Oliko sinullakin epäonnea geenilotossa? (Pinnallisia asioita)

Vierailija kirjoitti:

Itseäni en jaksa miettiä, mutta lapset ovat perineet molemmilta puolilta kaiken ulkonäköön liittyvän hyvän; pitkiä ja hyvämuotoisia platinablondeja sinisillä, isoilla silmillä ja muutenkin kauniilla kasvoilla. Ikäänkuin vanhempansa, mutta kummankin virheelliset piirteet ovat jääneet pois.

Saa nähdä onko noilla aivotkin tehdasasetuksena... 😅

Lapset on melkein aina kauniita, suloisia ja söpöjä. Vasta aikuisena näkee millaiseksi muodostuu. Elä siis nuolaise vielä.

Ruma, lihava ja tyhmä. Koulukiusattu rumuuden vuoksi.

Nyt aikuisena 50v tajuan ettei ulkonäkö merkitse mitään, mutta minua harmittaa oma tyhmyys.

Vaikka olen mies, perin äitini ruumiinrakenteen (eli naisellisen). Jouduin tekemään töitä yli toista vuosikymmentä, että opin edes jotenkin hyväksymään itseni tällaisena. Koulussa kiusattiin ja inhosin itsekin itseäni. Parikymppisenä aloin kapinoimaan ja aloin tehdä mahdolliseksi maskuliinisia juttuja, kuten tappelua ja isottelevaa käytöstä. Kaiken taustalla oli kadonnut identiteetti. Olin mies, mutta ruumiini naisellinen. Halusin olla mies ja yritin väkisin runnoa maskuliinisuutta itseeni.

Syyksi paljastui aikuisiällä kromosomisto joka muotoa XXY-XY.

Todennäköisesti en koskaan pysty täysin hyväksymään itseäni tällaisena, mutta ihan hyvää elämää tässä kuitenkin eletään.

Vierailija kirjoitti:

Huonot hampaat, reikiintyy helposti. Nää on myös vähän vinot ja etuhampaitakin on hieman paikkailtu. Sit tietysti masennus, joka varmaan osin sekin on geeniloton tulosta.

Muuten siis ulkoisesti oon ihan tyytyväinen ja pukeutumisella ja meikkaamalla voi korostaa hyviä puoliaan.

Tämä on hyvin yleinen luulo, että hampaat voisivat olla huonot. Hampaat ovat kaikilla samanlaiset, koska luu materiaalina on kaikilla samanlainen. Mutta suussa oleva bakteerikanta on se joka niitä reikiä tekee. Eli olet saanut joltain pöpösuulta karieksen ennen 3 vuoden ikää. Jos et olisi saanut tartuntaa, niin sinulla ei olisi ikinä reikiä suussa, koska niitä ei tule mitenkään muuten kuin tuon kariesbakteerin tekemänä. Yleensä vanhemmat tartuttaa sen ajattelemattomuuttaan tai tietämättömyyttään sekä tästä samasta luulosta, että "hampaat on huonot" joten ei ymmärretä myöskään suojella lapsenkaan hampaita.

Olen pärjännyt erikoisen hyvin geeniarvonnoissa. Toistaiseksi olen ollut terve henkisesti ja fyysisesti, näyttäisi että olen onnistunut välttämään sukumme alkoholistigeenin. Olen luova ja älykäs ja ulkomuoto on myös hyvä, hampaat suorat, sopusuhtainen. Huonona puolena joku voisi lyhyyttä moittia, mutta minusta se on neutraali piirre. No, epäonni tässä on se että geenini eivät tästä kovin kummoisesti jatku. Minulla on yksi lapsi luonnehäiriöisen ja melko geneettisesti ei niin hyvin pärjänneen miehen kanssa (pienet kädet, ei leukaa, kyömyniska - lapsi on toki suloinen ja kaikki sanovat että on kopio minusta) ja vaikka nykyinen kumppanini on sitten taas mieleinen, hän ei halua lapsia. Eli oli geenit mitkä vaan, niin nykymaailmassa ei juuri hyötyä, kun ne "hyvät geenit" merkitsee miehille vaan sitä että hetken kiva kehuskella tutuille, että katsokaa millainen nainen mulla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään lotto. Lotossa numerot arvotaan satunnaisesti. Jos vanhempasi geenit ovat jo paskat, niin todennäköisyytesi saada samat lukihäiriögeenit ovat sinulla suuremmat, kuin normaaleilla.

Kyllä geenit ovat nimenomaan lotto. Se että niihin on valmiit ainekset, joista ne tahdon vastaisesti muodostuvat ovat sattumanvaraiset ja toisia samanlaisia ei ole. Niin ne lottorivitkin muodostuvat numeroista, jotka on ennalta määrätty.

Höpö vitun löpö. Jos isäsi ja äitisi ovat vaikkapa valkoihoisia, niin ei todellakaan ole yhtä todennäköistä, että syntyisit itse mustaihoisena. Vittu, mitä tolloja tälläkin palstalla pyörii.

Kukas tässä on tollo? Puhuinko jotain mitään tuohon viittaavaakaan? Valmiiksi määrättyihin aineksiin ei luonnollisesti kuulu mustaihoisuus, jos ainekset sekoitetaan valkoihoisista. 

Et puhunut. Kirjoitit. Valmiiksi määrätyt ainekset? Eihän se sitten ole satunnaista.

Käsitän itse tuon valmiiksi määrätyt siten, että otetaan esim kaikki lähisuvun nenät: isän, äidin ja isovanhempien, yhteensä 6 kpl ja niistä arvotaan sulle nenä. Ominaisuudet voi toki hypätä vielä kauempaa, jolloin nenävaihtoehtoja on jo 14. Siitä sitten lottoamaan. Eli valmiiksi määrätyt, mutta silti kuitenkin sattuman kauppaa. Näkyvien piirteiden lisäksi soppaa sekoittaa piilossa olevat ominaisuudet, jolloin resessiivinen alleeli voi periytyä monen sukupolven yli ilman, että se tulee näkyviin ilmiasussa ja jos sattuma käy, niin monen sukupolven ajan piilossa oleva tulee näkyviin just sulla. Jokaisella meistä on geenilotossa mahdollisuus täydelliseen yhdistelmään ominaisuuksia ja myös huonossa tuurissa saat kaikki epäonnistuneimmat yhdistelmät.

Minulla on isän äidin kroppa (onneksi), kasvojen piirteet taas on aivan jostain kaukaa, enkä näytä kummaltakaan vanhemmaltani. Olen joskus nuorena angsteissani miettinyt, että olen taatusti vaihtunut sairaalassa. Ja vieläkin joskus häivähtävän hetken mietin noin, mutta sitten kuitenkin osa lapsistani näyttää aivan samalta miltä äitini, niin kaippa sitä samaa sukua ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet ulkonäön ominaisuudet, voi edelleen miellyttää jonkun silmää, vaikka enemmistön mielestä näyttäisikin jopa rumalta.

Mä olen suomalaiseksi mieheksi tosi pienikokoinen. En osaa kuvailla naamaani, mutta kovin miehekäs se ei ole. Pääni on tosi pieni. Joidenkin kokotaulukoiden mukaan 10-vuotiailla on tämän kokoinen pää. Ei mulla kuitenkaan ole mikrokefaliaa ainakaan tietääkseni (joskus tosiaan vietin paljon aikaa tohtori googlen vastaanotolla pohtimassa, miksi pääni on niin pieni).

Mua luullaan kerran tai pari naiseksi joka vuosi. Yleensä talvella kun kroppa ei näy ja kun joku katsoo nopeasti.

Testosteronitasot on mitattaessa olleet normaalit.

Voisi asiat olla huonomminkin. Olen kuitenkin kokooni nähden aika vahva. Koulukiusaaminenkaan ei aikanaan koskaan edennyt kunnolla fyysiseksi kun eivät kuitenkaan uskaltaneet. Kaikkia naisiakaan ole ulkonäköni tai kokoni vaivannut.

Joskus mietin, että vaihtaisinko kroppani isompaan ja miehekkäämmän näköiseen, mutta heikompaan. En taitaisi vaihtaa. Uskon, että pienen koon takia olen myös ketterämpi kuin muuten olisin. Olen aina ollut hyvä kiipeilemään, pystyn istumaan kyykyssä pitkään, enkä ole iän myötä kauheasti kangistunut. Tästä on ollut aika paljonkin hyötyä.

Minusta pieni ja ketterä mies kuulostaa oikein mukavalle. Sellaiselle, jonka kanssa voisi pötkötellä lusikassa leppoisasti sohvalla. Kaikkien meidän ei tarvitse olla mitään standardimittaisia, vaan jokainen voi olla hyvä juuri sellaisena kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Miestyyppisen kaljuuntumisen periminen ei näin naisena oikein naurata.

Sama homma. On muuten tosi rasittava ja ikävä ominaisuus, jolle ei voi yhtään mitään. Mutta vois olla huonomminkin. Olla vaikka kokonaan kalju tms. Toisaalta silloin saisi yhteiskunnalta peruukin, nyt vain tyydyn olemaan harvakarvainen.

Luin ketjun läpi ja pitää kyllä ihmetellä mikä on näillä joillain ihmisillä vialla, kun on pakko tulla tähän ketjuun, joka nimenomaan hakee kokemuksia NEGATIIVISISTA geneettisistä ominaisuuksista, kertomaan että oih minullapa on paksut hiukset ja hieno luusto ja hieno iho ja kaikkea ihanaa ja lapsenkin ovat täydellisiä.

Eikö näille ihmisille ole omia hehkutusketjuja olemassa vai onko heillä jokin pakonomainen tarve hehkuttaa erinomaisuuttaan ihan kaikkialla?

Ja teille tyrkyille sanon: HAISTAKAA VTTU.

Minäkin! Toinen korva on hörökorva, toinen ns.normaali. Toinen silmä pienempi. Reikiintyvät, hassunmuotoiset hampaat. Huono näkö. Huono iho (atopia, epäpuhtauksia), selluliittua. Lattana takapuoli ja pitkä selkä, lyhyet jalat. Hiukset paksut, mutta tosi paljon pyörteitä, joten aina huono hiuspäivä. Äitini oli nuorena kaunis ja isänikin mielestäni ihan komea.

Onnistuin saamaan molempien vanhempien huonot puolet ja siitä onkin sitten kärsitty enemmän tai vähemmän koko elämän ajan, kun teininäkin kiusattiin mm. juuri sen ulkonäön takia.

Äidiltä persjalkaisuus, täysin olematon ylähuuli, paksut nakkisormet ja leveät ankkajalat, jäätävä karvankasvu säärissä ja kainaloissa.

Isältä iso ja rumanmallinen nenä, liian pieni leuka.

Molemmilta olemattomat poskipäät, harmaat silmät, ohuehkot perusruskeat hiukset. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni en jaksa miettiä, mutta lapset ovat perineet molemmilta puolilta kaiken ulkonäköön liittyvän hyvän; pitkiä ja hyvämuotoisia platinablondeja sinisillä, isoilla silmillä ja muutenkin kauniilla kasvoilla. Ikäänkuin vanhempansa, mutta kummankin virheelliset piirteet ovat jääneet pois.

Saa nähdä onko noilla aivotkin tehdasasetuksena... 😅

Lapset on melkein aina kauniita, suloisia ja söpöjä. Vasta aikuisena näkee millaiseksi muodostuu. Elä siis nuolaise vielä.

Monesti, ei tietenkään aina, kauniista lapsesta ei tule hyvännäköistä aikuista. Ne piirteet, jotka lapsessa ovat söpöjä, eivät ole sitä aikuisessa. Kannattaa kuitenkin katsoa, minkä näköisiä vanhemmat ovat. Komean miehen piirteet eivät tyttölapsessa sitä ole.

Äärimmäisen ohuet ja huonosti kasvavat hiukset, kolho kasvojen muoto, roikkuvat rinnat ja paksut pohkeet.

Ei sillä geenilotossa voittamisella tehdä maagisesti elämästään satumaista. Olen voittanut geeniloton miehenä ja elämäni on silti enimmäkseen täyttä paskaa (Olen aika usein masentunut, vakavasti ylipainoinen, muita somaattisia terveysongelmia, pienet sosiaaliset piirit, vain muutama ystävä joita näen harvoin koska uusien löytäminen on minulle vaikeaa, subjektiivinen yksinäisyyden kokemus jne.)

Äitini on alipainoinen 170cm/50kg ja sisareni peri häneltä alipainoisuuden ilman pituutta (olisko 160cm). Itse perin pituuden (172cm), mutta isän puolelta tuli vartalonmalli (70kg). Olen siis perheessäni lihava, vaikka olenkin normaalipainoinen tai jopa hoikka. Elintapani ovat paremmat kuin äidin ja siskon eli siitä ei ole kiinni. He elävät pullalla kun minä syön terveellisesti ja urheilen paljon. No, onneksi en kuitenkaan saanut isän puolelta tuttua verenpainetautia, joten ei nyt niin kovasti harmita kuitenkaan.  

Lyhyys, en tiedä kumman puolelta, koska lähisuvussa ei muita lyhyitä ole

Iso kyömynenä isän puolelta ja paksu rusto nenänpäässä äidiltä, nenäni on aivan liian iso muihin kasvonpiirteisiini verrattuna

Pieni leuka ja taipumus kaksoisleukaan, pienen leuan seurauksena myös väärä purenta

Ohuet hiukset kummankin puolelta

Lättäkallo ja pieni pää isän puolelta

Raskausarpitaipumus äidiltä, arpia löytyy rinnoista ja reisistä vaikka olen vasta parikymppinen

Ainoat positiiviset asiat ovat kauniit silmät ja siro luusto

En tiedä missä lotossa hävisin, mutta sain näkyvän ja ison syntymämerkin eli tuliluomen. Sitä saa sitten aina olla selittelemässä tuijottelijoille. Voisi toivoa, että edes lääkärit ymmärtäisi mistä on kyse, eikä kysyisi "onko sulla palovamma"?

Perin isän suvun harteikkuuden ja kerään helposti lihasmassaa, minusta saisi helposti miehen, jos sellaiseen olisi halua. Onneksi perin äidin puolelta valtavan tukan ja isot rinnat siihen päälle. Olisin suomenhevonen jos olisin eläin. Suhtaudun ulkonäköön tyynesti, vaikka geenilotto ei suosinut. Toisaalta vältin alkoholistigeenin.

Jotkin ominaisuudet hyppäävät joskus sukupolvesta yli, voit saada vaikka mummoltasi sukugeenien kautta sorjat piirteet vaikka vanhemmistasi ei kumpikaan ole sellainen. Olen joskus itsekin ihmetellyt, miten jotain niin kaunista on syntynyt kahdesta ihmisestä jotka eivät ole sinne päinkään.

Luojan kiitos vanhetessa ulkonäön merkitys häipyy kun kaikki näyttävät rumilta :), oli sitten saanut lotossa minkälaiset geenit tahansa. Ihoa  ei saa ennän hehkeäksi vaikka siihen laittaisi omaisuuden ja mitä liistereitä. Tai hetkeksi voi saada jonkun feikki naamion. Näytän kamalalta aamulla kun herään ja niin näyttää samanikäinen miehenikin.