen, joten en enää tule todennäköisesti löytämään parisuhdetta itselleni, joten loppuelämän elän siis selibaatissa (nyt on jo kuusi vuotta mennyt selibaatissa ja menetin neitsyyden "vasta" 23-vuotiaana).
Miten opin pääsemään irti minua vaivaavasta jatkuvasta läheisyydenkaipuusta ja joskus seksinkin kaipuusta? Miten pystyn hyväksymään sen, että rakkaus on kohdallani ollutta ja mennyttä, jota en enää koskaan saa kokea parisuhteen tasolla? Olen todella kokematon ikäisekseni myös (kolme pitkäaikaista kumppania ikävuosilta 23-34, ei lainkaan yhden illan suhteita), joten minulla ei ole paljoakaan mitään, mitä muistella edes näin vanhempana. Olisiko vinkkejä kaltaiselleni onnettomalle ja yksinäiselle?
Kommentit (14)
Koskaan et voi tietää milloin se seuraava suhde elämääsi kävelee. Käytä aikasi mukavaan tekemiseen ja mene ihmisten pariin, katsele ympärillesi mutta älä etsi epätoivoisesti.
Miksi naisten täytyy aina saada olla todella "kokeneita"? Itseäni suoraan sanottuna kuvottaa tämä hedonistinen ja moraalitonkin nykyaika. Tai voi tietysti olla että entisaikoina oli vielä pahemmin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisten täytyy aina saada olla todella "kokeneita"? Itseäni suoraan sanottuna kuvottaa tämä hedonistinen ja moraalitonkin nykyaika. Tai voi tietysti olla että entisaikoina oli vielä pahemmin.
En edes haluaisi olla "kokenut", mutta valitettavasti ensimmäinen kumppanini piti toista suhdetta (naista) samanaikaisesti useamman vuoden ajan. Oli pakko luovuttaa yrittämästä, kun asia selvisi täyttäessäni 30 vuotta ja olin jo vuosikaudet haaveillut yhteenmuutosta ja perheestä yhdessä. Toinen ja kolmas kumppanini olivat puolestaan erittäin väkivaltaisia (uhkasivat henkeä konkreettisestikin, ensimmäinen kiväärillä, toinen lyömällä). Oli siis pakko valitettavasti erota.
T. Ap
...jatkan vielä: sen ekan petturimieheni kanssa tosiaan yritin seitsemän vuoden ajan, mutta olin jotenkin äärimmäisen naiivi ja huonoitsetuntoinen, mikä ajoi mut sellaiseen suhteeseen.
Ehkä olin jotenkin harvinaisen hyväuskoinen höynäytettävä, mutta siis ei minulle kukaan puhunut järkeä päähäni (esim. vanhemmat tai ystävätkään). He kannustivat eroamaan lähinnä ikäeron vuoksi (se mies oli tuplasti ikäiseni), mutta eivät he kommentoineet mitään yksityiskohtia, joista joku ns. sosiaalisessa mielessä fiksumpi olisi tajunnut, että mua vedätettiin vain. :/ Esim. en saanut koskaan itse soittaa sille miehelle, vaan hän soitti vain minulle päin; tapaamiset olivat myös hänen aloitteestaan ja hän teki usein ohareita, jolloin sain odotella kotona häntä ja sitten pettyä. Aloin ihmetellä, kun vuosia kului ja homma ei edistynut mihinkään...
Vierailija kirjoitti:
Hanki lemmikki ja runkkaa.
Niinpä niin.
Tosin onko ainoa ongelma tässä siis ikäni (=olen miehille väärän ikäinen) ja onko normaalia edes kaivata niin paljon läheisyyttä ja seksiä? Mulla oli sekin "ongelma", että olin tosi paljon aina niiden kumppanieni "kimpussa" ja olisin halunnut melkein jatkuvasti jotain paijailua ja läheisyyttä (antaa ja saadakin).
Harmittaa vain se, kun tuhlasin parhaat vuoteni sen petturin kanssa ja nyt sitten en enää voi saada ketään. Nuorena luulin, että ikäiseni miehet ovat todella kranttuja ja siksi eivät tulleet tekemään aloitteita minulle, joten ajattelin, että vähän vanhempaan mieheen nähden saisin "tasoitusta" tasoni vuoksi. Oikeasti mun olisi pitänyt vain ajatella järjellä ja etsiä aktiivisesti jotain mahdollisimman hyvää miestä, kun vielä olisi ollut mahdollisuuksia. Nyt satsasin kaikki pelimerkkini tyhjään arpaan.
T. Ap
Tuota kannattais kysellä jostain i n c e l -foorumeilta. Niillähän on kokemusta tuollaisesta.
Onko tämä nyt jonkin palsta-u-l-i-n päiväuni vai mistä tässä taas on kysymys?
Mene vaikka baariin tai opettele tanssimaan tai aloita jokin tsistelulaji. Niissä näet miehiä. Ehdottele niille vähän hissukoille miehille, ehkä joku kiinnostuu susta..
Saisit helposti ikäistäsi paljon nuoremman miehen jos vain itse haluaisit.
Kerron sinulle jymyuutisen, ei ole olemassa parasta ennen päivää. On todella monia ikäisiäsi ja vanhempiakin miehiä, jotko tuossa iässä eroavat kuka mistäkin syystä. Herää tälle vuosituhannelle 1800 luvun aatoksistasi, miksi miehen pitäisi tehdä alotteita ja naisten ei? Eikö se jättäisi sinulle vain ne pahnanpohjimmaiset. Tinderiin ja nettitreffipalstoille profiili ja tapailemaan lupaavimpia, satsaa deittaillessa määrään, mutta petiin saakka kelpuuta vain parhaat. Vaikkei se oikea heti löytyisi, johan siinä matkalla saisit pikahelpotusta hali- ja seksipulaasi. Luultavasti profiilit tehtyäsi sinulla olisi ennemminkin runsaudenpula.
Onko tämä oikeasti miehen tekemä aloitus?
Naisille nimittäin on tarjolla miehiä ja paljon. Deittisivustoille vain.
Tosin jos on taipumusta tehdä huonoja valintoja ja etenkin ajautua suhteisiin, joissa on väkivaltaa, suosittelen ensin terapiaa.
...jatkan vielä: jostain syystä mulla on ollut teini-iästä lähtien taipumus voimakkaisiin kaukoihastumisiin, ensin yhteen pop-tähteen, sitten opettajaani jne. ja siis heiltä en ole saanut koskaan vastakaikua yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Se turhautunut olo on aina liittynyt niihin kaukoihastumisiin ja olen ollut varsin tyytyväinen ollessani parisuhteessa ja tehnyt kaikkeni sen suhteen eteen, tosin puolisoehdokkaiksi sattui epäluotettavia kumppaneita kohdallani.