Kuinka kauan koiranpentu puree?

Mun kolmesta koirasta ei yksikään purrut. Mitä olet tehnyt asian lopettamiseksi?

intoheoulikohtauksissa voi vuoden ikäänkin näykkiä. Minusta se on ihanaa ja söpöä ja sitä on ikävä aina kun pentu kasvaa eikä enää tee sitä.

Mutta kyllähän puolivuotiasta voi jo opettaa olemaan näykkimättä jos se kerran häiritsee.

Puree niin kauan kun annat sen purra.

Eli rankaise koiraa kun se puree. Purista käsi kuonon ympärille ja purista lujaa, niin että älähtää. Ei ole sadismia tms, näin koiraäidit opettavat pentujaan. Epämiellyttävä tunne sinne missä teko tapahtuu. Sinun täytyy olla alfa, ei koiran.

Vierailija kirjoitti:

Mun kolmesta koirasta ei yksikään purrut. Mitä olet tehnyt asian lopettamiseksi?

Varsinkin terrierit ja tietyt paimenkoirat on usein aika kovia näykkijöitä pentuna. Ei ole mikään ongelma sinänsä, se on leikkisää eikä esim alistamista tai vihaisuutta, mutta tosiaan voihan sitä opettaa vähitellen poiskin jos häiritsee.

Itsellä puolivuotias sheltti ja minusta se on hauska kun lenkeillä pitkästyessään alkaa paimennusnäykkiä nilkkoja ja kotona leikkiessä tykkää pureskella mun hihoja ja käsivarsia Ja repiä sukat jalasta. Minua ei haittaa yhtään. Mutta esim äitini kun ei tykkää niin ei tuo enää häntä pure kun äiti on aina lähtenyt pois jos näykintä alkaa. Osaa siis näykkiä niitä jotka sen sallii ja olla näykkimättä muita.

Rotu? Sukupuoli? Mitä olet tehnyt asian eteen, annatko vaan purra vai kiellätkö/rankaisetko mitenkään. Onko sillä muuta pureskeltavaa? Puruluita sun muita juttuja? Oma pentuni lopetti puremisen siinä 18 viikon ikäisenä, aina kun puri päästin hyvin kovan vinkauksen, oppi että nyt sattuu koska niin koirien sisaruksetkin tekevät leikkiessä, jos joku puree liian kovaa niin ne kiljahtavat. Samalla lykkäsin suuhun puruluun.

Etsi sille ennemmin uusi koti lopettamisen sijaan jos et kertakaikkiaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Puree niin kauan kun annat sen purra.

Eli rankaise koiraa kun se puree. Purista käsi kuonon ympärille ja purista lujaa, niin että älähtää. Ei ole sadismia tms, näin koiraäidit opettavat pentujaan. Epämiellyttävä tunne sinne missä teko tapahtuu. Sinun täytyy olla alfa, ei koiran.

Ei tuollaisella pentumaisella leikkinäykkimisellä ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa sinänsä.

Meillä aikuiset koirat sallii pienten pentujen näykkimisen tosi hyvin mutta jossain 5-6 kk iässä alkavat tosiaan murahtaa tai varoitusnäykätä merkiksi että ei sovi enää tuo.

Kyllähän tuo pakote ihmiselläkin toimii mutta itse mieluummin käytän ei kipua tuottavia keinoja. Puolivuotiaalle olen jo opettanut monia käskyjä ja niillä voi lopettaa ei-toivotun käytöksen, niin että sitten pääsee palkitsemaan kun koira tekee oikein eikä enää näyki.

Niin kauan kunnes irrottaa.

Kyllä se loppuu aikanaan.  Puolivuotias on vielä ihan pentu ja pureminen on sen leikkimistä.  Anna sille puruleluja ja -luita riittävästi, ei kai se nyt sinua kaiken aikaa pure.

Uskoisin että vuoden vanhana viimeistään se on jo loppunut.  Muita aktiviteetteja vaan paljon, ulkoilemista ja palloleikkejä, kyllä se puruinto häviää.  Nyt sillä vieläkin hampaita kihelmöi niin, että se haluaisi vain kalvaa kaikkea mahdollista, mutta on ohimenevää.  Ehkä jo muutaman kuukauden päästä tätä ongelmaa ei ole.

Mullakin oli 8 vuotta sitten aina käsivarret raapimilla ja verillä, oikein nauroivat mulle töissä, että olen taas ottanut koiran kanssa yhteen.  Mutta se meni aika pian ohitse, muistelisin näin.  Ei tarvinnut kuin ojentaa kättä pentua kohti, niin jo se oli kita kiinni nahassa ja kauhea jäystäminen käynnissä.  Siitä se oli varmaan ihanaa.  Nyt se on jo arvokas koiraherra, käyttäytyy kauniisti, mutta on pentumaisen söpö vieläkin.

Nyt äkkiä joku asiantuntija apuun kouluttamaan koiraa ennenkuin on myöhäistä.

Sano suureen ääneen IIIK. Sillee luonnossakin toimitaan. Koikku säikähtää ja oppii että iiikkiä tulee jos puree.

Pidä sitä toimessa. Piilota nameja pyyhkeisiin ja myttyihin, hanki elämää.

Koira nyt on vielä vaativampi kuin ihmislapsi, erinäisissä asioissa.

Rotu myös kertoo millainen toimintatapa on rodunomainen.

Sanoisin et järkkää puuhaa ja hellyyttä.

Minulla on ollut neljä terrieriä, eikä niistä yksikään ole ollut mikään näykkijä koskaan.  Pentuina purivat mielellään ihan mitä vaan, koska niitä hampaita piti käyttää.  Joku puri yhden kaapin kaikki alalaidat muusiksi ja yksi rakasti vessapaperin repimistä, jos vain pääsi livahtamaan vessaan.  Tiesi aina, kuka oli syyllinen, kun kaikki paperit oli vedetty rullasta ja revitty lattialle silpuksi.

Nykyiselle koiralle on vieläkin, vaikka ei ole enää pentu, suuri riemu ja ihastus, kun saa kiskottua sukan pois ihmisen jalasta.  Muuta "pahuutta" se ei tee.  Nää on kaikki niin ihanan ykslöllisiä.

Useita koiria omistaneena sanoisin, että se on ehkä eniten rodusta kiinni. Kaikki koirat joutuu opettamaan pois siitä, mutta suurin osa roduista oppii hyvin pienenä. Paimenkoiraroduista belggarit eivät juuri purreet pentuna ja oli melko helppo opettaa ne pois, mutta bordercolliella jo useat kasvattajat varoitti, että pentuaikaan saa liikkua kumisaappaissa.

Siihen tuskastui kunnolla, kun olin useita palveluskoirarotuja ja muita siihen mennessä kouluttanut, enkä törmännyt mihinkään vastaavaan. Päivittäin ja jatkuvasti käytiin sitä läpi, kaiken muun koulutuksen mennessä hiljalleen perille aktiviteeteista huolimatta se yritti oikeasti näykkimällä paimentaa ja pitkään. Yhtäkkiä jossain vuoden - puolentoista vuoden jälkeen, kun äärimmäisen energinen fiksu ja silti jääräpäinen koira alkoi hiljalleen uskoa, ettei paikka ole perhe päänä ja yhtäkkiä se pureminen hävisi kokonaan. Sitä ennen sitä tuli monet kerrat itse aivan väsyneenä koettua virheenä.

Ei olla enää harratuksista huolimatta edes mietitty bordercollieta vaikka sekin oli lopulta rakas. Sitä pentuaikaa emme jaksa uudestaan. Harrastaminen onnistuu loistavasti muillakin paimenkoirilla ja muutkin rodut on ihan kivoja. Jos olette sellaiseen rotuun tai yksilöön päätyneet, on kuitenkin hyvä tiedostaa, että pahin vaihe on pian takanapäin ja siitä tulee pian teillekin rakas.

Jonkun koirakirjan mukaan koira on kiinnostunut resursseista. Eli ihmisellä on ne resurssit, mitä koira haluaa: ruoka ja huomio. Puremisen saa loppumaan sillä, että viedään resurssi pois, eli se huomio.

Käytännössä kannattaa AINA lopettaa kaikki huomion antaminen koiralle siihen paikkaan, kun se puree. Oli mikä tahansa meneillään, pienikin pureminen aiheuttaa saman tien sen, että koira on pelkkää ilmaa, käännät katseen pois ja mielellään käveletkin pois sen luota. Tätä ei edes kovin pitkään tarvitse tehdä, niin pureminen loppuu kyllä. Jukuripäisimmälle on ihan turha hokea "EI" tai muutakaan, sillä varmaan olet jo tätä tuloksetta kokeillut. Teot ratkaisee, sitä koirat ymmärtävät. 

Tällä metodilla olen pärjännyt. Olen omistanut 4 koiraa (yhden kerrallaan), joista yksi oli oikea riiviö pentuna. Kun hoksasin jättää täysin huomiotta, pureminen loppui kokonaan varmaan viikon sisällä. Sen jälkeen tulleet koirat eivät ole edes aloittaneet tätä puremista, kun heti alusta osasin suhtautua puremiseen oikein.

Kyllä se yleensä siinä hampaiden vaihtuessa loppuu.

Mutta en minä ole antanut koirien purra pentunakaan niin että olisi itsessä verijälkiä.

Sehän on niin söpö kun pieni muutaman viikon ikäinen pentu puree, mutta ei ole yhtään söpöä enää kun muutaman kuukauden ikäinen puree.

Pitää vaan johdonmukaisesti estä ja kieltää puremista ihan pienestä pennusta alkaen.

Millä ihmeellä nämä lähiöiden kasvatit ymmärtäisivät että koira on mahdollisimman huono mielihaluostos?

Hommataan se koira ja tajutaan vasta sitten että siinä joutuu heräämään aikaisemmin, maksamaan yhden ruuan enemmän, hoitamaan muutkin maksulliset velvollisuudet omistajana... Koira ei tee sinusta liikkuvaisempaa jos löntystät koiran kanssa korttelin ympäri (jos sitäkään) tupakkaa poltellen.

Meillä ei ole ikinä sallittu ihmisten puremista, eli aina, kun pureskelu on alkanut innostumaan, on annettu lelu suuhun, ja opetettu sillä leikkimään, puremaan, retuuttamaan tms.

Kuten tässä aiemminkin on kirjoitettu, koiran pentu puree kunnes se on koulutettu. Ja siis koiraa saa lyödä ihan reilulla kädellä, että oppii.

Rankaisu on väärä ja turhan työläs tie. Omistajan ja koiran suhdekin menee heti ihan väärille raiteille. Ei-sanan tolkuttaminen ei myöskään ole kivaa kenellekään.

Meillä on ollut yhteensä viisi terrieriä. Jokaisella on pureminen loppunut helposti, kun aina vaan annettiin mieluisa lelu tilalle.

Pureminen on osoitus siitä, että pentu tarvitsee aktivointia ja huomiota. Tai ylivirittyneessä tilassa rauhoittumista. Rankaisu on kummassakin tapauksessa aivan väärä lääke.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tässä aiemminkin on kirjoitettu, koiran pentu puree kunnes se on koulutettu. Ja siis koiraa saa lyödä ihan reilulla kädellä, että oppii.

Ihan samahan pätee sun lapsiin.

Kouluta koirasi, pöhkö.

Käy koiran koulutus kursseilla. Ei koira itsestään opi mitään.

Se on opetettava tottelevaisuuteen ja näytettävä kuka on sen isäntä ja kuka sitä määrää.

Koirasta tukee myös oikeasti pitää, ” rakastaa”, jotta se kasvaa kiinni ihmisee ja perheeseen.

Koira ei ole leikkikalu, vasn elävä olento.