Hyväksyisikö miehesi jos haluaisit yhtä-äkkiä lähteä Lappiin vaeltamaan....yksin?

En kysyisi mitään, ihan sama hyväksyykö vai eikö. Toisaalta en kyllä uskaltaisi lähteä Lappiin yksin vaeltamaan. Kunto ei kestä eikä hermot.  Nin että siltä osin ei relevantti kysymys.

Ihmettelisi varmaanki ja haluasi tulla mukaan vaeltamaan. Olisi varmaan huolissaan jos yksin lähtisin ja mulla on huono suuntavaistokin. Varmasti eksyisin ilman osaavaa kartanlukijaa ja kompassin käyttäjää.

Pitäisi varmaan mua sekopäänä kun en ole lainkaan vaeltajatyyppiiä.

Ei, lähtisi mukaan. Ei vaan, kyllähän tuo päästäisi, ihmettelisi vaan kovasti, kun tuollaisesta matkasta on ollut puhetta että lähdettäisiin joskus kahdestaan.

Hyväksyisi. Ottaisin vain koirat mukaan niin hän olisi enemmän kuin tyytyväinen. Käyn vuorotyössä jossa paljon vapaata. Hän käy päivätyössä joten aina ei osu vapaat samoille hetkille. Tämä vain omalla kohdallani.. Teillä varmasti erilainen.

Oletteko kauan ollut yhdessä?

Ei hyväksyisi.

En. Jättäisin puolison joka käyttäytyy noin vastuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn koska mun miehelleni tuntuu olevan nyt ylivoimaisen vaikea asia. Nimenomaan se etten halua häntä mukaani. 

Eikö ihminen saa muuttua?

ap

Kyllä minunkin puolestani vaimo saa lomailla yksinkin (on lomaillut, niinkuin minäkin), jos se nyt käytännöllistä, mutta kyllä minuakin "huolestuttaisi" jos ei nimenomaan haluaisi minua mukaan. (Siis Lapinvaellukselle nimenomaan voisin lähteäkin)

Saahan sitä ihminen muuttua, mutta jos muuttuu siihen suuntaan, että ei halua olla minun kanssani, niin se on varmaan sitä kuuluisaa "erilleen kasvamista" (mitä ei myöskään ole kielletty)

Jos ei hyväksyisi, en olisi sellaisen ihmisen kanssa.

Olen mies ja sinkku, niin multa ei nyt kysytty mitään. Tuppaudun tähän silti kun suunnittelen myös pitkää yksinäistä vaellusta ja ymmärrän hyvin semmoisen tarpeen. Kuulostaa hienolta.

Ethän sä tietty lupaa tarvitse, mutta ihmettelen tuota, miksei miehesi ymmärrä sun tarvetta lähteä nimenomaan yksin. Monissa asioissa ei ole mitään mieltä, jos ei saa olla ja mennä yksin. Eihän se tarkoita sitä, ettet haluaisi palata ja voittehan te yhdessäkin matkailla.

Joskus sitä vain kaipaa rauhaa, hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, eikä se erityisesti liity kehenkään tai mihinkään. Mielestäni se on vain ihmisyyttä. Jos mulla olisi vaimo, niin totta kai "saisi" lähteä. Mua saattaisi vaivata ainoastaan se, että haluaisin sinne itsekin ja se voisi olla kiva reissu yhdessä. Mutta se on kuitenkin täysin ymmärrettävää, että ihminen haluaa mennä metsään yksin joskus.

Varmaan ihmettelisi että mitä mä olen oikein pakenemassa, olenko ryöstänyt pankin tms.

Mikä vtun YHTÄ-ÄKKIÄ?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyisi tietysti, mutta ihmettelisi suuresti ja niin ihmettelisin itsekin. Inhoan vaellusta, talvea, kylmää, mökkeilyä, yksin matkustamista, eikä edes Lappi kiinnosta.

Ajattelin lähteä kesällä/syksyllä.  Taitoni ei riitä lähteä kokeilemaan onneani talvella mutta kesällä luulisin pärjääväni hyvin varustautuneena.

Vaihtoehtoisesti piti hyvin outona toista ajatustani vetäytyä vaikka Heinävedelle luostariin viikoksi(en ole tippaakaan uskonnollinen)

Oletteko jutelleet miksi haluat nyt jonnekin yksin? Ilmeisesti et ole ennen ollut yksinäisyyteen kaipaavaa tyyppiä, kun kysyt "eikö ihminen saa muuttua". Saa, mutta kyllä siihen voi toisen olla vaikea sopeutua varsinkin jos ei ymmärrä miksi tämä muutos, miksi tarve erilaiseen. Monella aktivoituu myös hylätyksi tulemisen pelko, koska aika usein erilaiset "täytyy miettiä yksin" jutut on sellaisia että mietitään avioeroa jo. Ei toki aina, esim. itse neljänkympin kriisin aikaan tarvin välillä yksinoloa vain koska oma pää oli sekaisin kuin haminan kaupunki.

Olen aina ollut itseni kanssa hyvin viihtyvää tyyppiä, minulla on isompi tarve yksinäisyyteen kuin miehellä.  Nyt lähteminen onnistuu kun lapset eivät ole enää lahkeessa kiinni. 

ap

Siis lähdössä yksin vaeltamaan ilman mitään aiempaa vaelluskokemusta? Kannattaisi varmaan itsekin vielä harkita asiaa. Kannattaa ainakin ekalle reissulle joka tapauksessa ottaa kaveri mukaan - ihan riippumatta parisuhteista tai mistään muustakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä vtun YHTÄ-ÄKKIÄ?!?

No sinäpä löysitkin jutun ytimen =)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä todellakin. En tosin nyt lähtisi kun on monta pientä lasta, mutta periaatteessa ei ongelmaa.

Eikai mieskään lähde kun monta pientä lasta? Toivottavasti ei.

Vierailija kirjoitti:

Siis lähdössä yksin vaeltamaan ilman mitään aiempaa vaelluskokemusta? Kannattaisi varmaan itsekin vielä harkita asiaa. Kannattaa ainakin ekalle reissulle joka tapauksessa ottaa kaveri mukaan - ihan riippumatta parisuhteista tai mistään muustakaan. 

Miksi?

Osaan suunnistaa/käyttää karttaa&kompassia, liikun muutenkin paljon luonnossa, olen terve/hyväkuntoinen nainen. Toki voin saada sydärin keskellä ei mitään mutta sitten on tarkoitettu niin.

Ja olen lähdössä kesällä/alkusyksyllä.

Jos vaimoni haluaisi lähteä, niin tietysti saisi mennä. Olisi kotona silloin rauhallista eikä kukaan kinastelisi kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lähdössä yksin vaeltamaan ilman mitään aiempaa vaelluskokemusta? Kannattaisi varmaan itsekin vielä harkita asiaa. Kannattaa ainakin ekalle reissulle joka tapauksessa ottaa kaveri mukaan - ihan riippumatta parisuhteista tai mistään muustakaan. 

Miksi?

Osaan suunnistaa/käyttää karttaa&kompassia, liikun muutenkin paljon luonnossa, olen terve/hyväkuntoinen nainen. Toki voin saada sydärin keskellä ei mitään mutta sitten on tarkoitettu niin.

Ja olen lähdössä kesällä/alkusyksyllä.

Eli sinulla on kuitenkin kokemusta yöpymisestä maastossa jne. Siinä tapauksessa ei kai siinä toisella pitäisi mitään järkeä ole lähteä kieltämäänkään. Toki hänen kanssaan on asiasta syytä päästä sopuun, jos aiotte yhdessä jatkaa reissusi jälkeenkin... :) 

Vierailija kirjoitti:

Jos vaimoni haluaisi lähteä, niin tietysti saisi mennä. Olisi kotona silloin rauhallista eikä kukaan kinastelisi kenenkään kanssa.

Teillä ei taida olla (ainakaan kotona asuvia) lapsia..? :D