Sain selville että mies on päässyt jo kahden kuukauden ajan töistä kaksi tuntia aikaisemmin kuin ennen, muttei ole tullut kotiin "vauvahelvetin" takia

Lasket vaan, montako tuntia on lusmuillut, ja vaadit itsellesi saman verran vauvahelvettivapaata.

Aiempi pomoni teki samaa mutta vielä pidemmälle. Ei kertonut vaimolleen käyttävänsä palkallista vapaata silloin tällöin yksin, ja käytti sen vain chillaillen kahvilassa tai vastaavassa. Halusi omaa  aikaa rauhoittua. Ymmärtäähän sen. Kyllä miehenkin pitää saada ottaa rennosti välillä raskaan työn lomassa.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet on just tommosia vastuunkarttelijoita. Sitten, kun heitä vaatii kantamaan sitä vastuuta, nainen haukutaan henkistä väkivaltaa käyttäväksi nalkuttajaksi ja sitten mies onkin jo yhtäkkiä häipynyt ja hankkinut "uuden rakkauden ja paremman parisuhteen".

Unohtamatta miten parin vuoden jälkeen se lapsi alkaakin kiinnostaa (kun sen kanssa voi tehdäkkin jotain) ja sitten esitetään niin hyvää isää ja haukutaan äiti vieraannuttajaksi.

Ei ala kiinnostaa ennen kuin on 18v ja voi toimia juoppokuskina.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä jos kerran hän tuo yhtä paljon rahaa taloon kuin ennen. Palkkaat sitten vaan jatkossa lastenhoitajan pariksi tunniksi päivässä ja nukut.

Lastenhoitaja kahdeksi tunniksi maksaa 60 euroa. Tulee kalliit unet...

Vierailija kirjoitti:

Ihanko yksissätuumin hankitte vauvan vai oliko sinun tahtosi enimmäkseen?

Ihan yhdessä suunniteltu. Mies ihaili siskonsa helppoa ja tyytyväistä vauvaa, vaikka toki mainitsin useaan kertaan, että on ihan täysi arvoitus kuinka helppo tai vaikea vauva sieltä tulee. Kukaan ei varmasti erikseen "tilaa" koliikkivauvaa mutta niin vaan joskus käy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä jos kerran hän tuo yhtä paljon rahaa taloon kuin ennen. Palkkaat sitten vaan jatkossa lastenhoitajan pariksi tunniksi päivässä ja nukut.

Lastenhoitaja kahdeksi tunniksi maksaa 60 euroa. Tulee kalliit unet...

No sittenhän sen isän on syytä tehdä ylitöitä, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestäsi kyllä. Kotona odottaa vain kiukkuinen ja väsynyt vaimo, sekä kirkuva sinappikone, jota hän ei haluaisi hoitaa, mutta joutuu sen tekemään. Menisitkö itse ilomielin ahdistavaan ympäristöön, jossa joudut tekemään vain vastenmielisiä asioita?

Sanon tämän naisena, joka oli koko viiden lapsensa kanssa kuin yksinhuoltaja koko sen ajan kun lapset olivat pieniä. Nyt ole itse saanut tarpeekseni perhe-elämästä, enkä juuri koskaan ole kotona ja jos olenkin, niin en ainakaan siivoa tai laita ruokaa. Mies istuu kotona kaiket päivät (tekee nykyään etätyötä) ja komentelee happamana teinejä. 

Tekisi mieli lähteä lopullisesti koko paskasta. Eikä tee mieli ruvata enää korjaamaan mitään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Teillä ap voisi olla vielä mahdollisuus, jos  saatte kartotettua kokonaistilanteenne ja tehtyä suunnitelman, missä kummankin tarpeita voisi jonkin verran toteuttaa ja silti vielä selvitä kunnialla siitä vauvahelvetistä. Jos kukaan ei ole vielä niin totaalisesti kypsynyt, että haluaa vain iskeä hanskat tiskiin ja häipyä.

Ihan uteliaisuudesta, ei mollauksen vuoksi: miksi teit viisi lasta, jos et pidä arkisesta perhe-elämästä? Nainenhan sen viimeisen sanan lapsiluvun kanssa kuitenkin sanoo, ihan biologisista syistä.

Halusin testata rajani ja käyttää omaa biologista kapasiteettiani. Sitä paitsi tavallaan kyllä nautinkin siitä, loin ihan omat rutiinit perheelle sen mukaan että itse jaksoin. Mutta mies siis ulkoistui koko kuviosta, minkä takia olin ajoittain todella uupunut. Varsinkin esim. raskausajat olivat helvettiä, ja miestä ei silloin yleensä näkynyt ollenkaan kotona. Saattoi olla puoli vuotta putkeen "töissä", asuikin siis työpaikalla. Olisi ollut kiva jakaa se kasvatustehtävä miehen kanssa. Mutta emme olisi varmaan edes siihen kyenneet.  Olemme liian erilaisia ja meillä on ihan eri kasvatustavat. Mies esim. alkoi antaa 13-vuotiaille K18-pelejä ja valvottaa lapsia iltaisin väkivaltaelokuvien ja mässyn parissa. Valitsin siis väärin miehen, en lapsia. Kun sitten vielä mies rupesi vihdoin olemaan kotona, niin kävi ilmi, että hänen intserreissään ei ole tehdä mitään, vaan toimia työnjohtajana ja kouluttaa kaikki "toimimaan oikein". Se ei sovi minun pirtaani, joten pesin käteni koko sopasta. Onneksi lapset sentään ovat normaaleja ja pärjääviä isästään huolimatta... eivät tarvi edes minua enää arkeensa. Kun menen kotiin, menen nimen omaan juttelemaan lasten kanssa, se on edelleen hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko yksissätuumin hankitte vauvan vai oliko sinun tahtosi enimmäkseen?

Voi vittu tätäkin vastausta. Jos toinen asettaa ehdoksi parisuhteen jatkumiselle vauvan hankkimisen ja toinen siihen suostuu, on se suostunut sitten yhtälaisessa vastuussa siitä vauvasta. Muuten olisi kannattanut katkaista parisuhde siihen, koska vauvasta pitää ihan oikeasti ottaa vastuu eikä se ole mikään osa-aikahomma.

Ihan hyvä, että otti vähän omaa lomaa. On sitten pirteämpi taas kotona.

Nyt sinä voit tehdä samoin hyvällä omallatunnolla seuraavalla kerralla kun on miehes vahtivuoro.

Ap:n mies on vastuuta karttava vätys, joka piiloutuu "rankan työn" taakse. Kellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä että vauva-arki voi olla uuvuttavaa. Pahinta mitä voi tehdä, on ajatella vain omaa napaa ja jättää toinen yksin huolehtimaan vauvasta. Kumpikin ansaitsee ja tarvitsee omaa aikaa. Miehen on helpompi käyttää tilannetta hyväksi, kun vauva on niin paljon kiinni äidissään. On helppoa pakoilla kun tietää että toinen joutuu hoitamaan.

Ap, jss mikäli tilanne ei tuosta muutu. Sama olla yh jos kuitenkin yksin kantaa vastuun perheen arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä jos kerran hän tuo yhtä paljon rahaa taloon kuin ennen. Palkkaat sitten vaan jatkossa lastenhoitajan pariksi tunniksi päivässä ja nukut.

Lastenhoitaja kahdeksi tunniksi maksaa 60 euroa. Tulee kalliit unet...

MLL:n lastenhoitaja maksaa 8,20 per tunti. Ihan hyviä hoitajia olemme saaneet sitä kautta. Tosin tässä tapauksessa isällä se vastuu. Lapsi on tehty yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestäsi kyllä. Kotona odottaa vain kiukkuinen ja väsynyt vaimo, sekä kirkuva sinappikone, jota hän ei haluaisi hoitaa, mutta joutuu sen tekemään. Menisitkö itse ilomielin ahdistavaan ympäristöön, jossa joudut tekemään vain vastenmielisiä asioita?

Sanon tämän naisena, joka oli koko viiden lapsensa kanssa kuin yksinhuoltaja koko sen ajan kun lapset olivat pieniä. Nyt ole itse saanut tarpeekseni perhe-elämästä, enkä juuri koskaan ole kotona ja jos olenkin, niin en ainakaan siivoa tai laita ruokaa. Mies istuu kotona kaiket päivät (tekee nykyään etätyötä) ja komentelee happamana teinejä. 

Tekisi mieli lähteä lopullisesti koko paskasta. Eikä tee mieli ruvata enää korjaamaan mitään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Teillä ap voisi olla vielä mahdollisuus, jos  saatte kartotettua kokonaistilanteenne ja tehtyä suunnitelman, missä kummankin tarpeita voisi jonkin verran toteuttaa ja silti vielä selvitä kunnialla siitä vauvahelvetistä. Jos kukaan ei ole vielä niin totaalisesti kypsynyt, että haluaa vain iskeä hanskat tiskiin ja häipyä.

Ihan uteliaisuudesta, ei mollauksen vuoksi: miksi teit viisi lasta, jos et pidä arkisesta perhe-elämästä? Nainenhan sen viimeisen sanan lapsiluvun kanssa kuitenkin sanoo, ihan biologisista syistä.

Halusin testata rajani ja käyttää omaa biologista kapasiteettiani. Sitä paitsi tavallaan kyllä nautinkin siitä, loin ihan omat rutiinit perheelle sen mukaan että itse jaksoin. Mutta mies siis ulkoistui koko kuviosta, minkä takia olin ajoittain todella uupunut. Varsinkin esim. raskausajat olivat helvettiä, ja miestä ei silloin yleensä näkynyt ollenkaan kotona. Saattoi olla puoli vuotta putkeen "töissä", asuikin siis työpaikalla. Olisi ollut kiva jakaa se kasvatustehtävä miehen kanssa. Mutta emme olisi varmaan edes siihen kyenneet.  Olemme liian erilaisia ja meillä on ihan eri kasvatustavat. Mies esim. alkoi antaa 13-vuotiaille K18-pelejä ja valvottaa lapsia iltaisin väkivaltaelokuvien ja mässyn parissa. Valitsin siis väärin miehen, en lapsia. Kun sitten vielä mies rupesi vihdoin olemaan kotona, niin kävi ilmi, että hänen intserreissään ei ole tehdä mitään, vaan toimia työnjohtajana ja kouluttaa kaikki "toimimaan oikein". Se ei sovi minun pirtaani, joten pesin käteni koko sopasta. Onneksi lapset sentään ovat normaaleja ja pärjääviä isästään huolimatta... eivät tarvi edes minua enää arkeensa. Kun menen kotiin, menen nimen omaan juttelemaan lasten kanssa, se on edelleen hauskaa.

Kiitos vastauksesta. Ymmärrän, olen itse aikuisen lapsen äiti, ja kertaalleen vaihtanut puolisoa juurikin tuon yksinjäämisen pettymyksen vuoksi. Lupaukset olivat latinaa vauva-arjen koittaessa, mutta sitäkin pahempaa oli jälkikäteen tajuta, että lapsenkaipuu liittyi miehellä vallankäyttöön ja statukseen. No, opin kerrasta. Pitkässä matkassa on paljon muuttujia, eikä se aina mene kuten elokuvissa...mutta menee silti.

Miehen on niiiiiiin kätevää livetä vastuusta, kun tietää että äiti kuitenkin sen lapsen hoitaa loppujen lopuksi.

Ei ihme että syntyvyys laskee jos perheenisät on tätä tasoa.

Kuinka vanha vauva on? Millainen koliikki, kuinka yöt menevät? Hoitaako isä ollenkaan vauvaa?

Ja sitten ihmetellään vielä miksi ihmiset eivät enää tee lapsia...

Vierailija kirjoitti:

No hätä, se vaihtuu taaperohelvetiksi muutamassa kuukaudessa.

Niinpä. Pikkuvauva ei ainakaan vielä saa päähänsä paiskoa rikki kaikkia sinulle rakkaita tavaroita ja töhriä seiniä ihan vaan koska se on kivaa ja tahtoo huomiota. Eikä paukuta mielipuolisesti kaappien ovia ja samaan aikaan tuijota sinua ärsyttävästi virnistellen.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vanha vauva on? Millainen koliikki, kuinka yöt menevät? Hoitaako isä ollenkaan vauvaa?

4kk, yöt nukutaan yleensä 1,5 tunnin pätkissä, huutaa 30-60 min joka heräämiskerran jälkeen. Mies saattaa katsoa vauvaa jos pyydän saada käydä suihkussa tai muita lyhyitä aikoja. Lisäksi jos olen äärimmäisen väsynyt niin joskus nukuttaa vauvan autoajelulla (nukahtaa autossa yleensä nopeasti) Teen näin joskus itsekin mutta pääosin auto on suurimman osan ajasta miehellä ja umpiväsyneenä en uskalla ajaa. 

Ap

On se jännä, kun palstalla puhutaan samaan aikaan "vauvahelvetistä", jota miehet karttelee ja toisessa keskustelussa laiskoista kotiäideistä. Ap varmaan tuntee sen koliikkivauvansa kanssa laiskottelevansa ja lomailevansa kotona. Pitäiskö pienten lasten kotiäitiyttä alkaa myös vähän arvostaa tässä yhteiskunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Kiva miesvihasatu taas kerran. 

Yksittäisen henkilön tekemänä ei ole henkilövihaa, mutta yleistettynä "kaikki henkilöt" on.

Mä teen ihan samaa, haalin töissä itselleni kaikki iltakeikat jotta ei tarvitse tapella kahden hankalan teinin kanssa kotona. Mies hoitaa. Ei kehtaa valittaa sillä itse oli aina pois kotoa kun lapset oli pieniä.

N47