Amerikasta rantautunut Olen ylpeä sinusta -asenne! :)

Siis oikeasti, olen kiinnittänyt tähän huomiota, että sanonta on lisääntynyt Suomessa viime aikoina kovastikin. Mitä mieltä olette siitä, että tavallaan suorittamista ihannoidaan?



En ole sitä vastaan, etteikö niin saisi ja pitäisikin (aiheesta) sanoa, mutta kävi vain taas mielessä, mitä tuntee lapsi, joka ei toimi niin, että hänestä voisi olla ylpeä? Jos kokee tuottavansa pettymyksen vanhemmilleen, että vanhemmuuden " tarkoitus" olisi saada olla ylpeä lapsestaan. Amerikkalaisissa viihdeohjelmissa tämä korostuu äärimmilleen: " I do this for you, my son/ dad/ mom/ darling/ jne!" tai " I do this to make him/her proud of me" ...



Onneksi tosin Amerikassa muistetaan hokea sitäkin useammin " I love you" :ta, toivottavasti Suomenkin vanhemmat jaksavat joka päivä kertoa lapsilleen, että he ovat tärkeitä ja rakkaita juuri semmoisina kuin ovat!