Yhteenpaluu vuosien jälkeen?
Onko kukaan palannut yhteen exän kanssa vuosia eron jälkeen? Sellaisia, joilla yhteisiä lapsia ja vuosien päästä välit ovat parantuneet ja alkaneet uudelleen lämmetä? Tai miksei ilmankin lapsia. Miten sujui/sujuu?
"Exä on exä syystä" -kommentit voi jättää kirjoittamatta. Teidän mielipiteenne tiedetään.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Ellizabethh Teilor
Ketään sellaista, joka voisi tulla kertomaan kokemuksia?
No yks oli kaks kertaa saman kaa. Molemmilla kerroilla fiasko.
Sitku xmies löysi nuorenihananrahahanan, luonnekin muuttui.
Tosin yks lapsista on loppuiän mielenterveysongelmainen.
Ja äiti on delegoinut syyllisyydentuntonsa jeesukselle.
6v yhteiseloa, ero hyvässä yhteisymmärryksessä ilman draamaa tai kolmansia osapuolia. Exä tietenkin löysi kumppanin ja oli sen kanssa jonkin aikaa. 1v erillään oltiin ja sitten palattiin yhteen, oltiin 10v toisella kierroksella. Jos numeraalisesti ajattelee asiaa, niin ihan onnistunut jatko oli. Mutta jos miettii että Exä on hypännyt suhteesta toiseen jokaisessa (paitsi tuossa meidän erossa), ei kovin positiivinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
6v yhteiseloa, ero hyvässä yhteisymmärryksessä ilman draamaa tai kolmansia osapuolia. Exä tietenkin löysi kumppanin ja oli sen kanssa jonkin aikaa. 1v erillään oltiin ja sitten palattiin yhteen, oltiin 10v toisella kierroksella. Jos numeraalisesti ajattelee asiaa, niin ihan onnistunut jatko oli. Mutta jos miettii että Exä on hypännyt suhteesta toiseen jokaisessa (paitsi tuossa meidän erossa), ei kovin positiivinen juttu.
Miksi erositte ekalla/tokalla kerralla? Kadutko, että palasitte yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6v yhteiseloa, ero hyvässä yhteisymmärryksessä ilman draamaa tai kolmansia osapuolia. Exä tietenkin löysi kumppanin ja oli sen kanssa jonkin aikaa. 1v erillään oltiin ja sitten palattiin yhteen, oltiin 10v toisella kierroksella. Jos numeraalisesti ajattelee asiaa, niin ihan onnistunut jatko oli. Mutta jos miettii että Exä on hypännyt suhteesta toiseen jokaisessa (paitsi tuossa meidän erossa), ei kovin positiivinen juttu.
Miksi erositte ekalla/tokalla kerralla? Kadutko, että palasitte yhteen?
Ensimmäisellä keralla erottiin kun ex oli niin mustasukkainen eikä oltu enää onnellisia yhdessä. Eron jälkeen exä tajusi nopeasti että hänellä olisi vientiä (ja löysikin tuon toisen suhteen) ja minä taas en ravannut muiden naisten perässä. Kun palattiin yhteen, todettiin että mustasukkaisuus oli syy minkä takia emme olleet enää onnellisia yhdessä. Mustasukkaisuus katosi aika hyvin, tietenkin sitä jouduttiin vähän vielä käsittelemään.
Alkuperäisestä tekstistä sai virheellisen kuvan että ei olisi vaihtanut lennossa. Valitettavasti jäi maininta "ekalla kerralla". Eli nyt toisen eron yhteydessä vaihtoi toiseen mieheen.
Kaksiteräinen miekka toi että kadunko vai enkö. En todellakaan kadu sitä että sain nauttia minun parhaan kaverin kanssa pitkään (olisin kyllä halunnut loppuelämän viettää hänen kanssa) ja kasvaa ihmisenä hänen kanssa. Mutta kadun sitä että kumppanini ei voinut saada lapsia ja nyt taidan jäädä lapsettomaksi kun ikää on tullut jonkin verran. Myös tietenkin kadun sitä että jouduin kokemaan todella ilkeän eron ja väitän jopa että kyseinen ero oli pahempi kuin se että kumppanini olisi menehtynyt. Kuolemalle kun ei voi mitään, mutta erossa joutuu miettimään että mitä olisi voinut tehdä toisin että eroa ei olisi tullut.
Onko kellään onnellisia tarinoita vuosikymmenen loppuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6v yhteiseloa, ero hyvässä yhteisymmärryksessä ilman draamaa tai kolmansia osapuolia. Exä tietenkin löysi kumppanin ja oli sen kanssa jonkin aikaa. 1v erillään oltiin ja sitten palattiin yhteen, oltiin 10v toisella kierroksella. Jos numeraalisesti ajattelee asiaa, niin ihan onnistunut jatko oli. Mutta jos miettii että Exä on hypännyt suhteesta toiseen jokaisessa (paitsi tuossa meidän erossa), ei kovin positiivinen juttu.
Miksi erositte ekalla/tokalla kerralla? Kadutko, että palasitte yhteen?
Ensimmäisellä keralla erottiin kun ex oli niin mustasukkainen eikä oltu enää onnellisia yhdessä. Eron jälkeen exä tajusi nopeasti että hänellä olisi vientiä (ja löysikin tuon toisen suhteen) ja minä taas en ravannut muiden naisten perässä. Kun palattiin yhteen, todettiin että mustasukkaisuus oli syy minkä takia emme olleet enää onnellisia yhdessä. Mustasukkaisuus katosi aika hyvin, tietenkin sitä jouduttiin vähän vielä käsittelemään.
Alkuperäisestä tekstistä sai virheellisen kuvan että ei olisi vaihtanut lennossa. Valitettavasti jäi maininta "ekalla kerralla". Eli nyt toisen eron yhteydessä vaihtoi toiseen mieheen.
Kaksiteräinen miekka toi että kadunko vai enkö. En todellakaan kadu sitä että sain nauttia minun parhaan kaverin kanssa pitkään (olisin kyllä halunnut loppuelämän viettää hänen kanssa) ja kasvaa ihmisenä hänen kanssa. Mutta kadun sitä että kumppanini ei voinut saada lapsia ja nyt taidan jäädä lapsettomaksi kun ikää on tullut jonkin verran. Myös tietenkin kadun sitä että jouduin kokemaan todella ilkeän eron ja väitän jopa että kyseinen ero oli pahempi kuin se että kumppanini olisi menehtynyt. Kuolemalle kun ei voi mitään, mutta erossa joutuu miettimään että mitä olisi voinut tehdä toisin että eroa ei olisi tullut.
Toivottavasti tapaat vielä jonkun, jonka kanssa viettää loppuelämä. Oletko minkä ikäinen, miksi lapsettomuus edessä?
Jos niin käy, niin voihan sitä esim ryhtyä sijaisperheeksi ja antaa rakkautta ja aitoa välittämistä lapsille, joiden oikeat vanhemmat eivät siihen kykene. Se jos mikä on suuri rakkauden teko, autat huonossa jamassa olevia lapsia ja nuoria kohti aurinkoisempaa tulevaisuutta. Onnea jatkoon!
No eiköhän se ala jo olla selvää, että onnellisia tarinoita ei oo tulossa. Oisko tää näillä nostoilla loppuun käsitelty?
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se ala jo olla selvää, että onnellisia tarinoita ei oo tulossa. Oisko tää näillä nostoilla loppuun käsitelty?
Saahan niitä toivoa, jos joku vaikka yllättäisi :)
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6v yhteiseloa, ero hyvässä yhteisymmärryksessä ilman draamaa tai kolmansia osapuolia. Exä tietenkin löysi kumppanin ja oli sen kanssa jonkin aikaa. 1v erillään oltiin ja sitten palattiin yhteen, oltiin 10v toisella kierroksella. Jos numeraalisesti ajattelee asiaa, niin ihan onnistunut jatko oli. Mutta jos miettii että Exä on hypännyt suhteesta toiseen jokaisessa (paitsi tuossa meidän erossa), ei kovin positiivinen juttu.
Miksi erositte ekalla/tokalla kerralla? Kadutko, että palasitte yhteen?
Ensimmäisellä keralla erottiin kun ex oli niin mustasukkainen eikä oltu enää onnellisia yhdessä. Eron jälkeen exä tajusi nopeasti että hänellä olisi vientiä (ja löysikin tuon toisen suhteen) ja minä taas en ravannut muiden naisten perässä. Kun palattiin yhteen, todettiin että mustasukkaisuus oli syy minkä takia emme olleet enää onnellisia yhdessä. Mustasukkaisuus katosi aika hyvin, tietenkin sitä jouduttiin vähän vielä käsittelemään.
Alkuperäisestä tekstistä sai virheellisen kuvan että ei olisi vaihtanut lennossa. Valitettavasti jäi maininta "ekalla kerralla". Eli nyt toisen eron yhteydessä vaihtoi toiseen mieheen.
Kaksiteräinen miekka toi että kadunko vai enkö. En todellakaan kadu sitä että sain nauttia minun parhaan kaverin kanssa pitkään (olisin kyllä halunnut loppuelämän viettää hänen kanssa) ja kasvaa ihmisenä hänen kanssa. Mutta kadun sitä että kumppanini ei voinut saada lapsia ja nyt taidan jäädä lapsettomaksi kun ikää on tullut jonkin verran. Myös tietenkin kadun sitä että jouduin kokemaan todella ilkeän eron ja väitän jopa että kyseinen ero oli pahempi kuin se että kumppanini olisi menehtynyt. Kuolemalle kun ei voi mitään, mutta erossa joutuu miettimään että mitä olisi voinut tehdä toisin että eroa ei olisi tullut.
Toivottavasti tapaat vielä jonkun, jonka kanssa viettää loppuelämä. Oletko minkä ikäinen, miksi lapsettomuus edessä?
Jos niin käy, niin voihan sitä esim ryhtyä sijaisperheeksi ja antaa rakkautta ja aitoa välittämistä lapsille, joiden oikeat vanhemmat eivät siihen kykene. Se jos mikä on suuri rakkauden teko, autat huonossa jamassa olevia lapsia ja nuoria kohti aurinkoisempaa tulevaisuutta. Onnea jatkoon!
38v. Tässä joutuu jo miettimään kuinka jaksaa jälkikasvun kanssa jos sellaista tulisi (vaikka olenkin todella hyvässä fyysisessä kunnossa nyt). Kun joutuu ottamaan huomioon että en ole valmis tekemään muksua heti kumppanin kanssa, ennen kuin tunnen hänet kunnolla. Minun pitää tuntea että voimme tarjota turvallisen/rakastavan kasvuympäristön lapselle. Ja tällä hetkellä minulla ei ole kumppania.
Ja sama juttu sijaisperheeksi ryhtymisessä, pitää olla turvallinen/rakastava ympäristö jotta siihen voisi ryhtyä. Eikä yksinäisenä miehenä oikein siihen kykene ryhtymään.
Kiitos, toivotteluista.
ps. Hyvää vuodenvaihdetta kaikille teille jotka eksyitte lukemaan tätä ketjua.
Uppista mäkin haluun tietää kokemuksia
Nosto