Lapsiperheellinen, mitä sinulle jää elämästäsi käteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen aidon rakkauden. Kukaan ei ole ihmiselle tärkeämpi ihminen kuin äiti ja on ihana olla se ihminen. Saa katsella kun lapsi kasvaa, kehittyy, iloitsee, on onnellinen. Parisuhde lujittuu ihan eri tavalla kuin lapsettomilla. Elämälle syntyy ihan eri tavalla merkitys ja jatkuvuus, kun on toinen ihminen, jonka eteen nähdä vaivaa ja työtä, jolle jättää elämässä eväät ja perintö. 

Miksi lapsiperheiden vanhemmat sitten loistavat erotilastoissa?

Useimmiten ne ovat miehiä jotka lähtevät lätkimään perheestä. Heillä ei kestä kantti kun arki alkaa, vaan haluavat pelkästään kuoria kermat päältä ja nauttia perheellisyyden tuomasta asemasta yhteiskunnassa.

Kannattaa valita sellainen kumppani joka on oikeasti sitoutunut parisuhteeseen ja perheeseen, eikä jotain miesvauvaa joka lähtee heti kun on vähänkin rankempaa.

Mistä sen tietää etukäteen?

Varoitusmerkkejä kyllä on, ja naisten tulisikin olla enemmän kriittisempiä valitsemiensa miesten suhteen. Ei pidä alistua ajatukseen, että "pojat ovat poikia" ja "miehet nyt vaan ovat sellaisia" aina kun mies perseilee.

Varoitusmerkkejä miesvauvasta on mm.: toistuvat poikien illat joissa saattaa kulua monta päivää kun mies nyt vaan "tarvitsee omaa aikaa" parisuhteestakin, tuntikausien pleikkarin hakkaaminen, naisen tunteiden vähättely, seksistiset kommentit, kotitöihin osallistumattomuus, aggressiivisuus, impulsiivisuus, ylimielisyys, keskustelun puute, itsekkyys, kaiken pistäminen leikiksi. etc.

Jatkuu.... Tällainen miesvauva saattaa olla suhteen alussa todella hurmaava renttu, ja nainen tietysti kuvittelee että tämä renttu haluaa asettua aloilleen ja muuttua ihmisenä juuri hänen rakkautensa kautta. Mutta todellisuudessa nämä rentut eivät halua muuttua eivätkä muutu edes silloin kun lapset tulevat kuvioihin.

Minulle ainakin jää käteen se rakkaus jota olen saanut kokea lapsiani kohtaan. Olen empaattinen ihminen ja mieheni on ns elämäni rakkaus, mutta siitä huolimatta se rakkaus jota koen lapsiani kohtaan on jotain mitä en olisi voinut kuvitella.

Olen iloinnut siitä että olen saanut osallistua kahden pienen ihmisen elämään, ohjata heitä parempiin valintoihin, nähdä kuinka erilaiset persoonat heillä onkaan, kuinka miehen kanssa meillä on suhde lujittunut ja sementoitunut entisestään.

Toivon, että vanhemmiten saan ehkä jopa lapsenlapsia, ja ainakin ehkä seurata kuinka omat lapseni elävät omaa elämäänsä ja tekevät valintojaan.

Elämäni oli ihanaa ennen lapsiakin, mutta uskomatonta siitä tuli vasta lasten myötä. Vaikka sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen, niin silti. Tiedän kyllä että kaikilla näin onnellisesti ei ole.

Suomessa nyt vain on noloa hehkuttaa onneaan. Siksi on helpompaa ja sosiaalisesti hyväksyttävämpää vaikka valitella kavereille ruuhkavuosista, kuin lesota siitä käsittämättömästä rakkaudesta mitä lasten kanssa kokee. Itse ainakin säälin velaystäviäni, enkä tahdo leuhkia ja pahoittaa heidän mieltään, joten jätän puheet ihmeellisestä onnestani vähälle. Enhän leuhkisi lottovoitostakaan köyhälle kaverille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen aidon rakkauden. Kukaan ei ole ihmiselle tärkeämpi ihminen kuin äiti ja on ihana olla se ihminen. Saa katsella kun lapsi kasvaa, kehittyy, iloitsee, on onnellinen. Parisuhde lujittuu ihan eri tavalla kuin lapsettomilla. Elämälle syntyy ihan eri tavalla merkitys ja jatkuvuus, kun on toinen ihminen, jonka eteen nähdä vaivaa ja työtä, jolle jättää elämässä eväät ja perintö. 

Miksi lapsiperheiden vanhemmat sitten loistavat erotilastoissa?

Tämä, mies valtaisella alalla kun työskentelin sai koko ajan kuunnella miehiltä kuinka parisuhde sammui kun tuli lapset.

Ei pidä paikkaansa. Kyllä just yöllä puhuttiin työkaverin kanssa töissä kuinka vaimo ja lapset ovat tuoneet elämään sisällön ja tarkoituksen, molemmat oli sitä mieltä että kyllä ikävä tulisi jos pitäisi erota.

Tilastot puhuvat puolestaan, ei sinun kokemuksesi.

saisiko niitä tilastoja nähdä? itse olen nähnyt päinvastaiseen tulemaan päätyneen tutkimuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen aidon rakkauden. Kukaan ei ole ihmiselle tärkeämpi ihminen kuin äiti ja on ihana olla se ihminen. Saa katsella kun lapsi kasvaa, kehittyy, iloitsee, on onnellinen. Parisuhde lujittuu ihan eri tavalla kuin lapsettomilla. Elämälle syntyy ihan eri tavalla merkitys ja jatkuvuus, kun on toinen ihminen, jonka eteen nähdä vaivaa ja työtä, jolle jättää elämässä eväät ja perintö. 

Miksi lapsiperheiden vanhemmat sitten loistavat erotilastoissa?

Tämä, mies valtaisella alalla kun työskentelin sai koko ajan kuunnella miehiltä kuinka parisuhde sammui kun tuli lapset.

Ei pidä paikkaansa. Kyllä just yöllä puhuttiin työkaverin kanssa töissä kuinka vaimo ja lapset ovat tuoneet elämään sisällön ja tarkoituksen, molemmat oli sitä mieltä että kyllä ikävä tulisi jos pitäisi erota.

No minulla on erilaisia kokemuksia. Tiedän useita jotka ovat yhdessä vain "lasten takia". Ja tosiaan töissä lukuisat miehet näistä ongelmista avautui. En tiedä mikä siinä on mutta ihmisillä on tapana avautua mulle ongelmistaan varsinkin miesten.

Tietysti on myös paljon niitä joille perhe elämä sopii.

Myös sosiaalisessa mediassa miehet jotka ottavat yhteyttä ovat varmaan 80% varattuja perheellisiä miehiä.

Hmmm. Nainen miesvaltaisella alalla, huonoista parisuhteistaan "avautuvat" miehet. Etteivät nämä miehet vaan yrittäisi iskeä sinua kuitenkin?

Mun mielestä näissä lapsiperhe/vela -keskusteluissa juututaan liiaksi pikkulapsiarkeen. Mitä minulle jää käteen siitä, että olen saanut lapsia? No tietysti ne lapset. Lapsuus menee yhdessä hujauksessa ja sen jälkeen minulla on aikuisia lapsia ja ehkä vielä lapsenlapsia ja hyvässä lykyssä vielä heidänkin lapsia.

Minä ainakin nautin omien lähes aikuisten lasteni seurasta. He ovat fiksuja ihmisiä, joilta opin paljon. He ovat minulle rakkaita ihmisiä.

Ei lapsi ole vanhemman jatke, vaan osa sukupolvien ketjua.

Toki olen valinnut perhe-elämän. Siihen kuuluvat myös minua edeltävät sukupolvet ja sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä näissä lapsiperhe/vela -keskusteluissa juututaan liiaksi pikkulapsiarkeen. Mitä minulle jää käteen siitä, että olen saanut lapsia? No tietysti ne lapset. Lapsuus menee yhdessä hujauksessa ja sen jälkeen minulla on aikuisia lapsia ja ehkä vielä lapsenlapsia ja hyvässä lykyssä vielä heidänkin lapsia.

Minä ainakin nautin omien lähes aikuisten lasteni seurasta. He ovat fiksuja ihmisiä, joilta opin paljon. He ovat minulle rakkaita ihmisiä.

Ei lapsi ole vanhemman jatke, vaan osa sukupolvien ketjua.

Toki olen valinnut perhe-elämän. Siihen kuuluvat myös minua edeltävät sukupolvet ja sukulaiset.

Mitä jos lapsesi muuttaisivat vaikka Australiaan ja näkisit heitä kerran vuodessa, soittaisivat kerran kuussa? Onko aikuisista lapsista iloa silloinkin jos niitä tapaa harvoin?

Tämähän on täysin subjektiivinen kokemus, josta on alkanut olla melko hedelmätöntä keskustella: lapseton kysyy, mistä minä muka jään paitsi, ja lapsellinen vastaa mistä itse muodostaa elämänsä hyvät puolet ja mitä arvostaa. Sitten vastapuoli tulee sanomaan, ettei tarvitse elämäänsä tuollaista ja hahahahaha, oletpa tyhmä ja luuseri. 

Ja soppa on valmis. 

Sen olen huomannut, että useimmiten vastakkainasettelun aloittaa henkilö joka ilmoittaa, ettei hänellä ole lapsia eikä tule. Suurimmalle osalle kansasta tämä on täysin fine ja jokaisen oma asia, joten miksi emme voisi antaa muiden elää? 

Ihan samalla lailla lakkaan olemasta kuin lapsetonkin, kun kuolen.

Pienen silmänräpäyksen jälkeeni geenini elävät jälkeläisissäni, mutta sukuni toki sammuu viimeistään sitten kun maapallo ei enää tue ihmiselämää.

Turhaa on kaikki ihmisten pipertely isossa kuvassa, jos sp sitä haki? Olen täysin hyväksynyt asian.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä näissä lapsiperhe/vela -keskusteluissa juututaan liiaksi pikkulapsiarkeen. Mitä minulle jää käteen siitä, että olen saanut lapsia? No tietysti ne lapset. Lapsuus menee yhdessä hujauksessa ja sen jälkeen minulla on aikuisia lapsia ja ehkä vielä lapsenlapsia ja hyvässä lykyssä vielä heidänkin lapsia.

Minä ainakin nautin omien lähes aikuisten lasteni seurasta. He ovat fiksuja ihmisiä, joilta opin paljon. He ovat minulle rakkaita ihmisiä.

Ei lapsi ole vanhemman jatke, vaan osa sukupolvien ketjua.

Toki olen valinnut perhe-elämän. Siihen kuuluvat myös minua edeltävät sukupolvet ja sukulaiset.

Samaa olen ihmetellyt, velat puhuvat ihan aina vaan pikkulapsiajasta. Oma lapseni on jo aikuinen ja olen kiitollinen siitä kaikesta ”ylimääräisestä” , mitä hän on elämääni tuonut. Koen myös saaneeni elää täyttä elämää, kun olen nähnyt lapseni kasvavan ja elänyt perhe-elämää. Nyt ollaan miehen kanssa 45v ja eletään yhtä huolettomasti kuin ennen lasta. Harrastetaan, matkustellaan ja juhlitaankin joskus. Onhan tämäkin ihan kivaa, mutta että oltaisiin tehty tätä koko lapsen elämän ajan eli 20 vuotta. Plääääh, ei tää nyt niin hauskaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jää käteen lapsista? Kaikki kokemukset mitä heidän mukanaan tulee. Käyt paikoissa joissa et muuten kävisi, tapaat ihmisiä joihin et muuten tutustuisi.

Tämä on yksi syy miksi en hanki lapsia. Heidän mukanaan tulee niin paljon pakollisia menoja ja sosialiseeraamista: neuvola, hiekkalaatikon äitirinki, päiväkoti, koulu, vanhempainillat, lasten kavereiden vanhemmat, lasten kaverisynttärit ym. painajaismaista.

Olen karsinut omasta elämästäni pakolliset menot niin minimiin, että työpaikka ja hammaslääkäri ovat lähes ainoat pakolliset menot. En halua yhtään lisää.

Sinulle ne ovat määrätyllä tunnelatauksella varustettuja paikkoja, mutta jo nyt ihan rehellisiä ollaan niin jäähän ne kokematta ja moni tosiaan saattaa olla siitä jopa onnellinen. Ihminen voi viettää elämänsä neljän seinän sisällä, mutta väärin olisi sanoa etteikö heille jotka viettivät sen niiden seinien ulkopuolella jäänyt käteen enemmän kokemuksia. Voi olla, että siellä 4 seinän sisäpuolella elänyt oli lopulta jopa onnellisempi. Kaikki pyöri hänen ympärillään, eikä muu maailma häirinnyt heitä. Mutta hänen kokemuksensa jäivät pienemmiksi ja niin on myös lapsettomien kanssa. Tietenkin jotain yksittäisiä tapauksia on jossa lapsetonkin saa paljon muihin liittyviä kokemuksia, mutta nämä kotona yksin nyhjäävät eivät siihen ryhmään kuuluu.

Ihminen voi nauttia hiljaisuudesta, mutta tuhansia lauluja kuullut pystyy sen hiljaisuuden lisäksi saada ne helmetkin mitä musiikki tarjoaa. Kuten ihmisten kanssa, oma lapsi voi tuoda sellaista mitä yksinäisyys tai ystävät eivät voi koskaan antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyt paikoissa joissa et muuten kävisi, tapaat ihmisiä joihin et muuten tutustuisi.

Kuten perheneuvola, lastenlääkäri, automarketti, vanhempainillat... Ja tapaa uusia ihmisiä kuten avioerojuristin. 😅

Tai parhaat ystäväsi, joihin tutustut synnytysvalmennuksessa tai lastesi puolisot tai lapsenlapsesi? Ehkä lastesi harrastuksen myötä pääset sisälle sellaisen piiriin, johon muuten et voisi koskaan päästä. Nyt voit vain syvällisesti iloita omista suorituksistasi, mutta luuletko, että heillä joilla on menestyneet lapset koe suurempaa iloa, kuin että kyseessä on jonkun vieraan ihmisen suoritus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen aidon rakkauden. Kukaan ei ole ihmiselle tärkeämpi ihminen kuin äiti ja on ihana olla se ihminen. Saa katsella kun lapsi kasvaa, kehittyy, iloitsee, on onnellinen. Parisuhde lujittuu ihan eri tavalla kuin lapsettomilla. Elämälle syntyy ihan eri tavalla merkitys ja jatkuvuus, kun on toinen ihminen, jonka eteen nähdä vaivaa ja työtä, jolle jättää elämässä eväät ja perintö. 

Miksi lapsiperheiden vanhemmat sitten loistavat erotilastoissa?

Olisko sen takia että ne tilastot on avioeroista, avoeroja ei edes tilastoida. Avioliitto solmitaan yleensä perheen perustamista ajatellen, muuten jäädään avoliittoon ja katsotaan miten elämä kantaa.

Tahaton lapsettomuus johtaa myös helposti avioeroon.

Tässä tyypillinen esimerkki miten tilastoja väärinkäytetään oman agendan edistämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen aidon rakkauden. Kukaan ei ole ihmiselle tärkeämpi ihminen kuin äiti ja on ihana olla se ihminen. Saa katsella kun lapsi kasvaa, kehittyy, iloitsee, on onnellinen. Parisuhde lujittuu ihan eri tavalla kuin lapsettomilla. Elämälle syntyy ihan eri tavalla merkitys ja jatkuvuus, kun on toinen ihminen, jonka eteen nähdä vaivaa ja työtä, jolle jättää elämässä eväät ja perintö. 

Miksi lapsiperheiden vanhemmat sitten loistavat erotilastoissa?

Tämä, mies valtaisella alalla kun työskentelin sai koko ajan kuunnella miehiltä kuinka parisuhde sammui kun tuli lapset.

Ei pidä paikkaansa. Kyllä just yöllä puhuttiin työkaverin kanssa töissä kuinka vaimo ja lapset ovat tuoneet elämään sisällön ja tarkoituksen, molemmat oli sitä mieltä että kyllä ikävä tulisi jos pitäisi erota.

No minulla on erilaisia kokemuksia. Tiedän useita jotka ovat yhdessä vain "lasten takia". Ja tosiaan töissä lukuisat miehet näistä ongelmista avautui. En tiedä mikä siinä on mutta ihmisillä on tapana avautua mulle ongelmistaan varsinkin miesten.

Tietysti on myös paljon niitä joille perhe elämä sopii.

Myös sosiaalisessa mediassa miehet jotka ottavat yhteyttä ovat varmaan 80% varattuja perheellisiä miehiä.

Hmmm. Nainen miesvaltaisella alalla, huonoista parisuhteistaan "avautuvat" miehet. Etteivät nämä miehet vaan yrittäisi iskeä sinua kuitenkin?

Hah :D Kyllä näitä miehiä on ollut niin monia, että en kyllä millään usko että kaikki tai edes puolet olisi koittanut iskeä.

Ja jos ovatkin, eikös se parisuhde silloin ole huono jos on tarve iskeä muita naisia?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa nyt vain on noloa hehkuttaa onneaan. Siksi on helpompaa ja sosiaalisesti hyväksyttävämpää vaikka valitella kavereille ruuhkavuosista, kuin lesota siitä käsittämättömästä rakkaudesta mitä lasten kanssa kokee. Itse ainakin säälin velaystäviäni, enkä tahdo leuhkia ja pahoittaa heidän mieltään, joten jätän puheet ihmeellisestä onnestani vähälle. Enhän leuhkisi lottovoitostakaan köyhälle kaverille.

Älä jätä puhumatta onnesta. Kertokaa kokemuksista, moni haluaa kuulla positiivista kokemuksia. Aina sitä kuulee vaan ruuhkavuosista pelottelua.

Kiva juttu, kun olet onnellinen💓 Olen iloinen puolestasi. Ole koko sydämesi pohjasta. Tämä on ilahduttava kuulla, että perhe voi tuoda myös onnen. Kaikkea hyvää teille ja onnellisia hetkiä 💓