Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheellinen, mitä sinulle jää elämästäsi käteen?
31.12.2019 |
Näissä vapaaehtoisesti lapsettomia mollaavissa keskusteluissa kuulee usein argumentin, että lapsettoman elämä on tyhjää eikä siitä jää mitään käteen. Mitä sellaista merkittävää siis "lapsellisena" koet arjestasi jäävän käteen, mitä lapseton haluaisi, mutta ei saa?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen tuosta, että lapset vahvistaa suhdetta, antaa merkityksen jne. Lapset tuntuvat kyllä liian usein rikkovan suhdetta enemmän, kuin lujittavan sitä. Ihan lähipiirissä on tullut nähtyä, miten isä pakenee töihin, kun ei jaksa lapsiperhe-elämää. Äiti on kotona tekemässä kaiken ja isä saapuu sitten joskus istumaan sohvalle. Sehän luonnollisesti aiheuttaa äidissä närää ja pariskunnan välille syntyy kitkaa.
Työpaikalla tulee joskus kuultua miesten keskistä keskustelua, jossa töissä pääsee helpommalla, kuin kotona. Vapaa-ajalla keksitään kaikenlaista kaverin auttamista ja muuta rientoa, että kotona olemisen aika vähenee minimiin. En silti väitä, etteikö niitä ns. idyllin mukaisia perheitä löytyisi.
Eihän se helppoa ole tietenkään, niin kuin ei mikään mikä on oikeasti minkään arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pahimmat mollaajat ovat lapsettomia. Mitä jää käteen lapsista? Kaikki kokemukset mitä heidän mukanaan tulee. Käyt paikoissa joissa et muuten kävisi, tapaat ihmisiä joihin et muuten tutustuisi.
Tämähän on sama lapsettomillakin: käymme paikoissa, joissa ei lapsiperheellisenä tulisi käytyä ja tapaamme ihmisiä, joihin emme lapsiperheellisinä tutustuisi. Ja väitän, että näitä uusia paikkoja ja ihmisiä näkee ja tapaa enemmän lapsettomat kuin lapselliset.
Nuo voi saada ennen lapsia tai niiden kasvettua isoiksi, joten ei jää lapsellisilta mitään saamatta jos niin haluavat.
En oikein keksi mitä muuta ihmiselle voi jäädä käteen, paitsi lapset? Haalistuneita muistoja reissuista tai mennyt työura jossain, jossa olet ollut vain korvattavissa oleva palikka henkilöstön listoilla? No, ehkä jos olet ollut kerrassaan mahtava taiteilija tai tieteellinen uranuurtaja, sinusta voi jäädä jotain mainitsemisen arvoista aktiivisen uran jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En oikein keksi mitä muuta ihmiselle voi jäädä käteen, paitsi lapset? Haalistuneita muistoja reissuista tai mennyt työura jossain, jossa olet ollut vain korvattavissa oleva palikka henkilöstön listoilla? No, ehkä jos olet ollut kerrassaan mahtava taiteilija tai tieteellinen uranuurtaja, sinusta voi jäädä jotain mainitsemisen arvoista aktiivisen uran jälkeen.
Kuollessa ei kenellekään jää käteen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein keksi mitä muuta ihmiselle voi jäädä käteen, paitsi lapset? Haalistuneita muistoja reissuista tai mennyt työura jossain, jossa olet ollut vain korvattavissa oleva palikka henkilöstön listoilla? No, ehkä jos olet ollut kerrassaan mahtava taiteilija tai tieteellinen uranuurtaja, sinusta voi jäädä jotain mainitsemisen arvoista aktiivisen uran jälkeen.
Kuollessa ei kenellekään jää käteen mitään.
Tai siis kuolinvuoteella toki voi jäädä, mutta kuoltua ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen aidon rakkauden. Kukaan ei ole ihmiselle tärkeämpi ihminen kuin äiti ja on ihana olla se ihminen. Saa katsella kun lapsi kasvaa, kehittyy, iloitsee, on onnellinen. Parisuhde lujittuu ihan eri tavalla kuin lapsettomilla. Elämälle syntyy ihan eri tavalla merkitys ja jatkuvuus, kun on toinen ihminen, jonka eteen nähdä vaivaa ja työtä, jolle jättää elämässä eväät ja perintö.
Miksi lapsiperheiden vanhemmat sitten loistavat erotilastoissa?
Useimmiten ne ovat miehiä jotka lähtevät lätkimään perheestä. Heillä ei kestä kantti kun arki alkaa, vaan haluavat pelkästään kuoria kermat päältä ja nauttia perheellisyyden tuomasta asemasta yhteiskunnassa.
Kannattaa valita sellainen kumppani joka on oikeasti sitoutunut parisuhteeseen ja perheeseen, eikä jotain miesvauvaa joka lähtee heti kun on vähänkin rankempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen aidon rakkauden. Kukaan ei ole ihmiselle tärkeämpi ihminen kuin äiti ja on ihana olla se ihminen. Saa katsella kun lapsi kasvaa, kehittyy, iloitsee, on onnellinen. Parisuhde lujittuu ihan eri tavalla kuin lapsettomilla. Elämälle syntyy ihan eri tavalla merkitys ja jatkuvuus, kun on toinen ihminen, jonka eteen nähdä vaivaa ja työtä, jolle jättää elämässä eväät ja perintö.
Miksi lapsiperheiden vanhemmat sitten loistavat erotilastoissa?
Tämä, mies valtaisella alalla kun työskentelin sai koko ajan kuunnella miehiltä kuinka parisuhde sammui kun tuli lapset.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä just yöllä puhuttiin työkaverin kanssa töissä kuinka vaimo ja lapset ovat tuoneet elämään sisällön ja tarkoituksen, molemmat oli sitä mieltä että kyllä ikävä tulisi jos pitäisi erota.
No minulla on erilaisia kokemuksia. Tiedän useita jotka ovat yhdessä vain "lasten takia". Ja tosiaan töissä lukuisat miehet näistä ongelmista avautui. En tiedä mikä siinä on mutta ihmisillä on tapana avautua mulle ongelmistaan varsinkin miesten.
Tietysti on myös paljon niitä joille perhe elämä sopii.Myös sosiaalisessa mediassa miehet jotka ottavat yhteyttä ovat varmaan 80% varattuja perheellisiä miehiä.
Eikö tämä kerro juuri siitä, että perhe antaa sitten kuitenkin enemmän kuin ottaa? Puoliso saattaa olla väärä, mutta lapsista ei haluta luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen aidon rakkauden. Kukaan ei ole ihmiselle tärkeämpi ihminen kuin äiti ja on ihana olla se ihminen. Saa katsella kun lapsi kasvaa, kehittyy, iloitsee, on onnellinen. Parisuhde lujittuu ihan eri tavalla kuin lapsettomilla. Elämälle syntyy ihan eri tavalla merkitys ja jatkuvuus, kun on toinen ihminen, jonka eteen nähdä vaivaa ja työtä, jolle jättää elämässä eväät ja perintö.
Miksi lapsiperheiden vanhemmat sitten loistavat erotilastoissa?
Useimmiten ne ovat miehiä jotka lähtevät lätkimään perheestä. Heillä ei kestä kantti kun arki alkaa, vaan haluavat pelkästään kuoria kermat päältä ja nauttia perheellisyyden tuomasta asemasta yhteiskunnassa.
Kannattaa valita sellainen kumppani joka on oikeasti sitoutunut parisuhteeseen ja perheeseen, eikä jotain miesvauvaa joka lähtee heti kun on vähänkin rankempaa.
Mistä sen tietää etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Minusta pahimmat mollaajat ovat lapsettomia. Mitä jää käteen lapsista? Kaikki kokemukset mitä heidän mukanaan tulee. Käyt paikoissa joissa et muuten kävisi, tapaat ihmisiä joihin et muuten tutustuisi. Ja joudut tekemään epäitsekkäästä ratkaisuja, jotka muokkaavat sinua. Itse koen, että olen muuttunut luonteeltani suuresti. Kärsivällisyyteni on kasvanut huimasti. Kestän enemmän asioita ja osaan huomioida muita aivan eri tavoin kuin ennen lapsia osasin. Enkä edes ymmärtänyt mikä ero siinäkin oikeasti voi olla.
Sen lisäksi lapsistani on paljon seuraa ja he ovat myös nyt vanhemmaksi tullessaan yhä enemmän myös ystäviäni. Mutta he ovat perheeni. Eivät vaan ystäviä, jotka olivat siinä halutessaan tai kun heille sopii tai he hyötyvät jotain minusta.
Ehkä lapsettomana jää paikkoja käymättä ja ihmisiä tapaamatta, mutta jos ei niiden paikkojen/ihmisten olemassaolosta edes tiedä, ei tiedä myöskään jäävänsä mistään paitsi.
On minunkin luonteeni muuttunut paljon siitä, millainen olin parikymppisenä, mutta ei siihen ole lapsia tarvittu, ihan vaan ikä ja elämä on riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapsiperheelliset ovat olleet joskus lapsettomia, eli se puoli elämästä on jo koettu. Lapset ovat siis aina pelkästään lisää kokemusta elämään.
Ja se rakkauden määrä on jotain mitä ei voi ymmärtää ellei ole itse kokenut. Mitä muuta parempaa voikaan jäädä käteen?
Minulla on jäänyt käteen ainakin päällimmäisenä rakkaus. Rakkaus omiin lapsiin ja heidän minulle antamansa rakkaus.
En ole koskaan ollut mikään menevä tyyppi, mutta nykyisin vietän mieluiten aikaa kotona perheen, erityisesti lasten kanssa. Vaimo haluaa joskus omaa aikaa, minä todella harvoin, ehkä muutamia kertoja vuodessa.
Leikkiminen, yhdessä tekeminen, pienten hoitaminen, iltahetket lasten nukahtaessa omaan kainaloon, heidän hakiessa turvaa isin sylistä, heidän riemunsa oppiessaan uusia asioita ja näyttäessään ylpeydellä päiväkodissa tehtyä askartelua..
Elämä on ihanaa. Tunnen, että näiden epelien kanssa pärjään missä vaan, kunhan saamme olla yhdessä.
Lisäksi vielä oma vanhemmuus tuntuu kasvavan myös ulospäin, pidän myös muiden kuin omien lasten kanssa puuhailusta, lasten äänet ei enää ärsytä julkisilla paikoilla, ja osaan myös kohdata heidän vanhempansa paremmin, auttaa tms.
Tiedän toki että kaikista ei ole vanhemmiksi. Minusta kai on, vaikken olisi uskonut itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kourallinen p skaa jäi käteen
Kädet pitää pestä vaipan vaihdon jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen tuosta, että lapset vahvistaa suhdetta, antaa merkityksen jne. Lapset tuntuvat kyllä liian usein rikkovan suhdetta enemmän, kuin lujittavan sitä. Ihan lähipiirissä on tullut nähtyä, miten isä pakenee töihin, kun ei jaksa lapsiperhe-elämää. Äiti on kotona tekemässä kaiken ja isä saapuu sitten joskus istumaan sohvalle. Sehän luonnollisesti aiheuttaa äidissä närää ja pariskunnan välille syntyy kitkaa.
Työpaikalla tulee joskus kuultua miesten keskistä keskustelua, jossa töissä pääsee helpommalla, kuin kotona. Vapaa-ajalla keksitään kaikenlaista kaverin auttamista ja muuta rientoa, että kotona olemisen aika vähenee minimiin. En silti väitä, etteikö niitä ns. idyllin mukaisia perheitä löytyisi.
Syy ei olekaan lapsissa, vaan miehessä jonka kantti ei kestä perhe-elämää. Haluaa kuoria vaan kermat päältä ja nauttia perheellisyyden tuomasta asemasta yhteiskunnassa. Tällaisia nk. etuoikeutettuja miesvauvoja löytyy joka kulman takaa ja jokainen täysjärkinen nainen jättää perheen perustamasta tällaisen vätyksen kanssa. Varoitusmerkkeinä on kotitöihin osallistumattomuus, naisen tunteiden vähättely ja vetäytyminen "miesluolaan" pleikkarin pariin useammaksi tunniksi putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista huolehtivalla on tietynlaista henkistä kokeneisuutta, jota lapsettomalla ei ole. Vela-lapsettomista huomaa selvästi sen tietyn tunne-elämän ja elämän ymmärtämisen vajeen - varsinkin kun heille karttuu ikää. Sitä on vaikea selittää loukkaamatta heitä, mutta se vain on niin, että lapsettomilta jää tietty henkinen taso kokematta. Se ei ole moite heitä kohtaan vaan fakta. He luulevat, että muut asiat voisivat korvata sen, mutta ei voi. Tämäkin kommentti varmaan katoaa heti, koska velat suuttuvat ja poistattavat asian, josta eivät halua kuulla.
Ihme vääntöä taas. Jos HALUAA lapsia ja lapsiperhe-elämää niin sehän on silloin parasta mahdollista elämää omine iloiseen ja suruineen.
Jos taas EI HALUA lapsia niin silloinhan se ihminen elää juuri sitä elämää mitä haluaakin.
Ongelmia tulee jos ei saa lapsia syystä tai toisesta jos niitä haluaa tai on lapsi vaikka lasta ei olisi halunnut.
Meillä on kaksi lasta ja kumpikaan meistä ei voisi kuvitella elämää ilman heitä. Ihan parasta elämässä. Olin 27v kun 1.lapsi syntyi ja mies oli 30v. Joten ihan olimme saaneet elää vapaata nuoruutta täysillä. Ja kaksin ehdimme olla 5 vuotta ennen lapsia. Nyt kotona on enää 18v lukiolainen eli n. vuoden päästä olemme taas kaksin ja alkaa uusi vaihe elämässä. Haluan kokea elämässä kaiken ja ilman lapsia olisi jäänyt kokematta moni asia mitä halusin kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen aidon rakkauden. Kukaan ei ole ihmiselle tärkeämpi ihminen kuin äiti ja on ihana olla se ihminen. Saa katsella kun lapsi kasvaa, kehittyy, iloitsee, on onnellinen. Parisuhde lujittuu ihan eri tavalla kuin lapsettomilla. Elämälle syntyy ihan eri tavalla merkitys ja jatkuvuus, kun on toinen ihminen, jonka eteen nähdä vaivaa ja työtä, jolle jättää elämässä eväät ja perintö.
Miksi lapsiperheiden vanhemmat sitten loistavat erotilastoissa?
Useimmiten ne ovat miehiä jotka lähtevät lätkimään perheestä. Heillä ei kestä kantti kun arki alkaa, vaan haluavat pelkästään kuoria kermat päältä ja nauttia perheellisyyden tuomasta asemasta yhteiskunnassa.
Kannattaa valita sellainen kumppani joka on oikeasti sitoutunut parisuhteeseen ja perheeseen, eikä jotain miesvauvaa joka lähtee heti kun on vähänkin rankempaa.
Mistä sen tietää etukäteen?
Varoitusmerkkejä kyllä on, ja naisten tulisikin olla enemmän kriittisempiä valitsemiensa miesten suhteen. Ei pidä alistua ajatukseen, että "pojat ovat poikia" ja "miehet nyt vaan ovat sellaisia" aina kun mies perseilee.
Varoitusmerkkejä miesvauvasta on mm.: toistuvat poikien illat joissa saattaa kulua monta päivää kun mies nyt vaan "tarvitsee omaa aikaa" parisuhteestakin, tuntikausien pleikkarin hakkaaminen, naisen tunteiden vähättely, seksistiset kommentit, kotitöihin osallistumattomuus, aggressiivisuus, impulsiivisuus, ylimielisyys, keskustelun puute, itsekkyys, kaiken pistäminen leikiksi. etc.
Vierailija kirjoitti:
Lapsista huolehtivalla on tietynlaista henkistä kokeneisuutta, jota lapsettomalla ei ole. Vela-lapsettomista huomaa selvästi sen tietyn tunne-elämän ja elämän ymmärtämisen vajeen - varsinkin kun heille karttuu ikää. Sitä on vaikea selittää loukkaamatta heitä, mutta se vain on niin, että lapsettomilta jää tietty henkinen taso kokematta. Se ei ole moite heitä kohtaan vaan fakta. He luulevat, että muut asiat voisivat korvata sen, mutta ei voi. Tämäkin kommentti varmaan katoaa heti, koska velat suuttuvat ja poistattavat asian, josta eivät halua kuulla.
Minä huolehdin pienestä pitäen itsetuhoisesta alkkisvanhemmasta. Ymmärrän, että empatiakykysi on jäänyt kehittymättä, kun sinulla ei tällaista kokemusta ole. Tämä ei ole moite.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jää käteen lapsista? Kaikki kokemukset mitä heidän mukanaan tulee. Käyt paikoissa joissa et muuten kävisi, tapaat ihmisiä joihin et muuten tutustuisi.
Tämä on yksi syy miksi en hanki lapsia. Heidän mukanaan tulee niin paljon pakollisia menoja ja sosialiseeraamista: neuvola, hiekkalaatikon äitirinki, päiväkoti, koulu, vanhempainillat, lasten kavereiden vanhemmat, lasten kaverisynttärit ym. painajaismaista.
Olen karsinut omasta elämästäni pakolliset menot niin minimiin, että työpaikka ja hammaslääkäri ovat lähes ainoat pakolliset menot. En halua yhtään lisää.
Nojaa, mulla on yksi lapsi (kohta aikuinen) ja nämä kai "jää käteen":
- maailman n 8 miljardista ihmisestä vain yksi (1) on kasvanut sisälläni, kokemuksena ainutlaatuinen
- aikuistuminen (henkinen kasvu), voi tosin tapahtua ilman vanhemmaksi tuloa mutta äitiys edisti omalla kohdallani kasvua huomattavasti
- lapsuuden eläminen toisesta näkökulmasta
- rakkaus lapseen on erilaista kuin esim omaan puolisoon tai ystäviin, se on kokemuksena ainutlaatuista ainakin itse koen näin.
Kuten perheneuvola, lastenlääkäri, automarketti, vanhempainillat... Ja tapaa uusia ihmisiä kuten avioerojuristin. 😅