Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin löytää arkielämässäni kumppanin?
29.12.2019 |
Olen itse 35+ ulkoisesti feminiininen (mutta sisäisesti nörtähtävä) nainen ja haluaisin löytää puolison itselleni. Arjessa ei vain onnistu (ei tosin myöskään miesten löytäminen). Jostain syystä kadulla/kaupassa/kirjastossa ei ole kukaan tullut tekemään aloitteita vuosikausiin. ☹ Baareissa en käy, olen absolutisti, en halua myöskään nettideittailua. Millaiseksi minun täytyisi muuttua ulkoisessa mielessä, että saisin lähestymisiä ja flirttiä arjessani?
Kommentit (65)
Miksi et lähestyisi miehiä itse? Minustakin olisi kiva tavata nainen ihan arjen keskellä, mutta en kyllä ala systemaattisesti lähestymään kaikkia kiinnostavia naisia. Minulle saa kyllä tulla juttelemaan. ☺️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko minkälainen työpaikka? Löytyykö sieltä ketään kiinnostavaa miestä?
Ideana on siis se, että joku komeahko tulisi tekemään aloitteen, niin pääsisin naimisiin ja se parinhakustressi olisi poissa. En jaksaisi edes deittailla ketään, vaan toivoisin, että se ensimmäinen olisi se oikea. Aiemmin mulla on ollut pari suhdetta, mutta ne aloitteet tulivat työpaikalla tai netissä. Kaikkein suurimman vaikutuksen tekisi aloite kadulla tai kaupassa jne. ja se kertoisi miehen rohkeudesta ja romanttisuudesta sekä kiinnostuksesta eniten.
Olisin tyytyväinen, jos tuntemattomat jättäisivät arjessa lähestymättä. Tulee vain kiusallisia tilanteita, kun lähestyvät miehet ovat aina epäkiinnostavia. Tähän sääntöön ei ole vielä tullut yhtäkään poikkeusta, vaikka lähestyjiä on melko paljon ollutkin.
Itse aktiivisesti etsimällä olen tehnyt parhaat löydöt.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lähestyisi miehiä itse? Minustakin olisi kiva tavata nainen ihan arjen keskellä, mutta en kyllä ala systemaattisesti lähestymään kaikkia kiinnostavia naisia. Minulle saa kyllä tulla juttelemaan. ☺️
Niin just. Kukaan ei uskalla puhua kenellekään - ja siinä sitä siten ihmetelleen, kun ei kumppania löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko minkälainen työpaikka? Löytyykö sieltä ketään kiinnostavaa miestä?
IT-ala. Valitettavasti työpaikallani ei ole "siinä mielessä" kiinnostavia miehiä lainkaan. Heihin minulla on lähinnä sisarellinen suhtautuminen, eivätkä Amorin nuolet oikein lentele. Työpaikkani miehet tulevat tekemään lähempää tuttavuutta lähinnä pikkujouluissa tai illanvietoissa, ei keskellä työpäivää.
sano ny jotain edes kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lähestyisi miehiä itse? Minustakin olisi kiva tavata nainen ihan arjen keskellä, mutta en kyllä ala systemaattisesti lähestymään kaikkia kiinnostavia naisia. Minulle saa kyllä tulla juttelemaan. ☺️
Niin just. Kukaan ei uskalla puhua kenellekään - ja siinä sitä siten ihmetelleen, kun ei kumppania löydy.
Paska tilanne, mutta ei kai se minun vikani ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin tyytyväinen, jos tuntemattomat jättäisivät arjessa lähestymättä. Tulee vain kiusallisia tilanteita, kun lähestyvät miehet ovat aina epäkiinnostavia. Tähän sääntöön ei ole vielä tullut yhtäkään poikkeusta, vaikka lähestyjiä on melko paljon ollutkin.
Itse aktiivisesti etsimällä olen tehnyt parhaat löydöt.
On ikävää, että Suomessa naisten pitää tosiaan olla aloitteellisia. Parisuhdedynamiikka menee vinksalleen jo alusta lähtien, kun nainen on se primus motor ja mies on se passiivinen.
Itse en koskaan lähesty naisia. Eli jos minut haluat, ja miksi et haluaisi, tarkoittaa se sitä, että saat itse lähestyä minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissähän kuuluu nimenomaan tehdä niitä töitä eikä etsiä kumppania ja seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Ideana on siis se, että joku komeahko tulisi tekemään aloitteen, niin pääsisin naimisiin ja se parinhakustressi olisi poissa. En jaksaisi edes deittailla ketään, vaan toivoisin, että se ensimmäinen olisi se oikea. Aiemmin mulla on ollut pari suhdetta, mutta ne aloitteet tulivat työpaikalla tai netissä. Kaikkein suurimman vaikutuksen tekisi aloite kadulla tai kaupassa jne. ja se kertoisi miehen rohkeudesta ja romanttisuudesta sekä kiinnostuksesta eniten.
Kiinnostuksesta ulkonäköön ainakin. Nuo lähestymisethän perustuvat ihan puhtaasti sille. En tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töissähän kuuluu nimenomaan tehdä niitä töitä eikä etsiä kumppania ja seurustella.
Toki työnteko on tärkeintä, mutta kumppanin löytäminen on bonuksena. Sitten kun on varattu ja kumppani hankittuna, niin voi paahtaa menemään kuin hevonen silmälapuilla, kun ei enää tarvitse flirttailla.
Naisista kun ei ota pirukaan selvää onko ne naimisissa tai parisuhteessa. Sellaiset jotka ei ole, käyttävät sormuksia miten sattuu ja ne jotka ovat, eivät taas tunnu käyttävän sormusta. Joten "arkielämässä" tuollaisia naisia ei kannata lähestyä missään tilanteessa, koska itsestään pellen tekemisen todennäköisyys % on luokkaa 120 %. Siihen vielä lisäriesaksi naisten mulkkumainen asenne ja käytös, jonka todennäköisyys ko. tilanteissa on "vain" vaatimattomat 2500%. Joten parhain varmaan että jokainen jatkaa omalla ladullaan omaa matkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita harrastus.
Ensimmäisen mieheni löysin tanssikurssilta parikymppisenä. Niillä kursseilla pyöri aina samaa porukkaa, ja käytiin myös tansseissa kimppakyydillä. Siinä tuli puolitutuksi sakkia, ja sitten kerran pyysin yhtä miestä ihan kahden kesken tansseihin.
Parikymmentä vuotta myöhemmin löysin toisen miehen uimahallista. Olin siis jo eronnut ja elelin sinkkuna. Kävin aina tiettynä päivänä tiettyyn aikaan uimassa. Nähtävästi ihmiset ovat melko urautuneita nelikymppisenä tapoihinsa, koska aina siellä oli ne samat naamat. En ole mikään missimittainen vaan pikemminkin helpon elämän punkeroittama roikkutis*inen keski-ikäinen laama, enkä edes ui kovin hyvin. Hädin tuskin pinnalla pysyn sillä sammakolla, jonka mukulana koulussa opin. Mies sen sijaan kauhoi kuin viimeistä päivää tehokasta kroolia. Uinnin jälkeen porealtaassa huilatessa mies alkoi jutella, ja muutaman viikon samanlaisen uimareissun jälkeen ehdotti kahville lähtöä.
No ei nuo "elokuvatyyppiset" lähestymiset oikein toimi enää teini-iän jälkeen, ei sellaisia vaan tapahdu. Tai ehkä sitten, jos itse annat aina hyvin selvät merkit, niin joku Risto Reipas saattaa uskaltautua juttusille ihan selvänä, missä vaan.
Itselle on tasan kerran aikuisiällä käynyt niin että kaupassa, tutkiessani shampoopulloja, takaa kuului yllätten miehinen rykäisy ja "anteeksi, ajattelin että haluaisitko joskus lähteä kahville?". Vertauskuvallisesti sanottuna tuntui samalta kuin joku olisi lyönyt yhtäkkiä kattilalla päähän, niin yllättävä ja epätodellinen kohtaaminen se oli. Olin naimisissa silloin, joten vastaus oli selvä. Tai siis jotain kiitos ja ei kiitos mutisin vastaukseksi, koska olin niin yllättynyt.
Parhaat mahdollisuudet saada kumppani on varmasti löytää netistä, tai sitten työn/harrastuksen/kaveripiirin tms. kautta, jossa ensin tutustutaan muista syistä ja josta sitten asiat johtaa eteenpäin pikkuhiljaa jos johtaa...
Vierailija kirjoitti:
Naisista kun ei ota pirukaan selvää onko ne naimisissa tai parisuhteessa. Sellaiset jotka ei ole, käyttävät sormuksia miten sattuu ja ne jotka ovat, eivät taas tunnu käyttävän sormusta. Joten "arkielämässä" tuollaisia naisia ei kannata lähestyä missään tilanteessa, koska itsestään pellen tekemisen todennäköisyys % on luokkaa 120 %. Siihen vielä lisäriesaksi naisten mulkkumainen asenne ja käytös, jonka todennäköisyys ko. tilanteissa on "vain" vaatimattomat 2500%. Joten parhain varmaan että jokainen jatkaa omalla ladullaan omaa matkaansa.
No tokihan nuo lähestymiset herättävät pientä huvitusta, on sen verran kova luotto miehellä omaan viehätysvoimaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisista kun ei ota pirukaan selvää onko ne naimisissa tai parisuhteessa. Sellaiset jotka ei ole, käyttävät sormuksia miten sattuu ja ne jotka ovat, eivät taas tunnu käyttävän sormusta. Joten "arkielämässä" tuollaisia naisia ei kannata lähestyä missään tilanteessa, koska itsestään pellen tekemisen todennäköisyys % on luokkaa 120 %. Siihen vielä lisäriesaksi naisten mulkkumainen asenne ja käytös, jonka todennäköisyys ko. tilanteissa on "vain" vaatimattomat 2500%. Joten parhain varmaan että jokainen jatkaa omalla ladullaan omaa matkaansa.
No tokihan nuo lähestymiset herättävät pientä huvitusta, on sen verran kova luotto miehellä omaan viehätysvoimaansa.
Kuten sanottua, mulkkumainen käytös ja silleen, joten jätän tämän vain tähän....
No mennään kahville ja voidaan vertailla science fiction -kirjojen kokoelmiamme?
t. mies
Naisillahan tuo on helppoa, mies voi löytyä mistä vaan. Miehillä se on taas eri asia:
-kadulla, kaupassa, kirjastossa lähestyminen = epäilyttävää, pelottavaa
-harrastuksissa naisen pitää antaa harrastaa rauhassa
-baarit, yökerhot = nainen haluaa viettää aikaa kavereiden kanssa
-netti = naiselle viestittelee kymmenet muutkin miehet
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan teini-iästä lähtien odotellut jotain hyvin suorasukaista ja elokuvamaista lähestymistä ja joskus niitä tulikin, mutta jostain syystä ne aloitteen tekijät olivat minua selvästi vanhempia tai ulkomaalaisia, joskus humalassakin.
Niitä komeita unelmamiehiä ei ole tullut antamaan numeroitaan ja pyytämään treffeille kadulla tai junassa/bussissa/ratikassa. Miksi? Millainen minun pitäisi olla, että onneni kääntyisi vai olenko vain liian vanha jo?