Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään kuolemaa koska pelkään häviämistä. Sitä, ettei parin sukupolven päästä kukaan enää tiedä minua olleenkaan ja hautakivikin viedään kun hautapaikka vapautuu
lumenhiutale
02.01.2020 |
Sama kohtalohan meillä kaikilla on ellei olla julkkiksia, mutta ahdistaa silti!
Kommentit (53)
Käsittääkseni munkkien hautaristi on puusta, kestää sen, minkä vainaja muistetaan eli 3 sukupolvea. Luostarien ylemmät henkilöt saavat muistomerkikseen kiven, mikä mielletään ikuiseksi.
....
Äidiltäni >90 V sairaalaan jouduttuaan lääkäri kysyi:” Miten tehokkaasti haluatte teitä hoidettavan?”
Äitini ensimmäinen ajatus oli ”tässäkö tämä nyt oli!” Olen miettinyt, miltä mahtaa tuntua omalla kohdalla hetki, kun tajuaa, että ”tämä oli tässä.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap uskotko jeesukseen kristukseen?
jos et usko joudut h.elvetin ikuiseen tulimereen.
Oletko ajatellut sielusi tilaa...
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni munkkien hautaristi on puusta, kestää sen, minkä vainaja muistetaan eli 3 sukupolvea. Luostarien ylemmät henkilöt saavat muistomerkikseen kiven, mikä mielletään ikuiseksi.
....
Äidiltäni >90 V sairaalaan jouduttuaan lääkäri kysyi:” Miten tehokkaasti haluatte teitä hoidettavan?”
Äitini ensimmäinen ajatus oli ”tässäkö tämä nyt oli!” Olen miettinyt, miltä mahtaa tuntua omalla kohdalla hetki, kun tajuaa, että ”tämä oli tässä.”
Minä olisin sanonut HERR DOCKTORELLE: Miten haluaisit itseäsi hoidettavan?
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni munkkien hautaristi on puusta, kestää sen, minkä vainaja muistetaan eli 3 sukupolvea. Luostarien ylemmät henkilöt saavat muistomerkikseen kiven, mikä mielletään ikuiseksi.
....
Äidiltäni >90 V sairaalaan jouduttuaan lääkäri kysyi:” Miten tehokkaasti haluatte teitä hoidettavan?”
Äitini ensimmäinen ajatus oli ”tässäkö tämä nyt oli!” Olen miettinyt, miltä mahtaa tuntua omalla kohdalla hetki, kun tajuaa, että ”tämä oli tässä.”
Hautausmaan työntekijänä koitin pelastaa noita vanhoja muistomerkkejä. Suntio olisi heittänyt ne kaikki menemään. EI ne kivet ja ristit ikuisia ole. Kapitalismi toimii vielä kuolleillekin.
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni munkkien hautaristi on puusta, kestää sen, minkä vainaja muistetaan eli 3 sukupolvea. Luostarien ylemmät henkilöt saavat muistomerkikseen kiven, mikä mielletään ikuiseksi.
....
Äidiltäni >90 V sairaalaan jouduttuaan lääkäri kysyi:” Miten tehokkaasti haluatte teitä hoidettavan?”
Äitini ensimmäinen ajatus oli ”tässäkö tämä nyt oli!” Olen miettinyt, miltä mahtaa tuntua omalla kohdalla hetki, kun tajuaa, että ”tämä oli tässä.”
Provovaroitus. Tämä kommentti saattaa sisältää provokatiivisiä väittämiä...
No eiköhän se ole niin ettei vanhuudessa tai vanhenemisessa ole yhtään mitään hyvää. Vanhukset (yli 45 vuotiaat) nyt vain sattuvat istumaan johtopaikoilla ja rahamassien päällä ja pitävät suurta ääntä ja legendaa omasta osaamisestaan. He luovat järjestelmiä ja rakenteita turvatakseen oman asemansa tilanteessa jossa nuoret jellonat uhkaavat heidän statustaan lauman alfa- uroksina.
Katsokaas, kun ihmisen mieli ja keho on parhaimmillaan alle 35- vuotiaana. Siinä iässä tehdään ne suuret keksinnöt. Einstein oli n. 35 v. saadessaan suhteellisuusteoriansa valmiiksi. Beatlesit olivat parhaimmillaan alle 30- vuotiaana ja urheilijat alkavat olla ikäloppuja viimeistään 35 vuotiaana, muutamaa kemianteollisuuden ylläpitämää poikkeusta lukuun ottamatta.
Jo lähdettäisiin siitä, että ihmisapinan luonnollinen ikä heittää veivinsä on jossain 30- 40 vuoden välillä, niin oltaisiin kartalla. Ennen muinoin kun 50 vuotias oli sensaatio, hänen kokemustaan ja näkemystään kunnioitettiin, ihan siitä huolimatta oliko hänellä sitä pätkän vertaa. Moni nykyajan katkeroitunut vanhus kuvittelee, että pelkästään iällä pitäisi saada propseja. No saahan sitä kuvitella. Vanhuus on hitonmoinen riesa ja kuluerä yhteiskunnalle. Mutta kun kerta elämme sivistysvaltiossa, niin emme voi heitä hylätä erämaahan.
Mitä jos todella lähdettäisiin siitä, että jokaisella ikäkaudella on omat hetkensä. Vanhukset ovat ehkä joskus tehneet jotain yhteiskunnan eteen, mutta turha heidän on alkaa kuvitella, että nuori sukupolvi kumartaisi heitä pelkästään siksi, että ovat onnistuneet välttelemään viikatemiestä pidempään kuin he
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on kyllä se ja sama muistaako kukaan, kuollut ei muisteluista mitään tiedä tai välitä.
Televisiosta näkee silloin tällöin kuvaa vanhainkodista tai millä nimellä sitä nyt näiden tehostetun palveluasumisen aikoina kutsutaankaan.
Hoitaja tai avustaja lappoo puuroa miespuolisen asukkaan suuhun iloisen näköisenä. Mies ei tiedä tuon taivaallista tästä päivästä. Silti kamera ikuistaa nöyryyttävän tilanteen. Aikuinen ihminen ruokalappu kaulalla, silmät vetiset ja harmaat.
Tämä on tietenkin hoivakotien arkea, mutta antaisitko sinä ottaa itsestäsi tuollaisen kuvan, jos olisit tolkuissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni munkkien hautaristi on puusta, kestää sen, minkä vainaja muistetaan eli 3 sukupolvea. Luostarien ylemmät henkilöt saavat muistomerkikseen kiven, mikä mielletään ikuiseksi.
....
Äidiltäni >90 V sairaalaan jouduttuaan lääkäri kysyi:” Miten tehokkaasti haluatte teitä hoidettavan?”
Äitini ensimmäinen ajatus oli ”tässäkö tämä nyt oli!” Olen miettinyt, miltä mahtaa tuntua omalla kohdalla hetki, kun tajuaa, että ”tämä oli tässä.”Hautausmaan työntekijänä koitin pelastaa noita vanhoja muistomerkkejä. Suntio olisi heittänyt ne kaikki menemään. EI ne kivet ja ristit ikuisia ole. Kapitalismi toimii vielä kuolleillekin.
Se on kummallista, koska de facto mehän olemme kaikki kommunisteja kun kuolemme.
Ei kukaan ole niin erinomainen, että pitäisi muistaa. Et sinä kärsi kuolemasi jälkeen mistään, vaikka häviäisit jäljettömiin.
Voithan tehdä jonkin hirvittävän ter rorite on, niin sinut muistetaan vähän pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni munkkien hautaristi on puusta, kestää sen, minkä vainaja muistetaan eli 3 sukupolvea. Luostarien ylemmät henkilöt saavat muistomerkikseen kiven, mikä mielletään ikuiseksi.
....
Äidiltäni >90 V sairaalaan jouduttuaan lääkäri kysyi:” Miten tehokkaasti haluatte teitä hoidettavan?”
Äitini ensimmäinen ajatus oli ”tässäkö tämä nyt oli!” Olen miettinyt, miltä mahtaa tuntua omalla kohdalla hetki, kun tajuaa, että ”tämä oli tässä.”Hautausmaan työntekijänä koitin pelastaa noita vanhoja muistomerkkejä. Suntio olisi heittänyt ne kaikki menemään. EI ne kivet ja ristit ikuisia ole. Kapitalismi toimii vielä kuolleillekin.
Kapitalismia tai ei, niin kiviset hautamuistomerkit, vaikka olisivat pyramideja, katoavat viimeistään kun auringosta tulee punainen jättiläinen.
Ja silloinkaan ei ole ollut ihmisiä aurinkoa tai pyramidia ihmettelemässä enää miljardeihin vuosiin.
Minusta kaiken katoavaisuus on enemmänkin lohdullinen ajatus kuin ap:n ajattelema kauhistus. Ei ole kuin tämä pieni välähdys pimeässä, minkä olemme olemassa - jokainen käyttäköön sen kuten parhaaksi näkee.
Kiitävi aika
Vierähtävät vuodet
Miespolvet vaipuvat unholaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi hyväksyä elämän realiteetit sellaisinaan.
Tietysti uskonnoille kuolemalla ja etenkin helvetillä pelottelu on ollut maailman tuottosimpia bisneksiä...
Vierailija kirjoitti:
Parempi hyväksyä elämän realiteetit sellaisinaan.
Tietysti uskonnoille kuolemalla ja etenkin helvetillä pelottelu on ollut maailman tuottosimpia bisneksiä...
Ja monet saa pikkupojan pyllyreikää esittämällä harrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26, provokatiivistä tai ei, mutta kyllä näin päälle viisikymppisenä tulee välillä sellainen tunne, että omat parhaat päivät ovat tosiaan kaukana takana. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämä nykyinen teknologia ei myöskään suinkaan ole aina elämää helpottavaa, vaan enemmänkin ärsyttävää. Kun on tottunut asioimaan ihmisten kanssa ja saamaan palvelua esim pankeissa ja postissa ja nyt joutuu tekemään kaiken koneiden kautta. Kauhukuva olisi elää niin pitkään, että päätyy jonnekin hoivakotiin toisten ruokittavaksi.
Olen onnekas, että saan tehdä työtä, jossa voin parantaa nykyisten - ja heidän vanhempiensa, kumuloituen heidän lähipiiriinsä ja työhönsä - lasten elämää.
On aivan samantekevää, muistavatko nämä lapset aikuistuttuaan ja vanhetessaan minua itseäni. Toivon, että heille jää muistijälki siitä, että heitä on opetettu niin, että heille on tullut kyky oppia, heistä on välitetty, heidän elämänlaatuaan on parannettu, heidät on kohdattu rakastavalla, hyväksyvällä katseella.
Niiden taitojen haluaisin siirtyvän eteenpäin. Viis minusta. Haluan lähteä täältä vähin äänin itsestäni koska kun olen kuollut, olen kuollut. That's it. Säästäkää ajatukset eläviä varten!
Höpsis, ihmisellä on kuolematon sielu, eikä hän katoa koskaan. Kuoleman rajan takana odottaa taivas tai helvetti. Jälkimmäinen on toki ikävä vaihtoehtio, joten kannattaa varmistaa paikka ensimmäiseen, niin sitten ei ole enää mitään huolta huolemasta.
"Kun olen kuollut, olen kuollut. That's it. Säästäkää ajatukset eläviä varten!"
Hyvin kiteytetty!
Vierailija kirjoitti:
Parempi hyväksyä elämän realiteetit sellaisinaan.
Tietysti uskonnoille kuolemalla ja etenkin helvetillä pelottelu on ollut maailman tuottosimpia bisneksiä...
Taivaaseen päästäkseen ei tarvitse maksaa kenellekään yhtään mitään. Jeesus on jo maksanut sisäänpääsymaksun ja se vaan pitää ottaa vastaan häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Minua on taas puolestani alkanut ahdistaa, että mitä esim. valokuvilleni ja itselleni hyvin tärkeälle kirjakokoelmalleni tapahtuu sitten, kun kuolen. Lapsia ei ole eikä tule, myöskään sisaruksillani ei ole lapsia. Jotenkin lohduton ajatus, että nuo kaikki kipattaisiin jonnekin roskalavalle kuolemani jälkeen. Tuo asia täytyy kyllä ratkaista jotenkin hyvissä ajoin.
Joo, sun on syytä itse alkaa kantaa niitä hyvissä ajoin roskalavalle.
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikki. Vielä vuonna 28375678235687 jostakin kuuluu:"Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen."