Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla alkaa psyyke oikeasti hajota käsiin.
joku
30.12.2019 |
Jatkuvaa ahdistusta ja lääkkeillä se jotenkin pysyy poissa mutta sitten tilalle tulee joka päivä tapahtuvia itkukohtauksia milloin mistäkin syystä. Koen kokoajan että jokin on pielessä eikä mikään ole normaalia vaikka näyttäisi siltä. Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani sillä hetkellä kun kuolin ja tämä noin 20 vuotta olen elänyt pääni sisällä vaikka aikaa oikeasti on kulunut muutama sekuntti. Tai sitten olen vain oikeasti hullu ja parasta minulle olisi kuolema. Ei ole mitään järkeä siinä että kaikki mitä koen niin näkien haistaen kuulleen tai tuntien maistaen on pielessä.
Kommentit (80)
Musiikkikin jota tykkään kuunnella alkaa kuulostamaan oudolta tai aiheuttaa itkukohtauksia tai heittää ajatukset jonnekin 10-25 vuotta taaksepäin tai niin pitkälle kuin muistaa. Pelkkä ikkunasta ulos katsominen niin totean "jokin on nyt pielessä ja väärin". Mikään ei tunnu miltään tai tuntuu oudolta ja väärältä. Tämä ei ole kivaa ja on jatkunut pitkään mutta on voimistunut vuoden aikana ja viimeisen parin kuukauden aikana järjettömästi.
Yritä siinä sitten elää kun on tällaista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani"
Kuulostaa traumalta ja tarkemmin dissosiaatiolta.
Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Per Yngve Ohlin (16 January 1969 – 8 April 1991), better known professionally as Dead, was a Swedish black metal musician, best known as the lead vocalist and lyricist of the Norwegian black metal band Mayhem from 1988 until his suicide in 1991.
He [Dead] didn't see himself as human; he saw himself as a creature from another world. He said he had many visions that his blood has frozen in his veins, that he was dead. That is the reason he took that name. He knew he would die.
Olet oikeassa. Matrixia tämä vain on. Tässäkin päivässä olen käynyt menneisyydessä. Elokuvaahan tämä vaan, jossa voit hyppiä vaikka elokuvan alkuun tai loppuun jne.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Per Yngve Ohlin (16 January 1969 – 8 April 1991), better known professionally as Dead, was a Swedish black metal musician, best known as the lead vocalist and lyricist of the Norwegian black metal band Mayhem from 1988 until his suicide in 1991.
He [Dead] didn't see himself as human; he saw himself as a creature from another world. He said he had many visions that his blood has frozen in his veins, that he was dead. That is the reason he took that name. He knew he would die.
Olipa narsistinen ja lapsellinen tyyppi. Kaikki me kuollaan, se ei tee kenestäkään erityistä. Jos kokee varsin yleisiä ulkopuolisuuden tunteita niin se ei tarkoita että olis eri lajia kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytkö töissä, harrastuksissa tai muissa vastaavissa, jotka pitäisivät sinut paremmin kiinni reaalimaailman asioissa? Kun istuu riittävän pitkään yksin omassa asunnossaan pelkät omat ajatukset seuranaan ja vailla mielekästä tekemistä, alkaa vahvempikin psyyke murentua.
Vierailija kirjoitti:
"Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani"
Kuulostaa traumalta ja tarkemmin dissosiaatiolta.
Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Voi hyvinkin olla mutta tässä lähellä ei ole kelakorvattua psyko tai traumaterapiaa ja näin työttömänä tulisi hyvin kalliiksi mennä semmoiseen ja tuskin edes pääsisin, olisin heille menetty tapaus mikä lienee ainoa asia mikä on totta minulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani"
Kuulostaa traumalta ja tarkemmin dissosiaatiolta.
Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Minullakin tuli mieleen dissosiaatio tai psykoosi, kun luin ap:n tekstin.
Ap kiltti, menethän lääkäriin, niin saat sitten hoitoa noihin häiritseviin oireisiin. Kaikki järjestyy parhain päin!
Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio)
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Tämä liittyy traumaan ja dissosiaatioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän muuten johtuu se, että missään vaiheessa elämää en ole tuntenut, että kuuluisin mihinkään? Mikään ei tunnu omalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani"
Kuulostaa traumalta ja tarkemmin dissosiaatiolta.
Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…Voi hyvinkin olla mutta tässä lähellä ei ole kelakorvattua psyko tai traumaterapiaa ja näin työttömänä tulisi hyvin kalliiksi mennä semmoiseen ja tuskin edes pääsisin, olisin heille menetty tapaus mikä lienee ainoa asia mikä on totta minulle.
ap
Et ole todellakaan menetetty tapaus! Olen itse ollut vastaavissa tunnelmissa ja olo on nyt normalisoitunut. Terapiaa voi saada myös mt-toimiston / terv.huollon kautta, kun on hoidon piirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani"
Kuulostaa traumalta ja tarkemmin dissosiaatiolta.
Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…Voi hyvinkin olla mutta tässä lähellä ei ole kelakorvattua psyko tai traumaterapiaa ja näin työttömänä tulisi hyvin kalliiksi mennä semmoiseen ja tuskin edes pääsisin, olisin heille menetty tapaus mikä lienee ainoa asia mikä on totta minulle.
ap
Millälailla menetetty? Ei työ ainakaan ole kuin yksi mittari ihmisen elämässä. Yritä pohtia mikä sinulle tuottaa iloa. Ja mielihyvää pitkällä juoksulla.
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä, harrastuksissa tai muissa vastaavissa, jotka pitäisivät sinut paremmin kiinni reaalimaailman asioissa? Kun istuu riittävän pitkään yksin omassa asunnossaan pelkät omat ajatukset seuranaan ja vailla mielekästä tekemistä, alkaa vahvempikin psyyke murentua.
En ole töissä, ei ole harrastuksia, kavereita tai mitään, suurelta osin neljän seinän sisällä istumista. Ei jaksaisi kirjoittaa syitä tähän kun liian pitkä juttu tulisi ja aivotkin on tällä hetkellä osittain horroksessa kun otti rauhoittavaa no ei ainakaan niin ahdista mutta ei niitäkään voi loputtomiin syödä, tosin mt-puolen lääkärin mielestä voi, no kai se on helpoin tapa hoitaa tilannettani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani"
Kuulostaa traumalta ja tarkemmin dissosiaatiolta.
Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…Voi hyvinkin olla mutta tässä lähellä ei ole kelakorvattua psyko tai traumaterapiaa ja näin työttömänä tulisi hyvin kalliiksi mennä semmoiseen ja tuskin edes pääsisin, olisin heille menetty tapaus mikä lienee ainoa asia mikä on totta minulle.
ap
Hakeudu terveyskeskuksen kautta. Voit joutua jonottamaan, mutta käsittääkseni hoitotakuu takaa sinulle hoitoonpääsyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä, harrastuksissa tai muissa vastaavissa, jotka pitäisivät sinut paremmin kiinni reaalimaailman asioissa? Kun istuu riittävän pitkään yksin omassa asunnossaan pelkät omat ajatukset seuranaan ja vailla mielekästä tekemistä, alkaa vahvempikin psyyke murentua.
En ole töissä, ei ole harrastuksia, kavereita tai mitään, suurelta osin neljän seinän sisällä istumista. Ei jaksaisi kirjoittaa syitä tähän kun liian pitkä juttu tulisi ja aivotkin on tällä hetkellä osittain horroksessa kun otti rauhoittavaa no ei ainakaan niin ahdista mutta ei niitäkään voi loputtomiin syödä, tosin mt-puolen lääkärin mielestä voi, no kai se on helpoin tapa hoitaa tilannettani.
ap
Missäpäin asut? Minusta saat lenkkikaverin jos asut Tampereella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani"
Kuulostaa traumalta ja tarkemmin dissosiaatiolta.
Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…Voi hyvinkin olla mutta tässä lähellä ei ole kelakorvattua psyko tai traumaterapiaa ja näin työttömänä tulisi hyvin kalliiksi mennä semmoiseen ja tuskin edes pääsisin, olisin heille menetty tapaus mikä lienee ainoa asia mikä on totta minulle.
ap
Millälailla menetetty? Ei työ ainakaan ole kuin yksi mittari ihmisen elämässä. Yritä pohtia mikä sinulle tuottaa iloa. Ja mielihyvää pitkällä juoksulla.
Sillä tavalla menetty että johtuen psyykkisistä ja fyysisistä vaivoistani niin työkykyni on hyvin olematon joten en tuota tälle yhteiskunnalle mitään ja en pysty ostaan tai tekemään mitään kun en saa rahaa töistä. Työttömyysrahaa saan mutta se katoaa heti ja toimeentulotukea en juurikaan, en haluais avata elämääni miksi näin on.
Iloa tuottavia asioita tai mielihyvää tuottavia en halua listata tähän etten houkuta haukkujia kimppuuni. Sanotaanko niin että ne vaatii rahaa ja koska minulla ilmeisesti on asbergerin oireita, ainakin jonkinlaisena niin minulla on voimakkaat mielenkiinnon kohteet enkä niistä luovu tai vaihda. Olen hyvin hankala ihminen tähän yhteiskuntaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä, harrastuksissa tai muissa vastaavissa, jotka pitäisivät sinut paremmin kiinni reaalimaailman asioissa? Kun istuu riittävän pitkään yksin omassa asunnossaan pelkät omat ajatukset seuranaan ja vailla mielekästä tekemistä, alkaa vahvempikin psyyke murentua.
En ole töissä, ei ole harrastuksia, kavereita tai mitään, suurelta osin neljän seinän sisällä istumista. Ei jaksaisi kirjoittaa syitä tähän kun liian pitkä juttu tulisi ja aivotkin on tällä hetkellä osittain horroksessa kun otti rauhoittavaa no ei ainakaan niin ahdista mutta ei niitäkään voi loputtomiin syödä, tosin mt-puolen lääkärin mielestä voi, no kai se on helpoin tapa hoitaa tilannettani.
ap
Missäpäin asut? Minusta saat lenkkikaverin jos asut Tampereella.
Tampereelle on 100km sen tarkemmin kertomatta, pieni paikkakunta. Olishan se kiva jos olisi sauvakävelyseuraa mitä itse harrastan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en oikeasti ole edes olemassa vaan olen ihan varmasti kuollut ja tämä on vaan jotain luotua todellisuutta aivoissani"
Kuulostaa traumalta ja tarkemmin dissosiaatiolta.
Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…Voi hyvinkin olla mutta tässä lähellä ei ole kelakorvattua psyko tai traumaterapiaa ja näin työttömänä tulisi hyvin kalliiksi mennä semmoiseen ja tuskin edes pääsisin, olisin heille menetty tapaus mikä lienee ainoa asia mikä on totta minulle.
ap
Ymmärrän, mutta hätä ei ole tämän näköinen.
Itse olen käynyt terapiassa enkä kokenut siitä olevan hyötyä. Kysessä oli ihan asiansa osaava traumaterapeutti. Tätä nykyä ole jo vuosia käynyt asioita läpi itsenäisesti omassa tahdissa. En sano, että kaikille ei olisi hyötyä terapiasta vaan sitä, että ilman terpiaakin voi edistyä, jos kukkaro ei salli kallista terapiaa. Tarkoitus on antaa lohtua ja joskus, kuten minulla, se on jopa parempikin vaihtoehto kuin tarapia. Itse traumatisoiduin lisää mm. jostakin terapeutin tölväisyista - olin niin vereslihalla ja terapeuttikin ajattelematon.
Nyt tunteet/traumat nousee silloin pintaan kuin ne nousee (ei silloin kuin terapiaistunto on) ja niitä kohdataan pienissä paloissa. Välillä menee öitä, kun heräilen traumoihin ja nukkuminen on huonoa, välillä ahdistaa koko päivän ja on tuskainen olo, välillä tressaa pienetkin asiat ja pienikin epätietoisuus on viedä järjen (esim. odotan tietoa jostain päätöksestä, jolloin eätietoisuus on yksinkertaisesti liikaa). Mutta samalla minua lohdottaa tieto siitä, että A) kaikki loppuu aikanaan, tämä ei kestä loppuelämää B) olen saanut taas pienen palan tuota sontakuormaa selästäni pois ja on taas hieman kevyempi olla ja kulkea C) tämä läpikäyminen johtaa kohti terveempää ja normaalimpaa elämää, tämä läpikäyminen on vain käytävä läpi. Se on se hinta, jos meinaan parantua.
Itsehoito:
"Itsehoidossa voidaan hyödyntää erilaisia rentoutusmenetelmiä ja traumaattisen tunnemuistojen kohtaamista rentoutuneessa mielentilassa. Toinen tapa on työstää kipeitä muistoja omassa tahdissa ja asteittain keskusteluissa siihen halukkaan myötäelävän läheisen tai ystävän kanssa."
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä, harrastuksissa tai muissa vastaavissa, jotka pitäisivät sinut paremmin kiinni reaalimaailman asioissa? Kun istuu riittävän pitkään yksin omassa asunnossaan pelkät omat ajatukset seuranaan ja vailla mielekästä tekemistä, alkaa vahvempikin psyyke murentua.
👆
Alue: Aihe vapaa
Ystävä hyvä, et ole hullu eikä parasta sinulle ole kuolema vaan elämä. Suosittelen menemään pikaisesti lääkäriin, niin siellä voidaan tarkistaa hormonitasot yms ja pääset hoidon piiriin. Haethan apua? Et ole yksin! <3