Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paukkuarat koirat ja tuoksuyliherkät ihmiset
30.12.2019 |
Olen ollut kymmenisen vuotta pois Suomesta, ja sillä aikaa on näköjään tapahtunut huomattava tuoksuyliherkkien ihmisten ja paukkuarkojen koirien joukkosikiäminen. Ei tuoksut tai ilotulitteet olleet tällainen massahysterian aihe vielä 2010, saati sitä ennen. Eikä kyseiset asiat ole myöskään tämän laajuinen ongelma siellä päin maailmaa missä asuin. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Ilmeisesti Suomessa asiat ovat tällä hetkellä liian hyvin ja elämässä ei ole riittävästi ongelmia kun sellaisia pitää kehittää - paitsi itselleen, niin myös lemmikeille?
Villi veikkaukseni on, että nää nykyajan paukkuarat koirat ovat pääsääntöisesti tuoksuyliherkkien ihmisten omistuksessa. Mulla oli muinoin anoppi, joka oli luulosairas, ja tartutti saman sairauden koiraansakin. Koiralla oli jos mitä diagnoosia ja lääkitystä (kuten myös emännällään). Sitten anoppi kuoli, ja koira palautui kasvattajalle. Kaikki diagnoosit ja lääkitykset purettiin muutamassa kuukaudessa.
Kyllähän minäkin näin ja todistin ne koiran oireet silloin kun se oli anopilla, että periaatteessa ne olivat kyllä ihan todellisia. Mutta anopin läsnäolon aiheuttamia ja ylläpitämiä (ja mitäänhän hän ei tietenkään tunnustanut, kuten ei paukkuarkojen koirien omistajatkaan). Kun anopista päästiin, pääsi koira myös ongelmistaan.
Sekä tuoksuyliherkkyys että paukkuarkuus ovat lähinnä somen lietsomaa massahysteriaa. Vai kuinka moni muistaa tavanneensa laumoittain paukkuarkoja koiria tai tuoksuyliherkkiä ihmisiä 80- tai 90-luvuilla?
Kommentit (44)
Ap, voisit yrittää hieman korkeampaa tasoa jutuissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau! Sait sitten näppärästi yhdistettyä kaksi ei mitenkään toisiinsa liittyvää asiaa vain päästäksesi haukkumaan. Taidokasta 👍
Tuoksuyliherkkyys taitaa olla taas siellä korvien välissä...?
Uusi perimysketju. Ap peri luulosairauden anopiltaan 😁
Minulla on kolme koiraa, joista yksi on paukkuarka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo koirajuttu ihan totta. Ennen ei tasan kenenkään koira pelännyt paukkuja, nyt joka mamman wt -puudeli säikkyy kaikkea, emäntä tosin ensin .
Niin, ihmiset ovat nykyään todella epävarmoja ja stressaantuneita ja se näkyy vähän kaikkialla. Toiset tuntuvat pitävän stressin sisällään ja reagoivat yliherkkyyksillä ja hermoromahduksilla, toiset ulkoistavat tunteensa: jaottelevat maailman mustavalkoisiin luokkiin ja syyttelevät ja tuomitsevat muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä olemassa niinkin paukkuarkoja koiria, paukkuarkuuteen taipuvaisia koiria, että vaikka olisi mikä omistaja, ja taloudessa muita koiria jotka ei pelkää paukkuja, niin ne on arkoja silti.
Mutta on totta kyllä sekin että osa ihmisistä aiheuttaa tai pahentaa paukkuarkuutta omalla käytöksellään. Esim. eräs sukulais-täti on aika hössöttäjä yleensäkin, ja otti sitten pienen cairnterrierin. Täti stressasi uudenvuoden paukutteluja jo kuukausia ennen, mietti hotellin varaamista äänitlä suojautuakseen jne. Itselläni kun on länsiylämaanterrierejä jotka sukulaisrotu, sanoin hänelle että terrierit ei yleensä ole kovin taipuvaisia paukkuarkuuteen, että en usko että on tarpeen asiaa kauheasti stressata. Olin koirineni heidän luona uutenavuotena, ja alkuun sitä hänen koiraa ei kiinnostanut ulkoa kuuluvat paukut pätkääkään. Se oli kiinnostunut vain minun koirieni kanssa touhuamisesta. Mutta: koiran emäntä joka kerta kun kuului pamahdus, kauhisteli ja meni silittelemään ja sössöttämään sille koiralle. Joten joo, kyllähän se siinä illan mittaan oppi, että jotain hälyttävää ilotulituksen äänissä on, kun emäntäkin noin säikkyy, ja on siitä vuosien mittaan hieman paukkuarka tosiaan tullut.
Olen yli nelikymppinen mies ja olen saanut voimakkaista tuoksuista päänsäryn jo ennen vuosituhannen vaihdetta.
Hajuvesiosastolla käyminen tai siivoustarvikkeiden kanssa puljaaminen on yhtä helvettiä. Parturissa en ole käynyt vuosikausiin.
Koskaan en ole tätä halunnut tai pyytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä yliherkkyyksistä ei vain aiemmin puhuttu? Tai sitten ne ovat lisääntyneet, onhan suolistosairaudetkin jostain syystä lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Paukkuarat koirat on vain yksi osanen jota rakettien pauke häiritsee, en tajua miksi ihmiset ottaa nimenomaan tämän asian aina esiin? Monet muutkin eläimet pelkää sitä pauketta, monet ihmiset pelkää, vuorotyöläistä v*tuttaa kun pitäs viideltä aamulla olla töissä vaan etpä saa siltä paukkeelta nukuttua, roska ja saasteet, lapsityövoima, rakettien tuottamat vammat ja niiden hoitokulujen maksaminen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ilmiö voi olla olemassa, vaikka siitä ei puhuttaisi. Meillä oli jo 80-luvun alussa erittäin paukkuarka koira, uudet vuodet oli yhtä kidutusta noutajalle, joka makaa uikuttamassa kylpyammeessa, sinne kuului kerrostalossa kaikkein vähiten paukut, ja ihmiset yrittää silitellä ja rauhoitella kukin vuorollaan.
Silloin ei vaan tullut mieleenkään, että jos asiasta metelöisi riittävästi, niin ehkä ei tarvitsisi viettää jokaista uutta vuotta näin. (Ja ei ole ketään tuoksuherkkää perheessä.)
No en tiedä laumoittain, mutta meidän koira 90-luvulla pelkäsi raketteja. Ei kyllä siitä syystä oltu raketteja kieltämässä.
Kyllä minuakin ottaa jotkut käryt nenään, vaikken olekaan tuoksuyliherkkä. Mutta kyllähän monet kampaajat herkistyvät jo aineiden tuoksulle siinä työssä ollessaan, ettei se ainakaan mahdotonta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuo koirajuttu ihan totta. Ennen ei tasan kenenkään koira pelännyt paukkuja, nyt joka mamman wt -puudeli säikkyy kaikkea, emäntä tosin ensin .
No tuskinpa nyt sentään. En tiedä mikä "oli ennen" mutta pappani metsästyskoira pelkäsi sekä ilotulitteita että ukkosta, mutta ei se sitä kiväärin pauketta pelännyt.
Nykyään on netti. Mietipäs miten se voisi vaikuttaa tiedon leviämiseen verrattuna ysäriin.
Vierailija kirjoitti:
Olen yli nelikymppinen mies ja olen saanut voimakkaista tuoksuista päänsäryn jo ennen vuosituhannen vaihdetta.
Hajuvesiosastolla käyminen tai siivoustarvikkeiden kanssa puljaaminen on yhtä helvettiä. Parturissa en ole käynyt vuosikausiin.
Koskaan en ole tätä halunnut tai pyytänyt.
Ja tuosta joutuu kärsimään 365 päivää vuodessa.
Raketeista joutuu kärsimään 1-2 päivää vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä olemassa niinkin paukkuarkoja koiria, paukkuarkuuteen taipuvaisia koiria, että vaikka olisi mikä omistaja, ja taloudessa muita koiria jotka ei pelkää paukkuja, niin ne on arkoja silti.
Mutta on totta kyllä sekin että osa ihmisistä aiheuttaa tai pahentaa paukkuarkuutta omalla käytöksellään. Esim. eräs sukulais-täti on aika hössöttäjä yleensäkin, ja otti sitten pienen cairnterrierin. Täti stressasi uudenvuoden paukutteluja jo kuukausia ennen, mietti hotellin varaamista äänitlä suojautuakseen jne. Itselläni kun on länsiylämaanterrierejä jotka sukulaisrotu, sanoin hänelle että terrierit ei yleensä ole kovin taipuvaisia paukkuarkuuteen, että en usko että on tarpeen asiaa kauheasti stressata. Olin koirineni heidän luona uutenavuotena, ja alkuun sitä hänen koiraa ei kiinnostanut ulkoa kuuluvat paukut pätkääkään. Se oli kiinnostunut vain minun koirieni kanssa touhuamisesta. Mutta: koiran emäntä joka kerta kun kuului pamahdus, kauhisteli ja meni silittelemään ja sössöttämään sille koiralle. Joten joo, kyllähän se siinä illan mittaan oppi, että jotain hälyttävää ilotulituksen äänissä on, kun emäntäkin noin säikkyy, ja on siitä vuosien mittaan hieman paukkuarka tosiaan tullut.
Tämäkin on totta. Mulla taas on käynyt päinvastoin, ennen paukkuja hirveästi pelkäävät koirat eivät enää niitä niin pelkää, koska olen tehnyt työtä sen eteen, että ne on rentoutuneet. Toki kyllä niitä silti pelottaa, mutta ei niin paljon etteivätkö pystyisi tarpeitaan tekemään ulos ja esim. syömään. Lässyttäminen on pahinta mitä voi tehdä ja juuri se että yritetään silittämällä rauhoittaa koiraa. Eieieiei, koira ei ole ihminen ja silittely ja ihmisten epänormaali toiminta vain pahentaa koiran oloa.
Päänsärkyä on kaikilla ei vain tuoksuyliherkillä. Tuoksuyliherkät valittavat usein kaikesta muustakin. En minäkään kaikista tuoksuista pidä ja ne saattaa häiritä tai niistä tulee päänsärky. Mutta omat valitut hajuvedet ei sitä aiheuta eli kyse on vaan siitä ettei pidä. Inhoamiseta vai sitten sanoa olevansa tuoksuyliherkkä.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin nauroin tuoksuyliherkälle äidilleni 20 vuotta sitten, en naura enää, kun raskausajan jälkeen iski omalle kohdalle....
Minulle myös tuli raskausajan jälkeen. Ajattelin ensin, että olen vain herkistynyt, kun haluan suojella vauvaa vahvoilla stimulanteilta. Ja ajattelin, kun vauva-aikaan käytti paljon hajusteettomia, että siihen tottui. En vain koskaan tottunut takaisin. Nyt se vauva on jo teini ja laittaa hajusteita ja meinaan tukehtua niihin. Vaikka hän käyttää niitä maltillisesti. En vain kestä hajusteita, vaikka kuinka yritän. Olen tosiaan yrittänyt totuttautua hajuihin. Jotkut ovat pahempia ja vahvat kakan tai oksennuksen hajut eivät aiheuta samanlaista reaktiota. Esanssiset kukkaishajut ovat pahimpia. Ja ihmisten sekoitukset, vaatteet, hiukset ja iho kaikki haisevat erikseen yhdessä, on pahin.
Alue: Aihe vapaa
Mäkin nauroin tuoksuyliherkälle äidilleni 20 vuotta sitten, en naura enää, kun raskausajan jälkeen iski omalle kohdalle....